Lakkautetaanko helluntailaisten yhdistyksiä?

Jumala on taruolento.
Ei muuta. Jatkakaa....

Kyllä siellä aina muutama manne on, vonkumassa rahaa ja jonkin sortin apua. Ei seurakuntia tarvitse lakkauttaa, asiakkaita riittää.

Tavoitteena on helluntaikirkkoyhdyskuntaan liittymisen jälkeen lopetella nämä yhdistykset. Niissähän " roikkuu" vain ne, jotka eivät ole kirkkoon suopuneet.

No, kuinka ollakaan esim. Oulussa oltiin jo hautaamassa vanhaa ja "käyttökelvotonta" yhdistystä, kunnes huomattiinkin taloudellisesti hyödyllisenä nostaa yhdistys ylös hautamontusta.

Valtiolta saatavat tuet on mahdollista hyödyntää vain yhdistyslain alaisuudessa. Esimerkkinä kirpputorit ym. yleishyödylliset systeemit. Oulussa siis kipin kapin siirrettiin toimintoja takaisin vanhan yhdistyksen alle.
Jotenkin tulee vaikutelma siitä, että raha ratkaisee.

koditon1 kirjoitti:

Tavoitteena on helluntaikirkkoyhdyskuntaan liittymisen jälkeen lopetella nämä yhdistykset. Niissähän " roikkuu" vain ne, jotka eivät ole kirkkoon suopuneet.

No, kuinka ollakaan esim. Oulussa oltiin jo hautaamassa vanhaa ja "käyttökelvotonta" yhdistystä, kunnes huomattiinkin taloudellisesti hyödyllisenä nostaa yhdistys ylös hautamontusta.

Valtiolta saatavat tuet on mahdollista hyödyntää vain yhdistyslain alaisuudessa. Esimerkkinä kirpputorit ym. yleishyödylliset systeemit. Oulussa siis kipin kapin siirrettiin toimintoja takaisin vanhan yhdistyksen alle.
Jotenkin tulee vaikutelma siitä, että raha ratkaisee.

Lue lisää

Mitkä valtiolta saatavat tuet? :)

Mutta kun eletään yhdyskunnassa, jossa on lait, asetukset ja järjestys, eletään maailmassa, niin on suorannainen pakko seurakunnan rekisteröityä yhdistykseksi. Ei voi pitää yllä kiinteistöä, hoitaa maksu- ja rahaliikennettä ja talousasioita ilman yhdistystä. Ja kun se on olemassa, niin voidaan puuttua myös lain kouralla, jos toiminnassa ja rahankäytössä ilmenee epäselvyyksiä.

Se virhekäsitys että seurakunta ja yhdistys ovat samaa, on ottanut sijaa vasta tällä vuosituhannella. Vaikuttaa siltä että tuota käsitystä on ruokittu myös tahallaan ja tällä vuosituhannella on levinnyt laajemmin sanonta 'yhdistyspohjainen' seurakunta.

Aikaisemmin oli opetuksena ja periaatteena, että seurakunta, tuo uloskutsuttu joukko, on rekisteröimätön. Siten on mahdollista itse päättää että seurakuntaan kuuluu vain uskovia ja katettuja jäseniä. Esimerkiksi uskonnollisessa yhdyskunnassa tuota periaatetta ei voi säilyttää.

Suomen yhdistyslaki tarjoaa erinomaisen työkalun tuolle rekiströimättömälle joukolle hoitaa talous ym sen kaltaiset asiat.
Kaikkialla ei seurakunnan jäsenet kuulu yhdistykseen. Niin meneekin oikein että seurakunnan jäsenellä on oikeus halutessaan liittyä yhdistykseen.

Ei kai sellaista väitettä tuolla oikeassa elämässä olekaan. Kaikemmaaliman keskustelupalstoilla saatetaan heittää sen suuntaisia väitteitä joista ehkä noin voi käsittää.

Seurakunnan ei tarvitse rekisteröityä ja se asia on ollut keskeinen, harkittu ja valittu, periaate helluntaiherätyksessä. Syynä se että ei ole ollut eikä ole vieläkään muuta mahdollisuutta muodostaa uskovien seurakunta.

Seurakunnan oheen ja erikseen on voitu perustaa yhdistys jos on hoidettavia asioita. Yleensä on perustettu mutta olipa eräällä paikkakunnalla pitkään tilanne että ei perustettu.

Ajatus rekisteröinnistä on saanut alkunsa tiettyjen helluntaivaikuttajien päissä.

Vähitellen alettiin käyttää juurikin tällaisia väittämiä seurakunnan rekisteröinnin välttämättömyydestä. Seurakunnissa kiersi asiaan vihkiytyneitä pastoreita vahvistamassa oman seurakunnan johtavien tavoitteita: saada rakennettua jotain hienoa ja sellaista, mitä muutkin ihailevat!
Osa kuuliaisista kuulijoista uskoi näin olevan. Annettiin ymmärtää, että ilman rekisteröintiä seurakunnat ovat "lainsuojattomia", vailla oikeusturvaa jne. Suorastaan laittomuuden partaalla. Alkoi kova vääntö ja manipulointi.

Ne, jotka uskalsivat kritisoida, saivat "vastustajien" ja "hajoittajien " leiman. Kirkkokunta saatiin aikaan ja osalla paikkakunnista on nyt sitten Suomen Helluntaikirkkoon kuuluva yhdyskuntaseurakunta.
Siksihän täällä kirjoitellaan, kun on nähty tämä prosessi alusta alkaen: vääryydellä ja kovilla otteilla hajaannusta aikaansaanut rakennemuutos ei ollutkaan pelkkää rakennetta. Se ulottui ihan sinne seurakunnan sisälle asti ja rikkoi sen, mikä olisi tärkeintä: yhteys ja keskinäinen rakkaus.

Se on yhdistys jonka viimeisestä rekisterimerkinnästä ei ole kulunut kahtakymmentä vuotta.
Ei ole yhdistysten listalla, jotka on kuulutettu ehdollisesti lakkautettaviksi.

Näin on.
Näin on vain sellaisten yhdistysten kohdalla, joista viimeisestä rekisterimerkinnästä on yli 20 vuotta JA yhdistyksen nimenkirjoittaja ei ilmoita Patentti- ja rekisterihallitukselle, että yhdistyksen toiminta edelleen jatkuu.
Jos nimenkirjoittaja ei ole ennestään Patentti- ja rekisterihallituksen rekisterissä, tulee se asia tässä yhteydessä ilmoittaa määrätyllä tavalla, muuten ilmoitus toiminnan jatkumisesta on vapaamuotoinen.

Nykyisen lain mukaan nimenkirjoittajaa ei sen vaihtuessa tarvitse ilmoittaa rekisteriin. Jos yhdistykselle tulee rekisteriin merkittäviä asioita (sääntömuutos tms.), täytyy nimenkirjoittajan olla rekisterissä tai siinä yhteydessä se asia hoitaa.

Perustuu lakiin että kuulutusmenettelyllä ilmoitetaan em. ehdolla lakkautettavista yhdistyksistä.

Tällä tavalla karsiutuvat rekisteristä pois ne yhdistykset, jotka tosiasiassa ovat jo lakanneet toimimasta.

Jos lakkautettavien luettelossa oleva yhdistys todella haluaakin että toimimaton vanha yhdistys lakkautetaan, on lopettamiselle tämä tapa kätevin. Helpompi kuin että yhdistys itse hoitaa lopettamiseen vaadittavat asiat.

Toivottavasti tieto leviää karsittavien yhdistysten luettelosta. Monelle toimivalle yhdistykselle asia on yllätys. Yhdistys ei ole laiminlyönyt tässä asiassa mitään.

Tällaista kuulutusta karsimisesta ei tähän mennessä ole tehty vuosittain. Nyt on luettelossa yhdistyksiä, joiden viimeisestä rekisterimerkinnästä on yli 40 vuotta.