Jaa'a ihmekös tuo jos lempi yhä leiskuu Satu Silvon kanssa - ja vaimon kierrätys on siis palkinnut näinkin itseään!? Reidar tykkää tavarasta, ja Satu-kumppani ei pane pahakseen? :O
¤¤¤
(# Ei naurata - varsinkin kun rva Silvo ilmoitti taannoin suurin otsikoin "hän vaati paljon seksiä suhteessaan"!)
¤¤¤
14.8.2016
http://www.iltasanomat.fi/asuminen/art-2000001238128.html
Reidar Palmgrenin uudessa romaanissa ollaan kirpputorilla, joilla kirjailija itsekin viihtyy.
Seuraavaksi hän aikoo vähentää tavaramääräänsä.
EI OLE ollut harvinainen näky: Reidar Palmgren vanhan tavaran liikkeessä, kirpputorilla tai siirtolavalla kiipeilemässä.
– Pidän vanhoista esineistä, koska tuntuu kuin niillä olisi tarina, Palmgren kertoo.
Palmgrenin juuri julkaistun Kirpputori-romaanin (Otava) päähenkilökin ajautuu kirppikselle. Romaani kertoo miehestä, joka sotkee elämänsä pohjalukemiin. Hän menettää parisuhteensa, kaverinsa, työnsä – ja lopulta tavaransakin.
– Kirpputoritavarat ovat kirjassa vertauskuvana: mikä hinta laitetaan eletylle elämälle, Palmgren kertoo.
Palmgren täytti vastikään 50 vuotta. Sen kunniaksi hän antoi itselleen luvan kirjoittaa romaanin ilman tarkkaa suunnitelmaa. Ehkä ikä on tehnyt sen, että hän aikoo myös puhdistaa elämäänsä turhasta roinasta.
– Kun muutan kokonaan Helsinkiin, tavaraa lähtee jakoon ja hyväntekeväisyyteen, Palmgren suunnittelee.
Reidar Palmgrenilla on koti Tampereella sekä Helsingissä yhteinen koti puolisonsa Satu Silvon kanssa. Kesän he ovat näytelleet Joensuussa Utran Uudessa Teatterissa.
Joensuusta löytyy Antikvariaatti Kirjava Satama, jossa Palmgren innostuu katsomaan kirjoja – ja tietenkin myös vanhoja tavaroita.
– En hanki enää mitään lisää – paitsi kirjoja, Palmgren vakuuttaa.
TAVARASTA luopuminen ei aina ole helppoa, joten Palmgrenin Tampereen-kodista saattaa kulkeutua aikanaan pientä lisää Helsingin-kodin sisustukseen.
– Yritän olla palvomatta tavaraa. Mutta osassa tavaroistani on nostalgiaa, Palmgren kertoo.
Palmgrenin olohuoneessa on esimerkiksi hevosen pääkallo, jonka hän sai jo lapsena. Sellaisesta aarteesta olisi vaikea luopua.
– On myös täytetty kettu sekä täytettyjä haukkoja: kaksi kanahaukkaa ja varpushaukka. Sadulta olen saanut lahjaksi työpöydälle täytetyn korpin, Palmgren luettelee aarteitaan.
Uudehkosta pölynimurista voi olla helppo luopua, mutta jos tavaraan liittyy omaa historiaa, homma menee vaikeammaksi.
– Jokaisesta näytelmästä olen pihistänyt jonkun tavaran muistoksi. Joku ovenpönkkä tuo mieleen, että se oli siinä ja siinä esityksessä, Palmgren kertoo.
Palmgren ei pidä muistoja yllä kalliilla hankinnoilla, eikä hän katso sisustuslehdistä, mitä nyt juuri pitäisi ostaa.
– Olen niin pihi, että ostan tavaroita vain tarpeeseen.
Lukemisen voi laskea tarpeeksi, joten Palmgrenilla on melkoinen määrä kirjoja, joista löytyy varsin erikoisia kirjanmerkkejä.
– Kun laitan vaikka junalipun kirjanmerkiksi, tiedän myöhemmin, että tätä kirjaa luin junassa keväällä 2016.
PALMGREN lisäsi ennen tavaramääräänsä siirtolavoilla, mutta nyt hän on yrittänyt pysyä poissa lavoilta.
– Tykkään penkoa vanhoja tavaroita. Murheellista on nähdä siirtolavoilla häädön saaneiden tavaroita, joissa voi olla mukana vaikka lasten piirustuksia, Palmgren kertoo.
Palmgren sai itse sukulaiseltaan piirustuksen, jonka hän on tehnyt pienenä poikana. Siitä hän tuskin luopuu, eikä omien lastenkaan piirustuksia voi heittää pois.
– Olen uhannut, että täytetyn kettuni tuon olohuoneeseemme, Palmgren naureskelee.
Palmgrenin naurusta voi päätellä, että Satu ei ihan riemastuisi täytetystä ketusta, mutta muuten heillä on melko samanlainen sisustusmaku. Tosin pieniä painotuseroja on.
– Yhteinen kotimme painottuu Sadun makuun. Tampereen-koti on minun näköiseni, Palmgren kuvaa.
Palmgren ja Silvo eivät ota paineita toisen hölmöiltä vaikuttavista tavaroista, mutta monilla yhteisen kodin laittaminen on tuskaista. Kirpputorilla myytävästä viirikokoelmasta ei ole välttämättä luovuttu suloisessa sovussa.
– Tavara voi olla ihmiselle tärkeä, vaikka isoin pääoma on korvien välissä, Palmgren miettii.
Hänen romaaninsa päähenkilön Kimmon puoliso raivaa sukkelasti miehen tavarat pois erossa. Ja sehän sattuu mieheen, että hänelle tärkeät tavaratkin mitätöidään. Ero voi poikia myös tavarasotia.
– Sohvia on katkaistu jakoon moottorisahalla, Palmgren naureskelee kuulleensa.
Perintötavaroistakin riidellään.
– Kun esineessä on muistoja, niihin latautuu merkitystä, Palmgren tuumaa ja toteaa, että perintöriidoissa lienee kyse muusta kuin itse tavarasta.
KIRPPUTORILLA Palmgren saattaa miettiä kirjansa päähenkilön tapaan, mitä on tapahtunut ihmiselle, joka luopuu vaikka vinyylilevyistään.
– Ehkä musiikkiin liittyy niin vahvoja muistoja, ettei niiden omistaja pystynyt enää kuuntelemaan levyjään, Palmgren keksii selitykseksi.
Vastaus voi toki olla arkisempi: vinyylien pyörittäminen ei enää kiinnostanut. Mutta aina on lupa käyttää mielikuvitusta järeämpään tarinaan.
jne. kts linkki.
¤¤¤
(# Ei naurata - varsinkin kun rva Silvo ilmoitti taannoin suurin otsikoin "hän vaati paljon seksiä suhteessaan"!)
¤¤¤
14.8.2016
http://www.iltasanomat.fi/asuminen/art-2000001238128.html
Reidar Palmgrenin uudessa romaanissa ollaan kirpputorilla, joilla kirjailija itsekin viihtyy.
Seuraavaksi hän aikoo vähentää tavaramääräänsä.
EI OLE ollut harvinainen näky: Reidar Palmgren vanhan tavaran liikkeessä, kirpputorilla tai siirtolavalla kiipeilemässä.
– Pidän vanhoista esineistä, koska tuntuu kuin niillä olisi tarina, Palmgren kertoo.
Palmgrenin juuri julkaistun Kirpputori-romaanin (Otava) päähenkilökin ajautuu kirppikselle. Romaani kertoo miehestä, joka sotkee elämänsä pohjalukemiin. Hän menettää parisuhteensa, kaverinsa, työnsä – ja lopulta tavaransakin.
– Kirpputoritavarat ovat kirjassa vertauskuvana: mikä hinta laitetaan eletylle elämälle, Palmgren kertoo.
Palmgren täytti vastikään 50 vuotta. Sen kunniaksi hän antoi itselleen luvan kirjoittaa romaanin ilman tarkkaa suunnitelmaa. Ehkä ikä on tehnyt sen, että hän aikoo myös puhdistaa elämäänsä turhasta roinasta.
– Kun muutan kokonaan Helsinkiin, tavaraa lähtee jakoon ja hyväntekeväisyyteen, Palmgren suunnittelee.
Reidar Palmgrenilla on koti Tampereella sekä Helsingissä yhteinen koti puolisonsa Satu Silvon kanssa. Kesän he ovat näytelleet Joensuussa Utran Uudessa Teatterissa.
Joensuusta löytyy Antikvariaatti Kirjava Satama, jossa Palmgren innostuu katsomaan kirjoja – ja tietenkin myös vanhoja tavaroita.
– En hanki enää mitään lisää – paitsi kirjoja, Palmgren vakuuttaa.
TAVARASTA luopuminen ei aina ole helppoa, joten Palmgrenin Tampereen-kodista saattaa kulkeutua aikanaan pientä lisää Helsingin-kodin sisustukseen.
– Yritän olla palvomatta tavaraa. Mutta osassa tavaroistani on nostalgiaa, Palmgren kertoo.
Palmgrenin olohuoneessa on esimerkiksi hevosen pääkallo, jonka hän sai jo lapsena. Sellaisesta aarteesta olisi vaikea luopua.
– On myös täytetty kettu sekä täytettyjä haukkoja: kaksi kanahaukkaa ja varpushaukka. Sadulta olen saanut lahjaksi työpöydälle täytetyn korpin, Palmgren luettelee aarteitaan.
Uudehkosta pölynimurista voi olla helppo luopua, mutta jos tavaraan liittyy omaa historiaa, homma menee vaikeammaksi.
– Jokaisesta näytelmästä olen pihistänyt jonkun tavaran muistoksi. Joku ovenpönkkä tuo mieleen, että se oli siinä ja siinä esityksessä, Palmgren kertoo.
Palmgren ei pidä muistoja yllä kalliilla hankinnoilla, eikä hän katso sisustuslehdistä, mitä nyt juuri pitäisi ostaa.
– Olen niin pihi, että ostan tavaroita vain tarpeeseen.
Lukemisen voi laskea tarpeeksi, joten Palmgrenilla on melkoinen määrä kirjoja, joista löytyy varsin erikoisia kirjanmerkkejä.
– Kun laitan vaikka junalipun kirjanmerkiksi, tiedän myöhemmin, että tätä kirjaa luin junassa keväällä 2016.
PALMGREN lisäsi ennen tavaramääräänsä siirtolavoilla, mutta nyt hän on yrittänyt pysyä poissa lavoilta.
– Tykkään penkoa vanhoja tavaroita. Murheellista on nähdä siirtolavoilla häädön saaneiden tavaroita, joissa voi olla mukana vaikka lasten piirustuksia, Palmgren kertoo.
Palmgren sai itse sukulaiseltaan piirustuksen, jonka hän on tehnyt pienenä poikana. Siitä hän tuskin luopuu, eikä omien lastenkaan piirustuksia voi heittää pois.
– Olen uhannut, että täytetyn kettuni tuon olohuoneeseemme, Palmgren naureskelee.
Palmgrenin naurusta voi päätellä, että Satu ei ihan riemastuisi täytetystä ketusta, mutta muuten heillä on melko samanlainen sisustusmaku. Tosin pieniä painotuseroja on.
– Yhteinen kotimme painottuu Sadun makuun. Tampereen-koti on minun näköiseni, Palmgren kuvaa.
Palmgren ja Silvo eivät ota paineita toisen hölmöiltä vaikuttavista tavaroista, mutta monilla yhteisen kodin laittaminen on tuskaista. Kirpputorilla myytävästä viirikokoelmasta ei ole välttämättä luovuttu suloisessa sovussa.
– Tavara voi olla ihmiselle tärkeä, vaikka isoin pääoma on korvien välissä, Palmgren miettii.
Hänen romaaninsa päähenkilön Kimmon puoliso raivaa sukkelasti miehen tavarat pois erossa. Ja sehän sattuu mieheen, että hänelle tärkeät tavaratkin mitätöidään. Ero voi poikia myös tavarasotia.
– Sohvia on katkaistu jakoon moottorisahalla, Palmgren naureskelee kuulleensa.
Perintötavaroistakin riidellään.
– Kun esineessä on muistoja, niihin latautuu merkitystä, Palmgren tuumaa ja toteaa, että perintöriidoissa lienee kyse muusta kuin itse tavarasta.
KIRPPUTORILLA Palmgren saattaa miettiä kirjansa päähenkilön tapaan, mitä on tapahtunut ihmiselle, joka luopuu vaikka vinyylilevyistään.
– Ehkä musiikkiin liittyy niin vahvoja muistoja, ettei niiden omistaja pystynyt enää kuuntelemaan levyjään, Palmgren keksii selitykseksi.
Vastaus voi toki olla arkisempi: vinyylien pyörittäminen ei enää kiinnostanut. Mutta aina on lupa käyttää mielikuvitusta järeämpään tarinaan.
jne. kts linkki.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.