Miksi Suomi onnistui välttämään Neuvostoliiton miehitykseltä toisessa maailmansodassa?
Toinen maailmansoda
HelpMe16
398
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Etkö osaa lukea historiaa? Mikset lue siitä miten Saksan "kolmas valtakunta" hävisi sodan?
Stalinin sotien painopiste ei ollut Suomen miehityksessä, vaan Saksan voitto. Siksi hän määräsi puna-arneijalle selvän suunnan: tuhotkaa Saksa. Kostakaa Hitlerin hyökkäys.
Stalin antoi myös selvän sanoman Suomelle. Poistakaa maastanne saksalaiset yksin tai yhdessä meidän kanssa. Neuvostoliiton johtaja tarjosi tarvittaessa tämän avun. Puna-armeija oli valmis auttamaan Suomea saksalaisen poistamisessa.
Suomen sotilasjohto presidentti Mannerheimin kanssa teki päätöksen, suomalaiset kykenee ajamaan saksalaiset pois maasta YKSINKIN. Näin puna-armeijan apua ei tarvittu, Stalin tyytyi tuohon ratkaisuun.
Näin Stalin pystyi siirtämään sodan painopisteen Saksan kukistamiseen kun suomalaiset hoiti oman osuutensa saksalaisia vastaan.
Stalinilla on varsin heikko kuva suomalaisista "tyhjä pää" kommareista. Niille ei paljoakaan ajatuksia annettu. Tämän vuoksi suomalaiset "paluumuuttajat" Neuvostoliiton rakentajat Karjalassa joutuivat myös puhdistustoimien kohteeksi 1930-luvulla ennen sotaa. Kumma kyllä Kuusinen välttyi tältä ja nousikin korkealle puoluehierarkiassa.
Kuusinen ja apulaisensa Poika Tuominen olivat tarpeen punapakolaisten ja vanhojen leniniläisten kommunistijohtajien hirttoköysien rasvaajina. Stalin tarvitsi tällaisia täysin periaatteettomia (ainakin Kuusinen) ihmisiä hantlankareikseen.
Stalin tarvitsi myös orjallisesti isäntäänsä nuolevia ja syyttömien potkimisesta nauttivia psykopaatteja, kuten Molotov ja Zsdanow.
Stalinin pyrkimsten keskeinen osa oli Suomen orjuuttaminen. Vasta kun se ei onnistunut suomalaisten taidon ja Puna-armeijan heikkouksien vuoksi, ryhtyi hän etsimään neuvotteluratkaisua.
Kesän 1944 suurhyökkäyksen tavoitteena oli Kymijoki, joka olisi johtanut rintaman romahdukseen ja Suomen miehitykseen!
Hyökkäyksen alettua suomalaiset joukot vetäytyi vihollista kuluttaen Viipurin tasolle, jossa puolustus vihdoin alkoi pitämään! Viipuri vielä menetettiin, mutta vihollinen pysäytettiin Tienhaarassa, Tali-Ihantalassa ja Vuosalmella. Saksalaisilta saadut jokamiehen pst-aseet alkoivat purra! Tali-Ihantalassa onnistuttiin muodostamaan Suomen oloissa mahtava tykistöryhmä. jossa oli peräti 21 patteristoa eli 250 tykkiä ja niistä jokainen pystyi ampumaan Ihantalaan. Niinpä Stalinin nuorien iskudivisioonien miesten suolenpätkiä saatiin kerätä kuusten oksilta ja hyökkäys tyrehtyi! Suurhyökkäys hyytyi saavuttamatta tavoitteitaan ja Stalin katsoi, ettei Suomen suuntaan enempää väkeä keskitetä!
Torjuntavoittojen ansiosta maa pelastui!
"Neuvostoarkistojen mukaan tappiot olivat 105 000, joista kaatuneina 22 000 miestä. Tiihonen osoittaa tutkimuksessaan, että neuvostojoukot kärsivät Karjalan kannaksella kesällä 1944 em. lukuja huomattavasti suuremmat tappiot. Hän päätyy laskelmissaan 2 703–3 863 mieheen päivää kohden. Tiihonen arvioi kokonaistappioksi 189 000 miestä. Hänen tutkimustensa perusteella Kannaksella haavoittui tai kuoli 1000–1 400 Leningradin Rintaman sotilasta kilometriä kohden.
Tappioiden tuottaminen voidaan myös ilmaista suomalaisten taidokkaasti onnistuneena strategisena viivytyksenä – yhtenä toisen maailmansodan onnistuneimmista – jossa oikea-aikaisella ja maantieteellisestä syvällä alueella heikennetään vihollista ennen ratkaisutaisteluja. Kolmannes tappioista tuotettiin Karjalan kannaksen viivytystaisteluissa.
Ratkaisun hetkellä kesä-heinäkuun vaihteessa aiemmin suomalaisiin nähden ylivoimaiset neuvostojoukot olivat kärsineet valtavan mieshukan ja hyökkäävien joukkojen iskukyky lopussa, reservejä ei enää ollut."