Aseista kieltäytymisen päivä

Kadotimme pallomme. Vaadimme oikeutta, mutta oikeus laskeutuu taivaalta. Unohdimme rukoilla ja syytämme itseämme.

Aseista kieltäytymisen päivänä kieltäydymme sotimasta. Pyhitämme tauon Äiti Maalle ja femistiselle energialle. Muistamme myös Isä Taivasta.

Pidämme pienen tauon aluksi, mutta tarkoitus on jatkaa taukoa niin pitkään kuinka vaaditaan.

On syntynyt epäilyjä, että viattomat kärsivät juuri jihadistisen sotataktiikan takia. Pelkäämme viheliäistä pyhitystä, mitä ikinä se liekään. Toteamme, että tarvitsemme teologian tohtoria lääkitsemään meidät valolla, mitä ikinä se onkaan.

Elämme ihmisille ja ihmisten kautta.

Rukous:
Anna meille olla realisteja ja säilyttää sydämen tunnon, jottei sydän kivittyisi niin, ettei se enää tuntisi vieressä olevia, tarpeessa olevia, sillä se olisi meidän viimeinen ehtoollinen ennen syntiinlankeamista, jolloin epäkiitolliset me, pettäisimme jotakin suurempaa kuin mitä itse olemme.

Ihailemme japanilaista hyväksymisen mentaliteettia, kasvatamme sellaisen itsessämmi, mutta muistamme, että olemme eurooppalaisia barbaareja, viikingien jälkeläisiä, jotka kastoivat miekansa vereen. Valitan.

Miksi sotia?

Rukoilen sodassa kaatuneiden puolesta ja omaisista. Rukoilen tulevien kasvujen puolesta, että heistä tulisi parempia ihmisiä kuin me. Kuuntelemme avun tarvitsijoita, yritämme.

Kaikkea hyvää!!

Dusserdorfin Venus, pyhitä valkoista taakkaamme noilla vehkeillä, mitä omaamme.

Äiti Maa, anna suojelusta.

Isä Taivas, anna anteeksi.

Toivo on paras rakkaus, johon uskomme.

Sisu on paras minä.

Kalevala on ikivanha sielu.

Metsä on koti.

Vapaus on ikuinen.

Eläköön Nainen, Lapsi ja Äiti Maa!!!

Eläköön ihminen!