ajattelimpa kertoo omat kokemukseni tästä uskonnosta.. olin pienenä mennyt veljeni ja vanhempien mukana uskontoon.. kun olin 14 , niin veljeni erosi uskonnosta.. muutaman vuoden päästä minäkin erosin.. aloitin uuden koulun muualla enkä halunnut yläaste aikaisen henkisen-, ja fyysisen väkivallan enää jatkuvan.. vanhemmilleni se oli kova pala.. puolen vuoden päästä äitini masentu ja hänestä tuli alkoholisti.. joten ei tämä uskonto paljoa auta!!!!!!!! muistan kuinka minun teki joskus kokouksissa nousta ylös ja huutaa et "painukaa vittuu kaikki".... elämäni muuttui niin paljon sen jälkeen , kun erosin .. ensin tunsin tuskaa ja ahdistusta perheeni takia... mutta... aikaa kului ja äitini ja isänikin erotettiin. nyt olemme vihdoin pystyneet puhumaan kaikesta avoimesti. minun elämäni on mallillaan.. minulla on pieni tytär ja ihana mies.. enkä usko et kyseisestä uskonnostakaan löytyisi yhtä kilttiä ja huomaavaista miestä.. toivottavasti te rakkat jotka mietitte eroamista uskonnosta löydätte voimia tehdä päätöksen. minun elämäni oli helvettiä siihen asti kun tajusin erota..
entine Jtodistaja
katji85
1339
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
mukava lukea nuorten järkevän päätöksen tehneiden kertomuksia. Tsemppiä valitsemallasi tiellä, joka on oikea jo pelkästään siksi, että jehnulaisuus ei enään siihen kuulu=)
Terv:*Höpisijä*