Hyvinvoivat eivät ymmärrä Anun ja Tuomaksen arkea
Anu Peterin ja Tuomas Aatsingin arki on jatkuvaa sinnittelyä ja sumplimista. Sellainen elämä on hyvätuloisille ihan vierasta. Tutkijat haluavat tietää, mitä suomalaiset ymmärtävät köyhyydestä.
Köyhän elämä on kovaa. Eikä sitä yhtään helpota, että ihmiset ympärillä kiistelevät siitä, kenen pitäisi saada yhteiskunnan tukea ja ovatko köyhät vain laiskoja.
Peteri oli eronnut, kolmen lapsen yksinhuoltaja ja vaikeasti vammaisen lapsensa omaishoitaja
Mitä köyhyys sitten oikeasti on, kuka sen sanoo? Mitä me siitä tiedämme ja ymmärrämme? Miten hyvinvoivat ihmiset suhtautuvat köyhiin?
Se kiinnostaa nyt tutkijoitakin. Hyvinvointisosiologian professori Juho Saari Itä-Suomen yliopistosta on tutkijaryhmän kanssa laatinut siitä kyselyn, johon voi vastata hs.fi:ssä.
Kysymys on tärkeä juuri nyt. Hallitus tekee leikkauksia julkisiin menoihin. Yhteiskunnallisen keskustelun, poliittisten päätösten ja myös arkielämämme kannalta on olennaista ymmärtää, miten suuri on etäisyys valtaväestön ja sivuun joutuneiden välillä.
Saari sanoo, että se on kasvanut. "Me emme tiedä köyhistä tarpeeksi."
Kerrostalokolmion vuokra on 909 euroa. Se on paljon.
Peterin työkyvyttömyyseläke on 566,59 euroa kuukaudessa. Se on tosi vähän. Summaan onkin jokin aika sitten lisätty takuueläke, 180 euroa. Ei ihme, että Euroopan neuvosto nuhtelee Suomea liian pienistä sosiaaliturvan minimietuuksista.
Se on sähkölasku. Huh, ei se ollut kauhea, helpotus näkyy Aatsingin kasvoilta. Uuden asunnon sähkölaskun määrä oli arvoitus, jota oli pitänyt jännittää.
Postiluukkutalot – se on sosiaali-alan ihmisten käyttämä termi taloista, joissa jännitetään joka päivä, mitä postiluukusta putoaa.
Professori Juho Saari kertoo, miten jotkut ihmiset pelkäävät avata postia. Sitä kertyy kassikaupalla.
rahasta on aina puute, kaikki raha menee välttämättömiin menoihin.
Aatsingilla on 20 eurolla ostettu vanha älypuhelin. Peterillä on pitänyt omaishoitajana olla aina kännykkä. Hän pitää puhelinta auki ja vastaa, jos joku soittaa, mutta ei itse soita. Hän ei maksa pysyvästä liittymästä, vaan käyttää prepaid
Peteri inhoaa toimeentulotuen hakemista. Se on työlästä, aina vaaditaan liitteenliitteenliitteitä ja lisäselvityksiä. Sitten tulee kielteinen päätös. Taas pitää toimittaa lisää papereita. Vammaispalvelulain hän osaa jo ulkoa.
Me vaadimme näiltä ihmisiltä sellaista paperien ja arkistojen hallintaa, jota valtaväestöltä ei voi edellyttää. Annapa itse kolmen kuukauden kuitit kaikista menoistasi: bussiliput, lääkekuitit, ruokalaskut, kaikki. Täsmällisiin päätöksiin vaaditaan näitä."
Osa ihmisistä jää vaille niitä etuuksia, joihin heillä olisi oikeus.
Anu Peterin ja Tuomas Aatsingin arki on jatkuvaa sinnittelyä ja sumplimista. Sellainen elämä on hyvätuloisille ihan vierasta. Tutkijat haluavat tietää, mitä suomalaiset ymmärtävät köyhyydestä.
Köyhän elämä on kovaa. Eikä sitä yhtään helpota, että ihmiset ympärillä kiistelevät siitä, kenen pitäisi saada yhteiskunnan tukea ja ovatko köyhät vain laiskoja.
Peteri oli eronnut, kolmen lapsen yksinhuoltaja ja vaikeasti vammaisen lapsensa omaishoitaja
Mitä köyhyys sitten oikeasti on, kuka sen sanoo? Mitä me siitä tiedämme ja ymmärrämme? Miten hyvinvoivat ihmiset suhtautuvat köyhiin?
Se kiinnostaa nyt tutkijoitakin. Hyvinvointisosiologian professori Juho Saari Itä-Suomen yliopistosta on tutkijaryhmän kanssa laatinut siitä kyselyn, johon voi vastata hs.fi:ssä.
Kysymys on tärkeä juuri nyt. Hallitus tekee leikkauksia julkisiin menoihin. Yhteiskunnallisen keskustelun, poliittisten päätösten ja myös arkielämämme kannalta on olennaista ymmärtää, miten suuri on etäisyys valtaväestön ja sivuun joutuneiden välillä.
Saari sanoo, että se on kasvanut. "Me emme tiedä köyhistä tarpeeksi."
Kerrostalokolmion vuokra on 909 euroa. Se on paljon.
Peterin työkyvyttömyyseläke on 566,59 euroa kuukaudessa. Se on tosi vähän. Summaan onkin jokin aika sitten lisätty takuueläke, 180 euroa. Ei ihme, että Euroopan neuvosto nuhtelee Suomea liian pienistä sosiaaliturvan minimietuuksista.
Se on sähkölasku. Huh, ei se ollut kauhea, helpotus näkyy Aatsingin kasvoilta. Uuden asunnon sähkölaskun määrä oli arvoitus, jota oli pitänyt jännittää.
Postiluukkutalot – se on sosiaali-alan ihmisten käyttämä termi taloista, joissa jännitetään joka päivä, mitä postiluukusta putoaa.
Professori Juho Saari kertoo, miten jotkut ihmiset pelkäävät avata postia. Sitä kertyy kassikaupalla.
rahasta on aina puute, kaikki raha menee välttämättömiin menoihin.
Aatsingilla on 20 eurolla ostettu vanha älypuhelin. Peterillä on pitänyt omaishoitajana olla aina kännykkä. Hän pitää puhelinta auki ja vastaa, jos joku soittaa, mutta ei itse soita. Hän ei maksa pysyvästä liittymästä, vaan käyttää prepaid
Peteri inhoaa toimeentulotuen hakemista. Se on työlästä, aina vaaditaan liitteenliitteenliitteitä ja lisäselvityksiä. Sitten tulee kielteinen päätös. Taas pitää toimittaa lisää papereita. Vammaispalvelulain hän osaa jo ulkoa.
Me vaadimme näiltä ihmisiltä sellaista paperien ja arkistojen hallintaa, jota valtaväestöltä ei voi edellyttää. Annapa itse kolmen kuukauden kuitit kaikista menoistasi: bussiliput, lääkekuitit, ruokalaskut, kaikki. Täsmällisiin päätöksiin vaaditaan näitä."
Osa ihmisistä jää vaille niitä etuuksia, joihin heillä olisi oikeus.
Vastaukset 1
Vanhimmat
aa. Eikä sitä yhtään helpota, että ihmiset ympärillä kiistelevät siitä, kenen pitäisi saada yhteiskunnan tukea ja ovatko köyhät vain laiskoja.