Suurin suru on sanaton, syvin kaipaus ääretön.

Haluan jakaa oman kokemukseni. Toivon, että tämä voisi olla jollekin keskenmenon kokeneelle rohkaisuksi.

Minut raiskattiin neitsyenä ja tulin tapahtuneesta raskaaksi. Elämä sai aivan uudenlaisen käänteen, kun koin keskenmenon. Luulin, että raiskaus olisi vienyt minulta maton alta, mutta keskenmenon jälkeen koin, ettei lattiaakaan ollut jäljellä. Menin tästä tapahtumayhtälöstä hetkeksi täysin sekaisin ja menetin oman elämäni hallintakyvyn, joten vierailin psykiatrisella osastolla. Elämäni ehkä helvetillisin vuosi on pian takana, mutta suru lapsesta on yhä mielettömän suuri. Rakastan lastani ja olisin pitänyt sen jos olisin saanut siihen mahdollisuuden.

Olen kokenut monesti, että minua ei ymmärretä. Olen lähes varma, että tännekin tulee kommenttia, siitä miksi murehdin "raiskaajan lasta" ja "on parempi sinulle, että noin kävi, ettet tuossa tilassa joudu lapsesta huolehtimaan". Haluan sanoa sinulle, joka mietit kirjoittavasi jotain halveeraavaa, että muista, että puhut minulle MINUN lapsestani. Lapsi ei ole omaa isäänsä valinnut, niin kuin en minäkään valinnut raiskatuksi joutumista.
Ymmärtämättömyys oli suurinta psykiatrisella osastolla. Psykiatrisen henkilökunta piti minua typeränä ja turhana asiakkaana, jonka ongelma oli vain "väärä syyllisyys". Nämä ammattilaiset kehottivat minua olemaan reipas nainen ja pääsemään asiasta nopeasti yli. He pyrkivät tuomaan lohtua muun muassa sanomalla, että kroppani poisti kehostani viallisen yksilön. Tämä henkilökunta puhui myös lapsestani nimellä soluröykkiö ja mainitsivat, että tilanteeni huomioiden tämä keskenmeno oli minulle vain hyväksi, sillä nythän minun ei tarvitsisi kasvattaa lasta, joka muistuttaisi minua ikävästä tapauksesta. Ihmettelen tätä ammattitaidottomuutta mikä heillä oli. Ihan vain tiedoksi: muistan raiskauksen silti kokemuksena aina ja olisin rakastanut lastani kehitysvammaisenakin.

Kokemuksesta voin sanoa, että keskenmenon surua on vaikea kantaa yksin. Itse koen, että olen ainoa ihminen, joka voi kaivata ja rakastaa tätä lasta; ainut ihminen, joka tietää, että tästä universumista puuttuu yksi, ainutlaatuinen ihme, mun lapsi. Koen, että kaikki se rakkaus, jonka tämä lapsi olisi elämänsä aikana kokenut maailmassa suvun, ystävien ja muiden ihmisten kautta tulvii yksin minun sydänmestäni.

Toivon, että jokainen joka on suhteessa menettänyt oman lapsensa saisi tukea kumppaniltaan. Toivon, että tapahtuma tuo teitä lähemmäs toisianne. Muistakaa omaa lastanne ja tehkää jotain konkreettista, joka auttaa teitä suruprosessissanne. Itse tein lapselleni muistokorun. Itselleni on ollut haastavaa se, että minulla ei ole hautaa/paikkaa, jossa voisin konkreettisesti käydä viemässä kukkia tai kynttilän. Löysin kuitenkin keskenmenneiden haudan, jonne olen vienyt silloin tällöin kynttilän ja itse kävin myös isovanhempieni haudalla ja pyysin, että kun he Taivaassa tapaavat lapseni, he voisivat pitää hänestä huolta ennen kuin itse pääsen perille. Itse uskon, että lapseni on Jeesuksen tykönä, jossa on paras turva.

Haluan sanoa sinulle, joka olet kokenut keskenmenon: Tämä tuntuu hullulta sanoa, mutta sinulla on oikeus surra niin pitkään lastasi kuin koet tarpeelliseksi. Tee silti itsellesi palvelus ja lähde liikkeelle: sängyn pohjalla oleskelu ruokkii ainoastaan itseään ja pahentaa oloa. Muista, että kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta käsittele ja pura niitä viisaasti lähipiirisi huomioiden. Itse tulen muistamaan oman lapseni niin kauan kuin minussa henki pihisee. Suru ei lopu, sen jo tiedän. Se vaan muuttaa muotoaan helpommin kannettavaksi ja elämän matkalla saa voimaa kantaa sitä. Itse sain voimaa muutamalta lähimmältä ystäviltä, jotka auttoivat minua arjen asioissa. Suurin apu tuli silti Jumalalta.

Sinulle, jonka läheinen on kokenut keskenmenon: sinun ei tarvitse sanoa ymmärtäväsi kokemusta, vaan kerro läheisellesi, että olet kuulolla ja kerro millä tavalla olet valmis auttamaan häntä. Käytä samoja termejä kuin hän: jos hän puhuu lapsesta, puhu sinäkin lapsesta. Älä oleta, että suru on poissa hetkessä ja että joillakin sanoilla näytät lopullisen ratkaisun tilanteeseen.