Minusta tämä työttömien halveksunta on ilmiö ihmisen itsetunnon heikkoudesta.
Täytyy olla joku ryhmä, jota yleistää ja syyllistää itseään huonommaksi.
90-luvulla yleensä ihmiset pääsi tästä jaottelusta,
kun työttömiä oli paljon ja heillä vielä aktiiviset järjestöt teki vapaaehtoistyötä työllisyyden parantamiseksi.
Tällainen työtöntä halveksiva voi joutua tosiasian eteen,
että oma työpaikka on uhattuna ja silloin joutuu oman halveksunnan kohteeksi itse ja maistaa omaa lääkettään.
Olen nähnyt lähipiirissä useampiakin, joille on näin käynyt. Juoksevat valittamassa umpimähkään,
ettei toiset heitä arvosta, eivätkä näe ollenkaan realistisesti sitä,
että syy onkin siinä omassa entisessä halveksunnassa. Ei työttömyyttä kenellekään voi toivoa, mutta täytyy sanoa,
että hyvää tekee ylimieliselle ihmiselle, kun maistaa omaa lääkettään.
Elämme ahneiden yhteiskunnassa, jossa miljoonabonuksia nostava pankkiiri arvostelee
yksinhuoltajien toimeentuloa liian suurena ja pitää omaa ansiotasoaan ansaittuna.
Ihan kuin kehitysmaissa, niin ahneus ei tunne rajoja eikä sääliä muita kohtaan,
vaan ollaan valmiita luopumaan ihmisen oikeudesta ruokaan ja lääkkeisiin, kunhan asia ei vain koske itseä.
Täytyy olla joku ryhmä, jota yleistää ja syyllistää itseään huonommaksi.
90-luvulla yleensä ihmiset pääsi tästä jaottelusta,
kun työttömiä oli paljon ja heillä vielä aktiiviset järjestöt teki vapaaehtoistyötä työllisyyden parantamiseksi.
Tällainen työtöntä halveksiva voi joutua tosiasian eteen,
että oma työpaikka on uhattuna ja silloin joutuu oman halveksunnan kohteeksi itse ja maistaa omaa lääkettään.
Olen nähnyt lähipiirissä useampiakin, joille on näin käynyt. Juoksevat valittamassa umpimähkään,
ettei toiset heitä arvosta, eivätkä näe ollenkaan realistisesti sitä,
että syy onkin siinä omassa entisessä halveksunnassa. Ei työttömyyttä kenellekään voi toivoa, mutta täytyy sanoa,
että hyvää tekee ylimieliselle ihmiselle, kun maistaa omaa lääkettään.
Elämme ahneiden yhteiskunnassa, jossa miljoonabonuksia nostava pankkiiri arvostelee
yksinhuoltajien toimeentuloa liian suurena ja pitää omaa ansiotasoaan ansaittuna.
Ihan kuin kehitysmaissa, niin ahneus ei tunne rajoja eikä sääliä muita kohtaan,
vaan ollaan valmiita luopumaan ihmisen oikeudesta ruokaan ja lääkkeisiin, kunhan asia ei vain koske itseä.
Vastaukset 30
Vanhimmat
pitää muistaa halveksia myös pienipalkkaisia amiksia
ja muita duunareita
mieliselle ihmiselle, kun maistaa omaa lääkettään.
Elämme ahneiden yhteiskunnassa, jossa miljoonabonuksia nostava pankkiiri arvostelee
yksinhuoltajien toimeentuloa liian suurena ja pitää omaa ansiotasoaan ansaittuna.
Ihan kuin kehitysmaissa, niin ahneus ei tunne rajoja eikä sääliä muita kohtaan,
vaan ollaan valmiita luopumaan ihmisen oikeudesta ruokaan ja lääkkeisiin, kunhan asia ei vain koske itseä.
nyt lähipiirissä useampiakin, joille on näin käynyt. Juoksevat valittamassa umpimähkään,
ettei toiset heitä arvosta, eivätkä näe ollenkaan realistisesti sitä,
että syy onkin siinä omassa entisessä halveksunnassa. Ei työttömyyttä kenellekään voi toivoa, mutta täytyy sanoa,
että hyvää tekee ylimieliselle ihmisell
t heitä arvosta, eivätkä näe ollenkaan realistisesti sitä,
että syy onkin siinä omassa entisessä halveksunnassa. Ei työttömyyttä kenellekään voi toivoa, mutta täytyy sanoa,
että hyvää tekee ylimieliselle ihmiselle, kun maistaa omaa lääkettään.
inen työtöntä halveksiva voi joutua tosiasian eteen,
että oma työpaikka on uhattuna ja silloin joutuu oman halveksunnan kohteeksi itse ja maistaa omaa lääkettään.
Olen nähnyt lähipiirissä useampiakin, joille on näin käynyt. Juoksevat valittamassa umpimähkään,
ettei toiset heitä arvosta, eivätkä näe ollenkaan realistisesti sitä,
että syy onkin siinä omassa entisessä halveksunnassa. Ei työttömyyttä kenellekään voi toivoa, mutta täytyy sanoa,
että hyvää tekee ylimieliselle ihmiselle, kun maistaa omaa lääkettään.
a tämä työttömien halveksunta on ilmiö ihmisen itsetunnon heikkoudesta.
a lääkettään.
Olen nähnyt lähipiirissä useampiakin, joille on näin käynyt. Juoksevat valittamassa umpimähkään,
ettei toiset heitä arvosta, eivätkä näe ollenkaan realistisesti sitä,
että syy onkin siinä omassa entisessä halveksunnassa. Ei työttömyyttä kenellekään voi toivoa, mutta täytyy sanoa,
että hyvää tekee ylimieliselle ihm
Jos maailma todella olisi sellainen "kaikki on vain omasta itsestä ja omista tekemisistä ja tekemättä jättämisistä kiinni, huono-osaisuus on vain oma valinta"- paikka jollaiseksi erinäiset tarkoitushakuisen propagandan levittäjät tai naiivit typerykset sitä väittävät, maailmassa ei olisi parantumattomia, pitkäaikaisia tai synnynnäisiä sairauksia, onnettomuuksia, vammaisia ja vammautumisia ja vastaavia ikäviä asioita."
a tämä työttömien halveksunta on ilmiö ihmisen itsetunnon heikkoudesta.
Täytyy olla joku ryhmä, jota yleistää ja syyllistää itseään huonommaksi.
90-luvulla yleensä ihmiset pääsi tästä jaottelusta,
kun työttömiä oli paljon ja heillä vielä aktiiviset järjestöt teki vapaaehtoistyötä työllisyyden parantamiseksi.
Tällainen työtöntä halveksiva voi joutua tosiasian eteen,
että oma työpaikka on uhattuna ja silloin joutuu oman halveksunnan kohteeksi itse ja maistaa omaa lääkettään.
Olen nähnyt lähipiirissä
usta tämä työttömien halveksunta on ilmiö ihmisen itsetunnon heikkoudesta.
Täytyy olla joku ryhmä, jota yleistää ja syyllistää itseään huonommaksi.
90-luvulla yleensä ihmiset pääsi tästä jaottelusta,
kun työttömiä oli paljon ja heillä vielä aktiiviset järjestöt teki vapaaehtoistyötä työllisyyden parantamiseksi.
Tällainen työtöntä halveksiva voi joutua tosiasian eteen,
että oma työpaikka on uhattuna ja silloin joutuu oman halveksunnan kohteeksi itse ja maistaa omaa lääkettään.
Olen nähnyt lähipiirissä useampiakin, joille on näin käynyt. Juoksevat valittamassa umpimähkään
inusta tämä työttömien halveksunta on ilmiö ihmisen itsetunnon heikkoudesta.
Täytyy olla joku ryhmä, jota yleistää ja syyllistää itseään huonommaksi.
90-luvulla yleensä ihmiset pääsi tästä jaottelusta,
kun työttömiä oli paljon ja heillä vielä aktiiviset järjestöt teki vapaaehtoistyötä työllisyyden parantamiseksi.
Tällainen työtöntä halveksiva voi joutua tosiasian eteen,
että oma työpaikka on uhattuna ja silloin joutuu oman halveksunnan kohteeksi itse ja maistaa omaa lääkettään.
Olen nähnyt lähipiirissä useampiakin, joille on näin käynyt. Juoksevat valittamassa umpimähkään,
ettei toiset heitä arvosta, eivätkä näe ollenkaan realistisesti sitä,
että syy onkin siinä omassa entisessä halveksunnassa. Ei työttömyyttä kenellekään voi toivoa, mutta täytyy sanoa,
mä työttömien halveksunta on ilmiö ihmisen itsetunnon heikkoudesta.
Täytyy olla joku ryhmä, jota yleistää ja syyllistää itseään huonommaksi.
90-luvulla yleensä ihmiset pääsi tästä jaottelusta,
kun työttömiä oli paljon ja heillä vielä aktiiviset järjestöt teki vapaaehtoistyötä työllisyyden parantamiseksi.
Tällainen työtöntä halveksiva voi joutua tosiasian eteen,
että oma työpaikka on uhattuna ja silloin joutuu oman halveksunnan kohteeksi itse ja maistaa omaa lääkettään.
Olen nähnyt lähipiirissä useampiakin, joille on näin käynyt. Juoksevat valittamassa umpimähkään,
ettei toiset heitä arvosta, eivätkä näe ollenkaan realistisesti sitä,
että syy onkin siinä omassa entisessä halveksunnassa. Ei työttömyyttä kenellekään voi toivoa, mutta täytyy sanoa,
että hyvää tekee ylimi
ä työttömien halveksunta on ilmiö ihmisen itsetunnon heikkoudesta.
Täytyy olla joku ryhmä, jota yleistää ja syyllistää itseään huonommaksi.
90-luvulla yleensä ihmiset pääsi tästä jaottelusta,
kun työttömiä oli paljon ja heillä vielä aktiiviset järjestöt teki vapaaehtoistyötä työllisyyden parantamiseksi.
Tällainen työtöntä halveksiva voi joutua tosiasian eteen,
että oma työpaikka on uhattuna ja silloin joutuu oman halveksunnan kohteeksi itse ja maistaa omaa lääkettään.
Olen nähnyt lähipiirissä useampiakin, joille on näin käynyt. Juoksevat valittamassa umpimähkään,
sä ihmiset pääsi tästä jaottelusta,
kun työttömiä oli paljon ja heillä vielä aktiiviset järjestöt teki vapaaehtoistyötä työllisyyden parantamiseksi.
Tällainen työtöntä halveksiva voi joutua tosiasian eteen,
että oma työpaikka on uhattuna ja silloin joutuu oman halveksunnan kohteeksi itse ja maistaa omaa lääkettään.
Olen nähnyt lähipiirissä useampiaki
Jos joku kokee itsensä halveksituksi tai edes vähempiarvoiseksi kuin työlliset niin mielestäni tunne on sisäsyntyinen. Henkilö haluaisi olla jotain muuta kuin on ja/tai aineellisilla puitteilla todistaa ympäristölleen jotain.
Työttömyysvuosinani en kokenut itseäni halveksituksi tai työssäkäyviä vähempiarvoiseksi. Työttömyyteni ei ollut omaa tuottamusta joten pystyin elämään pystypäin muiden joukossa.
Tunnustan olleeni ilkeä. Varsinkin eräs pitkäaikainen tuttavani oli avoimen vahingoniloinen työttömyydestäni. Hahmoltani en ollut masentunut tai edes vakavan oloinen vaan kerroin kaverille kokemuksistani 3kk:n Espanjan työnhakureisustani ja muustakin mukavasta.
Manasin myös viimeisen työantajani kataluutta. Johtuen perusteettomasta työsopimukseni purkamisesta ( siis ei potkut vaan purkaminen joka vaatii hyvin painavat perusteet heti lopettamiseen ) sain korvauksena loppuvuoden usean kuukauden palkan sekä ylimääräistä kertakorvausta 156000mk joka oli v1996 rahaa, mutta kelmi työnantaja laittoi kaiken maksuun purkuvuoden puolella jolloin vero oli posketon.
Jostain syystä tämäkään ei ilahduttanut vahingoniloista vaan keskustelumme kävelykadulla loppui lyhyeen.
Kyllä minusta julkisessa keskustelussa ja yleisessä ilmapiirissä on aistittava selkeä asennemuutos. Taloudellisesti vaikeina aikoina jokainen keskittyy turvaamaan omaa asemaansa ja kokee helpommin tulleensa uhatuksi jonkun ulkopuolisen toimesta, mikä ihan ymmärrettävää.
Populistit agitaattorit käyttävät tätä hyväkseen ja lietsovat tunteita ja vihaa saadakseen kannatusta ajatuksilleen. Nykymuotoinen media antaa pienellekin ryhmälle helpon tavan tulla esille laajasti ja tehdä siten ajatusmalleistaan helpommin hyväksyttäviä.
Otan esimerkiksi vaikka työttömien leimaamisen mediassa passiivisiksi vetelehtijöiksi vailla työhaluja, minkä seurauksena heitä pitää aktivoida, kannustaa ja ohjata takaisin työelämään.
Näilläkin palstoilla saa lukea lukuisia kirjoituksia siitä, kuinka "töitä on jos vain viitsii tehdä/hakea", "avoimeen työpaikkaan ei tullut hakemuksia tai hakijat ei vaivautuneet työpaikalle ensimmäisenä työpäivänään." Kaikkien kirjoitusten tarkoituksena vain asettaa työttömät ryhmänä muiden silmissä epäsuotuisaan valoon ja siten tehdä heidän arvostelu hyväksyttävämmäksi.
Tuo on kaunis kirjoitus, harvinainen kirjoitus tällä palstalla mitä koskaan olen nähnyt syvällisessä ihmisyyden kunnnioituksessa jos on rehellinen kirjoitus, mutta on pakko sanoa, että on työttömissäkin ihmisiä jotka ihan oikeasti ansaitsevat arvostelua: itse en esimerkiksi ymmärrä työikäisiä lapsiperheellisiä sellaisia, jotka jos vaikka ovat työttömiä ja vailla mitään erityistä koulutusta, että jotka ruikuttavat että lapsiperheiden kotihoidontukien pitäisi olla joku kansalaispalkka. Sitä ei voi käsittää kun itse on melkein kaurapuurolinjalla ja kieltätyen kaikista huvituksista monia vuosia elänyt pelkästään siksi, että saisi koulutuksen, että jos joku ukisee että pitäis olla kansalaispalkka koskaan työssä käymättömille työikäisille naisille...Myöskään sitä en ymmärrä, että mitä työttömiksi jääneet työikäiset omaisuutta omaavat ukisee, jos on esimerkiksi oma talo ja viisi vuotta aikaa eläkkeeseen. Satunkin vaan itse olemaan sellainen alta 40-vuotias, joka tiedän, että pääsisin töihin vaikka huomenna, mutta en vaan nyt _ENÄÄ_ suostu tekemään mitään ihan mitä sattuu parin euron palkan töitä, koska sellaisista töistä kovan veronmaksun kera on kokemusta ihan riittävästi ja negatiivisia sellaisia... Koskaan en ole ollut tilanteessa, missä en saisi työpaikkaa jonka todella haluan. Minusta työttömyydessä ei ole mitään ihmisarvoon liittyvää määritelmää. Tässä yhteiskunnassa vaan on eri laskentatavoista riippuen kolmesataatuhatta-miljoona työtöntä ja lisää työttömiä työikäisistä tulee ainakin niin kauan, kun oikeiston uusliberalistinen eetos jyllää. Sosiaaliturvaa maan oikeistolaiset ei kyllä pysty repimään keskiluokasta enää yhtään lisää rikkaimpien sosiaaliturvaan käytettäväksi, vaikka kuinka ihannoisivat Viroaan ja sellaisia alemman sosiaaliturvan maita ja haluaisivat tehdä Suomestakin samanlaisia sosiaaliturvan sontamaita kuin Baltian maat.
No minua ei kiinnosta halveksuuko joku minua vai ei koska ei se ihminen sille mitää mahda kuitenkaa.
Halveksu Munaas.
Onko sillä niin merkitystä, mitä muut sinusta ajattelevat. Itse tietää itsensä parhaiten eikä tarvitse todistella kenellekään mitään. Jokainen tulkoon uskollaan autuaaksi.
Kyllähän se työttömien halveksunta ja vähättely kertoo itse kunkin arvomaailmasta ja elämänkokemuksesta. Nämä omaan napaansa tuijottelijat ja mulle-kaikki-heti-nyt -tyypit eivät näe metsää puilta eivätkä pysty hahmottamaan ilmiöiden laajempia yhteiskunnallisia syy-seuraus-kokonaisuuksia.
Valitettavasti nyky-yhteiskunta mahdollistaa populistisen paatoksen levittämisen laajoille joukoille vailla itsekritiikin häivääkään. Hajota ja hallitse -metodi toimi jo Rooman valtakunnassa.
Kun huomio saadaan kiinnitettyä johonkin yhteiskunnan osajoukkoon kuten työttömiin, eläkeläisiin, päiväkouluikäisiin, pakolaisiin tai vaikkapa vaan kätilöihin, voidaan jättää huomiotta isommat kuviot ja puuhastella rauhassa omiaan.
No taasko sitä hallitusta haukutaan.
vtun työttömät
Muita haukkuva ihminen on yleensä itseensä tyytymätön, ja koettaa saada itsestään näin muka parempaa.
Te ihan kaikki, jotka kirjoitatte tänne Suomi24-palstoille, olette kyllä todella erilaisia ihmisiä kuin minä: mä en ole koskaan, en siis koskaan, tuntenut yhtäkään ihmistä, joka "halveksuisi ketään" työttömyyden vuoksi. Johtuu varmaan siitä, että olen taustasta, missä kaikki tietävät saavansa työpaikan, jos vain hakevat, enkä tunne yhtäkään työtöntä. Pätkätyöläisiä kyllä paljonkin ja esimerkiks opiskeluiden tai äitiysvapaiden vuoksi "työttömiä" tai satunnaisesti työttöminä olleita, mutta en tunne sellaisia ihmisiä, jotka siis eivät "saa töitä". Eri asia sitten se, että millaisia ovat avoimet työpaikat. Mistähän se johtuu, että jos joku työttömyys on asia, jonka perusteella ihmistä pitää syrjiä. Etenkin kun monet työlliset tässä maassa maksaa niin vähän veroja, että yhteiskunnan tukina saavat enemmän, kuin veronmaksussa ovat antaneet. Jos sä olet vaikka (esimerkki) työikäinen työllinen, jonka palkka säännöllisestä päivätyöstä viis päivää viikossa 40 tuntia viikossa töitä on joku tuhatviissataa ja jos sä olet kolmikymppinen joka vasta viis vuotta ollut työelämässä sen ikäisenä ja jos sulla on esimerkiks kolme tai kuusi lasta, niin sä olet siinä tapauksessa ihminen joka saa yhteiskunnalta tukina enemmän kuin antaa. Käyt töissä tai et. Enkä sano siksi, että jotenkin pitäisi tavoitella vain erityisen hyväpalkkaisia töitä tai etenkään ihailla vain "paljon tienaavia", mutta että jos työpaikan omaamista pidetään ihmisarvon mittarina, sellaista en ymmärrä. Etenkään, kun oikeasti työttömiä on puoli miljoonaa työikäistä kaikkein lempeimmillä mittareillakin mitaten.
Näillä palstoilla on suurta halveksuntaa osoitettu muakin kohtaan. Ikinä en ole täällä mistään opinnoistani avautunut ( ei ole tapana avautua tuntemattomille), mutta näiden palstojen hyeenalauma on katsonut oikeudekseen arvostella jotakin opintojeni kestoakin (ällöttävää, kun tuntemattomia ihmisiä, eikä tämä ole mikään "some", vaan nimetön julkinen keskustelupalsta Suomi24) ja kyllä muuten se on ärsyttänyt, kun tapaukset ei taida tietää, että jos ei viis & half -vuodessa maisteriks valmistu, todellakaan yhteiskunnan tukien määrän avulla ei kukaan lapseton ihminen ole pystynyt opintojaan venyttämään. Mistä täällä palstoilla muuten on opittu koulutusvihaakin? Yleensä ihmiset kunnioittaa niitä, jotka on kiinnostuneita oppimaan. Millaisia ihmisiä työttömien ja kaikkien heikko-osaisten vihaajat arvostavat?
Yksikään mene töihin- huutelija näiltä palstoilta ei ole saanut mua tuntemaan kuin inhoa ajatusta kohtaan, että niin vähillä yhteiskunnan tuilla mitä minä olen elämässäni saanut, että muka ykkösmotiivi mennä työelämään pitäis olla toisten kersojen tukien maksaminen veroissa... Kyllä työssäkäymisen motiivi pitää ihmisellä olla se, että työ on mielekästä, ihmisen lahjakkuutta ja osaamista vastaavaa, eettistä ja kuormitukseltaan kohtuullista. Enkä mä lapsiperheitä mitenkään vihaa, mutta mua ällöttää edes ajatus, että jos minua täällä Suomi24:ssa herjanneilla aikuisilla ihmisillä on pieniä lapsia..
Minkä takia työttömyydestä kyykyttävät nettiherjaajat ei ikinä sano sitä, että jos olisikin joku täystyöllisyys maassa, se tarkoittaisi pienempiä palkkoja hyvin tienaaville työelämässä oleville työikäisille itselleen ja että siksi he eivät välttämättä todellisuudessa edes halua, että työttömyys yhteiskunnassa vähenisi? Johtuuko se työttömyydestä kyykyttäminen nettiherjaajilla siitä, että heidän omat vanhempansa ovat olleet työttöminä kun he olivat lapsia itse ja kun he viimein ovat onnistuneet työpaikan saamaan, että he pelkäävät kovasti tippuvansa siihen samaan, missä he lapsuudessaan elivät? Kateus ainakin koulutettua väestöä kohtaan on ilmiselvää Suomi24-palstoilla, koska jokaikinen humpuukimaakari joka itse ei koskaan ole korkeakoulujen edes sisäänmeno-ovia nähnytkään mitään koskaan opiskellutkaan, katsoo aiheekseen arvostella "opiskelevia", jotka muka opiskelevat "turhia aloja". Ainoa palsta, missä pääsevät pätemään ovat nämä nimettömät palstat.
Ei työttömät ole ihmisiä, joilla olis velvollisuus tehdä mitä tahansa töitä, koska ei kukaan työelämässä olevakaan työpaikan omaava tekisi mitä tahansa töitä ja millä tahansa palkalla, eikä siinä olisi edes kansantaloudellisesti järkeä. Eikä Suomi nyt vielä mikään kehitysmaa ole, mutta siihen suuntaan maa on ja lujaa menossa, jos EU:ta kehitetään yhtään enempää taloudellisen liittovaltion suuntaan, missä lisää Suomea paljon köyhempiä maita on tyrkyllä EU:n jäseniksi. Voin ainoastaan nimettömästi tän sanoa, mutta oikeasti esimerkiks mä olen jättänyt lapset tekemättä ja oman perheen perustamatta ainoastaan siksi, että mä en usko, että Suomi on mikään nyky-hyvinvointimaa parinkymmenen vuoden kuluttua.. Kun olen lapseton, minulla on sentään vastuu vain rakkaideni hyvinvoinnista ja itsestäni, mutta jos mulla olisi omia lapsia, olis hirveää olla tällaisessa maassa missä naisia passitetaan kotiäitikulttuuriin takaisin ja missä monet nuoret parikymppiset on ihan kamalia, koska kasvoivat yltäkylläisten tukien kulttuurissa.
Näen tässä työttömien syyllistämisessä ja aliarvostuksessa kaksi selkeää syytä. Toisaalta töissäkäyvät, jotka tuntevat joutuvansa kantamaan kohtuuttoman suurta taakkaa, joska osa porukasta ei jaa heidän työtaakkaansa. Tämä onkin osaltaan totta, mutta on aivan turha syyttää työttömiä, jotka eivät voi vaikuttaa siihen, ettei heille ole löytynyt töitä. Suurin osa työttömistä tekee mielellään töitä, kunhan palkka ja työolot ovat sellaiset, kun normaali ihminen edellyttää. Pieni osa työttömistä on sitten niitä, joiden paikka olisi jossain muualla kuin työttömyyskortistossa. Valitettavasti vain heillekin sopivammat paikat on ajettu alas tai minimoitu ja heille ei ole muuta paikkaa kuin työttömyyskortisto.
Toinen syy työttömien syyllistämiseen on puhtaasti poliittinen. Joidenkin mielestä on suotavaa syyllistää työttömiä ja nostaa heidät esille niin, että huomio kiinnittyy työttömiin eikä muihin asioihin. Vanha roomalainen sääntö "hajoita ja hallitse" toimii tässä. Tietysti vielä on tahoja, joille työttömyys on hyödyllistä joko taloudellisesti tai ideologisesti. He voivat hyötyä ihan konkreettisesti työttömyydestä (konsultit, kouluttajat jne) tai sitten työttömyys sopii heidän ideologiaansa.
Faktahan on että toimivat työmarkkinat tarvitsevat työttömiä. Jos maassa vallitsisi täysityöllisyys, alkaisi palkat joustaa ylöspäin, kun yritykset kilpailisivat osaavasta työvoimasta. Työttömyyden vallitessa palkat joustavat mielummin alaspäin eikä yrityksillä ole vaikeuksia saada haluamaansa työvoimaa käyttöönsä.
Valitettavasti lasku työttömyydestä lankeaa yhteiskunnalle, joten olisi suotavaa, että tahot, jotka hyötyvät työllisyydestä, myös kustantaisivat ainakin osan työttömyyden hoitokuluista.
Ei kaikki työlliset joudu kantamaan "kohtuuttoman suurta työtaakkaa". Maassa on esimerkiksi hoh hoijaa yrittäjien rouvia ja paljon, jotka viiden yhteiskunnan maksaman lapsivapaavuoden jälkeen käyvät pyörähtämässä työpaikoillansa ja sekin monilla niistä vain siksi, että yritys voi saada enemmän yritystukia = yhteiskunnan vastikkeetonta sosiaaliturvaa, kun on niinku "palkattua työvoimaa" muka lisää, vaikka ainoa Tes- "palkattu työvoima" monissa paljon yritystukia = yhteiskunnan vastikkeetonta sosiaaliturvaa saavissa "perheyrityksessä" on oman perheen jäseniä ja muut työvoimaa nollatuntisoppareilla tai ei mitään elämiskustannuksiin riittävälä palkalla palkattuja.
Työttömien syyllistämistä en minäkään tässä yhteiskunnassa tajua. On vitun masentavaa, että on tehnyt aina kaiken oikein ja silti on joidenkin natsi-rikkaiden mielestä vääränlainen: en valittanut ja hyväksyin mukisematta, että koska olen keskiluokkaa, en saanut esimerkiksi lukioikäisenä kilinkiäkään yhteiskunnan tukia: muistan silloin kateellisena 1990-luvulla kuunnelleeni juttuja, joissa joillekin maksoi yhteiskunta jo lukioikäisenä jotakin tukia. Sitte seuraava vaihe oli hyväksyä, että kakkosasteen tutkinnon jälkeen en saanut mitään sosiaaliturvaa ja ok., en valittanu siitäkään, mutta ei se mielestäni kauhean reilua ollut. Sitte alkoi syyllistäminen yhteiskunnan taholta siitä, että mitäs en ollut tohtori 25- vuotiaana, sentäs eliittiä jolla ollut "kaikki mahdolisuudet" ja mitäs siitä, että tein puolikuolleena väsymyksestä samaan aikaan opintojen kanssa kolmen euron tuntipalkan paskatöitä, kunnes sairastuin fyysisesti - ja vasta sitten tajusin, että ei mun oikeasti tarvitse. Ja tänä päivänä naurattaa, kuinka yhteiskunnan eliitti urputtaa kuinka "laiskoja" etenkin opiskelleet ihmiset on.
Mielenkiintoinen pointti on se sairas fakta, että koska mitä ilmeisimminkin maan yrittäjät ei osaa valmistaa riittävästi kaupaksi maailmalla meneviä tuotteita ja koska maan yrityselämä on lamassa, melkein kaikki tai suurin osa maan "uudesta bisneksestä" liittyy ns. modernisoidun orjakaupan ideaan, jossa IHMISISTÄ tehdään kauppatuotteet: orjista ja työttömistä ihmisistä elantonsa haluavia ja hankkivia kusipää-yrityksiä on tässä maassa paljon ja ne kaikki käsi ojossa yhteiskunnan tukilaarilla... Kaikki vuokratyöfirmat ja palkkansa työttömien kyykytyksestä saavat yrittäjät ja konsultit: he eivät myy tuotteita koska eivät ole hyviä yrittäjiä, vaan he rahastavat YHTEISKUNTAANSA YHTEISKUNTANSA IHMISILLÄ. Vähän kuin ihmissyöjilläkin, että kun ei ole enää mistä "ottaa", niin sitten alkavat syödä omaa yhteisöään. Arvostan yrittäjiä jotka pystyY myymään tuotteita maailmalla ja nostamaan Suomen BTK- tasoa sillä, en arvosta "yrittäjiä", joiden mikään "elinkeino" on maansa kanssakansalaisten sosiaaliturvasta niistäminen.
Jostain syystä työttömät esitetään julkisuudessa aina huonossa valossa. On alkoholisoitunut yksinhuoltaja Korsosta ja mielenterveysongelmista kärsivä avohoitopotilas syrjäkylältä. Kaikkialla annetaan ymmärtää, että työttömyys on lähinnä työttömän omasta aloitekyvystä ja sen puutteesta johtuvaa saamattomuutta. Töitä olis jos vain huvittais -asenne leimaa keskusteluja.
Kukaan ei vaivaudu miettimään asioita pintaa syvemmältä. Mistä työttömyys johtuu ja miksei Suomessa synny uusia työpaikkoja, kun vanhoja katoaa. Työttömät nähdään vain kulueränä ei työvoimaresurssina, jota ei osata/kyetä hyödyntämään.
Työttömät on siitä kiitollinen ryhmä näille agitaattoreille, että harvemmin työttömät nostavat päätään ja puollustautuvat syytöksiltä. Eläkeläisetkin ovat aktiivisempia puollustamaan itseään ja etujaan kuin työttömät.
On aivan kauheaa katsoa, miten työttömiä rangaistaan ja heidän etuuksiaan leikataan samaan aikaan kun hyvinvoivan kansanosan etuuksia lisätään (veroja lasketaan). Kukaan ei kavahda, kun huono-osaisilta leikataan ja parempiosaille annetaan lisää. Onko yhteiskunnassa kaikki kohdallaan, kun pientä ihmistä saa syyllistää ja hänen asemaansa vaikeuttaa, vaikka vika on yhteiskunnan rakenteissa ja vallitsevissa suhdanteissa?
Kaikkein pahimpia on television työttömyysaihetta käsittelevät ohjelmat, johon työttömien mollaamiseen valitettavasti jopa Yleisradiokin alentuu. Niissä on aina se sama "asetelma" niissä television työttömyyttä käsittelevissä ajankohtaisohjelmissa: televisiostudioon on kutsuttu yksi tai kaksi tai viisi valittavaa virttänsä ruikuttavaa yrittäjää, joiden viesti - ja ainoa viesti, on se, että he (muka) "eivät saa työvoimaa" ja sitten studioissa on se yksi tai kaksi kiintiötyötöntä, joilta maireasti kysytään, että mistä he arvelevat työttömyytensä johtuvan, mutta yks kyssä ja lyhyt vastaus pliide, että päästetään nämä yrittäjät ääneen hoh hoijaa...
Yksi asia, mitä työtön ei tässä maassa ainakaan saisi sanoa, on se asia, että on mieluummin työtön, kuin jos vaihtoehto olisi tehdä työtä jonka palkalla ei elä tai joka ei vastaa omaa osaamista ja koulutusta yhtään. Työttömien ihmisten arjen tyytyväisyyttä ja terveyttä eivät alenna pelkästään liian alhainen sosiaaliturva, vaan päälle tulee vielä se pakotettu ympäristön pakkoliimaama asenne, jossa työttömän vaaditaan olevan loppumattoman kiitollinen sosiaaliturvastaan, joka on joka tapauksessa yli puolet pienempi kuin kenenkään työssä olevan sosiaaliturva ja yhteiskunnan ilmaiset palvelut. Maan työttömyysrasisteille varmasti pahin "demoni" ja halveksunnan kohde on työtön, joka ei ole joka ikinen hetki erityisen pahoillaan siitä, että on työtön... Työttömien kun pitäisi surkeilla kaikki päivät huonouttaan ja kumartaa lakisääteisestä sosiaaliturvasta armopalana. Sellainen sairas ja skitso asenneilmapiiri tässä maassa on ja eipä siten ihme, että ei oikein innovaatiot skulaa ja kaikki koe osallisuutta yhteiskunnassa. Työtön ei työttömyysrasistien mielestä saisi unelmoida ja tavoitella ainoastaan ihan siitä saman palkkatason työtä, jota tekevät hyvää palkkaa työstä saavat tässä yhteiskunnassa. Se on outoa.
Jos on koskaan tehnyt mitään työtä, jossa ja jonka palkalla ei elä ja joka ei ole edes mielenkiintoista työtä työnsisällöiltä, on aivan eri mieltä kaikkien niiden kanssa, joiden mielestä tässä yhteiskunnassa jokaisen työttömän ihmisen "velvollisuus" olisi koulutukseen katsomatta vastaanottaa mitä tahansa työtä. Oikeistolaiset - jotkut niistä- haluavat työttömät tekemään työtä lakisääteistä minimisosiaaliturvaansa vastaan, mutta se ei ole kovin kestävä ja eettinen moraalinen arvomaailma siltä kantilta ajatellen, että kenen työttömän "ahkeruuden" ja motivaation "työskennellä yhteiskunnan eteen" he luulevat sillä parantuvan(?), että ihmiselle kerrottais että teet työtä toimeentulotukeas tai työmarkkinatukeas vastaan tyhmä työtön, jotta mä saan sosiaaliturvaa terveisin rikas yrittäjä... Sillähän em. ko. vastenmielisellä asenteell nillittävät yrittäjät aina.
Tässä yhteiskunnassa vuoden 2016 Suomessa sosiaaliturva jakautuu siten, että murto-osa sosiaaliturvasta menee työttömille ja kaikkein vähiten vähäosaisille. Ainakin akateemiset ihmiset tietää faktan. Nekin jotka ansiosidonnaisilla työttömyyspäivärahoilla työttömistä ovat, niin ne ovat itse työssä käydessään maksaneet ennalta omista työtuloistaan työssä ollessaan ylimääräisiä vapaehtoisia maksuja siitä, että saavat; jos työttömiksi joutuvat, suurempaa sosiaaliturvaa. Ja vanhuuseläke on tämän maan sosiaaliturvan muodoista tässä maassa ainoa itse ihmisten työssä käymällä ennalta itse itselleen työssäkäymällä maksama todellinen itse maksettu etuus: siten työttömiä mollaavien kannattaisi muistaa, että esimerkiksi lapsiperhe-etuudet ja sellaiset joita työikäiset ihmiset tässä maassa saa kaikki varallisuuteen katsomatta jos vaan omaavat lapsia, tai esimerkiksi yritystuet usein, niin ne myös ne etuudet ovat yhteiskunnan maksamaa vastikkeetonta sosiaaliturvaa. Minusta esimerkiksi vastikkeetonta sosiaaliapua = yritystuet ( jos nyt vähän kärjistys), ei pitäisi maksaa millekään yrittäjille, kuin normaalipalkattujen työntekijöiden määrän perusteella.
Ja myönnän, että olen luuseri kun en koskaan kirjoittaisi tällaistakaan kirjoitusta missään nimellä: ei olisi pokkaa nimellä altistua työttömien vihaajien nettiviha-asenteiden kohteeksi sosiaalisessa mediassa missään, mutta mielestäni se on aika ymmärrettävää, koska tässä maassa on niin sairaat asenteet työttömiä ihmisiä kohtaan, etten vapaaehtoisesti halua osakseni "surkuteltavan työttömän" roolia, enkä etenkään koska opiskelen etten tulevaisuudessa ole työtön, enkä etenkään siksi, etten ole työtön joka olisi laiska, tyhmä tai mitenkään marginaalinen erityistapaus. Sosiaaliturvaakin olen yhteiskunnalta hakenut elämässäni niin vähän, että kerrankin Kelassa ihan järkytyttiin. Myönnän kyllä, että siten olen "laiska", että esimerkiksi vessojen siivoustyö parin euron tuntipalkalla kaiken kouluttautumiseni jälkeen tai esimerkiksi vaikkapa puhelinmyyntityöt minkäänlaisten tuotteiden tyrkytystyöt eivät ole osaamisaluettani, mutta ne työpaikat sopivatkin niille työttömille, jotka eivät ole käyneet kouluja. Ja sellaisistakin töistä pitäisi saada palkkaa, joilla ne ihmiset elää.