Aabraham katsoi tulevaa, ei sitä saavuttanut.
Onko nykyinen Israelin alue tänne maanpäälle rakennettava pyhä maa ja pitääkö rakentaa temppeli nyt ja uhraaminen aloittaa?
Ovatko ko. Juutalaiset ns. pyhä kansa ja miksi?
Pääsevätkö he taivaaseen identtiteettinsä takia ilman uskoa, ilman kääntymistä? En ole Juutalaisvastainen, vaan keskusteluhaluinen.
Onko nykyinen Israelin alue tänne maanpäälle rakennettava pyhä maa ja pitääkö rakentaa temppeli nyt ja uhraaminen aloittaa?
Ovatko ko. Juutalaiset ns. pyhä kansa ja miksi?
Pääsevätkö he taivaaseen identtiteettinsä takia ilman uskoa, ilman kääntymistä? En ole Juutalaisvastainen, vaan keskusteluhaluinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
- Jeesus Kristus rakensi jo sellaisen temppelin, jota ei voi koskaan tuhota:
Johanneksen evankeliumi:
2:19 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä."
2:20 Niin juutalaiset sanoivat: "Neljäkymmentä kuusi vuotta on tätä temppeliä rakennettu, ja sinäkö pystytät sen kolmessa päivässä?"
2:21 Mutta hän puhui ruumiinsa temppelistä.
- Jeesus Kristus antoi jo sellaisen uhrin, joka tekee tarpeettomaksi kaikki muut:
Hebrealaiskirje:
10:5 Sentähden hän maailmaan tullessaan sanoo: "Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit;
10:10 Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.
10:12 mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle,
10:14 Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.
Tutkimattomat ovat Herran tiet. Kukapa Jumalan aivoituksia täysin tuntee. Hän tekee niinkuin itse haluaa. Ja me voimme vain elää sen minkä meille suodaan.
Israel on Jumalan silmäterä. Joka siihen tarttuu loukkaa pahoin itsensä. Israelin kansa elää luopumuksessa
mutta tulee aika jolloin he ottavat Jeesuksen vastaan.
Eikö ihminen yleensä ole Jumalan silmäterä.
Jos rikomme ihmistä vastaan olemme tuomiolla olkoon Israelilainen tai pakana.
Pelastuuko Israelilainen olemalla Israelilainen. Ei. Synnin palkka on kuolema. Jumalan armo ja kutsu on hänelle sama kuin pakanallekin. Pettäjä Jaakob sai nimeksi Israel.
Israel, joka tunnustaa Hänen Herrakseen on myös Jumalan omaisuus kansa. Jumala tunnustaa kansakseen sen, joka on hänen puoleensa kääntynyt. Kaikki kansat ja ihmiset on Jumalan rakkaita, sitä vastenhan Kristus tuli maailmaan. Joka uskoo Häneen on Hänen silmäteränsä, joka Hänen omaansa koskee, koskee Jumalan omaan.
Näin..
On ihan turha yrittää vääntää Kristuksen opista jotakin rasistista rotuoppia. Kaikki ihmiset ovat Jumalan edessä samanarvoisia:
Room.
3:9 Miten siis on? Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla,
Gal.
3:28 Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.
Kolossalaiskirje:
3:11 Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus.
Pelastuminen onkin yksin uskon kautta Kristukseen. Ja koskee kaikkia niin Juutalaisia kuin pakanoitakin. Sehän selvä tietysti!!
Kristinopin mukaista.
Mutta sitten on erikseen kutsumus tai tehtävä kullakin, niin kansalla kuin yksilöihmiselläkin. Tällä Juutalaisella kansalla on jokin erityinen tehtävä jossain vaiheessa,- sitä tarkoitin.
Tehtäviä niitä varmasti riittää joka kansalle ja yksilölle mutta eri asia on ruvetä vääntämään kristinopista rasistista rotuoppia kuten sinä tuossa yritit äsken haisevasti ulostaa.
Taitaa ollakin nimenomaan näiden "kristillisten" fundiksien joukossa ne pahimmat henkiset ilmavaivat eikä suinkaan ns. New Age -porukassa.
Jumalalla on olemassa viestinviejiä, palvelijoita.
Tähän tehtävään hän asetti Israelin. Tähän tehtävään Hän asetti Seurakunnan. Saarnatkaa evankeliumia. Evankeliumin kautta on ihminen pelastunut. Edenistä < Kristuksen tuloon saakka.
Eedenissä Jumala uhrasi ensimmäisen uhrin, Adam näki viattoman kuoleman synnin tähden. Hänet puettiin nahkapukuun. Perheen pää on ollut pappi.
sanoma viestittyi läpi vuosisatojen siihen saakka kun Israel sai tehtäväkseen rakentaa temppeli.
Alttarilta alttarille, on kantautunut sovitusoppi. Alttarin kiviin ei saanut koskea käsityökaluilla. Ihmistyö on ollut aina pois suljettu pelastuksesta. Usko, Abraham. Usko, menneet sukupolvet. Usko, myös meillä.
Tämä sanoma ja uhri kantoi merkkinä vl. aikaan.
Papin saarna kertoi synnistä, synnin tunto toi sen, että toi virheettömän sijaisuhrin, (köyhä kyyhysensä), laittoi kätensä uhrin päälle ja surmasi sen, veren hinta. Karmea muistutus synnin merkityksestä. Nämä ei poistanut syntiä, mutta viittasi tulevaan, Golgataan. Tätä palvelutyötä teki Isralein papit. Tätä sanomaa viestittiin siihen asti kun Jeesus tuli. Ennen katsottiin tulevaan nyt tapahtuneeseen.
Jeesus oli virheetön. Hän julisti Jumalan tahtoa.
Hän eli Jumalan tahdossa. Sielunvihollinen halusi raivata Hänet pois. Tämä vastustaja, saattoi kädet tekemään sen, että sijaisemme kuoli ja ylösnousi. Sen Hän teki syntiemme takia. Kuolema, joka on meidän osamme, mutta jos uskomme Häneen, haluamme seurata Häntä, silloin uskossa alamme tekemään niitä tekoja, jotka kantavat hedelmää ikuisuuksiin. Olemme uuden liiton pappeja, julistamme pelastusta.
Pelastus yksin uskosta ja armosta. Alttareihimme emme silloin koske omilla työkaluilla.
,
Jumala olisi voinut maksaa synnin palkan jo paratiisissa, se olisi ollut kuolema. Iankaikkinen ero. Mutta rakkaus asetti pelastuksen ja hedelmänä pitäisi näkyä meissä oikeanlaiset valinnat. Jos huudamme tänään maailman pahuutta, on se tekemisiemme syytä. Jos pyydämme oikeudenmukaista tuomiota nyt niin uskoisin, että aika loppuisi siihen. Tuomari jos astuisi eteemme kuolisimme välittömästi. Jumalan voi kohdata vain se, joka uskoo Häneen ja Hän pukee ihmisen uuteen pukuun joka on valmistettu taivaassa. Mutta se tapahtuu ylönousemus päivän hetkellä, silloin muutumme. Kuolema on voitettu.
Tänään ystävät, jos uskomme ei ole tähän Jeesukseen Kristukseen, niin synnin mitan suhdetta emme näe. Synti on synti, palkka ei ole taivas, vaan kadotus. Mutta jos ymmärrät synnin, synniksi, joka vastustaa Jumalaa, parannus on kääntymistä, palaamista Elävän Jumalan tykö, joka on armahtaja, Hänen nimessään uskoessamme tähän sijaiseemme, me voimme kohdata rakkaan Jumalan, koska puolustajamme sieluvihollisen syytöksistä huolimatta, kertoo sen, että Häneen turvaten ja uskoen matkaa on tehty.
Tämä lipsahti alkuraiteilta, mutta meidän tehtävä ja Israelin tehtävä on olla Jumalan palvelija.
siinä se on tiivistettynä koko Israelin merkitys.
Ihminen kääntyy, hän uskoo, tulee Hänen työrukkasensa, ja käännetään Isra el sanaksi vaikka Jumalan. = kansa. Tekee Hänen tekojaan ja on silmäteränsä. Niinkuin muutkin.
Tehtävä saattaisi olla se, että herätessään Israel on kansa, joka pyhittää sapatin, koska se tekee niin jo nykyäänkin. Vieraillessani siellä huomasin asian. Jumalan pyhä kansa viettää seitsemättä päivää pyhänä, ja Jumalan Israel eritoten, koska vielä iankaikkisuudessakin pyhitetään sapattia.
Oho, taas tuli mainittua sapatti, mutta en voinut vastustaa kiusausta hieman profetoida. Saa nähdä toteutuuko, seuraan silmä kovana tapahtumia itsekin.
Meidän kristittyjen tulee viettää sunnuntaita pyhäpäivänä, koska se on kristuksen ylösnousemuksen päivä,
Lauantai on juutalaisten jumalan "Saturnuksen" päivä ja Saturnuksen tunnus on 666.
Ilmestyskirjan peto viittaa näet planeetta Saturnukseen. Tätä väittämää voidaan perustella sillä, että Saturnus oli muinaisella kaldean kielellä (astrologien perinteisellä kielellä) nelikirjaiminen sana: STUR. Tuo sana muutettuna lukuarvoiksi sekä kaldealaisella että hebrealaisella aakkostolla on: S (samech)=60, T (tav)=400, U (vav)=6, R (resh)=200 eli 666.
Jumala lepäsi seitsemännen päivän jo luomisessa ihmisen kanssa. Se oli ihmisen ensimmäinen päivä tässä maailmassa. Aivan varmasti ainutlaatuinen päivä, niin on sapattikin. Se on Jumalan siunaama ja pyhittämä ja erottama pyhään käyttöön. Millään muulla päivällä ei ole näitä ominaisuuksia.
Mutta ne eivät lopu tähän. Katsotaan myös toista sapattia, lunastuksen sapattia. Torstaina (joka oikeastaan juutalaisen ajanlaskun mukaan oli jo perjantaita, koska vuorokausi oli illasta iltaan) Jeesus järjestää ehtoollisen opetuslapsilleen, myös sille, joka hänet kavaltaa. Hän ei erottele ihmisiä, myös kavaltaja voi olla mukana tuossa hetkessä. Sitten he veisaavat kiitosvirren ja lähtevät pois tuosta huoneesta. On yö. On pimeyden hetki. Juudas on lähtenyt omia polkujaan, mutta muut seuraavat Jeesusta.
Jeesus on menossa kohti Golgataa, vaikka opetuslapset eivät vielä sitä tiedä. Ristinpuu ei ole vain kuoleman vaan myöskin elämän symboli. Pitkäperjantaita ja pääsiäsissunnuntaita ei voida erottaa toisistaan. Niitä yhdistää pyhä sapatti, jolloin Jeesus lepäsi toisen kerran, nyt ihmisen sijaisena kuolemassa, josta hänen kauttaan on ylösnousemus. Johannes huomauttaa, että oli "valmistuspäivä", kun Jeesus ristiinnaulittiin, ja tuo "sapatti oli erityisen suuri juhla". Se ei ollut suuri vain sen vuoksi, että se osui samalle päivälle perinteisen pääsiäisjuhlan kanssa. Sen teki erittäin suureksi se, että Jeesus Kristus itse (Jumala Kristuksessa) lepäsi sinä päivänä lunastustyöstään huudettuaan ristillä: "Se on täytetty." Siitä lähtien jokainen sapatti on ollut erityisen suuri - ei vain luomisen vaan myös lunastuksen perusteella.
Pelastus on yhtä varma kuin Jeesuksen kuolema ristillä, ja se on yhtä varma kuin Jeesuksen lepo sapattina haudassa. Se on myös yhtä varma kuin Jeesuksen ylösnousemus sapatin päätyttyä.
Kun sapatin hetket tummuvat perjantai-iltana, ja me polvistumme ottamaan vastaan sapatin, on kuin vuosituhannet väistyisivät pois, ja olemme siinä, Jumalamme edessä, kuin luomisviikon lopussa, yhdessä viettämässä yhteistä, pyhitettyä aikaa.
Tai lunastussapatin alkaessa, kun lepäämme Jumalan täytetyn työn merkeissä katsellen Vapahtajaamme, joka kuoli puolestamme ja lepää siinä haudassaan. Hän kuoli meidän edestämme, että me saisimme iankaikkisen elämän. Mutta kuolema ei voinut häntä pitää, niinpä se ei myöskään voi meitä pitää, vaan meillekin on talletettuna tuo ilo, ylösnousemuksen ilo yhdessä Vapahtajamme kanssa.
Sunnuntaista ei ole pyhitetyksi päiväksi. Se on katolisen kirkon vallan merkki. He sanovat niin itse katekismuksessaan, joka on satojen sivujen eepos. "Voitte lukea Raamatun ensimmäisestä Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan saakka ja ette sieltä löydä ainoatakaan riviä sunnuntain pitämisen tueksi. Raamattu vaatii lauantain uskonnollista noudattamista, päivän jota me (katolilaiset) emme milloinkaan pyhitä." - Kardinaali James Gibbons, "The Faith of Our Fathers", s. 111.
Sunnuntai on mainittu Raamatussa 8 kertaa, eikä sitä kertaakaan käsketä pyhittämään. Se on viikon ensimmäinen päivä, joka perimätiedon mukaan on muutettu pyhäpäiväksi, jolloin ei saanut enää tehdä työtä.
Luterilaisten Augsburgin tunnustus sanoo 28. artiklassaan "Kirkon vallasta", v. 1980 laitos: "Jotkut väittävät, että sunnuntain pyhittäminen ei tapahdu suoranaisesti jumalallisen oikeuden perusteella, vaan eräänlaisen näennäisen jumalallisen oikeuden perusteella, kuvaten tarkoin, kuinka paljon pyhäpäivinä saa tehdä työtä. Mitä ovat moiset väitteet muuta kuin omantunnon pauloja? Vaikka he yrittävät lieventää perinnäissääntöjä, he eivät koskaan saavuta tarpeellista kohtuutta, niin kauan kuin käsitys niiden välttämättömyydestä säilyy."
Siis sunnuntain vietto on katolisen kirkon alulle panema tapa, jota se pitää arvovaltansa merkkinä. 16. vuosisadalla paavin kirkolliskokous totesi: "Muistakoot kaikki kristityt, että Jumala pyhitti seitsemännen päivän eivätkä sitä ole hyväksyneet ja pitäneet pyhänä ainoastaan juutalaiset vaan kaikki muutkin, jotka sanovat palvelevansa Jumalaa, vaikka me kristityt olemmekin vaihtaneet heidän sapattinsa Herran päivään." Thomas Morer: Discourse in Six Dialogues on the Name, Notion, and Observation of the Lord´s Day", s. 282,283.
Väitän, ettei sunnuntain pyhittäminen edes ylösnousemuksen kunniaksi ole sen pyhempää kuin jonkun toisen arkipäivän viettäminen pyhänä päivänä. Se on ihmisen pyhäpäiväksi nostama aika, joten heikoilla sen perustus lepää. Toista on Jumalan siunaama Sapatti, sen ikuisuusarvo on kestävällä pohjalla, luomisen ja lunastuksen pohjalla Jeesuksen tähden.