Evankeliumi: Luukas 2:22 – 33
”Kristus Jumalan kirkkauden säteily”
Kynttilät katakombeista
Kulunut viikko alkoi 27.1 vainojen uhrien muistopäivällä. Päivä lienee saatu siitä, että Auschwitz vapautettiin tuona päivänä 69 vuotta sitten. Muistopäivä on tärkeä, sillä maailmassamme on yhä paljon eri syistä vainottuja. Maailman suurin vainottu vähemmistö ovat kristityt. Tilastojen mukaan viime vuonna surmattiin noin 250000 kristittyä ja 200 miljoonaa kristittyä vainottiin heidän uskonsa vuoksi. Näin tapahtuu mm. kommunistisissa maissa ja siellä, missä islam on valtauskontona.
Georg Vins, yksi silloisen Neuvostoliiton vainottujen kristittyjen johtajista vaihdettiin tärkeään vakoojaan presidentti Jimmy Carterin valtakaudella. Yhtenä päivänä vanki Vins puettiin tyylipukuun, hän sai syödä hyvin ja sitten matkata suoraan vankileiriltä Amerikkaan. Hänen toivomuslistansa henkilöt seurasivat jäljestä. Kirjassa ”Valona pimeydessä” Mary Graig lainaa Georg Vinsin kuvausta vankijonosta jossakin vankileirien saaristossa. Jonossa vietiin myös ortodoksipappia, jonka vaimo kiirehti jonon vierellä ja huusi miehelleen: ”Vasja! Älä menetä rohkeuttasi! Mitä pimeämpi yö, sen kirkkaammat tähdet!” Papin rohkaiseva vastaus kiiri vankijonon yli: ”Mitä syvempi suru, sitä lähempänä on Jumala!”
Kynttilät ja lamput katakombeista, kristittyjen salaisista kokoontumispaikoista vainojen aikana, jäivät osaksi jumalanpalvelusta. Öljylamput paloivat myös Jerusalemin temppelissä ja synagoogissa. Niinpä lamput ja kynttilät palavat kirkoissammekin. Alttarin kuusi kynttilää ja valkoiset värit merkitsevät juhlaa, iloa ja kiitollisuutta, ei vähiten siitä, että saamme pelkäämättä ja kenenkään estämättä tulla kirkkoon ja tunnustaa uskomme Jeesukseen. Tänään valo viittaa vahvasti myös kynttilänpäiväsunnuntain aiheeseen: Kristus, Jumalan kirkkauden säteily. Joulun aikana kirkon vanhat kynttilät on käytetty loppuun, uudet kynttilät otetaan siunaten käyttöön. Kynttilä on myös kuva ihmisestä. Kynttilä ja me kulumme ja palamme loppuun. Meille hiipuville ja kohta sammuville ja katoaville Jeesus toi ikuisen pelastuksen. On kynttilänpäivä: Jeesuksen ja sinun päiväsi.
Jouluevankeliumin jälkeen
Jouluevankeliumi päättyi: ”Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa.” Mutta mitä tulee tutun jouluevankeliumin jälkeen? Elämänsä kahdeksantena päivänä juutalainen poikalapsi ympärileikattiin, koska tästä on Jumalan säädös. (1 Moos 17:10) Enkelten ilmoittama Vapahtaja sai nimen Jeesus. Tässä emme seuraa Jeesuksen esimerkkiä, sillä Raamatun mukaan ympärileikkaus päättyi Jeesukseen ja oli uskonnollisesti esikuva kasteesta. Tänään on Jeminan, Lumin ja Aamun nimipäivä, niinpä erityisesti he, mutta me kaikki ajatellessamme nimeämme, ajattelemme saamaamme kristillistä kastetta. Kasteestamme kuolemaamme asti on elämämme kasteen merkitsemää. Olemme Kristukselle kuuluvaa kansaa. Ellei kasteemme ja Kristuksen seuraaminen merkitse meille mitään, elämämme ei mennyt, niin kuin sen piti mennä.
Mooseksen laki määräsi äidille 40 puhdistuspäivää poikalapsen syntymästä. Joulusta lukien päästään meidän kynttilänpäiväämme ja tänä vuonna aivan oikeaan päivään ja päivän evankeliumiin. Silloin oli tuotava pyhäkköön uhri, joka köyhillä tarkoitti kahta metsäkyyhkystä. (3 Moos 12:1-4) Kun esikoispoika pyhitettiin Herralle, annettiin kiitollisin mielin Jumalan lahja ikään kuin takaisin Jumalalle ja rukoiltiin, että Jumalan tahto hänen elämässään saisi tapahtua, ja kenties hän aivan erityisellä tavalla saisi palvella Jumalaa ja ihmisiä. (2 Moos 13:1,2,12,13) Kynttilä saisi palaa Jumalalle! Kenelle sinun kynttiläsi palaa? Ei lapsia synnytetä sielunvihollisen omiksi, vaan rukouksin ja siunauksin kasteen kautta heidät annetaan Jumalan lapsiksi.
http://www.kankaanpaansrk.fi/saarnat/keijo_rainerma_saarnasi_kynttilanpaivana_222014_erityissanoma_ikaantyvalle_suomelle/?session=30549541
”Kristus Jumalan kirkkauden säteily”
Kynttilät katakombeista
Kulunut viikko alkoi 27.1 vainojen uhrien muistopäivällä. Päivä lienee saatu siitä, että Auschwitz vapautettiin tuona päivänä 69 vuotta sitten. Muistopäivä on tärkeä, sillä maailmassamme on yhä paljon eri syistä vainottuja. Maailman suurin vainottu vähemmistö ovat kristityt. Tilastojen mukaan viime vuonna surmattiin noin 250000 kristittyä ja 200 miljoonaa kristittyä vainottiin heidän uskonsa vuoksi. Näin tapahtuu mm. kommunistisissa maissa ja siellä, missä islam on valtauskontona.
Georg Vins, yksi silloisen Neuvostoliiton vainottujen kristittyjen johtajista vaihdettiin tärkeään vakoojaan presidentti Jimmy Carterin valtakaudella. Yhtenä päivänä vanki Vins puettiin tyylipukuun, hän sai syödä hyvin ja sitten matkata suoraan vankileiriltä Amerikkaan. Hänen toivomuslistansa henkilöt seurasivat jäljestä. Kirjassa ”Valona pimeydessä” Mary Graig lainaa Georg Vinsin kuvausta vankijonosta jossakin vankileirien saaristossa. Jonossa vietiin myös ortodoksipappia, jonka vaimo kiirehti jonon vierellä ja huusi miehelleen: ”Vasja! Älä menetä rohkeuttasi! Mitä pimeämpi yö, sen kirkkaammat tähdet!” Papin rohkaiseva vastaus kiiri vankijonon yli: ”Mitä syvempi suru, sitä lähempänä on Jumala!”
Kynttilät ja lamput katakombeista, kristittyjen salaisista kokoontumispaikoista vainojen aikana, jäivät osaksi jumalanpalvelusta. Öljylamput paloivat myös Jerusalemin temppelissä ja synagoogissa. Niinpä lamput ja kynttilät palavat kirkoissammekin. Alttarin kuusi kynttilää ja valkoiset värit merkitsevät juhlaa, iloa ja kiitollisuutta, ei vähiten siitä, että saamme pelkäämättä ja kenenkään estämättä tulla kirkkoon ja tunnustaa uskomme Jeesukseen. Tänään valo viittaa vahvasti myös kynttilänpäiväsunnuntain aiheeseen: Kristus, Jumalan kirkkauden säteily. Joulun aikana kirkon vanhat kynttilät on käytetty loppuun, uudet kynttilät otetaan siunaten käyttöön. Kynttilä on myös kuva ihmisestä. Kynttilä ja me kulumme ja palamme loppuun. Meille hiipuville ja kohta sammuville ja katoaville Jeesus toi ikuisen pelastuksen. On kynttilänpäivä: Jeesuksen ja sinun päiväsi.
Jouluevankeliumin jälkeen
Jouluevankeliumi päättyi: ”Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa.” Mutta mitä tulee tutun jouluevankeliumin jälkeen? Elämänsä kahdeksantena päivänä juutalainen poikalapsi ympärileikattiin, koska tästä on Jumalan säädös. (1 Moos 17:10) Enkelten ilmoittama Vapahtaja sai nimen Jeesus. Tässä emme seuraa Jeesuksen esimerkkiä, sillä Raamatun mukaan ympärileikkaus päättyi Jeesukseen ja oli uskonnollisesti esikuva kasteesta. Tänään on Jeminan, Lumin ja Aamun nimipäivä, niinpä erityisesti he, mutta me kaikki ajatellessamme nimeämme, ajattelemme saamaamme kristillistä kastetta. Kasteestamme kuolemaamme asti on elämämme kasteen merkitsemää. Olemme Kristukselle kuuluvaa kansaa. Ellei kasteemme ja Kristuksen seuraaminen merkitse meille mitään, elämämme ei mennyt, niin kuin sen piti mennä.
Mooseksen laki määräsi äidille 40 puhdistuspäivää poikalapsen syntymästä. Joulusta lukien päästään meidän kynttilänpäiväämme ja tänä vuonna aivan oikeaan päivään ja päivän evankeliumiin. Silloin oli tuotava pyhäkköön uhri, joka köyhillä tarkoitti kahta metsäkyyhkystä. (3 Moos 12:1-4) Kun esikoispoika pyhitettiin Herralle, annettiin kiitollisin mielin Jumalan lahja ikään kuin takaisin Jumalalle ja rukoiltiin, että Jumalan tahto hänen elämässään saisi tapahtua, ja kenties hän aivan erityisellä tavalla saisi palvella Jumalaa ja ihmisiä. (2 Moos 13:1,2,12,13) Kynttilä saisi palaa Jumalalle! Kenelle sinun kynttiläsi palaa? Ei lapsia synnytetä sielunvihollisen omiksi, vaan rukouksin ja siunauksin kasteen kautta heidät annetaan Jumalan lapsiksi.
http://www.kankaanpaansrk.fi/saarnat/keijo_rainerma_saarnasi_kynttilanpaivana_222014_erityissanoma_ikaantyvalle_suomelle/?session=30549541
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kunnia Herralle.
okggg
Ilmeisesti julma jumalanne nukkui pois ajat sitten, kun sallii yhä samanlaisia julmuuksia.