Tosiuskovaioset ovat kovin suvaitsemattomia muita kohtaa niin kauan kuin ovat enemmistönä, mutta kun jäävät vähemmistöön se on yllättäenheidän ykkösarvonsa. (Toki se on vain suvaitsevaisuuden kaapuun verhottua itsekkyyttä.)
"Yhteisön vahvuus näkyy siinä, kuinka hyvin se pystyy pitämään sisällään toisinajattelevia. Kun kaikkia vaaditaan samaan ruotuun (kuten naispappeuden ja homouden harjoittamisen hyväksyntä), ollaan pian sellaisessa totalitaarisessa järjestelmässä, josta kaikki todellinen vapaus on kadonnut."
Nimimerkki "Oma mieli" Metron tekstareissa. Vain aitoavioliittolainen voi olla noin putkinäköinen.
Muutama muu uskovaisen tekstari:
"Jos haluat tietää, millainen totuudessa olet, katso peiliin eli Raamattuun. Vain se kertoo totuuden minusta ja sinusta, maailma kertoo kauniita valheita."
"Jos Pyhä henki saisi valaista Vanhaa testamenttia sinulle, et sanoisi ankaraksi koston jumalaksi. Ymmärrys lisääntyy ajan kanssa, ei ole taru."
"Jos Jumala olisi, olisin hänen edessään vastuussa teoistani. En halua olla vastuussa, joten Jumalaa ei saa olla Siis jumalaa ei ole."
Näin siis kuvittelee tosikrititty ateistin ajettelevan.
Mutta eihän kristinuskon mukaan krititty ole vastuussa teoistaan Jumallalleen, vaan ainoastaan uskostaan Jumalaan. Kunhan uskoo siihen "ainoaan oikeaan" kristinuskon Jumalaan, niin pelastuu ja saa ikuisen elämän Taivaan paratiisissa, teoista viis.
Selitykseksi ei kelpaa sekään, että tosikirititty ei tee pahaa, koska koko kristinuskon ydin on se, että jokainen, uskovainenkin, (ja senhän voi helposti todeta katselemalla ympärilleen uskovaistenkin touhuja), on syntinen ja tekee pahaa - jopa vastasyntynyt on syntinen, perisyntinen, (ja siinähän taas ei ole mitään järkeä).
Ja vaikka tosiuskova käyttäytyisikin mallikkaasti, niin silti myös kauhea elinikäinen pahantekijä saa ikuisen elämän palkkioksi uskostaan, vaikka tulisi uskoon viimeisellä hengenvedollaan. Pahat teot ikään kuin pyyhkiytyvät pois uskoon tulolla - ainakaan Jumalan armon saamiseen ja pelastukseen ne eivät vaikuta kun uskoon pamahtaa.
"Yhteisön vahvuus näkyy siinä, kuinka hyvin se pystyy pitämään sisällään toisinajattelevia. Kun kaikkia vaaditaan samaan ruotuun (kuten naispappeuden ja homouden harjoittamisen hyväksyntä), ollaan pian sellaisessa totalitaarisessa järjestelmässä, josta kaikki todellinen vapaus on kadonnut."
Nimimerkki "Oma mieli" Metron tekstareissa. Vain aitoavioliittolainen voi olla noin putkinäköinen.
Muutama muu uskovaisen tekstari:
"Jos haluat tietää, millainen totuudessa olet, katso peiliin eli Raamattuun. Vain se kertoo totuuden minusta ja sinusta, maailma kertoo kauniita valheita."
"Jos Pyhä henki saisi valaista Vanhaa testamenttia sinulle, et sanoisi ankaraksi koston jumalaksi. Ymmärrys lisääntyy ajan kanssa, ei ole taru."
"Jos Jumala olisi, olisin hänen edessään vastuussa teoistani. En halua olla vastuussa, joten Jumalaa ei saa olla Siis jumalaa ei ole."
Näin siis kuvittelee tosikrititty ateistin ajettelevan.
Mutta eihän kristinuskon mukaan krititty ole vastuussa teoistaan Jumallalleen, vaan ainoastaan uskostaan Jumalaan. Kunhan uskoo siihen "ainoaan oikeaan" kristinuskon Jumalaan, niin pelastuu ja saa ikuisen elämän Taivaan paratiisissa, teoista viis.
Selitykseksi ei kelpaa sekään, että tosikirititty ei tee pahaa, koska koko kristinuskon ydin on se, että jokainen, uskovainenkin, (ja senhän voi helposti todeta katselemalla ympärilleen uskovaistenkin touhuja), on syntinen ja tekee pahaa - jopa vastasyntynyt on syntinen, perisyntinen, (ja siinähän taas ei ole mitään järkeä).
Ja vaikka tosiuskova käyttäytyisikin mallikkaasti, niin silti myös kauhea elinikäinen pahantekijä saa ikuisen elämän palkkioksi uskostaan, vaikka tulisi uskoon viimeisellä hengenvedollaan. Pahat teot ikään kuin pyyhkiytyvät pois uskoon tulolla - ainakaan Jumalan armon saamiseen ja pelastukseen ne eivät vaikuta kun uskoon pamahtaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Uskova on niin varma asiastaan että ateisti paukahtaa epävarmaksi samalla hallusinoiden että uskova olisi suvaitsematon . Atte on epävarma kaikesta ja siksi vihainen.
Uskovien ahdasmielistä suvaitsemattomuutta ei tarvitse hallusinoida, kuten ei muitakaan faktoja. Olen kokenut uskovien ahdasmielisen suvaitsemattomuuden omassa elämässäni lukemattomia kertoja ja sama ahdasmielinen suvaitsemattomuus näkyy myös tälläkin palstalla, joka ikinen päivä.
Usko on kuta kuinkin synonyymi sanoille ahdasmielinen suvaitsemattomuus, tai pikemminkin sanoille Pyhä Viha. Se ainainen Pyhä Viha jota uskovat suoltavat kaikkia ja kaikkea kohtaan mitä eivät hyväksy ja voi että miten pitkä se lista onkaan.
Olisikohan asia vain niin että totuus satuttaa ja siksi koet miten koetkaan ?
Totuus satuttaa ja siksi esimerkiksi AA-kerholaiset eivät voi koskaan myöntää olevansa suvaitsemattomia. He keksivät kaikenlaisia kiertoilmaisuja omille itsekkäille motiiveilleen, suosituimpana on tietysti Jumalan Tahto.
Milloin törkeät valheet, pseudotieteellinen potaska, lapselliset sadut, säälittävät taikauskoiset typeryydet ja pohjattoman tyhmät idioottimaisuudet ovat muuttuneet totuudeksi? Siis muuallakin kuin hihhulin korvien välissä?
Te olette niin säälittävää sakkia että lapsetkin nauravat kippurassa teidän kirjoituksillenne, kun luen täältä palstalta muutamia osuvia valintoja ääneen.
"Voiks jotku aikuiset siis oikeesti olla noin tyhmii??" on tyypillinen kommentti niihin. Mihin joudun aina vastaamaan että valitettavasti monetkin voivat, koska sokean uskon perusedellytys on juuri se pohjaton tyhmyys. Uskovien tyypillisin ominaisuus näyttää aina olevan täydellinen kyvyttömyys mihinkään loogiseen ja kriittiseen päättelyyn, yleensä vielä yhdistettynä täysin olemattomaan yleissivistykseen.
Pilkallako yrität saada itsesi näyttämään älykkäältä? Tulee mieleen ihan joku koulukiusaaja :D heeeheee
"Totuus satuttaa ja siksi esimerkiksi AA-kerholaiset eivät voi koskaan myöntää olevansa suvaitsemattomia. He keksivät kaikenlaisia kiertoilmaisuja omille itsekkäille motiiveilleen, suosituimpana on tietysti Jumalan Tahto."
Mitä itsekästä siinä on, jos haluaa lopettaa ryyppäämisen?
"Näin siis kuvittelee tosikrititty ateistin ajettelevan."
Jep. Käsittämättömän naiivia ajattelua. Ei uskoisi olevan aikuisen kynästä, ellei näitä olisi tottunut toistuvasti lukemaan tälläkin palstalla "ateistit sitä, ateistit tätä" ja sitten todisteena oma ennakkoluulo ja väärinkäsitys ateismin määritelmästä.
Fundamentalistinen usko on Suomessa ollut jo pitkään vähemmistössä, yleisempää lienee se ettei osoiteta erityisemmin kiinnostusta vaan keskitytään arkisempiin asioihin. Joskus puhutaan maalikko uskovaisista ja toisinaan krivikristityistä. Aika moni enemmistöstä on maalistuneita. Vöhemmistö kuitenkin vain sattuu pitämään kovenpaa meteliä kuin enemmistön hissukat ja herättää suurempaa mediaseksikkyyttä kuin valtavirta ja on näin enenmmän näkyvillä.
(Perisynti on muuten Martti Lutherin luoma käsite eikä sillä muuten ole edes raamatullista perustaa. Raamatussa kyse on enemmänkin tapasynnistä johon ihminen lankeaa uudelleen ja uudelleen.)