lapsi olis osa mun elämää....en minä pahuuttani tälle tielle menny
mä vaan halusi et mun tyttöystävä et meidä
tehmies24v
7<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
en minä niillä korteilla parempaa pystyny
ja miksi tämä kaikki saatana hallinta ja pahuus? en hiirtäkää tätä enne satuttanu
nyt on elämä siinä mallissa et jo mielelläni pistäsi napi ohtaani...aivan liian myöhästä tästä apina tiestä yrittää elämää väsätä
En halua sinua moralisoida ja tuomita, mutta ei ole ainakaan Jumalan syy jos ihminen suunnittelee ja toteuttaa valinnoissaan koskien myös perhe-elämää omia sääntöjään. Sitä saa, mitä petaa.
Nii se on usein että ihminen vähät veisaan Jumalan antamista säännöistä ja ohjeista ja sitten kapinoi kun elämässä menee päin mäntyä ja siitä puuttuu siunaus.
Jumala rakastaa kompuroivaa ja hänen lakejaan rikkonutta, mutta itse kyllä saa maistaa valintojensa seuraukista.
Lopeta jo tuo kapina ja nurina. Mene itseesi ja tyydy jo nyt Isän ohjaukseen. Kyllä saat vielä kokea ihan siunauksellisiakin vuosia.
kun kerra olisitte sanoneet tuon saman vuosia sitte, mitä nyt sanotte,mite olisi halunnu kuollakseni kuulla nuo sanat..nyt te sanotte sen sille joka on jo kuollu, jolla ei enää ole mahdollisuutta elää..ei pyhä henki tule ihmise elämää tuosta vaa...
mutta teillä oli kiire, kaikkia teitä kiinnosti kaikki muu..nyt te sitä sanotte
olisitte sillo välittäneet kun olin vielä elossa, olisin sen ansainnu....nyt potkitte sitä missä ei enää ole elämää...hävetkää
Ei meistä kukaan ole toista parempi. Ei kukaan voi alkaa sormella osottelemaan että sinä olet sitä ja tätä tehnyt.
Toivo on meille jokaiselle annettu Jeesuksen kautta. Mulla itsellä oli pitkään aikaan sellainen olo että en jotenkin pystynyt vastaanottamaan Jumalan läheisyyttä vaikka kyllä tahdoin oli asioita joista en ollut luopunut. Pitkän aikaa en edes uskonut että minullakin vielä olisi mahdollisuus mutta sain kokea että on. En ole nyt muutamaan kuukauteen käynyt kokouksissa ja edelleen ne joista olen yrittänyt tehdä parannusta niin en ole kokonaan päässyt niistä. Tiedän
että pitäisi mennä seurakuntaan ja käydä useammin siellä se auttaisi pääsemään näistä minun uskon tietä vaikeuttavista asioista.
Kyllä sinä vielä vapaudut. Ala käymään seurakunnassa, siinä on oma siunauksensa. Rukoillaan että saisit vapauden kaikista kahleista ja ilon pilaajista ukontiellä.
Niin seurakunnassa käyminen varmasti auttaisi ja tulisi rukoiltua säännöllisemmin.
Pitää joskus uskaltautua sinne taasen.