Moi,
yritän kirjoittaa lyhyesti, mutta asiapainotteisesti.
Kaikki menee mulla aina päin persettä noin niinkun ylipäätänsä. Yritän vaikka mitä, ja asiat vaan menee pieleen. Koulussa en hirveän hyvin pärjännyt, sen jälkeen armeijaan, josta pääsin läpi kaikkien muidenkin mielestä vain säälistä puolella vuodella. Sen jälkeen menin työelämään, ja nyt ollut määräaikaisena työntekijänä 2,5 vuotta. En kuitenkaan myöskään pääse vakituiseksi työntekijäksi, koska minulta puuttuu osaamista mitä ei opeteta kuin tänä päivänä vakityöntekijöille, on siis turha haaveilla siitäkään.
Minulla on asunto, jonka jouduin muuttamaan sijoitusasunnoksi, kun varani eivät riittäisi elämään yksin. Ei ennen kuin olen saanut maksettua sen pois, ja sen arvo on jo laskenut. Epäonnistuin siis asunnon valinnassakin.
Asun vanhemmillani, vaikka on jo 23 vuotias. Muut ovat jo muuttaneet pois 16-20 vuotiaina, koska heillä on ollut rahaa vuokralla asumiseen tai omistusasuntoon. Minulla ei ole, koska palkkani hyvin pieni.
Olen harrastanut musiikin tekemistä, laulamista ja sen soittamista 20-vuotiaasta asti. En kuitenkaan ole päässyt soittamaan yhtyeissä, koska minut on naurettu "koe" esiintymisissä ulos treeniksiltä. (Laulutunteja tosin aloin ottamaan vuosi sitten, ja karaokessa kyllä tykätään.)
Ihmissuhteissa minua vieroksutaan, koska juon joka päivä. Töiden jälkeen, viikonloppuna, yöllä.. Aina paitsi töissä.
Terveysongelmia on paljon, jatkuva huimaus, särkytilat ja mieliala kokoajan maassa kun en saa mitään aikaiseksi yrityksistä huolimatta. Ainoa ketkä minua jaksaa auttaa on vanhemmat, muita kun ei oikein enää ole.
Miksi piti saada näin risainen elämä.
yritän kirjoittaa lyhyesti, mutta asiapainotteisesti.
Kaikki menee mulla aina päin persettä noin niinkun ylipäätänsä. Yritän vaikka mitä, ja asiat vaan menee pieleen. Koulussa en hirveän hyvin pärjännyt, sen jälkeen armeijaan, josta pääsin läpi kaikkien muidenkin mielestä vain säälistä puolella vuodella. Sen jälkeen menin työelämään, ja nyt ollut määräaikaisena työntekijänä 2,5 vuotta. En kuitenkaan myöskään pääse vakituiseksi työntekijäksi, koska minulta puuttuu osaamista mitä ei opeteta kuin tänä päivänä vakityöntekijöille, on siis turha haaveilla siitäkään.
Minulla on asunto, jonka jouduin muuttamaan sijoitusasunnoksi, kun varani eivät riittäisi elämään yksin. Ei ennen kuin olen saanut maksettua sen pois, ja sen arvo on jo laskenut. Epäonnistuin siis asunnon valinnassakin.
Asun vanhemmillani, vaikka on jo 23 vuotias. Muut ovat jo muuttaneet pois 16-20 vuotiaina, koska heillä on ollut rahaa vuokralla asumiseen tai omistusasuntoon. Minulla ei ole, koska palkkani hyvin pieni.
Olen harrastanut musiikin tekemistä, laulamista ja sen soittamista 20-vuotiaasta asti. En kuitenkaan ole päässyt soittamaan yhtyeissä, koska minut on naurettu "koe" esiintymisissä ulos treeniksiltä. (Laulutunteja tosin aloin ottamaan vuosi sitten, ja karaokessa kyllä tykätään.)
Ihmissuhteissa minua vieroksutaan, koska juon joka päivä. Töiden jälkeen, viikonloppuna, yöllä.. Aina paitsi töissä.
Terveysongelmia on paljon, jatkuva huimaus, särkytilat ja mieliala kokoajan maassa kun en saa mitään aikaiseksi yrityksistä huolimatta. Ainoa ketkä minua jaksaa auttaa on vanhemmat, muita kun ei oikein enää ole.
Miksi piti saada näin risainen elämä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se on paljon mys itsestä kiinni miten elää. Tuo sun elämäs ei paljon kuules poikkea muitten elämästä. Olet onnekas, että sinulla on kuitenkin nyt työtä, monella muulla ei ole.
Kotona asuminen on fiksua silloin, kun omaan ei ole varaa. Itse olin viel vanhempi aikoinaan, kun olin vielä kotona. Tuo juominen on minusta ainoa selkeä ongelma. Tiesitkö että tuollainen alkoholin kulutus lisää alavireisyyttä ja vaikuttaa todella vahvasti ihmisen mieleen? Uskon että kun jätät tuon juomisen, niin elämäki kirkastuu siinä samalla. Jaksat paremmin ja innostut paremmin kaikkiin asioihin.
Laita yksi asia kuntoon.
Mene A-klinikalle ja lopeta alkoholin käyttö.
Sen mukana sinulla korjaantuu moni asia: olet virkeämpi, olet mukavampi kaveri, sinulla on enemmän rahaa, töissä uskotaan sinun kykyihisi yms.