En ole koskaan oikein sisäistänyt sitä, että minäkin tulen jonain päivänä kuolemaan. Hiljattain minulla diagnosoitiin vakava sairaus, joka saattaa ennenaikaistaa kuolemaa. Aiemmin en ajatellut kuolemaa ollenkaan, mutta nyt ajattelen sitä melkein päivittäin (tai illoittain).
Te joilla on kokemusta kuolemasta kertokaa siitä. Minua kiinnostavat mm. seuraavat asiat:
- kuinka paljon ennen kuolemaa yleensä menee sellaiseen tilaan, jossa ei enää kommunikoi muiden kanssa ja ei ymmärrä ympäristön tapahtumia kunnolla?
- sattuuko se tai tuntuuko kärsimyksenä, kun kuolemassa oleva ihminen ns. haukkoo henkeään ja hengittää epätasaisesti? mistä epätasainen hengittäminen johtuu?
- liittyykö kuolemisprosessiin rytmihäiriöitä tai paineentunnetta jossain kehon osassa? liittyykö pahoinvointia tai pyörrytystä?
Te joilla on kokemusta kuolemasta kertokaa siitä. Minua kiinnostavat mm. seuraavat asiat:
- kuinka paljon ennen kuolemaa yleensä menee sellaiseen tilaan, jossa ei enää kommunikoi muiden kanssa ja ei ymmärrä ympäristön tapahtumia kunnolla?
- sattuuko se tai tuntuuko kärsimyksenä, kun kuolemassa oleva ihminen ns. haukkoo henkeään ja hengittää epätasaisesti? mistä epätasainen hengittäminen johtuu?
- liittyykö kuolemisprosessiin rytmihäiriöitä tai paineentunnetta jossain kehon osassa? liittyykö pahoinvointia tai pyörrytystä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
et tule koskaan kuolemaan sielusi tai henkesi osalta jos olen oikein Jumalan kertomaa ymmärtänyt.
Ruumis sulla on, mutta sen olen ymmärtänyt että saa paremman tilalle kun tästä pääsee pois. Tosin siitä ei saa iloa irti jos joutuu sen uuden ruumiinsa kanssa helvettiin, koska siellä on paha olla koko ajan.
Uudessa Maassa sen sijaan ei ole itkua eikä hammastenkiristystä.
Mulla oli viime talvrena hammas kipeä ja voin sanoa että se vei ilon elämäst' täysin. Gelvetissä kipu lienee samaa tasoa kuin kova hammaskipu?
Tämä palsta ei ehkä ole oikea paikka kysellä näin vakavia asioita. Lisäksi nuo kysymykjsesi ovat sellaisia että vain lääkäri voisi vastata niihin omaten jonkinlaista oikeaa tietopohjaa.
Hautasin lähiomaiseni muutama päivä sitten. Sitä edelsi n. parin viikon jakso sairaalassa jona aikana hän teki kuolemaa, tiesimme sen, hänkin ymmärsi lopuksi mitä on tapahtumassa.
Tuona aikana jätettiin hyvästejä ja puhuttiin asioita joita vielä oli jäänyt sanomatta, turvattiin yhdessä Vapahtajaan. Vainaja oli uskossa Jeesukseen lapsuudesta asti.
Kun jättää läheiselleen viimeisiä hyvästejä, joutuu katsomaan ikäänkuin kuolemaa silmiin. Se on raskasta, sillä vaikka tietää että tämän elämän perästä uskovaa odottaa parempi elämä, niin suru ja kaipaus ovat raskaita seuralaisia. Kuoleman edessä Kaikkivaltias riisuu ihmisen. Kovakin ihminen hiljentyy kun hänen on mentävä sinne mihin ei itse tahdo.
Kuolema ei itsessään ole kaunis, vaan se on elämän vihollinen, vihollinen jonka Herra Jeesus vihollisista viimeiseksi kukistaa. Kuoleminen voi kuitenkin pitää itsessään lohdullisuuden ja toivon silloin kun ihminen turvaa Jumalaan ja Kristuksen hankkimaan syntien anteeksiantoon. Sellaiselle ihmiselle kuolema ei ole loppu, vaan alku paremmalle, iankaikkiselle elämälle.
KUolema muistuttaa meitä karusti ettei meillä täällä ole mitään pysyvää. Siksi elämämme kallein ja tärkein asia on oppia tuntemaan Kristus ja Hänen armonsa sekä päästä Jumalan lapseksi. Kaikki me kerran kuolemme, kaikki käymme "koko luomakunnan tietä", kaikki seisomme Luojamme edessä vastaamassa elämästämme, mutta jos meillä on puolestapuhujanamme Jeesus, Jumalan Poika joka sovitti ihmisten synnit, olemme autuaita ja hyvässä turvassa sillä se joka uskoo Jeesukseen, saa elää vaikka olisi kuollut.
Kristityllä on iankaikkisen elämän ja jälleennäkemisen toivo, vaikka se tekeekin kipeää kun joutuu päästämään irti. Olen ollut ateistien hautajaisissa ja ne olivat lohduttomat, synkät ja ahdistavat. Olen ollut uskovien hautajaisssa ja ne ovat olleet lämminhenkiset, niissä on ollut toivoa ja lohdutusta.
Kaikki me tulemme saman portin eteen, sillä ei ole todellisuudessa väliä tapahtuuko se pian vai vasta vuosien päästä:
"Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani, ja mikä minun päivieni mitta on, että ymmärtäisin, kuinka katoavainen minä olen.
Katso, kämmenen leveydeksi sinä teit minun päiväni, ja minun elämäni on sinun edessäsi niinkuin ei mitään.
Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset, kuinka lujina seisokootkin." (Ps. 39)
Aiempi kommentoija on oikeassa siinä, että tämä ei ole se paras paikka kysellä näistä asioista.
Mutta tämä jeesus ja hänen kauttaan pelastautuminen on pelkkää toiveajattelua. Nämä näihin asioihin uskovat ihmiset pelkäävät sinun laillasi kuolemaa ihan helvetisti ja ovat siksi uskotelleet itselleen että kuoleman jälkeen bileet vasta alkaa. Toki myös lapsesta asti tapahtunut aivopesu on johtanut moisiin uskomuksiin.
Näihin asioihin on kuitenkin, ikävä kyllä, turha turvautua. Jos olisit Saudi-Arabiassa, ihmiset käskisivät sinua turvautumaan Allahiin, jonka kautta saat ikuisen elämän. Intiassa tarjottaisiin taas toista pelastautumiskeinoa.
Suomi nyt vain sattuu olemaan kristitty maa, jossa ihmiset tuputtavat lohdutukseksi Jeesusta. Sitä varten nämä taikauskot on keksitty, lohduttamaan.
Itse pelkäsin lapsena, ehkä jopa vielä teininä, kuolemaa. Mutta kun asiaa ajattelee, sitä on melko tyhmää pelätä. Maailmassa on ollut lukematon määrä ihmisiä, joista jokainen on tuntenut itsensä tärkeäksi, kuten mekin.
Mutta he ovat jo kuolleet. Aivot eli tietoisuus on sammunut, ruumis hävinnyt, energia ihmisen sisällä vapautunut ja jatkanut pyörimistään tässä universumissa. Näin tulee tapahtumaan myös meille. Se voi olla pelottavaa, ja erittäin ikävää jos näin tapahtuu kivuliaasti ja ennen aikojaan, mutta muista, että sinä aikana, kun luet tämän viestin, moni ihminen kuolee ympäri maailmaa. Jotkut sairauksiin, jotkut onnettomuuksiin. Lapset oksentavat ja ripuloivat itsensä hengiltä, koska heillä ei ole puhdasta vettä.
Fiksuinta on siis nauttia ajasta, joka sinulla täällä on, ihmisistä joista välität ja muistaa, että loppujen lopuksi elämä maailmankaikkeudessa jatkuu, vaikka jokainen meistä "tärkeistä" ihmisistä täältä pois kuoleekin.
mementomori_ ,
Rakas ystävä, unohda, pyyhi mielestäsi nim.merk. MichelangeloM:n hirvittävä viesti, jota hän itse Jumalan kieltäjänä kuvittelee hyvinkin hyväksi tueksi lähimmäiselleen - humanistina!
Nämä hänen "neuvonsa" ovat kauheinta valhetta ja eksytystä mitä ihminen voi toiselle ihmiselle tarjota.
Ystäväinen, turvaa Jeesukseen Kristukseen. Meillä ei kertakaikkiaan ole mitään muuta turvaa ja lohtua kuolemamme hetkellä - ja jo eläessämme - kuin Jumalan meille antama Armo Jeesuksessa Kristuksessa. Älä ystävä usko hetkeäkään näitä valehtelijoita, jotka vievät sumeilematta kenet tahansa kanssaan kadotukseen - johon he eivät usko - ymmärtämättä minkä hirveän teon he ovat tekemässä lähimmäiselleen.
Mutta Jumalan Armo Jeesuksessa Kristuksessa on tarjona yhtä hyvin "Michelangelolle" kuin sinullekin, minulle ...meille kaikille, kun otamme vastaan uskossa Herran Jeesuksen syntiemme sovittajana, lunastajanamme, Herranamme ja Vapahtajanamme.
Rakas ystävä, käänny Jeesuksen puoleen ja pyydä Häntä tulemaan elämääsi. Rukoile Jumalaa, että tahdot ottaa vastaan Hänen Armonsa Jeesuksessa Kristuksessa niinkuin se on Jumalan Sanassa, Pyhässä Raamatussa, evankeliumin ihanassa ilosanomassa, jokaiselle ihmiselle luvattu.
Allekirjoittanut on entinen ateisti, joka sai Jumalan ihmeellisestä Armosta ja pitkämielisyydestä tulla uskoon, ottaa vastaan Jeesuksen Kristuksen varsin varttuneella iällä.
Jeesuksen Kristuksen siunausta sinulle nimimerkki mementomori!
" on mentävä sinne mihin ei itse tahdo. "
Tietävät kyllä helvettiin ilman Jeesusta ja parannuksentekoa joutuvansa mutta eivät Jeesusta halua viisaasti totella ja kuulla varoittavaa sanaansa että pitää parannusta tehdä.
Ei tässä liikoja vaadita. Itse lopetin alkoholin käytön vaikka ei olisi millään tehnyt mieli. Mä sentään yritän tässä jotain. Tänänkin mietin viinapulloa vaan mieleen tuli eräs Markku Veilon saarnapuheen kohta ja 9ihmettelin että miten se muistui mieleen, mutta se tietenkin kuunnellessa kolahti että minähän se viinanlitkuttaja olen vaan enpä sitä muille kerro.
Se,että olen joutunut viinasta luopumaan on sekä hyvä homma ja paha homma, elämä on tylsää. Lopetin tupakoinninkin ja elämän ajattelin tulevna tylsemmäksi vaan sitä en ole jäänyt kaipaamaan. Mutta kun kerran uskovaisten suusta, näiden joita katson hengellisessä mielessä ylöspäin, puhuvat että ei viinaa niin en mä uskalla viinaa juoda edes salaakaan.
Mikä on tämän hetken paras ps4-peli? Pakko pelailla pelejä kun ei viinaa juoda. Mielessäni on nyt: Lasi konjakkia, 3 dl, ja miten olisi kiva jos sen saisin suuhuni kulautettua.
Kiitän vastauksista. Sain niistä paljon ajateltavaa. Kysymykseni olisivat sopineet paremmin toiselle palstalle, vähän epähuomiossa tuli tänne tälläinen viesti. Hyvin osasitte kuitenkin vastata, kiitän siitä.
" Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen."
Miika 6: 8
Moikka liberaalit ja muu sama sakki! Kuunteletko Jumalaa? Totteletko kuulemaasi? Viimeinen tuomio on tulossa!