En ole koskaan oikein sisäistänyt sitä, että minäkin tulen jonain päivänä kuolemaan. Hiljattain minulla diagnosoitiin vakava sairaus, joka saattaa ennenaikaistaa kuolemaa. Aiemmin en ajatellut kuolemaa ollenkaan, mutta nyt ajattelen sitä melkein päivittäin (tai illoittain).
Te joilla on kokemusta kuolemasta kertokaa siitä. Minua kiinnostavat mm. seuraavat asiat:
- kuinka paljon ennen kuolemaa yleensä menee sellaiseen tilaan, jossa ei enää kommunikoi muiden kanssa ja ei ymmärrä ympäristön tapahtumia kunnolla?
- sattuuko se tai tuntuuko kärsimyksenä, kun kuolemassa oleva ihminen ns. haukkoo henkeään ja hengittää epätasaisesti? mistä epätasainen hengittäminen johtuu?
- liittyykö kuolemisprosessiin rytmihäiriöitä tai paineentunnetta jossain kehon osassa? liittyykö pahoinvointia tai pyörrytystä?
Te joilla on kokemusta kuolemasta kertokaa siitä. Minua kiinnostavat mm. seuraavat asiat:
- kuinka paljon ennen kuolemaa yleensä menee sellaiseen tilaan, jossa ei enää kommunikoi muiden kanssa ja ei ymmärrä ympäristön tapahtumia kunnolla?
- sattuuko se tai tuntuuko kärsimyksenä, kun kuolemassa oleva ihminen ns. haukkoo henkeään ja hengittää epätasaisesti? mistä epätasainen hengittäminen johtuu?
- liittyykö kuolemisprosessiin rytmihäiriöitä tai paineentunnetta jossain kehon osassa? liittyykö pahoinvointia tai pyörrytystä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vanhan äitini kuolemanprosessi alkoi siitä, että hän ei enää jaksanut mitään. Sitten häneltä alkoi mennä taju ja täydellinen tajuttomuus kesti lähes kaksi vuorokautta. Sinä aikana hänen oli selvästi vaikeaa hengittää, mutta uskon, että hänellä itsellään ei ollut mitään tuntemuksia. Sitten se hengitys vain lakkasi ja kuolema todettiin.
Vakavasti sairaille annetaan kuoleman lähestyessäkin reilusti kipulääkkeitä, jotka myös rauhoittavat. Heidän oloaan koetetaan helpottaa kaikella mahdollisella tavalla. Yleensä tällainen paha sairaus lopun lähestyessä on jo uuvuttanut täysin ihmisen ja hän toivoo kaiken vain loppuvan.
Tulemme kaikki kohtaamaan kuoleman jonain päivänä. Koska pelkäämme sitä, emme halua ajatella sen mahdollisuutta niin kauan kuin kaikki elämässä on kohdallaan. Itse olen jo iäkäs, joten kuoleman ajatus käy usein mielessäni, mutta en osaa tuntea pelkoa...ehkä jo jotenkin kaipaan sitä, että voisin jo lähteä täältä ennen kuin olen ehkä jo täysin toisten hoivattavissa oleva petipotilas jossain hoitokodissa (se on suurempi kauhukuva kuin kuolema!)
Kiitos vastauksestasi!