Madagaskarin karpit saivat suomunsa takaisin

http://www.sciencemag.org/news/2016/08/carp-undergo-reverse-evolution-get-their-scales-back

Keskiajan munkit jalostivat karppeja siten, että niiltä katosivat suomut lähes kokonaan. Näin niitä olisi helpompi käsitellä ja valmistaa ruoaksi. Vuonna 1912 näitä 'peilikarppeja' tuotiin Madagaskarille luonnonvaraisiin olosuhteisiin. Ei kulunut kovinkaan kauan kun ihmiset huomasivat, että karppien suomukerros alkoi vahvistua. Nykyään niitä ei juurikaan erota tavallisista karpeista.

Evoluutiobiologit yrittävät epätoivoisesti selittää tätä taaksepäin kulkenutta evolutiivista tapahtumaa. Jokainen kuitenkin ymmärtää, että satunnaisilla mutaatioilla ei ole mitään tekemistä ilmiön kanssa. Kyse on epigeneettisestä geenisäätelystä. Kalat ovat polyploideja eliöitä, eli niillä voi olla useampi kopio kromosomeista, eli myös useampi kopio geeneistä. Näin ne voivat hyvin tehokkaasti vaimentaa ja aktivoida geenejä ja näin sopeutua erittäin tehokkaasti muuttuviin olosuhteisiin. Ravinto on merkittävin tekijä, joka vaikuttaa biologisten signaalireittien kautta eliön genomissa tapahtuviin muutoksiin. Mutta yhtä ainutta geenisekvenssimuutosta ei tällaisiin muutoksiin tarvita.

Vastaava esimerkki on Malagasy Songbird, joka varioitui taaksepäin. Sokea luolakala on myös hyvä esimerkki energiariippuvaisesta adaptoitumisesta. Yhtä ainutta geenisekvenssimuutosta ei luolakala tarvitse silmien 'kadottamiseen'. Ja kalan jälleen päästyä valoisaan elinympäristöön, alkavat sen silmät jälleen toimia normaalisti. Aikaa tähän ei mene kuin muutama sukupolvi. Mainio esimerkki on myös Italian seinäliskot, joita siirrettiin 1970-luvulla Pod Kopisten saarelta Pod Mrcarun saarelle eteläisellä Adrianmerellä. Kun tutkijat sotien jälkeen v. 2006 pääsivät tutkimaan siirettyä liskopopulaatiota, oli hämmästys suuri. Liskojen leuat olivat kasvaneet, niiden käytös muuttunut ja ne olivat kasvattaneet suolistoonsa rengasmaisen lihaksen parantaakseen kasviperäisen ruoan sulamista. Muutokset siis tapahtuivat sen jälkeen, kun liskot olivat vaihtaneet ruokavalionsa hyönteisistä kasveihin. Ainuttakaan geenisekvenssimuutosta ei Italian seinälisko näihin muutoksiin tarvinnut.

Mikäli geenisekvenssimuutoksia tapahtuu, on se pääsääntöisesti negatiivinen asia, koska se johtaa laajemmassa mittakaavassa geenien toimimattomuuteen, kromatiinin taipumiseen ja jopa komosomihäviöön. Tätä voimme myös havaita luonnossa tapahtuvan. Ihmisen genomi rappeutuu siinä missä muidenkin eliöiden.

Wolf 78 chromosomes
Bat-eared fox 72 chromosomes
Gray Fox 66 chromosomes
Fennec Fox 64 chromosomes
Bengal Fox 60 chromosomes
Kit Fox 50 chromosomes
Tibetan sand fox 36 chromosomes
Red Fox 34 chromosomes

Kaikki em. tapaukset osoittavat, että luonnon monimuotoisuus perustuu suunniteltuihin mekanismeihin. Evoluutioteoria on aikamme suurin harhaoppi.