On niin kamalan tuskainen olo, en ymmärrä miksi hän teki itsemurhan
mikä syy..........
kuolema24v
1486
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Niin te jotka teette itsemurhan, jätätte jälkeen jääneet hirveään ahdinkoon. Itsemurha on todella kauhein teko niin itseä kuin läheistä kohtaan.
Henkilön oma päätös, läheiset eivät mahda mitään jälkikäteen. Ei asiaa tarvitse ymmärtää läheisten ollenkaan. Vuodet ovat vierineet läheisen itsemurhasta, en asiaa mieti enää (30 vuotta) sitten tapahtunutta.
Miten hän kuoli?
Hyppäs 5 kerroksesta alas. Mun paras ystävä. Hänellä oli rankkaa mutta ei näin kuitenkaan pitänyt käydä
Hei
Otan osaa menetykseesi.
On ihan luonnollista, että itsemurhan tehneen läheiset miettivät, ihmettelevät, raivoavat, tuskailevat.. Etenkin jollei ole mitään pientäkään viestiä tai edes ollut aavistuksia tapahtuvasta. Olisi ehkä hiukan helpottavampaa kestää menetys ja suru jos edes tietäisi hiukan taustoja.
Ajattelen kuitenkin niin, että läheisten olisi hyvä koettaa armahtaa itsensä. Jos henkilö on päättänyt tehdä noin lopullisen ratkaisun, se on kuitenkin hänen päätöksensä. Sille ei todennäköisesti kukaan olisi mahtanut mitään, ainakin jos hän on jo ollut monenlaisen avun piirissä. Tuntematta läheistäsi voisin ounastella, että ehkä hän kuitenkin toivoisi ettet mieti loppuelämääsi hänen ratkaisuaan vaan suret, mutta jatkat silti omaa elämääsi.
Itsemurha on siinäkin mielessä raskas asia, että se jättää syyllisyyden jälkeenjääville. Juuri siksi olisi hyvä kaikesta huolimatta katsoa itseään armollisesti ja todeta, että en olisi halunnut tämän tapahtuvan, mutta en voinut sille mitään.
Lämmöllä,
pappi Elisabet
Olen elänyt raskaan elämän ja yrittänyt myös itsemurhaa, kukkuu, täällä silti olen. Ei ole auttajia tullut sen jälkeen, eikä ollut silloinkaan. Syyllisyydestä puhutaan ihan turhaan. Saavatkin tuntea syyllisyyttä... missä olivat, ovat hädän keskellä, kriisin tmv sattuessa?? Kyllä jokainen itsarin tehnyt on kertonut tai hänestä on näkynyt paha olo, olen satavarma siitä. Turha sitä kukkapuskaa on haudalle sitten tuoda, kun on myöhäistä. Minä ottaisin ainakin mielelläni ne kukat vastaan vielä täällä eläessäni. Itsekkäitä ovat ne, jotka jättävät heikon, sairaan yksin kamppailemaan. Turha sitä on sitten perään syyllistää, kun heikko on päätöksensä tehnyt ja tappanut itsensä. Tiedän myös sen, että jokainen on vastuussa itsestään ja tekee itse päätöksensä, mutta jos niitä auttajia, tukijoita olisi, ei sitä viimeistä päätöstä monien tarttisi tehdä. Tulen todennäköisesti tappamaan itseni, jollen kuole luonnollisesti ennen sitä. Ja turha syyllistää, en ole kuulemassa sitä enään. Yritän kuitenkin jaksaa jonkun aikaa lapseni takia, ettei joudu kärsimään alaikäisenä mahdollisesta tulevasta teostani.
On se sitten lapsellesi murhe, jos lähdet täältä oman käden kautta. Kun hän varttuu, saa omia lapsia, et ehkä enää haluakkaan jättää. Jos nyt kuolisin, niin minua ei surusi pitkään kukaan, kun ei ole lasta, puolisoa, vanhempia, mutta minusta elämä on kivaa. Olen löytänyt sen jujun ja tarkoituksen ihan oman olemiseni kautta. On minulla ystäviä ja tapaan ihmisiä jossakin määrin päivittäin ja se riittääkin minulle.
Ei minunkaan elämä keksi-iän paikkeilla helppoa ollut. Tuli ero ja omaisuus meni konkurssin myötä. Tavallaan aloitin kaiken kuin nollapisteestä, mutta ihan tyytyväinen olen nyt parin vuosikymmenen kuluttua. Työpaineetkaan eivät enää välttämättä stressaa. Kun Luoja antaisi vielä terveyden jatkua kohtalaisena, niin mikäpä tässä on elellä.
Lainaus, Yle
"Itsemurhaa tekevä ei ajattele kuolevansa, vaan pääsevänsä pakoon"
http://yle.fi/uutiset/itsemurhaa_tekeva_ei_ajattele_kuolevansa_vaan_paasevansa_pakoon/9155523
Miksi sinun pitäisi ymmärtää?
Jokainen tekee itse omat ratkaisunsa!
Huolehdi itse omista asioistasi ja anna muidenkin tehdä niin.
Hei
Eiköhän se ole ihan luonnollista, että jos läheisemme tekee itsemurhan, asia mietityttää ja monenlaisia tunteita nousee pintaan. Tuskin kukaan niin rationaalinen ja kylmä voisi olla, että vaan toteaisi: jaahas, hän sitten tappoi itsensä, selvä. Mitäpä se minua hetkauttaa..
Toki jokainen tekee omat ratkaisunsa, mutta sitä varten me täällä elämme, että koetamme tukea ja auttaa toinen toistamme. Ei niin, että kukaan olisi toistaan parempi tai jokin besserwisser neuvomaan. Kunnioittava tapa suhtautua toisenlaisiinkin ajatuksiin on tavoiteltava asenne. Mutta sellainen asenne, että senkun menet ja tapat ittes- sellaiseen en ainakaan itse kykene enkä halua kyetä. Olen itsekin menettänyt läheisen itsemurhan kautta.
Pappi Elisabet
Miten autoit aikoinaan itse läheistäsi??
Hei
Tunsin suurta voimattomuutta ja syyllisyyttä koska kyseessä oli kummipoikani. Lähinnä se oli kuuntelemista ja rinnalla olemista, mutta olin itsekin ihan shokissa asiasta. En siis kyennyt olemaan neutraali tai mitenkään puolueeton. Itkimme yhdessä, sitä se kai oli.
Asia on vieläkin kipeä minulle.
Pappi E
Hei, pappi Elisabet. Olen pahoillani puolestasi ja kummipoikasi puolesta. Elämä on ihmeellistä, ei koskaan tiedä, mitä tapahtuu seuraavaksi. Älä kanna syyllisyyttä, ei kummipoikasi sitä haluaisi. Itse olen yrittänyt itsemurhaa ja selvisin. Minula raskas elämä ollut, oma lapsi kuollut. Äiti kuoli jo nuorena ja paljon muitakin on mennyt. Vanhuuteen on kuollut vaan molemat mummini. Ystäväni teki itsemurhan reili kuukausi sitten ja ikävä jäi. En kuitenkaan tunne hänen kuolemastaan syyllisyyttä, silä tein mielestäni kaiken, mitä pysryin tekemään. Syyllisyyttä olen kantanut lapseni ja äitini kuolemasta. Lapseni kuoli sairauteen, enkä olisi voinut häntä parantaa, ei pystynyt lääkäritkään. Otin yhteyttä moniin eri henklöihin, ns ihmeparantajiin, mutta humpuukia oli. Tunen silti syyllisyyttä. Hän oli pieni viaton, aurinkoni. Elämä on julmaa. Näin elämän koen tällä hetkellä. Voimia sinulle ja toivon, että elämällä on sinulle kaikkea ihanaa annettavaa.
Lämmin kiitos ihanasta viestistäsi!
Jaksamista ja hyvän Jumalan huolenpitoa elämääsi!
Pappi E