Friikeiksi sanotaan englantia mukaellen henkilöitä, jotka ovat aivan erityisesti kiinnostuneet jostakin. Tavikset on yhtä arkikielinen sana ja tarkoittaa tavallisia ihmisiä.
Näillä palstoin lähes kaikki ovat friikkejä, oli sitten kysymys kristinuskon kannattajista tai vastustajista, fundamentalistisesti tai historiallisesti Raamattua tulkitsevista.
Me papit olemme kummallisessa välimaastossa, olemme perehtyneet hengellisiin kysymyksiin, mutta olemme sittenkin tekemisissä enemmän taviksien kuin friikkien kanssa. Siksi katselemme maailmaa enemmän ottaen huomioon taviksien maailman, jota friikit eivät edes tunne.
Kastaessamme, koulun aamunavauksessa, päivystävänä pappina ollessamme, rippikoulua vetäessämme, konfirmaatiotilaisuudessa, kotijuhlissa, avioliittoon vihkiessämme, hääjuhlissa ja hautaan siunatessamme, muistotilaisuudessa sekä sielunhoitotilanteissa ja vapaa-aikanamme olemme taviksien kanssa tekemisissä. Vain pieni osa työstämme kuluu friikkien seurassa.
Hengellinen friikki näkee kaiken kaventavien silmälasien läpi. Koska hän usein on kiusallisella käännyttämisvimmallaan ja oikeaoppisuudellaan katkonut sosiaaliset suhteensa, hänelle jää vain netti, jossa hän tapaa toisia friikkejä, puolesta tai vastaan olevia. Hän rupeaa ajattelemaan, että useatkin ihmiset olisivat friikkejä. Vaan eivät ole.
Taviksista suurin osa ei käy edes lukemassa, mitä täällä kirjoitetaan. He ovat jo niin moneen kertaan kuulleet "evankeliointia", että heidän kiintiönsä on täysi. Arjen monet muut asiat vievät heidän aikansa niin tarkkaan, että he eivät oikein ole kiinnostuneetkaan. Friikki ei tätä voi uskoa eikä ymmärtää. Hän elää vain loputtomasti pohtien hengellisiä kysymyksiä.
Muutkin vanhat kirkot ovat tämän ymmärtäneet, mutta luterilaisessa kirkossa se on ihan sanallisessa muodossa esitetty: on olemassa kaksi regimenttiä, hengellinen ja maallinen. Maallinen regimentti arjen huolineen ja jokapäiväisine elämisineen ei ole yhtään huonompi kuin hengellinenkään. Meillä on vain työnjako. Kirkonpalvelijoitten työ kuuluu hengelliseen regimenttiin, mutta hengellisyyttä tuodaan taviksille vain sellainen määrä, että se vastaa heidän vastaanottokykyään ja luonnollista tarvettaan.
Friikki ei voi koskaan ymmärtää, että tavikset ovat panneet hengelliset asiat jo aikoja sitten käsiteltyjen joukkoon. Mutta me kirkon työntekijät, jotka olemme pääasiassa taviksien kanssa tekemisissä, katselemme asioita tosiasioitten valossa, emme ideologisesti.
Kirkon jäsenmäärä lienee tällä haavaa noin 70 % kansasta, mutta paljon suurempi osa on niitä, jotka on kastettu, ollut uskonnonopetuksessa ja rippikoulussa. Melkein kaikki omaiset haluavat kristillisen hautaansiunauksen ja kuulevat vielä siunaustilaisuudessakin evankeliumista ja tulevan elämän toivosta.
Täällä netin luterilaisuuspalstalla näyttää aivan toiselta. Fundikset, historiallisesti tulkitsevat, uskonnonvastustajat sun muut esiintyvät, kuin hengellinen asia olisi ainoa, mikä eteemme tulee. Ei ole.
Taviksille kuuluu sama armo kuin friikeillekin, mutta he eivät tunne tarvetta pitää siitä suurta meteliä. Jeesuksen veren voima riittää kaikille.
Näillä palstoin lähes kaikki ovat friikkejä, oli sitten kysymys kristinuskon kannattajista tai vastustajista, fundamentalistisesti tai historiallisesti Raamattua tulkitsevista.
Me papit olemme kummallisessa välimaastossa, olemme perehtyneet hengellisiin kysymyksiin, mutta olemme sittenkin tekemisissä enemmän taviksien kuin friikkien kanssa. Siksi katselemme maailmaa enemmän ottaen huomioon taviksien maailman, jota friikit eivät edes tunne.
Kastaessamme, koulun aamunavauksessa, päivystävänä pappina ollessamme, rippikoulua vetäessämme, konfirmaatiotilaisuudessa, kotijuhlissa, avioliittoon vihkiessämme, hääjuhlissa ja hautaan siunatessamme, muistotilaisuudessa sekä sielunhoitotilanteissa ja vapaa-aikanamme olemme taviksien kanssa tekemisissä. Vain pieni osa työstämme kuluu friikkien seurassa.
Hengellinen friikki näkee kaiken kaventavien silmälasien läpi. Koska hän usein on kiusallisella käännyttämisvimmallaan ja oikeaoppisuudellaan katkonut sosiaaliset suhteensa, hänelle jää vain netti, jossa hän tapaa toisia friikkejä, puolesta tai vastaan olevia. Hän rupeaa ajattelemaan, että useatkin ihmiset olisivat friikkejä. Vaan eivät ole.
Taviksista suurin osa ei käy edes lukemassa, mitä täällä kirjoitetaan. He ovat jo niin moneen kertaan kuulleet "evankeliointia", että heidän kiintiönsä on täysi. Arjen monet muut asiat vievät heidän aikansa niin tarkkaan, että he eivät oikein ole kiinnostuneetkaan. Friikki ei tätä voi uskoa eikä ymmärtää. Hän elää vain loputtomasti pohtien hengellisiä kysymyksiä.
Muutkin vanhat kirkot ovat tämän ymmärtäneet, mutta luterilaisessa kirkossa se on ihan sanallisessa muodossa esitetty: on olemassa kaksi regimenttiä, hengellinen ja maallinen. Maallinen regimentti arjen huolineen ja jokapäiväisine elämisineen ei ole yhtään huonompi kuin hengellinenkään. Meillä on vain työnjako. Kirkonpalvelijoitten työ kuuluu hengelliseen regimenttiin, mutta hengellisyyttä tuodaan taviksille vain sellainen määrä, että se vastaa heidän vastaanottokykyään ja luonnollista tarvettaan.
Friikki ei voi koskaan ymmärtää, että tavikset ovat panneet hengelliset asiat jo aikoja sitten käsiteltyjen joukkoon. Mutta me kirkon työntekijät, jotka olemme pääasiassa taviksien kanssa tekemisissä, katselemme asioita tosiasioitten valossa, emme ideologisesti.
Kirkon jäsenmäärä lienee tällä haavaa noin 70 % kansasta, mutta paljon suurempi osa on niitä, jotka on kastettu, ollut uskonnonopetuksessa ja rippikoulussa. Melkein kaikki omaiset haluavat kristillisen hautaansiunauksen ja kuulevat vielä siunaustilaisuudessakin evankeliumista ja tulevan elämän toivosta.
Täällä netin luterilaisuuspalstalla näyttää aivan toiselta. Fundikset, historiallisesti tulkitsevat, uskonnonvastustajat sun muut esiintyvät, kuin hengellinen asia olisi ainoa, mikä eteemme tulee. Ei ole.
Taviksille kuuluu sama armo kuin friikeillekin, mutta he eivät tunne tarvetta pitää siitä suurta meteliä. Jeesuksen veren voima riittää kaikille.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.