mummini on minulle todella läheinen. näen häntä usein ja meillä on aina kivaa yhdessä. hän on vielä hyvässä kunnossa, mutta rupesin vain miettimään että mitä sitten kun hän lähtee pois? se tuntuu niin pahalle ku tietää että mummi voi kuolla milloin vaan. pitää varmaan vaan nauttia hetkistä mitä meillä on ollu, mutta sitten hänen lähtö tuntuu pahemmalta ja pahemmalta..
mummo
tyttö
3918
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
nauti hetkistä mummosi kanssa niin kauan kuin hän on luonasi.joskus kun se aika tulee että joudut luopumaan hänestä sinulla on kauniita muistoja.juttele hänen kanssaan ja ole hänen seurassaan niin voit sitten jälkeen päin olla hyvillä mielin koska monesti tulee jälkeenpäin huono omatunto että olisi pitäny käydä useammin ja jutella asioista enemmän.näin kävi minulle kun äitini kuoli.iloitse yhdessä mummosi kanssa sillä hän on vielä lähelläsi.ei kannata surra etukäteen sillä se aika tulee sitten aikanaan mutta toivotaan ettei vielä pitkään aikaan.
...kuoli viime yönä. se oli jo pitkään sairaana eikä enää ees loppuaikoina tehny muuta ku nukku vaan... tuntuu jotenkin omituiselta ku aattelee että mummo nukku pois mun nukkuessani vaan kiven heiton päässä siitä... (asun ihan vanhainkodin vieressä). noh, mulla on hyviä muistoja mummosta ja luulen tai tiiän että näin oli parempi ku se oli ollu jo niin pitkään huonona ja oli kuulemma itekkin jo "luovuttanu" eikä sillä ollu enää elämänhalua...
jotenkin näin se meni: Jos antautuu kuolemalle, ei anna mahdollisuutta elämälle. Eli jos pelkää ja ajattelee kuolemaa ja varoo sitä esim. huolehtimalla ja pelkäämällä mummonsa puolesta liikaa, vie mahdollisuuden elämältä, joka mummon kanssa voisi olla vielä edessäpäin...
Minusta tosi hienosti sanottu ja totta joka sana.
Tämän pitäisi myös muistaa silloin kun pelkää syövän uusiutuvan ( tai muun sairauden) eikä uskalla sen takia elää täysillä, vaan ajattelee koko ajan vain sitä... "mitä jos"