Mitenkähän paljon luterilaisissa seurakunnissa on uudestisyntyneitä (uskoon tulleita) Jeesuksen omia. Jeesus sanoo Joh. 3.3. Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. Itse tulin uskoon n. 30v sitten vapaakirkossa Jumalan armosta, nykyään kuulun Ev.lut seurakuntaan,
jossa on muitakin uskoon tulleita ja jossa saarnoissa kuulee silloin tällöin uskoontulo kertomuksia. Seurakuntamme on ns. elävä seurakunta joka myös jalkautuu ihmisten keskelle.
jossa on muitakin uskoon tulleita ja jossa saarnoissa kuulee silloin tällöin uskoontulo kertomuksia. Seurakuntamme on ns. elävä seurakunta joka myös jalkautuu ihmisten keskelle.
Vastaukset 33
Vanhimmat
"Jeesuksenoma", kaikki kirkon jäsenet, niin luterilaisessa kirkossa kuin missä tahansa muussakin kirkkokunnassa "oikein kastetut" (kirkkolain ilmaus) ovat uudestisyntyneet, koska Raamatun ja kirkkomme opin mukaan uudestsynnytään kasteessa.
Tämä tarkoittaa sitä, että kastajan tulee itse olla kastettu kristitty, ei suinkaan "pappi", sillä alkuseurakunnassa ei ollut muunlaista pappeutta kuin yleinen pappeus, joten erityinen pappeus ei ole voinutkaan periytyä. Kasteessa tulee käyttää vettä ja upottaa siihen tai valella sitä kastettavan päälle Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Kristittyjä seurakuntia ovat Kolmiyhteisen Jumalan tunnustavat seurakunnat. Näin esimerkiksi helluntailainen upottamalla tapahtunut kaste on oikea kaste, mutta ei jehovalaisten ja mormonien suorittama.
Uskoontulo on joillekin tietoisen hengellisen elämän alku, mutta se ei ole kirkkomme mukaan uudestisyntymisen hetki. Kaikki olemme vain matkalla siitä huolimatta, olemmeko kasvamassa kiinni Jeesukseen hitaasti vai olemmeko saaneet järisevän alkuspurtin. Itsekin olen päässyt irti alkoholismin syövereistä Jeesuksen kalliin sovintoveren kautta, mutta tämä ei ollut uudestisyntyminen, vaan Kristukseen kasvamista, niin perusteellista ja järisyttävää kuin se olikin.
Amerikkalaisesta herätyskristillisyydestä, evankelikaalisuudesta, on tullut Suomeenkin oppi, että uudestisyntyminen tapahtuisi uskoontulossa, mutta oppi on uusi. Kirkon käsitys on aina ollut, että uudestisyntyminen tapahtuu kasteessa. Näin todetaan myös 500-vuotta vanhoissa tunnustuskirjoissa. Uskoontulon uudestisyntymää opettavat vain muutamat kirkon työntekijät. Se on hylättävä tulkinta, mutta kirkko ei ole myöskään halunnut sulkea oviaan niiltä, jotka eivät tarkoin pysy kirkon opissa.
Helsingin Raamattukoulu on käytännöltään hyvin evankelikaalinen ja herätyskristillinen. Raamattukoulun perustaja Kerttu Vainikainen kertoi, kuinka hän tuli tuli maininneeksi, ettei hän ole koskaan kokenut uskoontuloa, vaan oli kasvanut uskoon kiinni. Oppilaat olivat ymmärtäneet tämän niin, että he ryhtyivät rukoilemaan, että hän tulisi uskoon.
Opillisista seikoista vallitsee kristikunnassa monia käsityksiä, myös uudestisyntymisestä. Oppi ei pelasta ketään, vaan pelastus tulee siten, että Kristus antaa sovintoverensä. Siinä ei tarvita järisyttäviä kokemuksia, mutta saa niitä ollakin. Vain Kristus merkitsee.
Suosittelen sinullekin Paavo Ruotsalaisen mielikirjaa, jota hän luuli ruotsalaiseksi, koska se oli tullut Ruotsin kautta. Oikeasti se on 1600-luvun puritaanin, Thomas Wilcoxin kirjoittama Kallis hunajanpisara Kristus-kalliosta.
dogmatikos sanoi :
Jeesuksenoma", kaikki kirkon jäsenet, niin luterilaisessa kirkossa kuin missä tahansa muussakin kirkkokunnassa "oikein kastetut" (kirkkolain ilmaus) ovat uudestisyntyneet, koska Raamatun ja kirkkomme opin mukaan uudestsynnytään kasteessa.
_____________
Jumalan kutsu :
Uudestisyntyminen tapahtuu täsmälleen silloin kun Jumala vetää ihmistä Kristuksen tykö.
Johanneksen evankeliumi:
6:44 Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
Luterilaisen kirkon kasteen armot ovat pelkkää höpinää.Ihmisen on itse ensin suostuttava Jumalan Kutsuun ja sen jälkeen kasteelle jolloinka hänet otetaan
taivaallisen seurakunnan jäseneksi.
Toteutumistapoja on tietysti moniakin ,mutta periaatteessa ne ovat samat.
”…evankelikaalisuudesta, on tullut Suomeenkin oppi, että uudestisyntyminen tapahtuisi uskoontulossa, mutta oppi on uusi.”
Aikoinaan hämmensi kysymys ”Oletko tullut uskoon?” kun juttelin uskon asioista. Nyt kun siihen 0n perehtynyt enemmän, osaa tehdä jo täsmentäviä kysymyksiä, sillä tämä uskoon tuleminen ymmärretään vähän eri tavoin kussakin suuntauksessa.
”Opillisista seikoista vallitsee kristikunnassa monia käsityksiä, myös uudestisyntymisestä.”
Olen tuossa samoilla linjoilla, että uskoon voi kasvaa eikä tarvita mitään erikoisia ”tulemisia” eli tunnekokemuksia. Toki ei sekään mikään huono asia ole, mutta ei välttämätön. Aivan varmaan kokemus on ihmiselle itselleen joskus vavahduttava. En vain jakaisi ihmisiä tuon perusteella uskon asioissa ja kieltäisi keneltäkään edes sitä pientä heikkoa uskoakaan.
"Tämä tarkoittaa sitä, että kastajan tulee itse olla kastettu kristitty, ei suinkaan "pappi", sillä alkuseurakunnassa ei ollut muunlaista pappeutta kuin yleinen pappeus, joten erityinen pappeus ei ole voinutkaan periytyä. Kasteessa tulee käyttää vettä ja upottaa siihen tai valella sitä kastettavan päälle Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen."
>>> Alkuseurakunnasa (postolien aika) todella oli näin että erityistä pappeuden virkaa ei vielä ollut muodstunut vaan seurakunnan hoitajiksi valittiin karismojen pohjalta entusiastistisiä ja luotettavaksi tunnettuja henkilöitä.
sen sijaan nimim. Dogmatikos puhuu taas kerran läpiä päähänsä selittämällä että virkapappeus olisi jotain mitä ei Kristuksen kirkko tarvitse, vaan muka vain "periytynyttä" katolisesta kirkosta. Dogmatikos on ilmeisesti lukenut historiansa niin huonosti ettei enää muista , tai jättää tarkoituksella kerttomatta virkapappeuden kehittyneen ensimmäisten vuosisatojen aikana, kirkon ollessa vielä jakamaton. Ei ollut olemassa mitään "roomalaiskatolista kirkoa" siinä mielessä kuin Dogmatikos antaa ymmärtää vaan oli yksi yhteinen katolinen kristillinen kirkko, Kristiksen kirkko maan päällä.
Pitää ymmärtää ttä alkuseurakunnan entusiastistinen tila ei voinut eikä sen tullutkaan jatkua ikuisesti eikä apostoleiden aikaa voida toistaa eik apinoida ihannoimalla sen vielä alkeellista ja järjestäytymätöntä ruumista. Vainojen jälkeiset vuosisadat pakottivat Kristuksen kirkon järjestäytymään, kehittämään kiinteän riituksen ja kastetunnustusten muodon sekä kirkon sisäisen hierarkian.
Pian apostoleiden ajan jälkeen, kun kirkossa ei enää ollut samanlaisia karismaattisia ja palavia johtajia apostoleihin verrattuna, alkoi aika jolloin kirjoitukset nousivat tärkeään asemaan, apostoleiden ja evankelistojen kirjoitukset sekä laajenevastoi myö vanha testamentti. Tähän kehityksen kytkeytyi kiinteästi kirkollisen viran kehitys eli ensin oli olemassa vain diakoneja ja presbyteerejä, kunnes hierarkia kehittyi ja syntyi piispuus, piispan virka.
Alkuseurakunnan rakkausaterian tilalle/rinnalle tuli pian myös eukaristian vietto ja tätä pyhää sakramenttia sekä kasteita hoitamaan pääsivät vain siihen virkaan erityisesti vihityt miehet. Kehittyi virkapappeus koko Kristuksen kirkossa yleiseksi käytännöksi.
Nimim. Dogmatiokos, entisenä helluntailaisena ilmeisesti ihannoi ja haaveilee helluntaiopin tapaan että jos seurakunta vain järjestettäisiin hierarkisesti samalla tavalla kuin Jerusalemin alkuseurakunta, kaikki olisi hyvin tai paremmin. Sitä hän ei näytä kuitenkaan ymmärtävän että jos kirkolle ei olisi kehittynyt kiinteää kastetunnustusta, virkaa ja riitusta, niin se ei olisi kestänyt kaikkia niitä haasteita joita vastaan se joutui ajan saatossa taistelemaan.
Ns. yleisen pappeuden nostaminen ainoaksi pappeuden lajiksi on epärealistista ja epäluterilaistakin haaveksimista. Jo Luther korosti voimakkaasti pappisviran tärkeyttä ja myös Tunnustuskirjamme korostavat samaa.
"Suosittelen sinullekin Paavo Ruotsalaisen mielikirjaa, jota hän luuli ruotsalaiseksi, koska se oli tullut Ruotsin kautta. Oikeasti se on 1600-luvun puritaanin, Thomas Wilcoxin kirjoittama Kallis hunajanpisara Kristus-kalliosta."
>>> Pavo Ruotsalainen ei ollut mikään luterilaisen uskon airut vaan körttiläisten puolijumala, joka opetti luterilaisuudelle vierasta oppia jonka mukaan kovalla pyhitys- ja katumuskilvoittelulla voidaan valmistaa sielua kelvollisemmaksi ottamaan Jumalan armoa vastaan.
Olen joskus lukenut tuon körttiläisten keskuudessa ihannoidun kirjan "Hunajanpisara". Minusta se oli lähinnä tyhjää semihengellistä horinaa joka ei ruoki ketään mitenkään rakentavasti.
Kumma juttu että Dogmatikoksella on niin vltava ihannointi näihin selkeästi luterilaisuudelle vieraisiin asioihin mutta sitten hän kuitenkin käyttää jatkuvasti kovaa ja armotonta kieltä joistain ihmeen "amerikan evankeliKAALEISTA"...
Olisiko syytä ottaa ensin malka omasta silmästä ennenkuin lähtee siivoamaan naapurin silmiä?
Johan jutun murjaisit Bibeln,
>>> Paavo Ruotsalainen ei ollut mikään luterilaisen uskon airut vaan körttiläisten puolijumala, joka opetti luterilaisuudelle vierasta oppia jonka mukaan kovalla pyhitys- ja katumuskilvoittelulla voidaan valmistaa sielua kelvollisemmaksi ottamaan Jumalan armoa vastaan.
Nuoruudessaan Paavo Ruotsalainen hakkasi päätään samalla tavoin seinään kuin nuori Martti Luther omaa päätään - ja kulutti ( Luther) polviensa ja kyynärpäidensä nahan vereslihalle ryömiessään kontaten ylös kirkon korkeita portaita ja tehdessään vaikka mitä pyhittyäkseen, tullakseen otollisemmaksi Jumalalle. Paavo yritti omalla kohdallaan myös kaikkensa pyhittyäkseen, tullakseen otollisemmaksi Jumalalle.
Luther sai lopulta Jumalan armosta ymmärtää, sisäistää, Paavalin Roomalaiskirjeen ydinsanoman ja sitä myötä evankeliumin totuuden:
YKSIN KRISTUS, YKSIN ARMO, YKSIN USKO.
Paavo Ruotsalainen sai vapautuksen kauheista uskonkamppailuistaan, itsensä ruoskimisesta, yrittämisen piinasta, matkatessaan Jyväskylään seppä Högmanin luokse.
Aikansa Paavoa kuunneltuaan lausui Högman nuorelle "itsensäkiduttajalle": "Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki. Jeesuksen Kristuksen sisällinen tunteminen".
Siinä se. Kumpaisenkin kohdalla, niin Martti tohtorin, kuin Paavo Ruotsalaisenkin.
YKSIN KRISTUS, YKSIN ARMO, YKSIN USKO.
Paavo Ruotsalainen oli Högmanin luona käytyään toinen mies.
Armon evankeliumia hän julisti ja peräsi uskovan hengellistä köyhyyttä.
"Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on Taivasten valtakunta".
Tätä Herran Jeesuksen painottamaa hengellistä köyhyyttä Paavo peräsi eikä mitään suorituskeskeistä pyhitys - ja katumuskilvoittelua.
Oman itsen tuli vähenemistään vähetä ja Jeesuksen Kristuksen kasvaa - juuri kuten Paavali tähdentää.
Yksinkertaisesti ilmaistuna: Uskovalla ihmisellä ei ole Jumalan eteen muuta tuotavanaan kuin syntinsä. Armahdettuna syntisenäkin hän elää loppuun asti synnintunnossa, katumuksessa ja syntiensä anteeksisaamisessa.
Omien tekojen tai ansioiden tuominen Jumalan eteen oli Paavo Ruotsalaisesta yhtä kaukana kuin itä on lännestä.
... ja vielä, Thomas Wilcoxin Kallis hunajanpisara ei siis ole auennut sinulle Bibeln, et ole sisäistänyt sitä.
"Tyhjää semihengellistä horinaa"
...Hmm, siis ja niinpä niin!
Oletko esim. koskaan lukenut kirjasta nimeltä Paavo Ruotsalaisen kirjeet?
Minulla on se tuolla jossain laatikoissani. Olen aikoinaan lukenut sen muutyamaan kertaan kun en meinannnut uskoa silmiäni miten lakihenkinen ja eksyksissä Paavo on ollut nimenomaan tämän uskoontulokokemuksensa JÄLKEEN jonka hän sai. Ei hän löytänyt amanlaista evankeliumin arrmoa minkä Luther löysi vaan kamppaili elämänsä loppuun asti töiden vanhurskauden, kuvitellun hengellisen "köyhyytensä" ja itsestä puristetun katumuspinnistelynsä pimeydessä vaatien muitakin ankarasti mukautumaan tähän lihalliseen oppiin ja toivottomuuteen.
Paavo kielsi ankarasti ketään uskomasta "heti" Kristuksen armoon vaan ensin tuli käydä ankaraa sielun voimistelua ja katkeria katumusharjoituksia, senkin jälkeen oli lupa ainoastaan kokea pienen pieni armonvilaus, lattian raosta tikulla kaivamalla.
Sellaista oli Paavoon lihallinen hengellisyys ja sellaista on osittain myös nykykörttiläisyys. Ei sillä ole mitään tekemistä luterilaisuuden kanssa. Samoin kuin ei Willcoxin hunjanpisarallakaan, tuolla pietistien pinnistelykristillisyyden perusteoksella.
Ja mikset taaskaan kirjoita omalla nikilläsi Dogmatikos?
Nykyään käytetään evankelikaalinen-sanaa, itse asiassa evankelisista, erotukseksi evankelis-luterilaisesta ja luterilaisen kirkon evankelisesta herätysliikkeestä, etteivät sekaantuisi. Evankelikaalinen voi olla mitä vain, yleensä amerikkalaista protestanttisuutta, mutta ei koskaan luterilaisuutta. (Luterilaiset ovat USA:ssa esim. aina Lutherans.)
Tämä vain pienenä sivuhuomautuksena.
Olkaamme sitten kumpainenkin mitä mieltä olemmekin Paavo Ruotsalaisesta. Oikeastaan väliäkö sillä.
Pääasia ettemme "vanno" sen paremmin Martin kuin Paavonkaan emmekä kenenkään muunkaan "Apolloksen" tahi "Paavalin" nimeen:)
Yksin Kristus, yksin Armo, yksin Usko.
Oletpa pahasti erehtynyt ystäväinen, kun sekoitat minut nimimerkki Dogmatikokseen. Sen mitä näille palstoille olen riipustellut, olen riipustanut yksin ja ainoastaan nimimerkilläni "saviseutulainen".
Kerronpa vielä senkin, että nimimerkkini tulee ilman mitään muita merkityksiä arkisesti kotiseutuni mukaan.
Erästä kolkkaa armaassa Suomemme maassa kutsutaan saviseuduksi.
"Kumma juttu että Dogmatikoksella on niin vltava ihannointi näihin selkeästi luterilaisuudelle vieraisiin asioihin mutta sitten hän kuitenkin käyttää jatkuvasti kovaa ja armotonta kieltä joistain ihmeen "amerikan evankeliKAALEISTA"..."
Taitaa nyt pata kattilaa soimata. Mikäli tuolla nimimerkillä olet vain sinä kirjoitellut, niin aika tavalla olet käyttänyt samaa kieltä itsekin!
Biblia puhuu, jälleen syntymisestä. 1Piet.1:23. Niinkuin ne, jotka jälleen syntyneet ovat, ei kattoovaiesta, vaan katoomattomasta siemenestä, elävästä Jumalan sanasta, joka ijankaikkisesti pysyy. Kirjoitetaan: iankaikkisesti.
Miksi ajattelet että olet parempi uskova kuin joku muu?
Miksi sinä olet huono uskova?!
Ai olenko? Ps. en ajattele aina itseäni ajattelen usein toisiakin, kaikkea en siis kysy vain itseäni ajatellen :)
Mutta joo tiedän että monet pitävät kaikkia jotakin toista mieltä olevia "huonoina" uskovina.
Sinä se et vastaa ikinä mihinkään mitää, sensijaan teet vastakysymyksiäsi ja joku hirveesti tykkää tai pitää niitä vissiin hyvin vitsikkäinä tai sitten sinä itse vaan? :)
Olet varmaan joku tässä ketjussa aiemmin vastannut "tosiuskova" joka teit ihmeen ja muutuit kai99999;si jälleen, et uskalla siis omana itsenäsi vastata minulle sinä 'Jeesuksen soturi' tai edes tehdä niit vastakysymyksiäsi, mutta pyörit jäljessäni kuin herhiläinenen "kaina" mutta pyöri ny jos noin kiinnostaa, kommentoin sillon kun huvittaa :)
USKON todellisuudessa näin, ettet osaa vastata mulle mitään ja siksi joriset joutavia :D
Tuo kai9999 on vakinimimerkkejä kyttäilevä räyhis jonka motiivit ovat ala-arvoisia.
Ps. Tai ehkäpä sinä koitat saada minut 'oikeaan' uskoon noilla kommenteillasi, kai99999, eli sinun uskoosi? Ei siitä ainaskaan noin mitään tule, hö..kaikenlaisia uskonsa kauppiaita ketjuissa onkin..
Jaa täällä näyttäisi olevan edelleen evankelisen herätysliikkeen ja körttien vanha riita päällä...Nyt vähän vitsailen, että keventyy tämä tunnelma.
Kerta kaikkiaan muuten hymyilytti, kun kertailin kirkkohistoriaa ja satuin näkemään Hedbergin kuvan. Hän oli todella vakavan näköinen kaveri, joten hymy tuli suupieleen, kun evankelista herätysliikettä on aina syytetty liiasta iloisuudesta...Älkää suuttuko, vitsailen lisää.
Sana "uudestisyntynyt" ei tarkoita muuta kuin vain sitä, että joku kuvittelee olevansa erikoisen hurskas kristitty. Kyse on vain sanoista, ei mistään muusta. Huvittavinta on se, että ihminen käytännössä itse julistaa itsensä uudestisyntyneeksi.
Ihan naurattaa taas sinun tyhmyytesi, räyhis!
Sinähän tässä räyhis olet, se aito alkuperäinen räyhis joka kyttäilee päivät pitkät kaikkia mikä liikkuu oman omituisen uskonkäsityksesi ulkopuolella.
Suomen+kansasta+on+vuonna+1994+ollut+korkeintaan+6-7+%+elävässä+uskossa+olevia+Jumalan+lapsia,+joskin+peräti+noin+10+%+tunnusti+tuolloin+olevansa+uudestisyntyneitä.+Todellinen+lukumäärä+on+tietysti+vain+Jumalan+tiedossa,+mutta+nuokin+luvut+tuntuvat+paljon+korkeammilta+kuin+mikä+on+totuus,+kun+ihmisten+kanssa+asioista+keskustelee+ja+seuraa+heidän+elämäänsä.+Jos+uskovia+olisi+todella+noin+paljon,+niin+hyvin+ovat+onnistuneet+välttämään+ne+työpaikat+ja+harrastukset,+joissa+olen+itse+ollut+mukana.+Ei+löydy+muita+tunnustavia+kristittyjä+sieltä+kuin+minä+itse+ja+toisilta+aloilta+joku+muu,+jonka+tunnen+seurakunnan+kautta,+en+työn+tai+harrastusten+kautta.
Lähde: Seurakunnan kehittämisen konferenssi Helsingissä 17.-20.11.1994 ja siellä julkaistu Suomen gallupilla teetetty tutkimus.
Mielenkiintoinen juttu oli muuten se, että kun Kirkon tutkimuskeskuksesta kysyttiin, uskotaanko kirkon oppeihin, prosentti oli 29. Kun toiselta taholta kysyttiin, ei siis kirkon taholta, mutta kuitenkin jostain asiallisesta instanssista, ei siis mikään Iltalehden gallup, uskotaanko, että Jeesus on Jumalan Poika, myönteinen vastausprosentti oli hurjan paljon korkeampi.
Eli kyse on ollut, kuka kysyy ja mitä kysyy. Joku on voinut esim. kuvitella, että kirkon oppeihin uskominen on lieskahelvettiin uskomista tai vastaavaa.
Mikä on lihasta syntynyttä on lihaa, ja mikä hengessä syntynyttä on henkeä. Uudestisyntyminen tarkoittaa juuri sitä Hengessä syntymistä.
Monet yrittävät selittää uskoaan omassa järjessään ja voimassaan, mutta se on juuri sitä lihan mieltä.
Jotka ovat Hengessä syntyneitä, heillä uskoaan ohjaa Henki. Siis se PyhäHenki, jonka Jeesus lupasi lähettää seuraajilleen.
Kun ihminen tulee uskoon hän ei enää halua seurata maailman henkeä vaan hän kyselee Jumalan tahtoa elämälleen ja oma liha, se oma tahto jää taka-alalle.
Se on eräänlaista mielenmuutosta. Se mikä ennen on tuntunut tärkeältä menettää merkityksensä, "uusi on sijaan tullut", niinkuin sanotaan.
ur
Sitä en osaa sanoa kuinka paljon heitä luterilaisessa kirkossa on, mutta kyllä heitä siellä on. Heidät tunnistaa juuri siitä Hengestä. Se on jännä juttu kuinka heidät tunnistaa juuri siitä samasta Hengestä.
Näin juuri evita! Siunausta sinulle!
Ai onko se sama henki jonka lutterikin haistoi siinä samalla kun uskovaisia halkopinoissa poltettiin, sekö se oli se sama henki?
"vuonna+1994+ollut+korkeintaan+6-7+%+elävässä+uskossa+olevia+"
Toki lapsikasteessa ajatuksena on ollut, että tullaan myöhemmin osalliseksi Jumalan sanasta. Tätä ei nykyään enää tapahdu, eikä joku pelkkä rippikoulu kerran elämässä (jolloin useammille asia ei ole ajankohtainen tuossa iässä, vaan ollaan kiinnostuneita ihan muista asioista) tietenkään asiaa korjaa, erityisestikään hieman kristinusko-vihamielisessä ympäristössä, missä yleensä sitten muuten oleskellaan.
Olen kyllä muuten vannoutunut luterilainen, ja mielestäni kaste on pätevä sinänsä, mutta raakileiksihan siinä nykyään jäädään. Sikäli voidaan alkaa miettiä, onko enää järjellistä kastaa täysiä pakanoita, sillä pelkkä kaste ei ketään pelasta, erityisesti jos tarkoituksena on jäädä pakanaksi loppuiäkseen.
Tuo on sikäli mielenkiintoista, että meillä uudestisyntyminen-sana ja muilla vanhoilla kirkoilla on tullut tarkoittamaan tosiaan kasteessa tapahtuvaa. Ei se mikään ihme siis, että nämä käsitteet sekaantuvat. (Kuitenkin vapaissa suunnissa on helposti luulo uudestisyntymän hetkestä ja näin ollen ei tuo kaste ole yhtään sen pätevämpi.)
En ole niitä, jotka ovat tulleet kertaheitolla uskoon, vaan paremminkin voisi sanoa että Henki on kirkastanut matkan varrella Kristuksen. Mielestäni uudestisyntymäni on tapahtunut siis jotenkin vähitellen. En kenties ollut täysi pakana ennen sitä, mutta ei Kristus ollut vielä kirkastunut. Tämähän on sitäpaitsi matka, Kristus kaiken aikaa syvemmin, ja välillä vedetään jopa takapakkia, ja sitten taas eteenpäin jne. Ihminen jotenkin siis edistyy uskossa, vaikka onkin täysi syntinen läpi elämänsä ja tietysti Henki kirkastaa nekin synniksi, mitä ei ole aikaisemmin ymmärtänyt, ja käsittää että on kyseessä kuitenkin myös eräänlainen taistelu, sillä ihminen kokonaisuudessaan on suuntautunut väärin ja on vähällä suuntautua yhäti väärin, vaikka onkin jo saanut "maistaa Kristusta". Täydellinen synnittömyys sitten saavutetaan rajan tuolla puolen, ja luterilaisuus on kyllä perimmiltään lähimpänä totuutta monergistisuudessaan. Sitä sitten usein mietin, liekö kasteesta mitään haittaakaan, enemän se on kokonaiskirkon kannalta, jolloin pakanaksi jäävät yrittävät muuttaa sitten koko kristinuskon (hehän ovat paljon vaativampia nykyään) mieleisekseen ja joku kirkosta näemmä antaakin kuvaa, että kristinusko voi olla mitä vaan.
Koko elämän käsittävä opetushan tämä on.
Sen lisäksi lapsikastehan on toisaalta käytännöllinen siinä mielessä, että joku sitten jossain vaiheessa elämässään kääntyy, tapahtuu se sitten miten tahansa (Jumalan vetämänä), niin kaste on sitten jo saatu, eikä tarvitse uutta lähteä hakemaan. Mietitään nyt vaikka jonkun kuolinvuodetta, eipä tarvitse hätäkastaa. Mutta ei muutenkaan tosiaan ole toisen kasteen tarvetta, sillä tavalla Jumala siis on jollain tapaa toiminut kasteessa. Ehkä siinä luodaan potentiaali. (Ja Jumala tietysti tietää, mikä kunkin ihmisen tilanne on, tietää, näkee ja kuulee kaiken ja ratkaisee senkin, kuka mistäkin syystä on kenties vastaan tai ainakin kuvittelee olevansa vastaan jotain näin hyvää ja senkin, kuka kenties kuolinvuoteellaan kääntyy tai joskus myöhemmin jne. Hän näkee siis koko ihmisen.)
Niin ja jos ajatellaan että jos joku jossain rakentaa talon, ja laittaa siihen lautavuorin, niin onhan se nyt lookista sitten maalata jo ne mäännyt pystyyn kankaalle, eikö olekkin!
näin luodaan potentiaali pystymetsän ja tupaantuliaisten välille, varmasti jokin salaisuus on siinä valkoisella lipereilläkin, usein on ikkunan pielet valkoiset, ja kun ihminen riittäävän kauan katselee niitä hän puhdistuu myös valkoiseksi, onhan siinö ikäänkuin valkoiset puhtaat kehuykset ihmispolon ympärillä jo valmiiksi!
On on, kaikessa on niin lookista ja paljon.