Tapasin 10 vuotta sitten elämäni miehen. Olimme tuolloin vielä junnuja, ja hänellä pelimiesmeno päällä. Muistan kuitenkin jo tuolloin ajatelleeni, että siinä olisi sopiva mies mulle: sehän on ihan samanlainen! Olemme siis jollain tapaa hyvin yhteneväisiä luonteenpiirteiltämme: positiivisia, energisiä ja sosiaalisia ihmisiä. Tiemme kuitenkin erkanivat, sillä hän ei pystynyt seurustelemaan; ei osannut, ei pystynyt. Hän oli kokenut hylkäämisen toisen vanhempansa osalta lapsena. Pari vuotta meni epäsäännöllisesti seksiä harrastaessa ja toista kaipaillessa, kunnes hän muutti ulkomaille ja aloin itse seurustelemaan.
Viime syksynä erosin ja kuin salama kirkkaalta taivaalta hän oli elämässäni taas. Ihastuin uudelleen, ja olin varma että nyt kaikki onnistuu paremmin - olemmehan jo aikuistuneita kolmekymppisiä. Suhteemme alkoi taas vakavoitumaan ja näimme jatkuvasti, kunnes pian aloin taas havaitsemaan epävarmuutta hänen puoleltaan. Sama kuvio siis toistui, jälleen. Menin paniikkiin, ilmeisesti aikaisemmat muistot ovat aiheuttaneet myös itselleni jonkinlaisia traumoja. Saimme aikaan riidan ja sen jälkeisen 7kk radiohiljaisuuden.
Koko tämän ajan olen kaivannut vain häntä. Olen yrittänyt tapailla muita, mutta niistä ei ole tullut mitään, koska kukaan ei ole hän. Juhannuksen jälkeen soitin hänelle humalassa ja vuodatin sydäntäni. Sen jälkeen hän on ottanut myös humalassa yhteyttä.
Tällä viikolla näin hänet. Vihdoin. En tiedä mitä pitäisi ajatella, sillä tavallaan olen vihainen kaikesta hänelle. Olen vihainen siitä että hän empii ja hänelle tämä on niin vaikeaa. Miksi sen pitää olla niin vaikeaa? Minulle kaikki olisi maailman helpointa. Kuitenkin tiedän, että hän jollain tapaa rakastaa minua. Hän ei saa seksuaalista tyydytystä muiden kanssa. Hän ei ole pystynyt seksissä orgasmiin 7 kuukauteen. Ennen kuin taas minun kanssani. Mutta ongelmana on hänen ajatusmaailmansa, sillä hän ajattelee parisuhteista että ne ovat vaikeita - ja on helpompaa olla yksin.
Olen surkeana. En tiedä mitä pitäisi tehdä. Hukkaanko taas aikaani?
Viime syksynä erosin ja kuin salama kirkkaalta taivaalta hän oli elämässäni taas. Ihastuin uudelleen, ja olin varma että nyt kaikki onnistuu paremmin - olemmehan jo aikuistuneita kolmekymppisiä. Suhteemme alkoi taas vakavoitumaan ja näimme jatkuvasti, kunnes pian aloin taas havaitsemaan epävarmuutta hänen puoleltaan. Sama kuvio siis toistui, jälleen. Menin paniikkiin, ilmeisesti aikaisemmat muistot ovat aiheuttaneet myös itselleni jonkinlaisia traumoja. Saimme aikaan riidan ja sen jälkeisen 7kk radiohiljaisuuden.
Koko tämän ajan olen kaivannut vain häntä. Olen yrittänyt tapailla muita, mutta niistä ei ole tullut mitään, koska kukaan ei ole hän. Juhannuksen jälkeen soitin hänelle humalassa ja vuodatin sydäntäni. Sen jälkeen hän on ottanut myös humalassa yhteyttä.
Tällä viikolla näin hänet. Vihdoin. En tiedä mitä pitäisi ajatella, sillä tavallaan olen vihainen kaikesta hänelle. Olen vihainen siitä että hän empii ja hänelle tämä on niin vaikeaa. Miksi sen pitää olla niin vaikeaa? Minulle kaikki olisi maailman helpointa. Kuitenkin tiedän, että hän jollain tapaa rakastaa minua. Hän ei saa seksuaalista tyydytystä muiden kanssa. Hän ei ole pystynyt seksissä orgasmiin 7 kuukauteen. Ennen kuin taas minun kanssani. Mutta ongelmana on hänen ajatusmaailmansa, sillä hän ajattelee parisuhteista että ne ovat vaikeita - ja on helpompaa olla yksin.
Olen surkeana. En tiedä mitä pitäisi tehdä. Hukkaanko taas aikaani?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Joo, hukkaat.
Tos ee auttaa voi kuin terapia, juoruu jo "En voi sitoutuu, vanhempain ku eros". Muuter mykkäskole tulee toistuu.
Jokaisel pariskunnal o erimielisyyksii. Jotkut mököttää toiset keskustelee kompromissin.
Kaikki "En sa orkkuu kuin kanssas", "Elämäni nainen oot, mut uskalla en avioon" jne monest selityksii o & vapauden antaa muille mimmeil.
Suurel tod.näk. pelivaihde miehen ohi e oo
Mutta eikö 7 kk mykkäkoulu ole aika ultimaalinen? Käytännössä ikuinen tai siksi tarkoitettu. Se murtui sitten naisen känniviestittelyyn ja mies sai takaisin seksikumppaninsa. Tuo orgasmijuttu on täyttä shittiä, jonka tarkoitus on vain saada nainen tuntemaan itsensä erityiseksi, siis erittäin erityiseksi tapaukseksi ja kiinnittää hänet entistä tiukemmin miehen liekaan. Ja mies sanoo suoraan ettei suhde kiinnosta, mutta nainen silti haaveilee...
Ei se mikään vaihe ole miehelle. Se on tuollainen. Parantumaton. Mutta ei nainen ikinä tajua hukkaavansa elämänsä hänessä roikkuessaan.
Ei ole "täyttä shittiä". Tunnen hänet ja tiedän tilanteen. Hän on henkisesti todella lukossa.
Nyt tuntuu typerältä että vaivauduin tänne kirjottamaan.
Ap
Näin se vaan menee: hukkaat aikaasi hänen kanssaan.
Valistuksen vuoksi kerron, että miehen orgasmi on eri asia kuin siemensyöksy. Moni silti kuvittelee siemensyöksyn olevan sama asia kuin orgasmin. Miehen orgasmi tuntuu päästä varpaisiin ja tuntuu, kuin aivot räjähtäisi nautinnollisesti (ne korvien välissä).
Palautan sinut maan pinnaööe. Kun kyse on pelimiehestä, pelimiehen suurin tehtävä on saada nainen uskomaan, että on ainutlaatuinen juuri hänelle.
Mikäli pelimies sanoisi suoraan "Pidetään hauskaa sängyssä, mutta ei sen vakavampaa" jäisi moni seksisuhde kokematta.
Mikäli mies todella haluaa suhteen kanssasi (sinä kerroit jo, että itse haluat vakavan suhteen hänen kanssa) ei auta muu kuin parisuhdeterapia.
Koska olette jo kerran kokeneet 7 kuukauden mykkäkoulun, sinun kyselysi tuntuisi hänestä ahdistavalta ja mykkäkoulu syntyisi jossain vaiheessa uudelleen.
Siksi olisi tärkeää, että kolmas tuntematon kuuntelija olisi läsnä.
Mikäli hänet hyljännyt henkilö on hänen äitinsä, hän pelkää parisuhteen päättyvän hylkäämiseen.
Nykyään jo muutaman vuoden parisuhdetta pidetään pitkänä aikana
Henkisesti lukossa olevan henkilön olisi syytä etsiä apua ongelmiinsa ulkopuoliselta taholta. Sä et ole se, jonka tehtävä on toimia terapeuttina ja saada miehen päässä palikat kohdalleen. Sä et häntä pysty muuttamaan, eikä kukaan muukaan. Hän muuttuu ja hänen ajatuksensa parisuhteesta muuttuu vain jos hän itse sitä oikeasti haluaa.
Mun mielestä mies on huomannut, että sulta saa seksiä heti kun hän ottaa suhun yhteyttä. Ja niinhän tuossa kävi. Väsyi ehkä sun painostukseen? Mä en usko, ettei hän olisi saanut orgasmia kenenkään muun kanssa. Ihan höpöpuhetta, että saisi sut lankeamaan. Tuntemaan sut ainutlaatuiseksi. Ei hänellä ole aikomustakaan sitouta sinuun enempää. Hän on sulle sen kertonut, joten miksi vielä ahdistelet häntä?
Tekeekö hänestä ihanan juuri tuo saavuttamattomuus ja haastellisuus? Vaikka jo kolmekymppinen oletkin, et siltikään halua myöntää, että on olemassa ihmisiä, jotka ei perinteistä parisuhdetta halua syystä tai toisesta. Sellaisen kanssa on mahdotonta rakentaa mitään pysyvää. He eivät halua muuttaa käytöstään, eivät näe siihen mitään syytä.
Mun mielestä hukkaat aikaasi hänen kanssaan. Ja sä jo suutuit kun sulle sanottiin mielipide tuossa ylempänä. Kauempaa näkee monet asiat realistisemmin kuin itse sopassa mukana kiehuessa. Ajattele edes sitä, mitä me vanhemmat ja kokeneemmat yritetään sulle sanoa.
No, joillekkin naisille on vaikea selittää.
Yksi eksäni kirkkain silmin ehdotti suhteen jatkamista, vaikka oli jäänyt kiinni vieraissa käynnissä. Menneillä ei kuulema ollut merkitystä.
Sai sitten itkupotkuraivarin, kun en halunnut jatkaa
Mykkis se, johtuu saattoi. Mukaan miehen nainen vääräs & eik yhteyt naiseen ottanu siks. Katsoi naisen velvollisuudeks.
Moni sanoo suhdet tollast hirreks löysäks.
Ku lopult tajuu, miest kiinnosta e. Voi jälkikasvu jäädä elämäst pois
Jos miehen mielestä parisuhteet on vaikeita ja on helpompaa olla yksin niin näin se on. Et voi häntä pakottaa muuttamaan mielipidettään. Ei hänellä ole mitään velvollisuutta asettua sun haluamiin muotteihin.
Iortto.