heh, taas mä provosoin teitä.
Raamatussa sielu on käännetty hebr. sanasta "nefes" ja kreikk. sanasta "psykhe". Se, miten raamattu käyttää tätä sanaa, osoittaa, että se tarkoittaa ihmistä tai eläintä tai ELÄMÄÄ, joka ihmisellä tai eläimellä on.
1.Moos.2:7 " Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja NIIN IHMISESTÄ TULI ELÄVÄ SIELU"
(Huomaa, että tässä ei sanota, että ihmiselle annettiin sielu, vaan että hänestä tuli sielu, elävä persoona. Tässä sieluksi käännetty hebr. sana on "nefes".)
1.Kor.15:45 "Niin on myös kirjoitettu: Ensimmäisestä ihmisestä Aadamista tuli elävä sielu, viimeisestä Aadamista(Jeesus) tuli eläväksi tekevä henki"(tässä sieluksi käännetty kreikk. sana on "psykhe")
Väitän, että sielu on yksilö, tai tämän yksilön elämä, tai kuvaa tämän yksilön elämää.
Nyt on tärkeää, että kommentoitte lyhyesti jostain seikasta, ei pitkiä luentoja. Tämä on minulle aika uusi aihe ja tietoni ovat rajalliset.
Raamatussa sielu on käännetty hebr. sanasta "nefes" ja kreikk. sanasta "psykhe". Se, miten raamattu käyttää tätä sanaa, osoittaa, että se tarkoittaa ihmistä tai eläintä tai ELÄMÄÄ, joka ihmisellä tai eläimellä on.
1.Moos.2:7 " Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja NIIN IHMISESTÄ TULI ELÄVÄ SIELU"
(Huomaa, että tässä ei sanota, että ihmiselle annettiin sielu, vaan että hänestä tuli sielu, elävä persoona. Tässä sieluksi käännetty hebr. sana on "nefes".)
1.Kor.15:45 "Niin on myös kirjoitettu: Ensimmäisestä ihmisestä Aadamista tuli elävä sielu, viimeisestä Aadamista(Jeesus) tuli eläväksi tekevä henki"(tässä sieluksi käännetty kreikk. sana on "psykhe")
Väitän, että sielu on yksilö, tai tämän yksilön elämä, tai kuvaa tämän yksilön elämää.
Nyt on tärkeää, että kommentoitte lyhyesti jostain seikasta, ei pitkiä luentoja. Tämä on minulle aika uusi aihe ja tietoni ovat rajalliset.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Sielun pelastus = elämän pelastus, sopii ihan hyvin. Elämämmehän päättyy kuolemaan. Jeesuksen seuraajat eivät vaan ikinä kuole.
Väitän siis, että ihmisellä ei ole kuolematonta sielua joka jäisi eloon kun ihminen kuolee:-)
Älkää sitten pahastuko tästä aiheesta, minäkin haluan selvittää asioita. Ja muistakaa kommentoida lyhyesti jostain seikasta tai raamatun jakeesta. Sovitaan aluksi niin, että jätetään jotkin hyvin vaikeaselkoiset ja kuvaannolliset raamatun jakeet pois, otetaan ne myöhemmin keskusteluun.
Vastaukseni voivat viipyä, koska seuraan kisoja. Ja viimeistään yritän vastata huomenna.
Sielu on kuolematon vasta kun se elää Kristuksessa, on siis Kristuksen voitelema. Muussa tapauksessa sielu tuhoutuu tulen kautta, ja jäljelle jää mahdollisesti vain henki ilman persoonallisuutta. Jos sitäkään. Paha siis palaa, ja jäljelle jäävä palaa taivaaseen. Näin Pauluksen mukaan.
kommentista. Tämä keskustelu oli tarkoitettu nimenomaan eri raamtunpaikkojen tulkitsemiseksi siitä mikä sielu on. Eli kaipaan raamatunpaikkoja, ja tulkintoja perusteluineen niiden osalta:-). Väistyn huomiseksi täältä pois, siis kommentoikaa yksittäisistä kohdista jos vain haluatte. Palaan huomenna, moi:-)
eri Raamatun paikkoja kommentoinkin. Tosin en ole siinä mielessä opiskellut koskaan Raamattua, että pyrkisin muistamaan jakeita ja kohtia ulkoa. Ennemminkin asian ymmärtäminen ja sisältö on kiinnostanut. Täytyy vissiin silti tsiigata Paavalin kirjeitä tarkemmin missä nuo asiat tulivat julki :-)
Nikolainen, muistelen, taisi olla sitä mieltä, että ihmisen kuollessa myös hänen sielunsa kuolee. Liekö asialla suurta merkitystä, sillä jos Jumala voi herättää luomansa ruumiin kuolleista miksei yhtä hyvin luomaansa sielua.
miten määrittelet luodun sielun ja luodun ruumiin?
mitään osaa määritellä, kommentoin vaan. Mutta näin on minulle opetettu: Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento (sielu, sanoo vanha käännös). Ja kuolleen nähdessään jokainen huomaa, että jotain on poissa, olisiko sielu?
siis elämä:-)(siis on poissa silloin ku joku on kuollut) odotellaan kommentteja niiltä jotka ovat sitä mieltä, etä ihmisellä on ERILLINEN kuolematon sielu joka jatkaa olemassaoloaan kun ihminen kuolee.
VASTAUKSENI VOI VIIPYÄ KISOJEN TAKIA HUOMISEEN.
Oletko uskontotieten tutkija joka tekee väitöskirjaa sielun kuolemattomuudesta raamatun pohjalta vai haluatko tietää totuden? Jos haluat tietää totuuden, niin silloin ei pidä selvittää asioita vain raamatun pohjalta. Käytä hyvä ihminen nykyisiäkin tietolähteitä. Niitä on paljon. Ei tervitse uppoutua vain tuhansia vuosia vanhoihin teksteihin.
On paljon kirjoja, jossa henkilöt ovat käyneet "rajan" takana ja tulleet kertomaan, että ihminen on kuolematon sielu. Samoin olisi hyvä perehtyä myös muihin pyhiin kirjoihin ja esim. itämaiseen filosofiaan, joka myös pitää itsestään selvyytenä ihmisen todellisen Itsen kuolemattomuutta.
Tutki ensin hyvin laajalti ja tee vasta sitten omat johtopäätöksesi. Jos pitäydyt vain yhdessä tietolähteessa, niin et ole silloin rehellinen itsellesi.
keskustelu oli tarkoitettu vain raamatun pohjalle. Itse olan vakuuttuntut, että raamattu selittää myös rajan takaiset kokemukset joista minulla on omakohtaiset kokemukset.
Siis en halua kommentoida tässä keskustelussa raamatun ulkopuolisia tulkintoja, niihin voidaan palata toisen aiheen alla:-)
olla lisäämättä. 1.Piet.3:20 "jota muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat SE ON KAHDEKSAN SIELUA(psykhe) PELASTUIVAT VEDEN KAUTTA"
>> Niin, tässä puhutaan sielujen pelastumisesta vedenpaisumuksesta, onko siis kyse kuolemattomasta sielusta joka jää eloon kuoleman jälkeen, vai näiden vedenpaisumuksesta säilyneiden elämästä sieluina(yksilöinä joilla elämä on, ihmisistä)?
Joos.11:11 "Ja he surmasivat miekan terällä ja vihkivät tuhon omiksi jokaisen, niin ettei jäänyt jäljelle ainoatakan henkeä----> jo tässä vaiheessa oli käytetty sanaa "nefes"(sielu)----arvatkaa missä? Tämä osoitti, että sielu voi kuolla.
Hes.18:4 "SE SIELU(nefes) JOKA SYNTIÄ TEKEE--SEN ON KUOLTAVA"
Nämä vielä pikku lisäyksenä, ja paljon lisää on tulossa. Odotan vastaperusteluja raamatulla:-)
Jos vaikka innostuisin valvomaan vielä.
eikö kukaan vetoa edes tähän raamatunpaikkaan? Tehkää edes joku se, niin yritän vastata huomenna:-) Palaan ja hyvää yötä.
1 Kun 17 luku.
Vuoden 1938 raamatunkäänöksessä puhutaan sielusta:
21. Sitten hän ojentautui pojan yli kolme kertaa, huusi Herraa ja sanoi: "Herra, minun Jumalani, anna tämän pojan sielun tulla häneen takaisin."
22. Ja Herra kuuli Eliaa, ja pojan sielu tuli häneen takaisin, ja hän virkosi henkiin.
23. Ja Elia otti pojan ja toi hänet yliskammiosta alas huoneeseen ja antoi hänet hänen äidillensä. Ja Elia sanoi: "Katso, poikasi elää."
kun taas vuoden 1992 käännöksessä hengestä
21. Hän ojentautui kolmesti pojan ylle ja rukoili: "Herra, minun Jumalani! Anna hengen palata tähän poikaan!" 22. Herra kuuli Elian pyynnön. Henki palasi poikaan, ja hän virkosi eloon. 23. Elia nosti pojan vuoteelta ja vei hänet kattohuoneesta alas taloon. Hän antoi pojan tämän äidille ja sanoi: "Katso, poikasi elää."
Ongelmana raamatussa yleensäkin on se, että siellä sekoittuu sielu ja henki toisiinsa monessakin kohtaa. Edellä siteeratuissa raaatunkäännöksissä vuoden 1992 käännös on tarkempi, koska meilä ei ole kuolematonta sielua, mutta sitä vastoin olemme kuolemattomia henkiä, jotka asumme tässä savimajassa. Jumalasta lähtöisin ja Jumalan tykö kaipaavia.
Saarn 12 luku
7. Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin.
Kotoisen raamattumme mukaan Jeesus osoittaa suurimmaksi rakkaudeksi sen, että antaa henkensä ystävänsä edestä. Joh 15 luku:
13. Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä.
Nyt ongelmana tässä on kuitenkin se, että mikäli olemme tässä ruumiissa asuvia henkiä, niin miten voimme antaa henkemme jonkun edestä? Ja ratkaisu tähän löytyy alkuperäisestä kreikkalaisesta tekstistä, jossa ei puhutakaan hengestä (pneuma) vaan käytetän sanaa "psykhe", sielu, eli kuolevainen ja katoava maallinen elämä. Eli voimme uhrata tämän maallisen elämämme jonkun lähimmäisemme edestä, mutta emme henkeämme, joka on kuolematon.
2 Kor 5 luku
huokaamme raskautettuina, koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua, että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista.
5. Mutta se, joka on valmistanut meidät juuri tähän, on Jumala, joka on antanut meille Hengen vakuudeksi.
6. Sentähden me aina olemme turvallisella mielellä ja tiedämme, että, niin kauan kuin olemme kotona tässä ruumiissamme, me olemme poissa Herrasta;
7. sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä.
8. Mutta me olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö.
9. Sentähden me, olimmepa kotona tai olimmepa poissa, ahkeroitsemme olla hänelle mieliksi.
10. Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa.
Sanojen ja merkitysten sekoittaminen ja sekoittuminen tuottaa kieltämättä vähän harmaita hiuksia. Mikä on ollut alkuperäisen tekstin alkuperäinen sana, jne... Lisäksi meidän länsimainen järjestelmämme ei ole kovinkaan pitkälle erittänyt näitä sielullisia ja henkisiä ominaisuuksia ja aspekteja ihmisessä, joten kieli ja käsitteet jäävät väkisinkin hieman köykäisiksi asiaa tutkimaan kovin pitkälle.
Jos näitä alkuperäisiä tekstejä ei tutkittaisi, keskusteltaisi siitä millaiset uskon perusteet ovat suomenkielisisen raamatunkäännöksen mukaan. Tai siitähän tässä kai tuntuu olevan kysymyskin, kun puhutaan mitä jossakin vanhassa raamatunkäännöksessä luki. Vähintään pitäisi käsitellä alkperästekstejä, jotta pysyttäisi totuudessa.
Missä muuten on se alkuperäinen, alkuperäiskielinen raamattu?
Job 19 luku vuoden 1938 käännöksen mukaan:
25. Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
26. Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
27. Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet - eikä vieraana.
Biblia 1776
25. Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova.
26. Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.
Vuoden 1642 Biblian, ensimmäisen suomenkielisen raamatun mukaan:
"kun minun nahkani puetaan jälleens päälleni, saan minä nähdä Jumalan".
Ihmisen iankaikkinen ongelma on ollut ilmaisukielen rajallisuus. Eli on täytynyt ilmaista tavanomaista ilmaisukieltä käyttäen sellaisiakin käsitteitä, jotka eivät ole olleet tavanomaisin sanoin ilmaistavissa. Eli hengelliset totuudet. Tästä ilmaisukielen rajallisuudesta johtuvat myös ne harhakuvat, joiden vallassa mm. paavin valta invisiotioineen eli vielä Galilein päiviin asti ja senkin jälkeen.
Samoin tämä ihmisten ilmaisukielen rajallisuus on johtanut moniin käännösvirheisiin, kuten edellä siteerattu Jobin kirjan kohta osoittaa. Suomalaiset ovat omaa ilmaisukieltään ja kulttuuritaustaansa vasten kääntäneet raamattua ja luoneet ne mielikuvat, jotka ovat kristillisyyttämme hallinneet.
Vanhasta v.n 1642 Bibliasta saa selvän kuvan ruumiin ylösnousemuksesta, kun taas uudemmat käännökset puhuvat ruumiista irtaantumisen jälkeen nähtävästä Jumalasta, eli hengen kuolemattomuudesta.
... aineen häviämättömyydestä. Sanotaan, että mikään ei katoa tästä maailmankaikkeudesta - vaan se muuttaa muotoa.
Esimerkiksi:
Tuli - puu = tuhka, savukaasut jne.
Voisiko olla niin, että myös "sielu" joutuu toisiin olosuhteisiin - maailmankaikkeudessamme?
Vähän huonosti kerrottu, mutta ymmärtänet, mitä tarkoitan!
Pitää muistaa, että vaikka Raamatun tekstit ovat "pyhiä" ja tarkoitettu ihmisen opiksi ja ojennukseksi, ne ovat myös 2000 vuotta vanhoja dukumentteja. Nyky tietämys on osoittanut monet Raamatun fysiikasta ja avaruudesta (tähdet ja niiden kiertoradat) tiedot hieman puuttellisiksi, mutta nyt ainakin tiedetään, miten silloin ajateltiin...
Yllä olevalla tavalla "pyhätkin" asiat ovat opiksi ja ojennukseksi nykyisille sukupolville.
JK. Olen oman ymmärrykseni vanki, niin kuin kaikki lukijanikin ovat omansa. Voisiko kuitenkin ajatella, että "sielulle" on aina - kaikille - paikka Jumalan luomassa maailmankaikkeudessa?
Kysyn vaan?
Valitettavasti joudun pitämään viikon tauon. Leo puhui asiaa ja olen samaa mieltä näin äkkilukemalta, palaan siaan.
Mutta, kun henki palajaa jumalan tykö.
mikä on henki joka palajaa Jumalan tykö? Pidetään erillään henki ja sielu joille sekä hebrean kielessä, että kerikan kielessä on eri sanat.
Hengestä tämä:(uuuuuh!!) siis, Saarn.12:7 "...ja henki palajaa Jumalan tykö joka sen on antanutkin"
>> niin, mikä on tämä henki tässä?. Raamatussa hengellä on useita merkityksiä. kuten: TUULI, MAALLISISSA LUOMUKSISSA VAIKUTTAVA ELINVOIMA, IHMISEN SYDÄMESTÄ LÄHTÖISIN OLEVA LIIKKEELLE PANEVA VOIMA, YM YM.
LUUK.23:46 "Ja Jeesus sanoi: Isä sinun käsiisi minä annan henkeni. Ja sen sanottuaan hän antoi henkensä" >>>> Kun Jeesus antoi henkensä, hän ei ollut matkalla taivaaseen. JEESUS HERÄTETTIIN VASTA KOLMANTENA PÄIVÄNÄ HENKIIN!!! JA VASTA 40PV JÄLKEEN HÄN NOUSI TAIVAISIIN!!(APT.1:3,9)
Tästä voidaan päätellä, että "henki palajaa Jumalan tykö siinä merkityksessä, että tämän ihmisen tuleva elämä on Jumalan käsissä hänen kuolemansa jälkeen>>> näin minä ajattelen.
---> tätä tukee Psa.36:10 "Sinun tykönäsi on elämän lähde"
>>>> HUOOOM!!! Tämä aihe oli tarkoitettu sielusta keskusteluun, ei hengestä. Ja minulla ei ole juurikaan aikaa muutamaan päivään olla täällä.
Sovitaanko, että kommentoitte sielusta, että onko se ihmisen kuoleman jälkeen olemassaoloaan jatkava "jokin", ja perusteluja raamatulla perään.
Sieläkö voisi vanhoissa kirjoissa olla totuuksia jollei osoitettaisi käännösvirheitä.Ja taas, jos ihmisillä ei ole omia kokemuksia asioista heidän on vaikea uskoa mitään totuuksia. Maapallon pyöriminenkin kiellettiin niin kauan kun se oli selvästi todistettu.