Äiti kuoli kasvaimeen:'(

Ei sitä voi mitenkään ulkopuolinen kuvitella mitä on menettää rakas läheinen aivokasvaimeen. Olet varmaan nuori ihminen ja äitisi ei ollut vanha. Puhu perheenjäsenten kanssa ja jos et jaksa, niin käänny terveyskeskukseen.
Ihmisen elämä ei ole aina helppoa.

Osannottoni sinulle ja perheenjäsenillesi. Koeta käsitellä asiaa heidän kanssaan. Ystävistä on myös korvaamaton apu surun keskellä. Jokainen kokee menetyksen omalla tavallaan, toisilla siitä selviäminen voi viedä pidempään kuin toisilla. Vaikka suru tuntuu ylitsepääsemättömältä, täytyy silti pikkuhiljaa ajatella elämässä eteenpäin, vaikka päivä kerrallaan. Jos olet nuori, luultavasti käyt jotain koulua. Koulussa on luotettavia aikuisia, jotka varmasti kuuntelevat ja haluavat antaa tukea. Jos he saavat asian tietoonsa, varmasti haluavat auttaa sinua jatkamaan koulunkäyntiä. Suruun ei kannata jäädä pitkäksi aikaa vellomaan, koska se pidemmän päälle vaikeuttaa elämän jatkumista. Vaali kauniita muistoja <3

Hei nimimerkki, peruna155

Olen pahoillani suuresta menetyksestäsi <3 Äidin, ja kenen tahansa läheisen ihmisen kuolema on raskas asia, jota ei kannata yksin yrittää kantaa. Etsi itsellesi apua ja tukea. Onko sinulla sisaruksia tai isää, läheisiä aikuisia, ystäviä? Juttele jonkun kanssa. Rankkaa tulee olemaan pitkään, mutta elämä jatkuu, päivä päivältä se menee eteenpäin. Toiset päivät ovat helpompia, toiset hyvin surullisia. Huolehdi itsestäsi. Älä jää yksin. Kirjoita, piirrä, ulkoile, keksi itsellesi sopivia keinoja purkaa suruasi ja menetystäsi.

Voimia sinulle toivoo,
Pirkko-pappi

Elämä kantaa jossain vaiheessa. Surun silta on ensin käveltävä... ...äitisi on henkimaailmassa ja hänellä on kaikki nyt hyvin ja hän haluaisi varmasti, että jatkat omaa eläämääsi♡

Hei! Minkä ikäinen olet? Minä olen 55v. ja 5 vuotias tyttäreni kuoli aivokasvaimeen 18 vuotta sitten. Valitettavasti asia kantaa läpi elämään. Itse asiassa vasta vähän aikaa sitten pystyin tästä puhumaan muiden ihmisten kanssa. Kaikilla on omat "tapansa " selviytyä. Minä en pystynyt haudalla käymään ollenkaan. Eikä mitään valokuvia näkyvillä. Perheen kanssakaan en voinut tästä jutella. En tiedä miten lohduttaisin sinua. Olen kuitenkin elossa, en kuitenkaan ole onnellinen. Mutta jos sinä olet nuori, sinulla voi olla vielä jopa onnellinen aika edessäsi. Ihan varmasti. Mutta juuri nyt, minä tiedän miltä tuntuu kun "ei kestä tätä". Sillai se menee että kuitenkin sen kestää kun ei muutakaan voi.