Uskomukset ja uskonnot on muinaisjäänne ajalta, jolloin ihminen ei vielä kyennyt vastaamaan suuriin kysymyksiin. Niistä kehittyi valtaisa määrä uskomuksia, joilla määriteltiin todellisuutta ja selitettiin, ja koetettiin ymmärtää, asioita ja ilmiöitä. Uskomuksien kehittyessä villeistä heimotraditioista kohti tiukasti brändättyihin uskontoihin, ihminen oli todellisuuden luonut. Eikä uskontoon pakottaminenkaan ollut odottamaton ilmiö.
Ihminen on kehittyneistä aivoistaan huolimatta alkukantaiseen ajatteluun taipuvainen laumaeläin, jolle kollektiivinen henki on tärkeää. Uskotaan siihen, mitä kaikki sanoo tai mihin kaikki uskoo. Lapsesta lähtien ihminen joutuu muinaisten asioiden ja esineiden vaikutuksen alaisuuteen. Jumalista ja muista näkymättömistä olennoista tulee normaaleja asioita. Minullekin oli normaalia, että Jumala on olemassa. Luinhan pienenä maalla usein isoa paksua kuvitettua perheraamattua. Myöhemmin ihmisen ja uskontojen historiasta kiinnostuneena ymmärsin, että kaikki se oli vain vähitellen kehittynyttä ja paisunutta uskomista johonkin, jota ei nähnyt kuin kuvissa. Tänä päivänä debatit on silkkaa sontaa, jossa väitellään, onko vaiko eikö ole ja todista se. Mutta, näkymätöntä on mahdotonta todistaa. Siksi se on uskontoa, eikä tietoa. Vaikka uskovainen sanoo, että "tiedän Jumalan olevan todellinen", se ei ole tietoa, vaan uskomista.
Lyhyt ainutkertainen elämä voi olla pelottavakin ajatus, mutta lohtua tarvitseville uskonnoista löytää avun, lupauksen ikuisesta elämästä. Jos vain uskoo. Olisihan se elämä tylsää, jos tietäisi, että kaikki päättyy kuolemaan. Ei siis ihme, että ihmisaivot keksi uskonnot ja uskoo omiin viritelmiinsä. Uskonto on petos, lupaus tyhjästä.
Ihminen on kehittyneistä aivoistaan huolimatta alkukantaiseen ajatteluun taipuvainen laumaeläin, jolle kollektiivinen henki on tärkeää. Uskotaan siihen, mitä kaikki sanoo tai mihin kaikki uskoo. Lapsesta lähtien ihminen joutuu muinaisten asioiden ja esineiden vaikutuksen alaisuuteen. Jumalista ja muista näkymättömistä olennoista tulee normaaleja asioita. Minullekin oli normaalia, että Jumala on olemassa. Luinhan pienenä maalla usein isoa paksua kuvitettua perheraamattua. Myöhemmin ihmisen ja uskontojen historiasta kiinnostuneena ymmärsin, että kaikki se oli vain vähitellen kehittynyttä ja paisunutta uskomista johonkin, jota ei nähnyt kuin kuvissa. Tänä päivänä debatit on silkkaa sontaa, jossa väitellään, onko vaiko eikö ole ja todista se. Mutta, näkymätöntä on mahdotonta todistaa. Siksi se on uskontoa, eikä tietoa. Vaikka uskovainen sanoo, että "tiedän Jumalan olevan todellinen", se ei ole tietoa, vaan uskomista.
Lyhyt ainutkertainen elämä voi olla pelottavakin ajatus, mutta lohtua tarvitseville uskonnoista löytää avun, lupauksen ikuisesta elämästä. Jos vain uskoo. Olisihan se elämä tylsää, jos tietäisi, että kaikki päättyy kuolemaan. Ei siis ihme, että ihmisaivot keksi uskonnot ja uskoo omiin viritelmiinsä. Uskonto on petos, lupaus tyhjästä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.