Halusin vaan kertoa että olin väärässä. Olin niin väärässä kuin ihminen voi vain olla. Elvistelin, olin muka kova jätkä. Supliikkimies, joka ei koskaan mene hiljaiseksi. Mutta jonkun edessä minäkin nöyrryin, ja sinun edessä meninkin kumman hiljaiseksi.
Sanoin, että minulla on sinulle paljon näytettävää, mutta siinäkin olin väärässä. Se olitkin sinä, jolla oli minulle paljon näytettävää. Minusta tulikin yhtäkkiä pelimies ilman pelikenttää, ilman pelinappulaa.
Ensimmäistä kertaa kun näin sinut, ajattelin että onpa kaunis nainen. Ajattelin että saan sinulta mitä haluan, pelimies oli valmiina peliin. Odotin omahyväisyyttä ja ylpeyttä, nokka pystyssä kulkemista. Mutta kohtasinkin jotain aivan muuta. Kohtasin ensimmäiseksi valloittavan hymyn. Sitten kohtasin kaikkea muuta kuin nokka pystyssä kulkevan nuoren naisen.
Sitten jo melkein luovutin, olit välillä niin luotaantyötävä, hiljainen. Mutta samalla niin aito. Olin tottunut erilaiseen, olit jotenkin niin erilainen kuin muut tytöt. En enää edes nähnyt hymyäsi niin usein, enkä aina tiennyt, haluatko nähdä vai et. Mutta mistä minä olisin voinut tietää.
Enää sanon vain, etten ole koskaan kohdannut kaltaistasi ihmistä. En edes uskonut että sinunlaisia on olemassa. En uskonut että joku voi kantaa niin monenlaista taakkaa yhtäaikaa, apua pyytämättä. Sinä jos kuka tässä maailmassa pärjäät, ja sitä sinä et tee omahyväisyydellä ja koppavuudella, sinä teet sen uskomattomalla pärjäämisen taidollasi ja aidolla välittämisellä. Sinun uskomaton hymy pelastaa päivän ja väsyneen miehen, mutta sehän onkin toimenkuvasi tarkoitus. Sinä opetit, että aina ei löydy sanoja, eikä aina tarvitse edes sanoa mitään.
Tiedät kyllä, miksi tämän nimenomaan tänne vielä laitoin.
Sanoin, että minulla on sinulle paljon näytettävää, mutta siinäkin olin väärässä. Se olitkin sinä, jolla oli minulle paljon näytettävää. Minusta tulikin yhtäkkiä pelimies ilman pelikenttää, ilman pelinappulaa.
Ensimmäistä kertaa kun näin sinut, ajattelin että onpa kaunis nainen. Ajattelin että saan sinulta mitä haluan, pelimies oli valmiina peliin. Odotin omahyväisyyttä ja ylpeyttä, nokka pystyssä kulkemista. Mutta kohtasinkin jotain aivan muuta. Kohtasin ensimmäiseksi valloittavan hymyn. Sitten kohtasin kaikkea muuta kuin nokka pystyssä kulkevan nuoren naisen.
Sitten jo melkein luovutin, olit välillä niin luotaantyötävä, hiljainen. Mutta samalla niin aito. Olin tottunut erilaiseen, olit jotenkin niin erilainen kuin muut tytöt. En enää edes nähnyt hymyäsi niin usein, enkä aina tiennyt, haluatko nähdä vai et. Mutta mistä minä olisin voinut tietää.
Enää sanon vain, etten ole koskaan kohdannut kaltaistasi ihmistä. En edes uskonut että sinunlaisia on olemassa. En uskonut että joku voi kantaa niin monenlaista taakkaa yhtäaikaa, apua pyytämättä. Sinä jos kuka tässä maailmassa pärjäät, ja sitä sinä et tee omahyväisyydellä ja koppavuudella, sinä teet sen uskomattomalla pärjäämisen taidollasi ja aidolla välittämisellä. Sinun uskomaton hymy pelastaa päivän ja väsyneen miehen, mutta sehän onkin toimenkuvasi tarkoitus. Sinä opetit, että aina ei löydy sanoja, eikä aina tarvitse edes sanoa mitään.
Tiedät kyllä, miksi tämän nimenomaan tänne vielä laitoin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.