Muutin mieheni kanssa kaupungista maalle ja olen hämmentynyt uuden seurakuntamme käsityksistä ns. miesten ja naisten töistä.
Mieheni on monen polven kaupunkilaista, luonnosta vieraantunutta älykkötyyppiä ja työskentelee viestintäalalla eli työ on myös hyvin älyllistä. Myös erilaisia käännöstöitä on silloin tällöin, jolloin työtä tehdään pääasiallisesti kotona. Itse taas olen maatilalta lähtöisin ja tottunut raskaaseen käytännön työhön. Voin parhaiten kun saan tehdä jotain fyysistä/konkreettista. Olen myös hyvin liikunnallinen, pidän ulkoilusta enkä oikein jaksa olla pitkiä aikoja paikoillani. Saati "tekemättä mitään".
Tähän saakka työnjako onkin ollut sellainen, että hoidan lähes kaikki käytännön työt miehen keskittyessä omaan ajatustyöhönsä. Mies myös tykkää laatia aikataulut, tekee erilaisia listoja yms. eli toimii vähän kuin sihteerinä. Olen myös surkea tietokoneiden kanssa, joten auttaa niissä hommissa lisäksi. Mieheni on kotoaan oppinut hyvät käytöstavat, kiinnittää huomiota pukeutumiseensa, on kiltti, huomaavainen jne.
Nyt olen kuitenkin saanut osakseni ihmettelyä sen suhteen, ettei tämä kuulemma ole ihan normaalia. Minulta on tiedusteltu (muuallakin kuin seurakunnassa), että onko mieheni homo! On myös annettu ymmärtää, ettei tämänhetkinen työni metsänhoitajana ole oikein sopiva naiselle.
Onko muilla vastaavia kokemuksia entä miten tähän tulisi suhtautua?
Mieheni on monen polven kaupunkilaista, luonnosta vieraantunutta älykkötyyppiä ja työskentelee viestintäalalla eli työ on myös hyvin älyllistä. Myös erilaisia käännöstöitä on silloin tällöin, jolloin työtä tehdään pääasiallisesti kotona. Itse taas olen maatilalta lähtöisin ja tottunut raskaaseen käytännön työhön. Voin parhaiten kun saan tehdä jotain fyysistä/konkreettista. Olen myös hyvin liikunnallinen, pidän ulkoilusta enkä oikein jaksa olla pitkiä aikoja paikoillani. Saati "tekemättä mitään".
Tähän saakka työnjako onkin ollut sellainen, että hoidan lähes kaikki käytännön työt miehen keskittyessä omaan ajatustyöhönsä. Mies myös tykkää laatia aikataulut, tekee erilaisia listoja yms. eli toimii vähän kuin sihteerinä. Olen myös surkea tietokoneiden kanssa, joten auttaa niissä hommissa lisäksi. Mieheni on kotoaan oppinut hyvät käytöstavat, kiinnittää huomiota pukeutumiseensa, on kiltti, huomaavainen jne.
Nyt olen kuitenkin saanut osakseni ihmettelyä sen suhteen, ettei tämä kuulemma ole ihan normaalia. Minulta on tiedusteltu (muuallakin kuin seurakunnassa), että onko mieheni homo! On myös annettu ymmärtää, ettei tämänhetkinen työni metsänhoitajana ole oikein sopiva naiselle.
Onko muilla vastaavia kokemuksia entä miten tähän tulisi suhtautua?
Vastaukset 21
Vanhimmat
>>>Onko muilla vastaavia kokemuksia entä miten tähän tulisi suhtautua?<<<
Ei ole sellaisia henkilökohtaisia kokemuksia. Kertomuksesi vaikuttaa ihan uskomattomalta, että helluntailaiset sellaista....????
Mutta jos kerrot totta ignoreeraa sellaiset puheet ja eläkää niin kuin elätte välittämättä ihmisten puheista. Mielestäni elämänne on normaalia. Ei miehen tarvitse aina hakata puita ja kontata puutarhassa eikä nikkaroida ollakseen mies. Mies on mies jos hänellä on... no, sinä tiedät mikä.
Jumalan seurakunnan katto ja seinät pitäisivät olla niin leveät, ette niihin saleihin mahtuisi kaikenkarvaiset ihmiset ja niihin hyväksyttäisiin kaikki ihmiset, jotka vaan ikinä vilpittömin mielin haluavat palvella Jumalaansa muiden uskovien kanssa.
Kenelläkään uskovalla ei ole varaa ajaa ulos Jumalan valittuja, jotka tuntuvat olevan
jollakin tavalla hyvin paljon erilaisia, kuin mitä itsekeksityt "normistot" vaativat. Nämä uskovien itsekeksityt normit ja tavat eivät yleensä ole millään tavalla raamatullisia, eikä niitä niinmuodoin ole mitään tarvetta noudattaa - Vaan kaikki ihmiset pitäisi seurakunnassa todellakin hyväksyä sellaisina, kun Jumala oin heidät luonut suorittamaan ihan tiettyjä asioita maan päällä - se on heidän elämän tehtävänsä, johon ei saa muut puuttua, jos se on kerran Herrasta saatu tehtävä.
Seurakunta muodostuu jäsenistään. Ja maalla ollaan vanhoillisempia. En tiedä missä vaiheessa hellareissakin alettiin korostaa sukupuolirooleja. Lapsuudessani ja nuoruudessani en sellaista korostusta oikeastaan havainnut.
Sukupuoliroolithan ovat itse asiassa miesten keksintöä. Miehet naisia ovat aina pyrkineet määrittelemään itselleen mieleisiksi paketeiksi. Jotkut jatkavat sitä edelleen. Mutta he ovat jo häviävä luonnonvara.
Nyt kun muistelen, niin taisin minäkin saada nuorempana palautetta, kun päädyin työuralle, joka kuulosti "korkeiden tavoittelulta". Ja oli kieltämättä poikkeuksellinen ympäristössä, jossa naiset olivat joko kotona tai töissä Elannon maitokaupassa. Suhtauduin siihen silloin lähinnä huumorilla. Suosittelen samaa aloittajalle.
Naiset on raamatun mukaan miesten alamaisia. On hyvä ettei ole korkea koulutus niillä ettei vie miesten paikkoja tai ylpisty. Jos on käyny vaan kansakoulun mikä riittää naisille on nöyrä.
Ppaavolan mukaan nainen on tunneherkkä heikompi astia. Naisella on kuukautiset ja pienet aivot.
Opettele edes kirjoittamaan, vain onko vain kiertokoulu käyty.
Opettele ainakin välimerkit ja yhdyssanat, niillä pääset jo pitkälle.
Naurattaa aina nämä alaimaisuutta naukuvat peräkamarin kähisijät, niillä kun ei mihinkään muuhun ole silmät osuneet raamatun tekstissä. Unohtavat vain, mitä miehiltä vaaditaan. Rakastaa vaimoa niin kuin Kristus rakastaa seurakuntaa, eli miten on, onnistuuko Kristuksen kaltaisuus? Antaa oma henki vaimon edestä, pestä vaimon jalat, rakastaa aina, ja ikuisesti, vaikka toinen tekisi mitä virheitä?
Jos mies rakastaisi vaimoaan Kristuksen kaltaisella rakkaudella, niillä kenellä vaimolla olisi vaikeutta "alistua" tuon rakkauden alle?
Aivojen suuruudella ei ole mitään tekemistä niiden käytön viisauden kannalta.
Tiesitkö, että ihmisen aivot painavat n. 1,3 kg, ja norsun 4kg.
HUOM! Kuukautisveren ansioista sinäkin olet olemassa!!!!
Jumalan laittoi naisen elimiston toimimaan näin, eli syytät siis Jumalaa, koska naisella valuu veri kerran kuukaudessa, jonka johdostya he ovat sinun mielestäsi tyhmempiä.
Lord have mercy, kuinka ihminen voi olla typerä, ja vielä hengittää????
Tunkekaa Paavola sinne mistä aikanaan tuli.
misogynia (< kreik.), naisviha.
Naisen alamaisuushan tarkoittaa miehen palveluista nauttimista, täysin rinnoin.
Aivan kuten Kristus palvelee meitä ja me nautimme hänen palvellessaan meitä.
Ef. 5:25 Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,
Ef. 5:26 että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta,
Ef. 5:27 saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.
Ef. 5:28 Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan; ...
***) ... joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä.
Aina kun on helluntailaisten kanssa tekemisissä, jossain vaiheessa keskustelu siirtyy homoihin. Syy on yksinkertaisesti se, että homoseksuaalisuus on edelleen tabu seurakunnissa, mutta silti siellä on homoja yhtä paljon kuin yhteiskunnassa muutenkin. Tämä on tapa "tulla esiin" ja katsoa miten ihminen reagoi kyseiseen sanaan, eli sanaan homo. Näin oli suomen kaupungeissakin 50-luvulla.
Jokainen saa olla tasan omana itsenään, seurakunnassakin. Ja ellei saa, on etsittävä seurakunta jossa tuntee olevansa hyväksytty ja rakastettu sellaisenaan. Oudoltahan tuo kuulostaa jos totta on, näin puoli vuosisataa helluntaiseurakunnassa olleena. En ole tuollaiseen meilläpäin törmännyt.
En ole minäkään törmännyt moiseen. Kaikki saavat olla avoimesti homoseksuaaleja meidänkin seurakunnassa.
No, en ole minäkään aiemmin. Tosin sen olen jo ajat sitten huomannut, että pienillä paikkakunnilla (ja miksei suuremmillakin) tuppaa olemaan omanlaisensa pienilmastot ja sama taitaa päteä seurakuntiin. Tälle nykyiselle paikkakunnalle tulimme työni perässä.
Aluksi asenteet lähinnä huvittivat mutta nyt jo vähän huolestuttaa, että mistä tämä kertoo. Myönnän olevani melko itsenäinen, aktiivinen ja oma-aloitteinen mutta suhtaudun asioihin enemmän asioina kuin esim. sen mukaan mitä sukupuolta sattuu olemaan. Ei ole aikaakaan moiseen, ellei mitään erityisiä ongelmia juuri sillä alueella satu olemaan. Kunnioitan miestäni ja pidän häntä monessa itseäni pätevämpänä. Neuvottelemme yhdessä isoista päätöksistä ja mieheni osaa myös perustella kantansa, perehtyy ja ottaa selvää asioista jne. Hän pystyy kyllä tarvittaessa tarkistamaan mielipiteitään ja ottaa rakentavaa palautetta vastaan, kuuntelee yms. Meille on kaiken kaikkiaan tärkeintä se, että arki sujuu vaivattomasti ja kumpikin saa keskittyä rauhassa omiin töihinsä.
Nyt olen saanut kuulla, että mulla on ongelmia naiseuteni kanssa! En edes tiedä, mistä moinen ihmisiltä, joita en edes vielä kunnolla tunne. Pari kertaa olen sanallisesti näpäyttänyt takaisin mikä ilmeisesti on vain vahvistanut mielikuvaa entisestään. En ole edes tullut ajatelleeksi mutta ulkonäöstä kommentit eivät voi johtua, sillä en ole mitenkään suurikokoinen tms. Ehkä urheilullinen ja käytännöllinen ulkoasun suhteen mutta jo työnikin vaatii sitä. Osaan kyllä tarvittaessa laittautua juhliin, meikkaan silloin kun tarve vaatii tai sattuu huvittamaan... itseasiassa pidän siitä enemmän silloin kun kyse ei ole pelkästä rutiinista tai velvollisuudesta.
Hassua, tajusin tässä kirjoittaessa, ettei ko. juttujen kanssa ole ollut ongelmia, paitsi nyt kun joudun tällaisia pohtimaan - muiden toimesta. :D
Pitäisikö tästä päätellä, että seurakunnan miehet ovat mieheni perässä ja yrittävät raivata minua tieltään? Siinä tapauksessa tosiaan voisivat puolestani olla avoimesti sitä mitä ovat.
Miksi olet naimisissa homon kanssa?
Ihan mielenkiinnosta kysyn.
Mistä niin päättelet?
Tätä juuri tarkoitin.
Mistä päin olet kotoisin? Maalta vai kaupungista?
Viestistäsi päättelin.
Vaikea sanoa varmaksi, kun en tiedä tilanteesta sen enempää, mutta kyllähän monet seurakunnan miehet ovat oikeita munahaukkoja.
Että kun tulee uutta tarjolle niin kyllähän siitä kilpaillaan.
No, sehän todistaa vain, että "ongelma" on todellinen. Et muuten vastannut kysymykseen.
Olis kyllä mielenkiintoista lukea asiallista/kypsää pohdintaa ja keskustelua aiheeseen liittyen.
Kyllähän näihin ihmisten pinttyneisiin stereotypioihin ja ajatuskuvioihin törmää tämän tästä. Itselleni on lähinnä niin uskovaisten kuin ei-uskovaisten sukulaisten toimesta yritetty kauttarantain syöttää oikeaa tapaa olla sukupuoleni edustaja. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sen ärhäkämmin vastaan näihin yrityksiin määrittää olemiseni rajat. Tarkoituksellisesti uhmaan ja jopa provosoiden tuon mielipiteeni esille, koska tuollainen yksilön ominaisuuksiin kohdistuva rajoittavuus ei kyllä mitenkään kuulu enää 2000-luvulle. Kannattaa miettiä, mitkä ovat ne "oman tontin rajat", ettei yhtäkkiä huomaa, että tontti on täynnä äänekästä väkeä ja itse on joutunut vieraan asemaan.
>>Ppaavolan mukaan nainen on tunneherkkä heikompi astia. Naisella on kuukautiset ja pienet aivot.>>
Olen samaa mieltä. Jeesus vihaa naisia ja haluaa tappaa heidät, ja meidän kristittyjen täytyy auttaa Häntä.
Erityisen paljon täytyy vihata Neitsyt Mariaa.