Nyt kun koulut alkavat moni muistelee omia kouluaikojaan. Yksi kertoi YLE:n lähetysikkunassa muistavansa koulusta satojen virsien veisaamisen, ja toimittaja Sarolahti sanoi muistavansa kuinka koulussa joutui jäki-istuntoon, jos ei veisannut virsiä tarpeeksi pontevasti - opettajan mielestä.
Ja mitä siellä jälki-istunnossa sitten tehtiin? No mitäpä muuta kuin veisattiin virsiä - pontevasti!
Eikä tuo Sarolahti ihan ikäloppu ole, eli ei hänen koulumuistonsa mistään 50-luvulta ole, olisikohan 70-luvulta. Paikkakunta olisi mielenkiintoista tietää.
Ja mitä siellä jälki-istunnossa sitten tehtiin? No mitäpä muuta kuin veisattiin virsiä - pontevasti!
Eikä tuo Sarolahti ihan ikäloppu ole, eli ei hänen koulumuistonsa mistään 50-luvulta ole, olisikohan 70-luvulta. Paikkakunta olisi mielenkiintoista tietää.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Oma virsiin liittyvä koulumuisto. Aloitin peruskoulun 1978. Pikkukoulun alaluokka(1-2 luokat) lopetti päivän aina virteen "Vielä jos päivän uuden saan". Tapa mahtoi pysyä ko. opettajan eläköitymiseen saakka.
Uskonto tuntui olevan opetuksessa kovin suuressa roolissa. Olin hämmentynyt, koska kotini oli varsin sekulaari.
Raamatun kertomuksia opetettiin tosina brutaaleimmista tarinoista alkaen. Oli se Aabraham hyvä mies, kun oli vaömis Jumalan pyynnöstä uhraamaan poikansa...
Itse kun kävin ala-astetta 90-luvun alkupuolella, niin piti osallistua ruokarukoukseen tai ei saanut syödä. Virsistä ei kanssa jäänyt mitään hyvää sanottavaa, ne olivat kuolettavan tylsiä ja niillä oli masentava vaikutus.
Näille keksittiin vaihtoehtoisia sanoituksia kun oli pakko istua veisaamassa jotain mihin ei uskonut alkuunkaan.
Muititteko laulaa joulukirkossa näin niinkovaa kuin lähtee:
"Hoosianna, baarimikon Poika,
kiitetty olkoon hän!
Kiitetty baarimiko Poika,
joka tulee juoman nimeen.
Hoosianna, hoosianna,
hoosianna, hoosianna!
Kiitetty baarimikon Poika,
joka tulee juoman nimeen."
Suvivirsi tuli muistaakseni laulaa aina näin niin kovaa ku lähti:
"Jos ei joutuis hirvee aika
ja koulu kauhea.
Niin jatkuis kesän taika,
Ja loma makea.
Nyt siunaustaan suopi
Sairaus rehtorin,
se luonnon uudeks' luopi,
se kutsuu rientoihin."
Myös Joulupuu on vrakennettu laululle keksittiin uudet sanat koska kukaan ei muistanut kuinka Juolupuu on varastettu menikään:
"Joulupuu on käristetty, palomiehet on ovella.
Namusia sulanneena ompi kuusen poroilla.
Kuusen pienet kynttiläiset polttelivat verhoja,
Sinne tänne lapsukaiset säntäsivät kauhuja.
Kiitos sulle, Kiesuksemme, pilannut oot joulumme,
Kun sä tulit kiusaksemme, vieden joulumielemme.
Tullesasi toit sä pahan, sodat kauheet, runsahat.
Tauditkin ja kateaks' annon, kaikki maailman ongelmat.
Anna, Kiesus, henkes' palon jälleen ristille naulita,
Sytytellä polttopuita, ja roviolla paistella."
Meillä veisattiin "keitetty olkoon hän, keitetty Daavidin poika".
Jos joulupuu olisi VR-rakennettu, ei se olisi perillä koskaan tai tulessa siinä radanvarrella.
Meillä laulettiin vähän synkempää versiota tuosta.
Löysin sanat: http://gamma.nic.fi/~myllma/joulupuu.htm
Kyllä sitä tylsyyttä osattiin ennenkin kirkossa tappaa. Varmasti kouluilla oli omia versioita aika paljonkin. Virsien aikana ei kannattanut tosin juuri hymyillä jos ei mielinyt jälkiseisontaan.
2000-luvulla lopetettiin jälki-istunto rangaistus ja 2010-luvulla rajoitettiin opettajien puuttumista oppilaan käytökseen. Nykyään painotetaankin oppilaan omaa vastuuseen ja vapauden harkittuun käyttämiseen.
Kyllä jälki-istuntoja joissain kouluissa edelleen jaetaan ja hyvä niin.
Eipä se tuntunut tepsivän rangaistuksena silloinkaan. Enpä tiedä mikä sellaisiin tapauksiin tepsisi, jotka saivat kotona rangaistuksena fyysistä kuritusta ja pistivät vahinkoa kiertämään koulussa niin joutuivat seisomaan harva se päivä. Eipä se seisoskelu näille tuntunut toimivan millään tavalla kun kotiopetus oli niin alkeellista.
Minäkin muistan kun peruskoulussa laulettiin virsiä, ja tämä oli 2005 kun luokka päätti osallistua virsilaulukilpailuun tai johonkin muuhun virsilaulu hommeliin josta kaikki sai sitten jonkun hopeissen pinssin. Ei siinä olut toisaalta muuta kuin se että aika moni meistä vain tavitteli pääsyä lehteen kun sellaista oli luvattu. En kuitenkaan usko että kovinkaan moni olisi saanut hengellistä tunnetta virsilaulujen hoilaamisesta, loppujenlopuksi se oli vain laulamista ja kaikilla oli hauskaa. Ruokakrukouksia i enään omaan kouluaikaan ollut ja joulukirkkoonkin vain pääsi vanhempien suostumuksella, sitten jouduttiin kerran lohduttaa yhtä luokkatoveria jonka vanhemmat eivät olleet suostuneet vakaumuksellisista syistä vaikka tämä olisi halunnut päästä kirkkoon. Jälkeenpäin kun itse olen miettinyt miksi sinne kirkkoon oikein mentiin jouluna, niin se tuntui jotennin luonnolliselta osalta omaa kulttuuria. Koulun uskonnontunneista myöskin muistan sen että raamattua käyvillä tunneilla oli vahva naturalistisen raamatun katsomuksen vaikutus esim ihmeille kerrottiin luonolliset selitykset kuten että ruokaihmeessä ihmisillä oli se ylimääräinen ruoka itsellä mukana ja ne sitten jako keskenään siitä myös niille joilla ei ollut ruokaa jolloin loppujen lopuksi jäi noin seitsemän pientä, noin lnormi lautasen kokoista, korillista leivänpaloja jäljelle. 5. ja 6. luokilla meillä ei ollut uskonnontunteja lainkaan ja yläastella käsiteltiin ensin kristinuskon historiaa ja sitten laajasti muita uskontoja. Nykyään kun lukee uutosia ja ihmisten motkotuksia niin vaikuttaa ettei uskonnoilla ole enään lainkaan sijaa 2000-luvun Suomessa eikä kristinuskoa koeta osaksi suomalaista kulttuuria.
Jokin on sitten mennyt oikeaan suuntaan. Kouluaikana nuori pappi piti meille innostuneen saarnan tuosta leipien ja kalojen monistumisesta. Sitä ei ihmisjärjellä kuulemma voinut ymmärtää mistä ne vain ilmestyivät. Äänitehosteiden kuvittelu ei ollut vaikeaa siihen innostuneeseen heilumiseen. Esitys oli ... lievästi sanottuna koominen, mutta nauraa ei siihen aikaan uskallettu. Joku taisi jälkeenpäin kysyä miksei Jeesus sitten ratkaise nälänhätää ja köyhyyttä maailmassa monistamalla ruokaa ja taloja... se taisi latistaa papin tunnelmaa eikä opettajakaan halunnut puhua siitä jälkeenpäin. Heh!
kuulostaa huoran puheelta.
VIrret on sellaisia. Perustetlut: lauletaan papin toimesta ,hiirimäisellä äänellä piipittäen. Koko Raamatun sankaritaru-karu sai alkunsa huoran vaginasta ja sen toimesesta koko israelin poikakanta annihilisoitiin Jumalan sallimana. Olikohan Jumala lesbo, kun tytöt säästi?
Virsiä pitää veisata, koska vain siten ihmiset voivat tietää, miltä tuntuu olla helvetissä.
Minun ala-asteen (1-2 luokalla) opettaja laulatti sellaista virttä jossa sanat meni jotenkin näin; Käy yrttitarhaan polku vie Golkatalle se, on hengen viitoittama sen joka askele. Mutta tie vie se taivaaseen vaikka tie se oli tuskien. On tosi surumielinen virsi ja luultavasti kuvasi omaakin mielialaani aikalailla koska on jäänyt niin hyvin mieleen.
Olen miettinyt sitäkin opea että hän vaikutti paljon minun myöhempään uskonnon omaksumiseeni koska hän antoi luvan puhua vaikeista asioista lapsuudenperheen sisällä ja tällä tavalla paljon auttoi minua. Haitallista oli kuitenkin siinä sivussa syöttää tuo kritiikitön jumalausko lapseen.
Älä hylkää Jumala
kadotukseen minua!
En voi eessäs kestää,
tuomioyts estää.
Täytyykö mun hukkua?
Tuossa synkin mieleeni painunut mollijollotus ala-asteelta.
Meijllä taas hoilattiin ala-asteen aikaan viittä laulua jotka piti osata ulkoa
1. oli Maamme laulu
2. oli vanhojapoikia viiksekkäitä
3. oli joutsenlaulu
4. oli sydämeni osuman sai
Ja 5. oli tämä:
"Are you going to Scarborough Fair
Parsley, sage, rosemary and thyme
Remember me to one who lives there
She once was a true love of mine…"
Noiden rinnalla nykyiset koululaulut joita ala-asteelaiset hoilaavat kuulostaa päiväkotilasten lastenlauluilta vaikka ei se mitään että eskarissa opeteltiin ulkoa laulut "Maailman lapset ottivat sakset" ja "Jos vastaan tulee tiikeri, niin missä olenkaan".
Olet kasvanut tosiaan muutoksen ajassa. Meidän laulukirjassa oli vain lähinnä lastenlauluja ja pömpöösejä isänmaallisia hoilotuksia. Toki jotakin helmiäkin, kuten hyytävä "Aaveratsastaja", jonka tajusin uskonnolliseksi vasta myöhemmin.
Pidin myös "negrospirituaalista"(tekijä kuulemma valkonaama) "Vanha musta Joe".
Virret olivat kyllä synkkääkin synkempiä mollijollotuksia.
Muuten, uskonnollisen paatoksen astetta on alennettu monien amerikkalaisten kansanlaulujen suomennoksissa, hyvä esimerkki on juuri tuo "Aaveratsastajat"/"Ghost riders in the sky".
Hyvä niin, mutten vieläkään pidä siitä että Britit pakotetaan laulamaan Jumalasta eli "God save the Queen", saisivat joko vaihataa kansallislaulua tai sitten kirjoittaa nykyisen uusiksi niin että se on sekä uskonto neutraali että sukupuoli neutraali kuten "Life save the Quing".
Ala-asteen uskontohullu opettaja kyllä tehokkaasti vieroitti oppilaat kaikesta "kristillisestä".