Pohjaton suru

Herään joka aamu suruun. Niin valtavaan suruun, että en löydä enää mitään muuta poispääsyä, kuin elämäni päättämisen.

Menetin elämäni naisen omilla virheilläni. Virhe oli pieni kiukuttelu, jonka olisi voinut sopia ja jatkaa yhteistä elämää, johon molemmat pyrkivät.

Olen opiskellut, kohta 7 vuotta, tutkintoon, joka ei suoraa johda mihinkään ammattiin ja työllistymiseni näyttää hyvin epätodennäköiseltä. Varsinkin, kun tiedän, että en tule saamaan tutkintoa loppuun saakka.

Naiseni jätti minut ja olen tekemässä gradua, joka ei nyt ainakaan valmistu koskaan. En tule saamaan ikinä perhettä, koska kukaan ei ole niinkuin hän.

Ainut hengissä pitävä asia nämä viikot on ollut kummilapseni. Jota tosin en ole halunnut tavata, koska häpeän omaa tilaa ja muuttunutta olemustani, surua niin paljon. En saa sanaa enää suusta.

Tiedän, että tämä on myös hirveän itsekästä, mutta elämä osaltani on nähty.
1232
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Kyllä tuleee uusi nainen joskus elämääsi. Toisekseen tutkinto, gradu on pääoma, joskus joku sinun tuleva vaimosi saatta sitä arvostaa paljon. Älä opiskele naisten takia, vaan itsesi takia.
Tämä suru käy rehellisesti läpi, mutta lohdutan, löydät varmasti uudeb tyttöystävän. Kyllä joskus tunnet että olet nykyisestä toipunut. Olen eestiläinen musiikin maisteri, perheellinen nainen. Elämässäni ollut koettelemuksia. Sen takia neuvon, että ole nyt vahva, asiat järjesty, huomaat sen myöhemmin, ehkä nykyinen suhde ei ollut tarkoitettu onnistumaan.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Kustavilainenkääpiö kirjoitti:

Herään joka aamu suruun. Niin valtavaan suruun, että en löydä enää mitään muuta poispääsyä, kuin elämäni päättämisen.

Menetin elämäni naisen omilla virheilläni. Virhe oli pieni kiukuttelu, jonka olisi voinut sopia ja jatkaa yhteistä elämää, johon molemmat pyrkivät.

Olen opiskellut, kohta 7 vuotta, tutkintoon, joka ei suoraa johda mihinkään ammattiin ja työllistymiseni näyttää hyvin epätodennäköiseltä. Varsinkin, kun tiedän, että en tule saamaan tutkintoa loppuun saakka.

Naiseni jätti minut ja olen tekemässä gradua, joka ei nyt ainakaan valmistu koskaan. En tule saamaan ikinä perhettä, koska kukaan ei ole niinkuin hän.

Ainut hengissä pitävä asia nämä viikot on ollut kummilapseni. Jota tosin en ole halunnut tavata, koska häpeän omaa tilaa ja muuttunutta olemustani, surua niin paljon. En saa sanaa enää suusta.

Tiedän, että tämä on myös hirveän itsekästä, mutta elämä osaltani on nähty.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu