Unohtakaa uskonnot, unohtakaa uskovaiset. Ottakaa asia sellaisena kuin se on (an sich). Sellaisuus eli asia sellaisenaan tarkoittaa samaa kuin identiteetin laki: olio on olio. Älä lisää oliota mihinkään, älä ota siitä mitään pois, vaan tarkastele oliota an sich, sellaisenaan. Älä lisää olioon identiteettejä, jotka eivät siihen kuulu, äläkä ota siltä pois sitä identiteettiä, joka sillä on.
Tämä on filosofian peruskamaa.
Sitten tarkastelemme metafysiikkaa. Metafysiikan lait ovat seuraavat: Älä tee oliota, jota et tunne, tuntemaksesi olioksi. Älä tee oliota, jonka tunnet, tuntemattomaksi.
Vastaväitteitä on turha esittää tietämättömyydestä ja asian tuntemattomuudesta käsin. Filosofian puute on viisauden rakastamisen puutetta. Arvatkaas kuka on viisaus, arvatkaa kuka on rakkaus. :)
Tämä on filosofian peruskamaa.
Sitten tarkastelemme metafysiikkaa. Metafysiikan lait ovat seuraavat: Älä tee oliota, jota et tunne, tuntemaksesi olioksi. Älä tee oliota, jonka tunnet, tuntemattomaksi.
Vastaväitteitä on turha esittää tietämättömyydestä ja asian tuntemattomuudesta käsin. Filosofian puute on viisauden rakastamisen puutetta. Arvatkaas kuka on viisaus, arvatkaa kuka on rakkaus. :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Filosofiankon edellytys on jumalusko?
Kuinka voisin unohtaa uskon ja uskovaiset, jos kotiseutuni joutuu yhä tukevammin fundamentalistisen herätysliikkeen valtaamaksi.
Uskovat haluavat vaikuttaa muidenkin elämään uskonnollisin perustein.
Uskonto jakaa ihmisiä meihin ja heihin.
Ei ainoastaan uskoviin ja ei- uskoviin, pahimpia vihollisia keskenään ovat itseään ainoina oikeina uskovina pitävät.
Vanhoillislestadiolaiset vihaavat Päivi Räsästä enemmän kuin liberaaliluterilaiset.
P.S. Loppukaneetissasi haisee kehäpäätelmä.
Eikö em. kristinusko sodi juuri esittelemääsi filosofiaa vastaan? Jos me tarkastelemme analyyttisesti oliota an sich, me emme löydä siitä mitään pysyvää identiteettiä. Tarkemmin analysoiden me emme löydä siitä mitään pysyvää, joka ei olisi jatkuvassa muutoksessa. Miksi siis lisätä oliolle identiteetti, kuten vaikkapa sielu, jota siinä ei alunperinkään ole havaittavissa? Tai personifoida viisaus, joka ei edes ole olio vaan tapahtuma?
Alku tekstistäsi oli ok, mutta sitten menit pilaamaan sen:
"Filosofian puute on viisauden rakastamisen puutetta. Arvatkaas kuka on viisaus, arvatkaa kuka on rakkaus. :)"
Maailma ei ole sellainen kuin me sen havaitsemme (kvalia and shit, kaikki mitä aistimme ei pysty noteeraamaan), eli asiat eivät ole, eikä koskaan ole ollutkaan, meille sellaisia kuin me ne otamme. Maailmankaikkeus itsessään on olio. Kun erittelet (otat pois) siitä jotain joita kutsut (lisäät identiteettejä) olioiksi teet väkivaltaa sekä juuri mainitsemalleni oliolle sekä nimittämillesi olioille. "Yhteys"on rikkoutumaton, määrittely, erottelu ja tarkastelu erikseen mahdotonta.
Saatamme ainoastaan kuvitella tuntevamme jotain, näin ei asian laita tietenkään ole. Haastan laittamaan tähän parhaimman esimerkkisi "oliosta" jonka tunnet niin revin sen auki.
Puhutaan nyt sitten kerrankin perinteisen filosofian, eikä teologian puitteissa.
Vastakohtaisuus havainnon ja maailman itsessään välillä on harhaa, sillä maailman on mahdollista näyttäytyä vain aspektisesti. Se, mikä on itsessään, on aspektinen näyttäytyminen — aristoteelinen substanssi kvaliteetteineen, siis kuten valkoinen Sokrates. Maailma, joka näyttäytyy havainnossa, on maailma »an sich«.
Erittelevää negaatiota on mahdotonta hävittää maailmasta oliona — ei ole koskaan vain yhtä oliota, vaan olioiden moneutta, jo kun puhutaan pelkästään olevien (ontisella) tasolla. Ontisestikaan ei ole yhtä oliota, jolle olisi mahdollista tehdä väkivaltaa erittelevällä negaatiolla, koska negaatio välttämättä kuuluu siihen itseensä, aivan kuten havaituksi tuleminenkin.
Lisäksi, kun olion määreenä on rajallisuus, olion käsite itsessään sisältää välttämättä erottelevan negaation ja havaituksi tulemisen, joten puhe sitä vastaan on väkivaltaa olion käsitteelle.
Asiat otetaan, eli käsitetään aina jollakin tavalla, myös kun niiden väitetään olevan toisin kuin ne käsitetään — väittää, että asiat ovat aina toisin kuin miten ne käsitetään, olisi sen lausujan kumoava väite omasta käsityksestään...
"Filosofian puute on viisauden rakastamisen puutetta. Arvatkaas kuka on viisaus, arvatkaa kuka on rakkaus. :)"
En tiedä, kuka?
"Älä lisää oliota mihinkään, älä ota siitä mitään pois, vaan tarkastele oliota an sich, sellaisenaan."
Ilmeisesti fysiikan käsityksen mukaan olio on vähemmän tai enemmän kytkeytynyt koko muuhun universumiin. Jo sähkömagneettinen- ja gravitaatiovuorovaikutus kytkevät olion kaikkeuteen, puhumattakaan vaikeammista asioista kuten esim. hiukkasten lomittumisesta.
Kristittynä olen samaa mieltä siitä, että kreikkalaiseen metafysiikkaan palautuvilla olemassaolo- tai oliotodistuksilla ei ratkaista kristinuskon totuuttaa tai epätotuutta.
Kristinuskossa ei ole kysymys esimerkiksi olemisesta yleensä, kuten skolastiikassa, tai edes olioista yleensä.
Kristinuskossa ei tarvitse ensin käsittää maailmaa, todellisuutta, olemista, jne. jollakin filosofisesti määräytyneellä tavalla, vaan ennemminkin erillään akateemisesta filosofiasta. Vaikka teologia on tavalla tai toisella määrännyt monia filosofian suuntauksia, kristinusko on käsitetty usein tavalla, joka on sille itselleen vieras.
Kristinuskossa on kysymys Kristuksesta, joka Isän Poika, eli Luojan luotu ja kykenee sellaisena palauttamaan kristittyjen yhteyden Luojaan, joka pysyy muuten kätkettynä.
Filosofiasta saattaa silti olla epäsuorasti hyötyä kristinuskolle, kuten filologiastakin. Filologia ei itsessään edellytä kristinuskoa, mutta muinaiskreikan opiskelusta on hyötyä Kristuksen sanan kääntämisessä.
Perustaltaan ateistisesta filosofiasta, kuten eksistentiaalisesta fenomenologiasta (»zu den Sachen Selbst«) saattaa olla hyötyä teologialle, kun se tarkoittaa esimerkiksi kartesiolaisen tradition vaikutusten selvittämistä tapoihimme käsittää ihmisen oleminen suhteessa luonnonolioihin, sekä vapauttaa käsittämään ihminen tradition vaikuttamana olentona, eikä ns. kartesiolaisena valistussubjektina jonka on mahdollista metodisesti epäillä kaikkea.