Kylmä sota alkoi presidentti Trumanin kaudella ja se jatkui läpi presidenttien Eisenhower, Kennedy, Johnson, Nixon, Ford ja Carter hallitusten. Kylmä sota päättyi Reaganin toisella kaudella, kun Reagan ja Gorbatšov tulivat yhteisymmärrykseen, että konflikti oli vaarallinen, kallis ja turha.
Uusi kylmä sota on edellistä vaarallisempi
ERommel
34355
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Kylmä sota ei tauonnut pitkäksi aikaa: vain Reaganin toisen kauden lopun ja George H. W. Bushin nelivuotiskauden. Vuonna 1990 presidentti Clinton aloitti kylmän sodan uudelleen rikkomalla Yhdysvaltain lupauksen olla laajentamatta natoa Itä-Eurooppaan. Georgo W. Bush lämmitti uudelleen alkanutta kylmää sotaa vetämällä Yhdysvallat pois ABM-sopimuksesta (Ballististen ohjusten torjuntaohjuksia rajoittava sopimus), ja Obama on kuumentanut sitä vastuuttomalla retoriikallaan ja sijoittama amerikkalaisia ohjuksia Venäjän rajoille sekä syrjäyttämällä Ukrainan hallituksen.
Putinin Venäjä on paljon vaarallisempi ja arvaamattomampi, kuin Gorbatšovin aikaan. Gorbatšov teki kuitenkin sen virheen, että antoi mafian nousta Venäjän sisällä. Putin &co on nyt siitä seurauksena.
Kylmässä sodassa on tietysti se hyvä puoli, että jokainen ymmärtää olla valppaana. Turhat luottamukset Venäjän "länsiystävälliseen kehitykseen" on aikakin heittää.
Olisikohan Jeltsin ollut se suurin virhe, vaikka Vladimir sitten pääsikin ohjaksiin?
Venäjän kehityksen kiemurat ovat moniselitteiset....tarvitaan pitkä analyysi niitä selvittämään.
Muistutan ERommelia, että Putin on Jeltsinin seuraajakseen valitsema. Myös politiikassa Putin seuraa Jeltisinin aloittamia hankkeita, tosin edeltäjäänsä tarmokkaammin.
Kylmä sota päättyi onnellisesti kun iso mätä pskatunkio romahti vuonna 1991!
Sitä ei kukaan kaivannut!
Jos tulee uusi kylmä sota niin toivottavasti sekin päättyy yhtä onnellisesti!
Kylmä sota oli Washingtonin luomus. Se oli Dullesin veljesten aikaansaannos. Allen Dulles oli CIA:n johtaja ja John Foster Dulles ulkoministeri. He pysyivät pitkään viroissaan. Veljeksillä oli kylmässä sodassa oma lehmä ojassa. He käyttivät kylmää sotaa turvatakseen lakifirmansa asiakkaiden intressejä ja he käyttivät sitä kasvattaakseen hallinnonalojensa budjetteja ja vaikutusvaltaa hallituksessa. On kiehtovinta vastata ulkopolitiikasta ja salaisesta toiminnasta, kun ajat ovat vaaralliset.
TODELLISUUDESSA kylmä sota syntyi siitä, että USA:n ja Neuvostoliiton interessit maailmassa olivat erilaiset!
Stalin himoitsi koko maailman herruudesta vielä 1945 ja siitä kertoo tunnettu historioitsija Beevor seuraavaa:
Antony Beevor, Toinen maailmansota s. 884
Potsdamin konfrenssi 16.7.1945
Konfrenssin kuluessa kävi hyvin selväksi, että Stalin halusi laajentaa Neuvostoliiton vaikutusvaltaa moneen suuntaan. Hän osoitti mielenkiintoa Italian Afrikan-siirtomaihin ja ehdotti, että liittoutuneet poistaisivat Francon vallasta. Churchillin pahimmat pelot olisivat heränneet, jos hän olisi kuullut keskustelun, jonka Stalin ja Averell Harriman kävivät tauolla. Harriman herätteli keskustelua ja sanoi: ”Teistä on maan oikein mukavaa olla Berliinissä kaikkien kärsimysten jälkeen.” Neuvostojohtaja silmäili Harrimania ja vastasi: ”Tsaari Aleksanteri meni Pariisiin saakka.”
Kyseessä ei ollut pelkkä vitsi. Eräässä politbyroon kokouksessa oli jo vuonna 1944, kauan ennen Churchillin fantasiaa operaatio Mahdottomasta, päätetty käskeä Stavkan laatia suunnitelma hyökkäyksestä Ranskaan ja Italiaan. Kenraali Stemenko kertoi siitä Berijan pojalle. Suunnitelmassa puna-armeijan offensiiviin yhdistyivät paikallisten kommunististen puolueiden tekemät vallankaappaukset. Stemenko kertoi, että lisäksi ”varauduttiin Norjaan tehtävään maihinnousuun ja myös (Tanskan) salmien valtaamiseen. Noiden suunnitelmien toteuttamiseksi myönnettiin tuntuva budjetti. Odotettiin, että amerikkalaiset jättävät sekasortoon vajonneen Euroopan ja että Englanti ja Ranska olisivat siirtomaaongelmiensa lamaannuttamia. Neuvostoliitolla oli 400 kokenutta divisioonaa, jotka olivat valmiina loikkaamaan eteenpäin kuin tiikerit. Laskettiin, että koko operaatioon ei menisi enempää kuin kuukausi… Nuo kaikki suunnitelmat hylättiin, kun Stalin kuuli (Berijalta), että amerikkalaisilla oli atomipommi ja että he siirtäisivät sen massatuotantoon. Stalin ilmeisesti sanoi Berijalle, että ”jos vain Roosevelt olisi ollut vielä elossa, olisimme onnistuneet.” Vaikuttaa siltä, että juuri tämän vuoksi Stalin uskoi Rooseveltin joutuneen salamurhan uhriksi.
Aina kun Latinalaiseen Amerikkaan ilmestyi uudistushaluinen demokraattinen hallitus, Dullesin veljekset näkivät sen uhkana lakifirmansa asiakkaiden omistuksille kyseisessä maassa. Nämä – toisinaan epädemokraattisia hallituksia lahjomalla hankitut – omistukset kanavoivat maan resurssit ja varallisuuden amerikkalaisiin käsiin. Ja sen tilanteen Dullesin veljekset aikoivat myös säilyttää. Uudistushaluinen hallitus julistettiin marxilaiseksi tai kommunistiseksi ja CIA ja Ulkoministeriö yksissä tuumin syrjäyttivät sen ja asettivat valtaan Washingtonia tottelevan diktaattorin.
Kylmä sota oli täysin tarpeeton – paitsi Dullesin veljesten ja sotateollisen kompleksin intresseille. Neuvostohallinnolla (toisin kuin USA:n nykyhallinnolla) ei ollut globaaleja hegemoniapyrkimyksiä. Stalin oli julistanut ”Sosialismin yhdessä maassa” ja puhdistanut hallinnon maailmanvallankumouksen kannalla olleista trotskilaisista. Kommunismi Kiinassa ja Itä-Euroopassa eivät olleet kansainvälisen neuvostokommunismin tuotteita. Mao toimi itsenäisesti ja Neuvostoliitto piti Itä-Euroopan, josta Puna-armeija oli karkottanut natsit, puskurina vihamielistä länttä vastaan.
On aivan varmasti valhe, etteikö neuvostohallinnolla olisi ollut globaaleja hegemoniapyrkimyksiä. Esimerkkejä on vaikka millä mitalla eri maanosista.
Noihin aikoihin ”Punaista vaaraa” käytettiin samaan tapaan kuin ”Islamin terrorin uhkaa” tänään: pakottamaan kansa agendan taakse ilman keskustelua tai todellista ymmärrystä. Ajatelkaamme esimerkiksi kallista Vietnamin sotaa. Ho Tši Minh oli siirtomaavallan vastustaja, joka johti kansallismielistä liikettä. Hän ei ollut kansainvälisen kommunismin agentti, mutta John Foster Dulles teki hänestä sellaisen ja sanoi että Ho täytyy pysäyttää tai ”dominoteoria” johtaisi koko Kaakkois-Aasian luisumiseen kommunismiin. Vietnam voitti sodan eikä silti laukaissut Dullesin ennustamia väkivaltaisuuksia Kaakkois-Aasiaan.
Kumoa uskottavasti tämä ...
https://fi.wikipedia.org/wiki/Punaiset_khmerit
Samaa komukka paskasakkia.
IMHO.
Pol Potin hirmuhallinnon nujersi Vietnam, vielä kuin lisukkeeksi päästyään eroon jenkeistä....kaikenlisäksi Vietnam otti yhteen Kiinan kanssa joka tuki Pol Potin hallintoa.
Tässä lyhkäisyydessään ratkaisu ja sinetti Pol Potin hirmuhallinnolle, josta lankeaa kunnia ja maine Vietnamin joukoille.
Ho oli vedonnut Yhdysvaltain hallitukseen saadakseen tukea Ranskan siirtomaavaltaa vastaan, joka hallitsi Indokiinaa. Tultuaan torjutuksi, hän kääntyi Venäjän puoleen. Jos Washington olisi yksinkertaisesti kertonut Ranskan hallitukselle, että siirtomaa-aika oli ohi ja että Ranskan täytyi jättää Indokiina, Vietnamin sodan katastrofi olisi vältetty. Mutta intressiryhmiä palvelemaan keksityt tekaistut uhat alkoivat – kuten nytkin – elää omaa elämäänsä ja Washington, monen muun ohella, joutui kuvitteellisten mörköjensä uhriksi.
Muistelepa ERommel ja ajattele ihan itse tuon toistuvan kopiointisi sijasta vaikka seuraavia tapahtumia: Berliinin saarto, Unkari, Tsekkoslovakia, Angola, Afganistan... noin muutamina esimerkkeinä. Mieti samalla, uskotko tosissasi ettei valtapyrkimyksiä ollut. Jos vastaus on myönteinen, sinua petetään Vastavalkean toimesta.
Sinulla on ongelma, et kestä tosiasioita....mutta se on sinun ongelmasi...ei minun?
Nato oli tarpeeton, koska ei ollut vaaraa, että Puna-armeija olisi ulottautunut Länsi-Eurooppaan. Neuvostoliitolla oli tarpeeksi ongelmia Itä-Euroopan kapinoivissa väestöissä. Neuvostoliitto kohtasi kansannousut Itä-Saksassa 1953, Puolassa ja Unkarissa 1956 ja vuonna 1968 Tšekkoslovakiassa vieläpä Kommunistisesta puolueesta käsin. Neuvostoliitto kärsi Toisessa maailmansodassa valtavat väestötappiot ja tarvitsi jäljellä olevan miesvahvuutensa sodanjälkeiseen jälleenrakentamiseen. Neuvostoliitolla ei ollut kykyä vallata Länsi-Eurooppaa Itä-Euroopan lisäksi. Ranskan ja Italian kommunistipuolueet olivat vahvoja sodan jälkeen ja Stalinilla oli toiveita, että kommunistinen hallitus Ranskassa tai italiassa johtaisi Washingtonin Euroopan imperiumin hajoamiseen. Nämä toiveet tuhottiin operaatio Gladion avulla.
Oletko nyt tyytyväinen 'EnpäUsko'....varmasti ja komppaat itseäsi kahdesti?
Kylmä sota meillä oli yksinkertaisesti siksi, että se hyödytti Dullesin veljeksiä ja kasvatti sotateollisen kompleksin valtaa ja voittoja. Muita tosiasiallisia syitä kylmälle sodalle ei ollut.
Uusi kylmä sota on vielä edellistäkin turhempi. Venäjä teki yhteistyötä lännen kanssa ja Venäjän talous oli integroitu länteen raaka-aineiden toimittajan roolissa. Uusliberalistinen talouspolitiikka, jota Washington sai Venäjän toteuttamaan, oli suunniteltu pitämään Venäjän talous lännen raaka-ainetoimittajan roolissa. Venäjällä ei ollut alueellisia ambitioita ja sillä oli hyvin pieni puolustusbudjetti.
Uuden kylmän sodan loi kourallinen fanaattisia uuskonservatiiveja, jotka uskovat, että historia on valinnut USA:n johtamaan muuta maailmaa yksin. Jotkut näistä uuskonservatiiveista ovat entisten trotskilaisten poikia ja heillä on sama maailmanvallankumouksen ajatus, tällä kertaa se vain on ”demokraattis-kapitalistinen” eikä kommunistinen.
Uusi kylmä sota on paljon vaarallisempi kuin vanha, koska ydinasevaltojen sotadoktriinit ovat muuttuneet. Ydinaseiden tehtävä ei ole enää tehokkaan kostoiskun varmistaminen. ”Molemminpuolisesti varmistettu tuho” (Mutually Assured Destruction) oli takeena, että ydinaseita ei käytetä. Uudessa sotadoktriinissa ydinaseet on nostettu ensikäyttöön ennaltaehkäisevässä ydinasehyökkäyksessä. Ensimmäisenä tämän askelen otti Washington, pakottaen Venäjän ja Kiinan seuraamaan esimerkkiä.
Uusi kylmä sota on vaarallisempi toisestakin syystä. Ensimmäisen kylmän sodan aikana Yhdysvaltain presidentit keskittyivät vähentämään jännitteitä ydinasevaltojen välillä. Sen sijaan Clintonin, George W. Bushin ja Obaman hallinnot ovat kasvattaneet jännitteitä dramaattisesti. Clintonin puolustusministeri William Perry puhui hiljattain ydinsodan puhkeamisen vaarasta väärän hälytyksen vuoksi. Väärä hälytys voi syntyä esimerkiksi viallisen mikropiirin vuoksi. Aiemmin sattuneet väärät hälytykset eivät ole johtaneet tuhoon: Koska jännitteitä ydinasevaltojen välillä ei ollut, päättäjät eivät kummallakaan puolella ole uskoneet vääriin hälytyksiin. Nyt tilanne on toinen. Kun jatkuvasti väitetään Venäjän valmistelevan hyökkäyksiä, demonisoidaan Putinia ”uutena Hitlerinä” ja USA:n ja Naton sotavoimia kasvatetaan Venäjän rajoilla, väärästä hälytyksestä tuleekin uskottava.
Nato menetti tarkoituksensa Neuvostoliiton romahdettua. Kuitenkin, liian monet karriäärit, budjetit ja asekaupan voitot ovat Natosta riippuvaisia. Uuskonservatiivit kaappasivat Naton poliittisena sumuverhona ja avustavana sotavoimana hegemoniapyrkimyksilleen. Naton nykyinen tehtävä on tehdä Euroopasta rikostoveri Washingtonin sotarikoksille. Koska kaikki ovat syyllisiä, Euroopan hallitukset eivät voi kääntyä Washingtonia vastaan ja syyttää amerikkalaisia sotarikoksista. Muiden äänet ovat liian heikkoja vaikuttaakseen mihinkään. Huolimatta valtavista rikoksistaan ihmiskuntaa vastaan, länsi yhä pitää kiinni asemastaan ”maailman valona”, totuuden, oikeuden, ihmisoikeuksien, demokratian ja yksilönvapauden puolustajana. Tämä maine on säilynyt perusoikeuksien hävittämisestä ja poliisivaltion rakentamisesta huolimatta.
Länsi ei edusta niitä arvoja, joita aivopesty maailma uskoo sen edustavan. Esimerkiksi tarvetta hyökätä ydinaseella japanilaista siviiliväestöä vastaan ei ollut. Japani yritti antautua ja viivytti USA:n vaatimaa ehdotonta antautumista vain säästääkseen keisarin teloitukselta sotarikoksista, joihin hänellä ei ollut päätösvaltaa. Kuten nykyinen Britannian monarkki, Japanin keisari oli kansallisen yhtenäisyyden symboli vailla poliittista valtaa. Japanin johtajat pelkäsivät, että yhtenäinen Japani lakkaisi olemasta, jos keisari, yhtenäisyyden symboli poistettaisiin. Amerikkalaiset olivat tietysti liian oppimattomia ymmärtämään tilannetta. Ja niinpä mitättömyytenä koko ikänsä kiusattu pikku Truman ihastui valtaansa ja pudotti pommit.
Japaniin pudotetut atomipommit olivat tuhovoimaisia. Mutta vetypommit, joilla ne on korvattu, ovat paljon tuhovoimaisempia. Sellaisten aseiden käyttöä ei voi sovittaa yhteen elämän Maapallolla kanssa.
Donald Trump on sanonut koko presidenttikamppailun ainoan toivoa herättävän asian. Hän on kyseenalaistanut sekä Naton että Venäjän kanssa orkestroidun konfliktin. Emme tiedä, voimmeko uskoa häntä tai seuraisiko hänen hallituksensa hänen linjaansa. Mutta sen me tiedämme, että ”Hitlery” (Hillary Clinton) on sodanlietsoja. Hän on uuskonservatiivien, sotateollisen kompleksin, Israel-lobbaajien, suurpankkien, Wall Streetin ja kaikkien ulkomaisten intressien kätyri, jotka lahjoittavat miljoonia Clinton-säätiölle tai maksavat hänelle neljännesmiljoonan puheesta.
Panitko merkille, että Vastavalkeassa julkaistussa ja sinun omissa nimissäsi laittamassasi tektsissä väitettiin myös, että Clinton oli vuonna 1990 USA:n presidentti. Ja että USA pudotti atomipommit Japaniin saadakseen keisarin teloitettua? Ihme ja kumma, ei siitä huolimatta teloitettu. Huomasitko, miten Roberts puhui itsensä pussiin kiistämällä Neuvostoliiton globaalit pyrkimykset ja toi sitten esille aseellisen voiman käytön Euroopassa - unohtaen sopivasti sen Afrikassa ja Aasiassa. Ottaen huomioon, että Puna-armeijan harjoittelema päätaistelulaji oli hyökkäys. Aina hyökkäys halki Euroopan.
Minulla ei ole tarvetta kompata itseäni. Sinusta en tiedä.
Ei siinä ollut mitään epäselvää, jenkit tiesivät tasan tarkkaan että Japani oli antautumassa.....pommien tarkoitus oli 'kokeellinen'....häikäilemättä iskettiin kahteen siviilikohteeseen ja haluttiin nähdä seuraukset.
Se että keisairia ei tuomittu johtuu valtavasta tuhosta jota oli siviileille aiheutettu....olihan se valtava sotarikos, joka sinällään olisi pitänyt viedä Trumannin sotaoikeuteen ilman muuta.
Esim. jenkkien tyynenmeren llaivaston komentaja ei tiennyt tapahtuvista ydiniskuista ja oli sitä mieltä ettei niitä olisi tarvittu....tästä on dokumentit?
Vai ei ole komppaamisen tarvetta, entä nikkarien vaihto silloin tällöin?
Hitlery-Hillary julisti Venäjän presidentin äärimmäiseksi uhaksi – ”uudeksi Hitleriksi”.
Voiko asia selvemmäksi tulla? Ääni Hillarylle on ääni sodalle. Huolimatta tästä mitä ilmeisimmästä tosiasiasta amerikkalaismedia yhteen ääneen tekee kaikkensa lyödäkseen Trumpin maahan, jotta Hitlery-Hillary valittaisiin.
Mitä tämä kertoo ”Hegemonin”, ”maailman ainoan supervallan”, ”korvaamattoman kansan”, ”poikkeuskansakunnan” älykkyydestä? Se kertoo, että he ovat tyhmiä kuin saapas. Omien propagandistiensa luoman lumetodellisuuden asukkeina amerikkalaiset näkevät kuvitteellsia uhkia, eivät todellisia.
Venäläiset ja kiinalaiset näkevät heissä kansan, joka on liian aivopesty ja tietämätön pystyäkseen antamaan mitään tukea rauhanpyrkimyksille. He näkevät sodan olevan tulossa ja valmistautuvat siihen.
Paul Craig Roberts on amerikkalainen ekonomisti, joka toimi apulaisvaltiovarainministerinä presidentti Ronald Reaganin hallituksessa. Hän on ollut toimittajana ja kolumnistina mm. Wall Street Journalissa ja Business Weekissä. Roberts on kirjoittanut useita kirjoja, joista viimeisin on The Neoconservative Threat to World Order.
Tämä artikkeli julkaistiin alun perin 11.8.2016 Robertsin sivustolla paulcraigroberts.org nimellä Rethinking The Cold War – and the new one.
Japani oli kaikkea muuta kuin antautumassa. Pääsaarten puolustusvalmistelut olivat sitä luokkaa, että maihinnousu olisi vaatinut miljoonia ihmishenkiä. Okinawan taistelut antoivat siitä esimakua. Yhdysvalloissa käytiin keskustelua atomipommien käyttöä ennen, ja etenkin jälkikäteen. Ydinaseen käyttöä arvostelleet Nimitz, LeMay ja muutamat muut olisivat mieluummin jatkaneet merisaartoa sekä kaupunkien massiivista palopommittamista. Vähemmillä siviiliuhreilla tuskin olisi selvitty. Olen samaa mieltä, että kohteiden valinta kohdisti tuhot pahiten siviileihin ja että aseiden käytöllä oli myös kokeilutarkoitus.
Kumoat myös Robertsin väitteen keisarin teloitusaikeista, vaikka äsken vielä pidit sitä totena. Huomattavaa on sekin, että Neuvostoliitto aloitti sotatoimet japanilaisia vastaan vasta ydinaseiden käytön jälkeen. Eikö Japanin pitänyt olla jo antautunut?
Arvailusi nimimerkeistä on yhtä huvittavaa kuin ennenkin, mutta se lienee suojakeino tilanteessa jossa ei pysty perustelemaan väitettä.
Vuonna 2021 taisi Venäjä ja USA myöntää, että kylmäsota 2.0 on alkanut.