Taivas tarinoita

JeesuksenJäljissä kirjoitti:

Olipa kerran hyväosainen mies. Hänen vaatteensa olivat samettia ja kalleinta kangasta, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa. Mutta hänen porttinsa pielessä virui koditon Lassi, haisten humalaiselta laitapuolenkulkijalta. Koditon olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokia, joita rikasmies heitti roskiin, mutta koiratkin vain aina tulivat siihen ja nuolivat hänen haavojaan.

Sitten koditon kuoli, ja enkelit veivät hänet taivaan portille. Hyväosainen mieskin kuoli, ja hänet haudattiin. Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Pietarin ja kodittoman Lassin tämän vieressä.

Silloin hän huusi:
'Kuule Pietari, armahda minua! Lähetä se koditon tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.'

Mutta Pietari vastasi:
'Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, tämä koditon huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa. Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.'

Silloin hyväosainen mies sanoi:
'Pietari, minä pyydän, lähetä hänet sitten viiden veljeni luo -- hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.'

Pietari vastasi:
'Heillä on Jeesus ja kirkko. Kuulkoot heitä.'

'Ei, hyvä Pietari', hyväosainen mies sanoi, 'mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.'

Mutta Pietari sanoi:
'Jos he eivät kuuntele Jeesusta ja sanaa, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi haudapsta.'



Jeesus aikoinaan oppetti meitä että viettelysten täytyy tulla, se on väistämätöntä, mutta voi sitä, jonka kautta ne tulevat. Parempi olisi sille, että heitettäisiin mereen vivi kaulaan sidottuna, kuin että hän johdattaa viettelykseen yhdenkään meistä vähäisistä. Siksi tulisi pitää varamme. Jos veljemme tekee väärin, torumme häntä, ja jos hän katuu, annamme anteeksi vaikka hän seitsemästi päivässä niin tekisi. Kun opetuslapset pyysivät Jeesusta: "Anna meille vahvempi usko!" Hän opetti että jos meillä olisi uskoa edes pikkiriikkisen verran voisimme käskeä puunkin hyppäämään mereen.
Kuten jos meillä olisi palkollinen alaisena niin emmehän me hänelle sano "Tässä palkka" vaan "Tee työsi, sitten saat palkan." Ei palkollinen siitä saa kiitosta, että hän tekee, mitä hänen tulee tehdä. Niinpä mekin, kun olemme tehneet kaiken, mitä meidän tulee tehdä, sanomme: "Me olemme vain palkollisia. Olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään."

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä