Ekonomistit ihmettelevät sitä, että Suomi on kansainvälisissä kasvun edellytysten vertailuissa todettu yhdeksi maailman kilpailukykyisimmistä maista.
"Suomi on edellytyksiinsä nähden alisuoriutuja: syystä tai toisesta taloudessa ei ole sellaista dynamiikkaa, johon meillä pitäisi olla kaikki mahdollisuudet."
Meillä yritysjohto saattaa yksinään viedä satojen työntekijöiden palkan verran pääomia liikevaihdosta tuomatta mitään todellista substanssia yrityksen toimintaan.
Lisäksi suomalaisten yritysten kyky luoda uusia korkean arvonlisän tuotteita ja palveluita on osoittautunut puutteelliseksi. Insinöörien matalat palkat ovat johtaneet massiiviseen aivovientiin suomalaisyritysten tappioksi.
Kysymys ei näyttäisi olevan siitä, ettei Nokian ulkopuolella harjoitettaisi T&K-toimintaa tai että pk-yritysten rahoituksen saatavuus olisi yleisesti muita maita heikompaa. Pikemminkin ongelmat liittyvät kykyyn hyödyntää ideoita ja skaalata niitä nopeasti laajaksi liiketoiminnaksi. Syyt voivat osin olla jopa kulttuurisia: omiin kykyihin liittyvää epäilyä, riskinoton kaihtamista, puutteellista kykyä hyödyntää muiden kokemuksia."
Holmström, Korkman ja Vihriälä arvioivat, että Suomen talouden sopeutumiskyky on riittämätön.
Euroerosta ei vielä haluta ääneen puhua. Monia hyödyllisiä rakennepoliittisia toimia on pantu liikkeelle, mutta tällä alueella on yhä paljon tehtävää.
"Hallituksen olisi syytä keskittyä kolmeen alueeseen ja toteuttaa niillä vahvempia toimia kuin toistaiseksi on ollut näköpiirissä. Samalla on tärkeää tukea toimintaympäristön selkeyttä ja ennustettavuutta", he kirjoittavat.
Työmarkkinoilla kaivataan heidän mukaansa toimia kohtaanto-ongelman lieventämiseksi sekä työllistämis- ja työn vastaanottokynnyksen madaltamiseksi. Kohdennettuja ja räätälöityjä toimia tarvitaan pitkäaikaistyöttömyyden osalta sekä maahanmuuttajien työllistymisen edistämiseksi.
Konkreettisena ehdotuksena työvoiman tarjonnan tukemiseksi ekonomistit esittävät esimerkiksi ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastusta. Myös suunnitelmat nykyisen passiivisen työttömyysturvan osittaisesta muuntaminen työllistämistueksi ja starttirahaksi vaikuttavat järkeviltä.
Maahanmuuttajille voisi pyrkiä luomaan verraten pitkäkestoisen 1-2-vuotisen harjoittelujärjestelyn, jonka puitteissa aluksi vain hyvin alhaiseen tuottavuuteen yltävät maahanmuuttajat voisivat työllistyä työehtosopimuksien määrittämää korvausta pienemmällä kustannuksella. Tällaisen järjestelyn ehdoksi voisi asettaa esimerkiksi sen, että harjoittelijat osallistuvat muun muassa kielikoulutukseen.
Valtion on tavoiteltava digitalisoinnin antamisen mahdollisuuksien maksimaalista hyödyntämistä.
Julkisen sektorin saneeraustoimenpiteitä tulisi sen poliittisesta vastustuksesta huolimatta ajaa määrätietoisesti eteenpäin.
Suomi kaipaa myös merkittävää korkeakoulu-uudistusta, ekonomistit toteavat. Sitä ei voi jättää pelkästään korkeakoulujen itsensä varaan. Valtion osalta kaivataan pääomasijoituksia ja yliopistojärjestelmän rakenteellisen kehityksen suuntaviivojen selkeää ja nopeaa määrittämistä.
"Suomi on edellytyksiinsä nähden alisuoriutuja: syystä tai toisesta taloudessa ei ole sellaista dynamiikkaa, johon meillä pitäisi olla kaikki mahdollisuudet."
Meillä yritysjohto saattaa yksinään viedä satojen työntekijöiden palkan verran pääomia liikevaihdosta tuomatta mitään todellista substanssia yrityksen toimintaan.
Lisäksi suomalaisten yritysten kyky luoda uusia korkean arvonlisän tuotteita ja palveluita on osoittautunut puutteelliseksi. Insinöörien matalat palkat ovat johtaneet massiiviseen aivovientiin suomalaisyritysten tappioksi.
Kysymys ei näyttäisi olevan siitä, ettei Nokian ulkopuolella harjoitettaisi T&K-toimintaa tai että pk-yritysten rahoituksen saatavuus olisi yleisesti muita maita heikompaa. Pikemminkin ongelmat liittyvät kykyyn hyödyntää ideoita ja skaalata niitä nopeasti laajaksi liiketoiminnaksi. Syyt voivat osin olla jopa kulttuurisia: omiin kykyihin liittyvää epäilyä, riskinoton kaihtamista, puutteellista kykyä hyödyntää muiden kokemuksia."
Holmström, Korkman ja Vihriälä arvioivat, että Suomen talouden sopeutumiskyky on riittämätön.
Euroerosta ei vielä haluta ääneen puhua. Monia hyödyllisiä rakennepoliittisia toimia on pantu liikkeelle, mutta tällä alueella on yhä paljon tehtävää.
"Hallituksen olisi syytä keskittyä kolmeen alueeseen ja toteuttaa niillä vahvempia toimia kuin toistaiseksi on ollut näköpiirissä. Samalla on tärkeää tukea toimintaympäristön selkeyttä ja ennustettavuutta", he kirjoittavat.
Työmarkkinoilla kaivataan heidän mukaansa toimia kohtaanto-ongelman lieventämiseksi sekä työllistämis- ja työn vastaanottokynnyksen madaltamiseksi. Kohdennettuja ja räätälöityjä toimia tarvitaan pitkäaikaistyöttömyyden osalta sekä maahanmuuttajien työllistymisen edistämiseksi.
Konkreettisena ehdotuksena työvoiman tarjonnan tukemiseksi ekonomistit esittävät esimerkiksi ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastusta. Myös suunnitelmat nykyisen passiivisen työttömyysturvan osittaisesta muuntaminen työllistämistueksi ja starttirahaksi vaikuttavat järkeviltä.
Maahanmuuttajille voisi pyrkiä luomaan verraten pitkäkestoisen 1-2-vuotisen harjoittelujärjestelyn, jonka puitteissa aluksi vain hyvin alhaiseen tuottavuuteen yltävät maahanmuuttajat voisivat työllistyä työehtosopimuksien määrittämää korvausta pienemmällä kustannuksella. Tällaisen järjestelyn ehdoksi voisi asettaa esimerkiksi sen, että harjoittelijat osallistuvat muun muassa kielikoulutukseen.
Valtion on tavoiteltava digitalisoinnin antamisen mahdollisuuksien maksimaalista hyödyntämistä.
Julkisen sektorin saneeraustoimenpiteitä tulisi sen poliittisesta vastustuksesta huolimatta ajaa määrätietoisesti eteenpäin.
Suomi kaipaa myös merkittävää korkeakoulu-uudistusta, ekonomistit toteavat. Sitä ei voi jättää pelkästään korkeakoulujen itsensä varaan. Valtion osalta kaivataan pääomasijoituksia ja yliopistojärjestelmän rakenteellisen kehityksen suuntaviivojen selkeää ja nopeaa määrittämistä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.