Vielä 70-luvulla ohjeistettiin jokaista toimimaan veljesvalvojana. Tämän tarkoituksena oli paljastaa ajoissa jonku joutuminen sielun vihollisen pauloihin. Tällaiseen sortunut veli ohjattiin nykyään paljon pakanallista kritiikkiä aiheuttaneeseen hoitokokoukseen.
Tänä päivänä kuri veljesvalvonnan ja hoitokokouksien suhteen on löystynyt eikä yhteinäistä linjaa tässä asiassa ole.
Herääkin kysymys, että olisiko tarpeellista korjata asia? Pitäisikö meidän ottaa enemmän vastuuta uskovaisista lähimmäisistämme?
Itse kannatan tätä.
Onko teidän ei-lestadiolaisten mielestä usko jokaisen oma asia vai tuleeko sitä valvoa muiden toimesta?
Tänä päivänä kuri veljesvalvonnan ja hoitokokouksien suhteen on löystynyt eikä yhteinäistä linjaa tässä asiassa ole.
Herääkin kysymys, että olisiko tarpeellista korjata asia? Pitäisikö meidän ottaa enemmän vastuuta uskovaisista lähimmäisistämme?
Itse kannatan tätä.
Onko teidän ei-lestadiolaisten mielestä usko jokaisen oma asia vai tuleeko sitä valvoa muiden toimesta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
..omalla kohdallasi? Haluatko, että se on oma asiasi vai olisitko halukas jonkun porukan valvontaan?
Onko usko jokaisen oma asia? TOTTA HELVETISSÄ ON!!! Haista sinä muiden henkilökohtaisiin asioihin sekaantuva hihhuli oikein iso ja haiseva Nivalan Herättäjäjuhlien kokoinen paska!
Usko ei ole kollektiivinen asia, vaan se on aina yksilön ja Jumalan välinen. Siten ei muut voi toisen yksilön Jumalasuhdetta lähteä muuttamaan toiseksi. Sellainen olisi epäluottamusta Jumalaa kohtaan ja itsen asettamista Jumalan asemaan.
Raamatussa on kirjoitettu, että usko on armolahja. Ihminen ei voi omilla teoilla vaikuttaa uskoa. Ihminen ei voi teoillaan vaikuttaa uskoa toiseenkaan ihmiseen. Siksi toisen ihmisen uskoon vaikuttamisen yritykset ovat Raamatun vastaista ja sellaiset ihmiset asettavat itsensä Jumalan asemaan: he eivät luota Jumalaan, eivätkä rukouksen voimaan, vaan tahtovat itse tehdä niitä tekoja, jotka olisi annettava Jumalan tehdä.
Nykyisessä kirkkojärjestyksessä 4. luku 2 § kirkkokurista säädetään seuraavasti: "Niitä, jotka aiheuttavat pahennusta elämällään ja laiminlyövät kirkon jäsenen velvollisuuksiaan, papin tulee opastaa kristilliseen elämäntapaan - "
Jos papisto ei kaikkea ehdi, voivat muut seurakuntalaiset olla apuna.
mutta hoitokokous ei ole oikea ratkaisu. srk on myöntänyt ne yli luönneiksi ja siksi tuskin palaa hoito kokouskäytäntöön.
on jokaisen oma asia.