lapsi on lapsi.toiset haluavat enemmän olla toisenlaisia kuin vanhempansa. kai pitäisit ihmeellisenä jos hän kuuntelisi teidän kanssa kaikki illat virsiä kotona ja huutaisi hallelujaa...
jos lähtee kieltämään ja rajoittamaan ja rankaisemaan syytöntä lasta siitä, että hän sattuu tuossa elämän vaiheessa pitämään tuon tyylisestä musiikista niin ei hyvää seuraa... syytönhän lapsi siihen on että hänen vanhempansa ovat sitä mieltä että tämä ja tämä ovat ainoat oikeat uskot? ja että tuo ja tuo ovat vääräuskoisia... jos 10 vuotiaalta voi olettaa tulevan "oikea" uskoontuleminen niin samalla tavalla voisi oletta 10 vuotiaan selviävän yksin maailmassa omineen. olen 25 vuotias ja nyt osaisin ehkä tehdä ko. päätöksen... kymmenen vuotiaana halusin leikkiä leegoilla ja tinasotilailla ja pelata nintendoa... enkä istua hienoissa vaatteissa kokouksissa ja ottaa vastaa haukkuja koulussa...=(
naiivia ajatella etteikö jossain helluntaileirillä lapset olisi jo niin avopestyjä siihen uskoon ja ns. oikeaan lahkoon että osaavat päättää mikä on oikea usko...
antakaa lapsienne elää turvallinen (ei suojattu) ja oikeudenmukainen lapsuus... lapsi ottaa vaikutteita koko ikänsä... onko parempi jauhaa oikeista opeista 15 vuotiaaksi saakka ja sitten huomata että ei sitä kiinnostanutkaan... vai antaa lapsem itse selvittää omaan tahtiinsa mihin uskoa ja mihin ei. koska ennemmin tai myöhemmin hänen silmät avautuu todellisuuteen, jos se tapahtuu vasta kun muuttaa kotoa pois, huomaa miten propagandamaista kotona puhuttu asia on ollut... menettää uskonsa vanhempiinsa ja vieraantuu. tottakai jokainen jonka vanhemmat ovat aivopesseet lastaan ovat katkeria siitä etteivät saaneet elää normaalia onnellista lapsuutta.aikuisena se sitten usein kostautuu, ja kun lapsi ei käy enään kokouksissa niin vanhemmat tekopyhinä sanovat se on saatananpalvoja! ei tulemista kotiin.
kostautumisella meinaan että tunne-elämä voi olla ihan sekaisin pitkään. samoin suhtautuminen vanhempiinsa sekava. mielestäni mikään ei ole lasta kohtaan epäreilumpaa kuin antaa maailmasta mustavalkoinen, vääristynyt kuva elämän ohjeeksi. voiko lapselle suurempaa karhunpalvelusta tehdä... EI
ei merkitystä onko UL, VL, HELL. tai muu. se mitä sydämmesi sanoo oikeaksi ja mikä tuntuu oikealta ja parhaalta sinulle, on sinun juttusi...
jos lapsi on jäävä vanhempiensa toivomaksi uskonsa suhteen se on jäävä, jos ei niin ei... ei siinä pakkokäynnit kaikenmaailman seremonioissa auta. ei lapsesi tyhmä ole! jokainen käyttää omia aivojaan omaa maailmankuvaa muokatessaan!!!!!!!!!!!!!!
jos lähtee kieltämään ja rajoittamaan ja rankaisemaan syytöntä lasta siitä, että hän sattuu tuossa elämän vaiheessa pitämään tuon tyylisestä musiikista niin ei hyvää seuraa... syytönhän lapsi siihen on että hänen vanhempansa ovat sitä mieltä että tämä ja tämä ovat ainoat oikeat uskot? ja että tuo ja tuo ovat vääräuskoisia... jos 10 vuotiaalta voi olettaa tulevan "oikea" uskoontuleminen niin samalla tavalla voisi oletta 10 vuotiaan selviävän yksin maailmassa omineen. olen 25 vuotias ja nyt osaisin ehkä tehdä ko. päätöksen... kymmenen vuotiaana halusin leikkiä leegoilla ja tinasotilailla ja pelata nintendoa... enkä istua hienoissa vaatteissa kokouksissa ja ottaa vastaa haukkuja koulussa...=(
naiivia ajatella etteikö jossain helluntaileirillä lapset olisi jo niin avopestyjä siihen uskoon ja ns. oikeaan lahkoon että osaavat päättää mikä on oikea usko...
antakaa lapsienne elää turvallinen (ei suojattu) ja oikeudenmukainen lapsuus... lapsi ottaa vaikutteita koko ikänsä... onko parempi jauhaa oikeista opeista 15 vuotiaaksi saakka ja sitten huomata että ei sitä kiinnostanutkaan... vai antaa lapsem itse selvittää omaan tahtiinsa mihin uskoa ja mihin ei. koska ennemmin tai myöhemmin hänen silmät avautuu todellisuuteen, jos se tapahtuu vasta kun muuttaa kotoa pois, huomaa miten propagandamaista kotona puhuttu asia on ollut... menettää uskonsa vanhempiinsa ja vieraantuu. tottakai jokainen jonka vanhemmat ovat aivopesseet lastaan ovat katkeria siitä etteivät saaneet elää normaalia onnellista lapsuutta.aikuisena se sitten usein kostautuu, ja kun lapsi ei käy enään kokouksissa niin vanhemmat tekopyhinä sanovat se on saatananpalvoja! ei tulemista kotiin.
kostautumisella meinaan että tunne-elämä voi olla ihan sekaisin pitkään. samoin suhtautuminen vanhempiinsa sekava. mielestäni mikään ei ole lasta kohtaan epäreilumpaa kuin antaa maailmasta mustavalkoinen, vääristynyt kuva elämän ohjeeksi. voiko lapselle suurempaa karhunpalvelusta tehdä... EI
ei merkitystä onko UL, VL, HELL. tai muu. se mitä sydämmesi sanoo oikeaksi ja mikä tuntuu oikealta ja parhaalta sinulle, on sinun juttusi...
jos lapsi on jäävä vanhempiensa toivomaksi uskonsa suhteen se on jäävä, jos ei niin ei... ei siinä pakkokäynnit kaikenmaailman seremonioissa auta. ei lapsesi tyhmä ole! jokainen käyttää omia aivojaan omaa maailmankuvaa muokatessaan!!!!!!!!!!!!!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Lainaa vain..." laulaa Maarit lapsen asemasta vanhemmilleen. Olet siis enemmän kuin oikeassa.
Lapsi on itsenäinen ihmisyksilö. Me vanhemmat emme OMISTA lapsiamme, vaan tehtävämme on taata lapselle turvallinen lapsuus ja pyrkiä antamaan keinot selviytyä maailmassa ja elämässä yleensäkin. Elämänkatsomuskysymykset eivät tähän kuulu, vaan jokaisella lapsella tulisi olla mahdollisuus - ja välineet - ITSE ratkaista mihin uskoo ja mihin ei.
Jeesus sanoo, ettei lapsia tulisi erottaa Hänestä. Tämän suhteen monet uskovat vanhemmat tekevät lapselleen todellisen karhunpalveluksen ryhtymällä rajoittamaan, sanelemaan ja arvostelemaan lapsen valintoja ja kokeiluja. Tässä suhteessa voi vain todeta, että Herran tiet ovat tuntemattomat ja yleensäkin Hänellä on jokaiselle meistä aivan omat suunnitelmansa. Näitä eivät vanhemmat voi myöskään lapsensa suhteen tietää.
Kuten jo aiemmassa kommentissani mainitsin, kiitän omia vanhempiani siitä, etteivät he esimerkiksi puuttuneet omiin musiikkimieltymyksiini vaikka ne olivatkin vallan toisenlaisia kuin heillä.
Nuoruudessani kuuntelin paljon mm. heviä. Jopa bändejä, joita edelleen pidetään varsin kyseenalaisina, kuten Uriah Heepiä, Black Sabbathia ja Alice Cooperia. Minua EI kiinnostanut ko. artistien ulkoinen habitus tai biisien sanat, vaan nimenomaan MUSIIKKI. Ajan myötä musiikkimakuni tietenkin muuttui, mutta kiinnostukseni tähän taiteenlajiin säilyi vahvana. Hieman kärjistäen voisin todeta, että ko. kyseenalaiset artistit saivat aikaan sen, että myöhemmällä iällä löysin itseni opiskelemasta Sibelius-Akatemiasta.
Tutkimattomat ovat Herran tiet.
Tuohon ei voi sanoa muuta kuin että et voisi olla enempää oikeassa.
Tätähän se "henkilökohtainen" usko tarkoittaa...
Kannattaako tuota opin siirtämistä (aivopesua) suorittaa kun usko perustuu "henkilökohtaiseen" päätökseen?
Raamatussa sanotaan.Opeta poikanen tiensä suuntaan ettei hän vanhanakaan siitä poikkeaisi.
Eihän sitä ajatella maailman ihmisistäkään sitä,että ne nyt väkisin syöttää maailmaa niille että niistä lapsista vain tulisi maailmallinen.Mstä tiedät olisiko lapsi alunalkaen tahtonut sinne mennä.Kun vaihtoehtoja ei ole annettu.Eiväthän voi muuta tehdä kun ei paremmasta mitään tiedä.Ihmiselle on hyväksi kun tulee uskoon.
Ymmärtäis sen kuitenkin vaikkei itse ole mukana kuka voisi niin hyviä arvoja lapselle opettaakkaan kuin ne jotka Jeesuksen tuntevat.
Minusta olisi mahdottoman hyvää jos lapseni olisivat löytäneet Jeesuksen ja olisivat pois tuolta tupakkien ja viinaksien keskeltä.
Aina niihin kuvaelmiin millä kuvataan uskovia millaisia he ovat...sellainen esimerkki mikä on ääripää uskovissa.Uskovia on olemassa myös sellaisia jotka ovat kuin maan hiljaisia ja nöyriä jotka kyllä Jeesuksen tunnustaa ja siitä todistaa eikä kiellä Hänen olemistaan tänäänkään,vaan tunnustavat että Jeesus on kaikkein korkein ja arvovaltaisin joka maanpäällä on ollut ja tänään on taivaassa.Ihailen niitä perheitä jotka ovat pitäneet lapsensa kurissa ja nuhteessa.Eivät lapset siitä kärsi.Heillä on oma vapaus valita,mutta oikeaan heitä on pyritty ohjaamaan.
Senhän näkee kuinka usein ovat kiitollisia vanhemmistaan,ettei heidän kodissaan kiroten ja viinaksien kanssa eletty vaan rauhallista ja onnellista tasapainoista elämää elettiin.
Näin ainakin minä iloitsen omasta lapsuuden kodistani.Ei ollut pakotteita kuulemaan sanaa mutta olen kuitenkin elämääni saanut valinnan vapauden mitä tahdon elämälleni tehdä.
Tänään kiitän Jumalaa,että on minutkin sieltä maailmasta pois viennyt ja elämäni on turvallista ja kuolemani on voitto.
Olen samaa mieltä. Itse sain kuulla lapsena Jumalasta, ja se sana on minua kantanut pimeimpinäkin elämän jaksoina.