Olin joskus adventisti. Odotin uskon muuttavan elämäni. No, muuttihan se - huonompaan suuntaan. Vuodet seurakunnan jäsenenä ovat olleet tähän astisen elämäni huonoimpia, ankeimpia ja ahdistavimpia. Jätin seurakunnan ja elämäni alkoi virkistyä. Elämänlaatu siis parani. Todistus se on tämäkin.
Todistus tämäkin
Stadilainennainen
39320
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Hei_
Yksiselitteinen asia ei ole kumpikaan vaihtoehto- olla mukana, tai ei olla mukana srk- yhdistyksen toiminnassa.
Siellä missä ihmisiä on ristiriitojakin aina, ja yksiöllisten toiveiden ja tarpeiden kohtaaminen ryhmän kanssa ei aina täytä kaikkia unelmia.
Kukaan ei kuitenkaan voi koskaan katsoa ihmisiin uskossaan, vaan Jeesus Kristus on ainoa uskossa katsottava. Kaikki se mitä Jeesus opetti.
Näin pitää elää oli uskossa, oli sitten ryhmän jäsen tai ei ole jäsenkirjoilla ja/ tai toiminnassa mukana.
Adventtikirkko on kuitenkin teologialtaan turvallinen hengellinen alusta.
Kannattaa muistaa että isojen teologioiden ymmärtäminen vaatii alustaksi ymmärrykselle useitakin kokonaisuuksia, tai asioita ensin pohjatiedoksi.
Terminologiaan ei pidä kompastua- omia synonyymeja voi käyttää.
Uskon vaatimukset voivat tuntua ensin korkeilta, jos ajatellaan kaikkea optimaalista ihannetta. Kannattaa mennä aina portaittain, matalin porras ensin, -niin kynnys hissunkissun madaltuu, ja portaita nousee samalla ylöspäin.
Paatumuksen autuas olo voi vallita hetken, mutta Jumala ei jätä puhuttelematta ihmistä lopulliseen ratkaisuun kuitenkaan koskaan sitä joka on kerran uskoon tullut.
Yhteys ja yhdessä olo Jumalan kanssa voi sujua missä tahansa; Joh 10:16.
Inhimillisistä ja maantieteellisistä syistä kaikki eivät ole samassa laumassa.
Raamattua voi lukea, ja netistä löytyy; http://media7.fi
Tässä on erinomaisen tärkeätä muistaa että rakentaa rakkaudellisen suhteen taivaan joukkoihin. Ilman rakkautta ei onnistu, mutta rakkaudella Jumalaan on ihmeellinen voima; Hebr 10:12-18, Joh 14.
Seurakunnan toiminta on asianmukaista ja suoteltavaa ja oikein. Adaptaatio taivaan kirjoihin, ja kirkkojen jäsenrekistereihin ei ole absoluuttinen, että pitäisi olla maan päällä kirjoilla jossakin, -joka olisi pelastuksen ehto.
__Uskolla on vaara sammua yksinään, mutta toisaalta ryhmän ja yksilön ristiriidat voivat olla niin ilmeiset ettei ryhmän jäsenyys ole kannustava.
Kun kaikki sujuu, on vertaistuki tietenkin kannustava asia, ja Jeesus siellä missä kaksi tai kolme tai enemmän on koolla.
Blogini oikeassa yläkulmassa olen kirjoitellut maallikon kokemuksesta Raamattu- aiheisia kirjoituksia, joissa johdattelen Raamatun jakeiden sisältöön lyhyesti aihepiireittäin kirjoituksieni otsikon näkökulmasta; http://jarinhotelli.blogspot.com
Siunauksia
Jari Laurila
keskustelija
Kuka täysaikainen ihminen haluaa tuhlata kallista elinaikaansa jossain sääntökerhossa?
Kirkko ei ole sääntökerho, joten tervetuloa tutustumaan.
Eli et ollut koskaan oikeassa uskossa.
Ja mikähän se pyhpyhjapyh on se sinun oikea usko? Taidat olla pelkkä paskanjauhaja? Sen voivat kaikki havaita.
Jari kirjoitti: Paatumuksen autuas olo voi vallita hetken, mutta Jumala ei jätä puhuttelematta ihmistä lopulliseen ratkaisuun kuitenkaan koskaan sitä joka on kerran uskoon tullut.
En ole lainkaan paatunut. Olin paatunut siellä kirkossa. Päätin olla rehellinen itselle ja muille, koin vapautuksen. Turha sitä on ruveta esittämään jotain muuta, mitä on.
Rauhaa Stadilainennainen! Minulla on ystäviä jotka eivät käy missään kokouksissa.
he kuitenkin pitävät yhteyttä Jeesukseen omissa oloissaan. Meitä on niin monenlaisia. Jeesus ymmärtää meitä.
Siunausta sinulle toivoo yksi advari veli.
Uskonlahkot on paskaa ja niiden lahkojen orjat on paskakaivoja, joihin pastorit kippaavat omat paskansa.
Tervetuloa tutustumaan kirkon toimintaan, niin tuollaiset harhakuvat haihtuvat.
Varmaanhan se tältä tuntuu, kun he auttavat maailmasta ryvettyneitä ihmisiä. Täydellisiähän he ovat perillä, mutta ovat kuitenkin eronneet maailmanperheestä, jossa aikamoinen saasta ja päättömyys on elämäntapa.
Vaikkapa Veikko Hurstin elämänkertaa katsoen, maailma oli aika sontaläjää, jota vain viinalla häivytettiin, kunnes tuli nälkä.
Lapset pakeni isää - söivät kertomansa mukaan viimeisen suklaalevyn katolla, kun maailma oli niin paha.
Mutta, sitten Herra pelasti Veikon. Tilanne muuttui niin paljon, että nämä kadunvarren muutkin kulkijat maailmassa alkoivat kuulla evankeliumia, Veikko vei leipää ja kahvia - todisti ja jopa perhe oli osaltaan mukana.
Veikko on pois, mutta tavallaan hän on uskonsoturi ajassa. Aikansa apostoli, kadotettujen joukossa.
Moni nousi - itsekin mukaanlukien. Veikon työtä jatkaa Heikki ja Mikkokin taitaa omallasaralla tehdä tehtäviään.
Siis - tämä paska maailma - se saa paremman ulottuvuuden uskon kautta. Uskon, joka muuttaa elämän, jos haluaa sen muuttavan.
Sekin on vapaehtoinen. Joku voi tulla viereen katsomaan ja näkee ahdistavaksi, kun pitäisi luopua jostain tuhoavasta kadottavasta elämäntavastaan. Sitten kiroaa sen joukon ja julistaa jopa perättömiä väittämiäkin.
Tuskin kukaan "huvinvuoksi" on uskovaisuudessa mukana, jos totta tehdään. Vaan kuka siellä on mukana, on todella muuttunut - uusi luomus - Kristuksessa.
Jos olet sitä mieltä, että kirkko ei ole sinun paikkasi, niin olet oikeassa. Jos taas olet sitä mieltä, että tykkäät olla kirkon jäsen, olet oikeassa. Jumalan rakkaus on kuitenkin tarjolla sinullekin kuulut sitten kirkkoon tai et. Jos olisit ollut todellisessa uskossa olisit pystynyt suhtautumaan sekä kirkkoosi, että seurakuntalaisiin rakkaudella eikä sinun olisi tarvinnut jättää seurakuntayhteyttäsi. Ei myöskään kokea niitä tuntemuksia, josta nyt kerrot. Mutta kirkko ei itsessään tee ketään autuaaksi. Tarvitaan usko. Sen saa vain antautumalla Jeesukselle ja kuulemalla sanaa.
Rukoilin sitä todellista uskoa vuosikaudet, mutta eipä vaan kohdalleni suotu. Mitäs siihen sanot? Mitä enemmän rukoilin, sitä kauemmaksi se vaan siirtyi. Rauha löytyi seurakuntayhteyden ulkopuolelta.
Ongelma saattoi olla siinä, että et ollut ehkä ymmärtänyt armoa oikein. Armo vapauttaa sinut orjallisesta opinkohtien ja adventistikulttuurin seuraamisesta mutta voit silti säilyttää adventistina uskosi. Armo vapauttaa sinut myös siitä, että sinun pitäisi hakea hyväksyntää muilta ihmisiltä. Opinkohdat voi unohtaa kun keskittyy Jeesukseen ja Jumalan rakkauteen. Jumala hyväksyy sinut sellaisena kuin olet.
Jumala kertoo ajan kuluessa Pyhän Henkensä kautta mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä Jumalan seuraamisessa. Jos niihin kuuluu näitä adventismille tyypillisiä asioita, niin sitten on niin. Jos taas ei, niin sitten Jumala ei puhuttele sinua niistä asioista juuri nyt. Silloin kun on ymmärtänyt armon oikein, on todella vapaa seuraamaan Vapahtajaa ja sen myötä haluaa tehdä Jumalan tahdon. Jos adventistiset opinkohdat ovat sinua varten, noudatat niitä ilosta ja halusta palvella Jumalaa. On myös tärkeää ymmärtää, että opinkohdat tai adventistikulttuuri eivät sinänsä pelasta ketään. Vain henkilökohtainen usko Vapahtajan sovitustyöhön voi tehdä sen.
Adventismi on suorituskeskeinen ja teologiseen ymmärrykseen keskittynyt uskonto. Kaikille ihmisille ei ole niin kovin tärkeää mennä ymmärryksen ytimeen vaan monille riittää, että uskoo Jumalan rakkauteen ja Kristuksen sovitustyöhön ja yrittää toimia Jumalan tahdon mukaisesti. Tämä on ihan hyvä juttu. Ei kaikille sovi adventistikulttuuri. Se on luonnekysymys ihan niinkuin ekstroverttiys ja introverttiyskin. Luonteelleen ei voi mitään. Mutta, kuten aiemmin sanoin, jos olet todella antautunut Jeesukselle, pystyt hyväksymään niitäkin ihmisiä, jotka ajattelevat eri tavalla kuin sinä ajattelet eikä kirkosta pois lähteminen ole sinulle silloin tärkeää. Tärkeämpää on sinun suhteesi vapahtajaan ja lähimmäisiisi.
Tiedän kyllä ihmisiä, jotka eivät ole pystyneet antamaan adventtiseurakunnan jäsenille anteeksi joitakin heidän tekemisiään tai sanomisiaan ja syyttävät siitä kirkkoa, että heillä on paha olo. Se on helpompaa kuin kohdata oma vajavaisuutensa. Todellinen kristitty keskittyy anteeksi antamiseen ja rakkauteen. Tästä voisi kirjoittaa pitkänkin kirjoituksen.
Joillekin on periaatteen kysymys, että jos jotakin allekirjoittaa, niin sitä on noudatettava. Adventtikirkko on opinkohtiinsa uskovien yhteisö. Jos ei julkisesti halua tunnustaa opinkohtia sellaisina kuin ne ovat, voi olla vaikeaa jäädä tuohon yhteisöön. Joillekin se on omantunnon kysymys, toisille periaatten kysymys ja heidän on pakko lähteä kirkosta ollakseen rehellisesti sinut itsens kanssa mutta sinulla näin ei ilmeisesti ollut.
Mutta missään ei ole sanottu, että kenenkään pitäisi elää seurakunnassa ahdistuneena. Jos adventismi ei ole sinua varten, niin sitten on varmaan parempi etsiä Jumalaa jostakin muusta seurakunnasta. Kokeile kuitenkin vaikka adventistien pienryhmää. Sieltä voit yllättäen löytää hengenheimolaisia.
Ahaa, siis väärin rukoiltu ja väärin ymmärretty. Taitaa puuttua nyt ne armolahjat kokonaan. Lienee seurakunnan etu, että tällainen otus on ymmärtänyt nostaa kytkintä.
Ei kun sinun puoleltasi löytyy se väärin ymmärrys. Mahdollisesti et ole tutustunut itse kirkon opetuksiin ja tehnyt sitä, mitä Raamattu sanoo eli tutkinut niitä sanaa vasten vaan olet kuunnellut toisten virheellisiä tulkintoja opetuksista.
Mieti nyt itsekin. Jos kerran nyt tiedät, että olet saanut rauhan, niin vertaile aiempaa aikaasi adventtikirkossa ja nykyisyyttä muualla. Sieltähän se selityskin löytyy.
Sanon vain, että et ole oikeassa uskossa ollutkaan ja rukoilit väärin.
Miten joku voi rukoilla väärin?
Anteeksi, mutta kuka sinulle on antanut tiedon kuka on uskossa ja kuka ei ?
Se on jokaisen ihmisen henkilökohtainen asia, sinä et voi tietää sitä.
Toisekseen kirkon tai seurakunnan opetuksilla ei aina välttämättä ole mitään tekemistä Raamatun kanssa. Joten joissakin tapauksissa on parempi vain luottaa Raamatun sanaan ja jättää seurakunnat sikseen.
Ihan järkyttävää lukea, että sinä kerrot toiselle että hän ei ole ollut oikeasti uskossa..
"Jos olisit ollut todellisessa uskossa olisit pystynyt suhtautumaan sekä kirkkoosi, että seurakuntalaisiin rakkaudella eikä sinun olisi tarvinnut jättää seurakuntayhteyttäsi."
Jokainen uskovainen on myös omassa uskonvaiheessa, toiset heikompia, toiset vahvempia..sitäkään sinä et voi tietää.
Toisten sielulle sopii toisenlainen, kuin toisten.
Ainoa mikä on tärkää on seurata Jeesusta, älä kerro toiselle onko hän uskossa vai ei. Keskity vain siihen omaan uskonvahvuuteesi.
Avataanpa vähän asiaa.
Kyllä se niin vain on, että on todellisia uskoja ja ei niin oikeita. Jos uskoo toisten kertomuksiin Raamatun sijaan, niin usko ei ole todellista uskoa. Monet uskovat uskovat asioihin, joilla ei ole mitään tekemistä Raamatun kanssa. Tuollaiset vääränkaltaiset tavat ja uskomukset, joita jokaisessa kirkkokunnassa on, myös advettikirkossa, aiheuttavat paitsi ahdistusta, ovat myös juuri sitä epätodellista uskoa, joka ei vapauta Jeesuksessa ja joka ei myöskään voi johtaa sellaiseen henkilökohtaiseen suhteeseen vapahtajaan, jossa pystyisi antamaan anteeksi ja rakastamaan ihan kaikenlaisia ihmisiä, myös niitä pahoja adventisteja.
Tottakai jokainen meistä on ns uskontiellään omassa kohdassaan mutta kirjoituksessani ei oltu kommentoimassa sitä. Pahoitelen, jos jätin tekstini monitulkintaiseksi.
Ihmisen pitäisi luottaa vain omiin subjektiivisiin kykyihin. Ei muihin kykyihin. Lääketieteessä on monta esimerkkia, miten subjektiivisuuden taju on alisteinen objektiiviselle todellisuudelle. Tastä alkaa valtava sotku diagnosoinnin yhteydessa, jos jonkun "oireet" ovat loppujen lopuksi johdettavissa potilaan omasta mielikuvituksesta. Laakarin työ on tarpeeksi vaikeaa jo ilman potilaan harhaluuloja.
stadilainennainen, minulle kävi samoin. Sitä luulisi intuitiivisesti että liittyessään korkeita standardeja ainakin paperilla edustavaan adventistiyhteisöön elämä kohenisi mutta onhan se vaan surkeata katsella minkälainen todellisuus seurakunnassa vallitsee. Olen ateistien kanssa samaa mieltä, että on törkeää ja valheellista markkinointia vaatia ihmisiä luopumaan kahvista tai tupakasta ennen kuin pääsee jäseneksi (kuten opinkohta 22 kertoo) mutta sitten pastorit kittaa kahvia surutta.
Johtajat tietävät tilanteen mutta eivät tee asialle yhtään mitään. Vituttaa (anteeksi asiaton ilmaus) kun ihmisillä ei ole selkärankaa erota itse tai erottaa muita. Tälläinen vie kaiken moraalisen ilmapiirin jäseniltä: kuvittele jos 100 metrin kisassa toiset vetää dopingia ja tuomarit näyttää peukkua samalla kun rehdit kisaajat sysätään syrjään.
Tämä on tietysti sitä mitä Raamattu tosiaan sanoo. On rehtejä uskovaisia ja vähemmän rehtejä. On vaan vaikeaa hyväksyä että tätä rikkaviljaa löytyy lähipiiristä sekä muualta niin paljon, ja tietysti itsekin tekee kompromissejä maailman kanssa, koska ei ole mitään järkeä tsempata omassa uskonyhteisössä joka vähät välittää omista säännöistään. Surullista, se on ainoa sana joka tulee mieleen. Surullista.
Höh. Semmoinen pastori on erotettava virastaan. Jos ei voi elää itse sen mukaan mitä opettaa, niin potkut persaukseen vaan.
Niinpä, eiköhän se ole periaatteessa niin, että usko ja ei-usko löytyy enemmänkin omasta itsestä ja siksi ei se että liittyy johonkin kirkkoon tai lahkoon tarkoita että elämä SILLÄ paranisi. Totuushan on että kukaan ihminen tai kirkko tai lahko ei ole AINA oikeassa - ei edes näissä uskon asioissa - ja siksi se voi olla aika tukalaa olla mukana jossain yhteisössä jonka opetuksia ei aina voi ottaa itselleen, mutta jonka oppeihin kuitenkin on ainakin pinnallisesti ikäänkuin sitoutunut ja joita joutuu sitten jopa "puolustamaan" - ja toisaalta on lähes kaikissa kirkoissa ja lahkoissa myös jotain mihin jokainen voi yhtyä ja siksihän niihin juuri yleensä liitytäänkin. Ei ajatella sitä puolta mihin ei itse oikein voi yhtyä.
Mutta lähes jokainen ihminen uskoo johonkin (ateistitkin) - tai ainakin hakee itselleen jotain mihin voisi uskoa - ja jossain määrinhän me olemme elämässämme aina menossa johonkin suuntaan - joko huonompaan tai parempaan ja jokaisen kannattaa pitää silmänsä auki hakiessaan elämälleen tarkoitusta.
Se mikä juuri adventismissa on minun mielestäni parasta verrattuna lähes kaikkiin muihin kirkkoihin tai lahkoihin (jos nyt pysytään vain kristinuskossa) on se mihin siellä "EI uskota" .. nimittäin "sielujen luontaiseen kuolemattomuuteen" ja sen mukana sitten siihen "helvetin ikuiseen piinaan". Mikä ei luonnollisesti tarkoita että kaikki muu mitä adventistit puhuvat olisi sellaista mihin voisi suoralta kädeltä sanoa aamenen.
Minulle joka en usko sielun olevan kuolematon (ja joka en ole adventisti tai kuulu mihinkään muuhunkaan kirkkoon tai lahkoon) on juuri oppi/usko tai ei-usko/ "sielujen kuolemattomuuteen" niin perustavaa laatua oleva asia, niin uskon elämässä kuin kaikessa muussakin elämässä että sitä ei voi vain olan kohautuksella sivuuttaa (niinkuin monet mielestäni tekevät) .
Mutta asian ei luonnollisesti pitäisi jäädä siihen, että on todennut että sielu on olemassa yhtä kauan kuin elämä ja elämä tarvitsee elämiselle puitteet jotka tekevät elämisen mahdolliseksi. Sen ei nimittäin tarvitse tehdä ihmisestä ateistia vaan oikeastaanhan juuri se avaa uusia näköaloja ja voi siten myös antaa aivan toisenlaisen uskon ja kuvan siitä minkälainen Jumala meillä on - Jumala johon voi uskoa ..
Tämä on minun kantani asiasta (eikä mikään opinkappale) siksi olen omalle kohdalleni vältellyt liittymisiä mihinkään - sen jälkeen kun erosin luterilaisesta kirkosta - ja en ole löytänyt sellaista kirkkoa tai lahkoa jonka oppeihin voisin siinä määrin yhtyä että liittyminen olisi mahdollista
alex
Fundamentaalinen uskonyhteisö aivopesee uskomaan, että kaikenlainen kritiikki uskoa kohtaan on kiellettyä,- helvetinkin uhalla. Uskalla olla omaa mieltäsi.
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/
Onkohan maallisessa laissa sääntö, ettei uskonnollisesta yhdistyksestä voida erottaa? Eli jos lahkon pastori ryhtyy homoja vihkimään, ei ole keinoja lahkon hankkiutua hänestä eroon laillisesti? Tämän suuntaista eräs helluntailaispäällikkö minulle kertoili viime vuonna vielä, kun oli aiheena uusi avioliittolaki, ja mitä se vaikuttaa, vai vaikuttaako.
Työnantajalla on aina direktio-oikeutensa nojalla valta muuttaa työtehtäviä tai olla niitä muuttamatta (tietyin rajoituksin), tai jopa vastaavasti kieltää tietyt tehtävät tai niiden suorittamisen tietylle asiakaskunnalle. Työaikansa ulkopuolellakaan ei työntekijä voi toimia työnantajaansa vastaan, tai kyseenalaistaen sen imagoa.
Se taas on kokonaan toinen juttu, kauanko kestää ennenkuin kirkko saa syytteet diskriminoinnista. Samaisesta syystä Timo-setäkin julistaa ettei pastoreiden pitäisi vihkiä kuin adventistipareja, mutta kirkkohan ei sitä voi ehdottomasti vaatia.
Timo voi siis yksityishenkilönä olla vaikka rasisti, mutta kirkko ei voi velvoittaa rasismiin. Kirkon ei ole pakko erottaa pastoriaan tämän syrjivän toiminnan takia, eikä antaa edes huomautusta. Näin toteutetaan syrjintä tyylikkäästi kiertäen.
Höpönlöpön. Uskonnollinen yhdyskunta päättää itse siitä kuka sinne kuuluu ja kuka ei. Asia ilmaistaan yhdyskuntajärjestyksessä.
Sun valheissas ei oo merkitystä. Mikään ei pakota adventistipastoria vihkimään yhtään ketään. Jos ne vihkii vain adventistipareja, niin se on niiden oikeus.
"kirkkohan ei sitä voi ehdottomasti vaatia"
Kyllä voi vaatia, jos pastori aikoo jatkaa työsuhteessa.
Puhut pötyä. Suomessa laki on sellainen, että uskonnollinen yhdyskunta päättää itsenäisesti, kenelle se hakee valtiovallalta yhdyskuntansa sisällä oikeutta vihkiä avioliittoon. Tämä tarkoittaa sitä, että jos Adventtikirkko niin haluaa, se voi peruuttaa pastorinsa vihkimisoikeudet tekemällä siitä hallituspäätöksen ja ilmoittamalla asiasta valtion viranomaiselle.
Lue mitä kirjoitin: sanoin että kirkko ei voi vaatia että molemmat ovat adventisteja, koska silloin se asettaisi kaksi jäsentään eriarvoiseen asemaan sen mukaan kenet haluavat puolisokseen. Pastori taasen voi valita vihkiikö jonkun parin vai ei, koska kirkko ei pakota häntä vihkimään.
Samat sanat - lue mitä kirjoitin: A-kirkolla on oikeus kieltää pastoria vihkimästä jotakuta tai ketään, puhtaasti direktio-oikeutensa nojalla.
Kyllä voi vaatia, jos aikovat saada kirkollisen vihkimisen.
Luterilaiskirkon puolella on kohuttu, että moni jäsenyydestä eroaminen johtuu
a) homoliittojen ym. maallistumisen vastustamisesta (uskovat äänestävät jaloillaan?)
b) siitä, että homot ja muut maalliset pakenevat Räsäsiä ynnämuita pois kirkosta.
Miten mahtaa olla adventtikirkon puolella, onko vastaavaa kiistelyä ollenkaan?
Homoilla ei ole asiaa adventtikirkkoon, joten eipä ole kauheasti ongelma.
Kaikki uskonnot ovat täyttä vitun paskaa. Erityisesti adventtikultti.
Adventtikultti=pölvästien kerhotoimintaa.
Paskanjauhamisenne ei teitä pelasta.
Eivätkä pölvästiset kommenttisi - nuo napapiiriaivojesi tuotokset - pelasta sinuakaan!