Ylistäminen ja laulaminen Raamatussa

Kaikki kunnia ja ylistys meidän Herrallemme Jeesukselle Kristukselle.

Annetaan jokaisen palvoa ja ylistää Jeesusta niinkuin sydämestään sen tekee eikä pilkata ja halveksita. Toiset hiljaa mielessään ja toiset laulaen ääneen. Mutta kaikki Jeesuksen kunniaksi.

Tuossa on koko Totuus Ylistämisestä ja Tanssista - ole hyvä ja ole Siunattu!

https://www.youtube.com/watch?v=S8oK2WF5ucw&list=PLDQGA4vEj81YmXWvmLj2GIEjwhfyBeoof

Kiitos. Tuo oli mielenkiintoinen video.
Olen myös sitä mieltä että rock-musiikki ei ole hyvä vaikka joku muu ehkä tykkää.

Vuosia sitten ennenkuin olin todella uudestisyntynyt, lähettiinn kavereitten kanssa kuuntelemaan jotain bändiä. Enmuista mikä oli nimeltään, mutta metallia tai jotain oli.
Ja kun olin siellä, tunsin jotain todella uhkaavaa...kukaan ei katsonutkaan muhun, mutta tunsin että siellä oli jotain pahaa ja pelottavaa.
Se oli ensimmäinen ja viimenen kerta kun kävin.

En kuuntele ihan mitä sattuu, vaan todella musiikki ja sanat ovat tärkeitä.
On kaunista ja sitten vähemmän kaunista.
Jos myös kuuntelee hengellistä laulua ja tietää että laulaja ei ole uskossa, niin en yleensä kuuntele sellaisen ihmisen hengellistäkään musiikkia.

Myös virret on lähellä sydäntä. Musiikkia on niin monenlaista.

Tuossa puhuttiin paljon tanssimisesta. Ite kun en osaa tanssia, niin ei ole mun juttu.
Ja kun puhuu ylistämisestä niin en ite ainakaan tarkoita tuollaista musiikkia ja tanssia mikä on samaa kuin maailman.

Kun ylistän, täytyn Pyhällä Hengellä.
En vedä jotain hiphoppia pitkin huonetta ja örise hallelujaata niinkuin jossain paholaisen musiikissa.

Mielenkiintoinen videosarja. Viimeisissä osissa 3-4 on tämänpäivän seurakuntien ylistysmeiningistä (rock) sekä kundaliini joogasta mielenkiintoinen Totuus.

Tuskin tänään ylistysmetakkaa kannattaa ottaa vakavasti, jos todellinen seurakuntamalli on niin maallistunut kuin se on.
Kaiken keskeltä on unohtunut itse Herra ja neuvot siihen, että uskollisuus Hengessä kirkastaa Kristusta.

Monotoninen ylistys muutamalla lauseella jumalanpalvelukestanne toiseen, on samaa, kuin menette vaikka ortodoksien luo ja opettelette laumaan äänissä, suitsitte ja tekisitte ristinmerkkejä rituaalisesti.

Tämänpäivän ylistys- humppa on unohtanut todellisen Herran ja tehtäväkentän missä pitäisi mennä.
Vain viihteellinen elämä, jossa ruokitaan vain sielun pintaväreitä on mukamas ylistystä, kun kaikki muu unohtuu.

Sitten kun näen teidät talvella ylistämässä, näen sen jonkun vanhuksen pihaa lumikolalla pukkaamassa, kun hän ei siihen pysty.
Kesällä leikkaamassa nurmikkoa, ettei postimiehen tarvitse sitä tehdä jne. Se on ylistämistä, koska Jumalan luotu ihminen saa avun, kun hänen katoavaisuuden elämän loppumetreillä astuu Herran oma matkaan tueksi ja tuvaksi, ja vieläpä pyyteettömästi.

Siinä kiitetään Herraa, kun teidän ylistyksenne astuu ovelle, ja sanoo, miten voisin auttaa.
Mutta, viihdeuskonnollisuus ylistää vain omaa mielenrauhaansa ja tunnetta, ettei vain joutuisi ottamaan, vaikka sitä ristiään, jossa Herra maksaa palkan.

Ylistäminen ei vaadi hyppelyä, käsien taputtamista tai tuntien laulamista. Eikä etenkään itsensä psyykkausta yksinkertaisilla laulun sanoilla. Ylistys on mielenlaatu. Se on sitä, että huokaa kiitoksella Jumalan puoleen arjen keskellä.

Kysehän on tasapainosta. Ylistyksessä ei ole mitään vikaa, mutta sessiot kestävät nyt aivan liian kauan. Jos on heikko fysiikka, niin seurakuntaan ei voi enää mennä. Kun kaikkien on harrastettava hengellistä aerobickiä. Seurakunnista on tullut vain nuorten paikkoja, vanhat älköön vaivautuko meidän hip-porukkaamme.

Jumalan palvelus ei voi olla vain fiilistelyä. Tarvitaan myös vahvaa ruokaa Raamatusta. Milloin viimeksi teidän seurakunnassanne on opiskeltu Raamattua tosissaan kirja kerrallaan? Hyppelyllä ja tanssimisella ei ole mitään virkaa jos Jumalan sanan antama vahva pohja puuttuu.

Ylistää voi ihan kotona, vaikka kun on yksinään. Ei siinä silloin kenellekkään tarvi esittää mitään.

Ja ainakaan siinä seurakunnassa missä käyn, ei kukaan ylistä sen takia että haluais jotain huomioo.
Ja voin sanoa että siinä missä välillä käyn, oon nuorin kaikista.

Ylistysmusiikin toivat Livets Ord ja torontolaisuus,eikä sillä ole mitään tekemistä Todellisen Jumalan Ylistämisen kanssa.

Eräs veljeni kertoi laskeneensa eräänkin älyttömänväen laulunveivausta ja pääsi yli 70 kertaan!!!! Siis Jumala ei välitä tällaisesta veivaamisesta!!Ei todella ja kun kaikissa veisuissa ei edes kerrota ketä ylistetään.

Ja älyttömyyden HUIPPU, että suomenkielisessä tilaisuudessa veivataan englannilla!!!

Kun johtajat ovat täysin sokeita,kuinka lampaat voisivat olla sen näkevämpiä. Ja he, jotka ovat kieltäytyneet tästä älyttömyydestä,ovat jättäneet nämä turhat sessiot!!

Rääsyläisten joukko,itseensä ihastuneena veivaa kuin mieltä vailla yhtä ja samaa. Ei edes jumalattomat ole lauluillaan näin yksinkertaisia!

Toistakymmentä vuotta sitten Kulttuuritalolla Out of African tilaisuudessa, nyttemmin jo härskihomiksikin todettu Michel Howardin tilaisuudessa Junnu Aaltosen ryhmä veivasi "profetaalista ylistysmusiikkia". Eivätpä olleet niin rohvetaalisia, että olisivat homon paljastaneet petoksineen. Ei ollut myöskään Åke S!!

Ja hyppely ja tanssi, no meidän seurakunnassa ei kukaan hyppele eikä kyllä pahemmin tanssikkaan.

Vähän tuntuu kun puhutaan ylistämisestä niin se aiheuttaa negatiivisuutta..
Kuitenkin oon sitä mieltä että jokainen ylistää omalla tavallaan.
Kun laulan Herralle, niin teen sen suurella kiitollisuudella ja kunnioituksella, koko sydämestä ja vain yksin Hänelle.
Ja yleensä ihan kotona vaan. Omassa rukouskammiossa.
Kuka sinne näkee kun ovi on kiinni, muu kuin yksin Jeesus.