Jeesus ei voi olla ainoa tie taivaaseen (ehkä varmin mutta ei ainoa). Nimittäin mitä tapahtuu niille miljardeille ihmisille joilla ei ollut edes mahdollisuutta kuulla jeesuksesta. Esim. australialaiset ja amerikkalaiset olivat autuaan tietämättömiä ensimmäiset 1500 vuotta jeesuksesta, samoin suomalaiset ensimmäisen vuosituhannen.
Tästä päästään toiseen aiheeseen. Nämä ihmiset tuomitaan varmaankin syntiensä mukaan ja siihen liittyy kysymys onko kaikki synnit samanarvoisia vai onko toiset pahempia eli onko esim. murha yhtä paha synti kuin omenavarkaus?
Tästä päästään toiseen aiheeseen. Nämä ihmiset tuomitaan varmaankin syntiensä mukaan ja siihen liittyy kysymys onko kaikki synnit samanarvoisia vai onko toiset pahempia eli onko esim. murha yhtä paha synti kuin omenavarkaus?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Jeesus on ainoa tie taivaaseen myös niille, jotka eivät ole kuulleet Jeesuksesta.
Raamatun mukaan heidän iankaikkisuuskohtalonsa tulee ratkaistuksi sen mukaan, kuinka he ovat suhtautuneet Jumalan yleiseen ilmoitukseen, joka näkyy luomakunnassa. Jumala loi luomakunnan Sanan, Jeesuksen välityksellä. Lue täältä hyvä suomenkielinen tiivistelmä siitä, mitä Raamatussa kerrotaan tästä yleisestä, luonnossa olevasta ilmoituksesta: http://www.gotquestions.org/Suomi/yleinen-erityinen-ilmoitus.html
Olen ymmärtänyt sen niin, että ne, joiden sydämen asenteesta yleiseen ilmoitukseen Jumala näkee, että he uskoisivat Jeesukseen, evankeliumin totuuteen, jos olisivat Hänestä kuulleet, saavat Hänen ristinsovituksensa ja lahjavanhurskautensa osakseen ja pelastuvat.
Lisäksi hieman spekulaatiota... Raamatussa puhutaan vuorokausista Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen välissä. Jeesus oli tuonelassa, vainajien valtakunnassa. Pietari kysyi Jeesukselta tämän ylösnousemuksen jälkeen, mitä Jeesus oli tuonelassa tehnyt, ja Jeesus oli vastannut ja kertonut, että Hän oli saarnannut Nooan aikana vedenpaisumuksessa kuolleiden vainajahengille. Olen joskus spekuloinut, voisiko tästä päätellä jotain niiden ihmisten kohtalosta, jotka elävät ja kuolevat ilman, että ovat kuulleet evankeliumia. En tiedä.
Meille, jotka olemme kuulleet evankeliumin, on kuitenkin tärkeää tietää, että meidät tullaan tuomitsemaan sen mukaan, annoimmeko Jeesuksen tulla elämäämme uskon kautta vai torjuimmeko Hänet.
Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa. Hänessä oli nähtävissä Jumalan kirkkaus ihmislihaksi tulleena. Ikuisen henkensä voimalla Jeesus sovitti syntimme Golgatan ristillä ja nousi kuolleista.
>>...meidät tullaan tuomitsemaan sen mukaan, annoimmeko Jeesuksen tulla elämäämme uskon kautta vai torjuimmeko Hänet.>>
Amerikkalaisessa evankelikaalisessa ja vanhojen kirkkokuntien kristillisyydessä näin ajatellaan, mutta koska tämä on luterilainen palsta, todettakoon luterilainen kanta. Ihminen on niin perisynnin vallassa, ettei voi tehdä ratkaisua, "antaa Jeesuksen tulla elämäänsä". Pelastuminen tapahtuu vain ja ainoastaan Jumalan armosta, yksin uskosta, yksin armosta. Ihminen ei kykene vastaanottamaan mitään. Jumala lahjoittaa niin uskon kuin armonkin.
Niinhän se on.
Jos ihminen pelastuu yksin uskosta, jonka Jumala toki lahjoittaa ihmiselle, ja kaikki ihmiset eivät usko eivätkä sitä myöten pelastu, niin mikä selittää tässä yhtälössä sen, että Jumalan tahto kuitenkin on, että kaikki pelastuisivat? Miksi Jumala ei lahjoita uskoa sitten kaikille ihmisille?
Ainoa, mikä ratkaisee dilemman, on ihmisen vapaa tahto: ihminen voi joko jatkaa Jumalan lahjoittaman armon torjumista tai lopettaa torjumisen eli vastaanottaa sen (tai jos kaipaat vielä passiivisempaa verbiä, "antaa sen tulla sisimpäänsä" tms.).
Jumalan armon "torjumisen lopettaminen" varmaan on keskeisesti sitä, että ihminen ei enää jaksa torjua Jumalaa – hänen voimansa ehtyvät, hän käy heikoksi, ja niin Jumalan armo pääsee ihmisen sisimpään. Tämä oli myös oma kokemukseni, kun näin jälkeenpäin muistelen uskoon tulemistani. Tämä ymmärrys uskoon tulemisesta – tai ehkä pikemminkin: tämä ymmärrys uskon tulemisesta ihmiseen – ei kuitenkaan ratkaise alkuperäistä dilemmaa: miksi Jumala sitten ei nujerra kaikkien ihmisten vastustusta, jos Hänen tahtonsa kerran on, että kaikki pelastuisivat?
Palaamme jälleen ihmisen vapaaseen tahtoon.
Vapaan tahdon oppi ei ole luterilainen, eikä muittenkaan reformaation kirkkojen oppi, mutta oli kaikkien vanhojen kirkkojen oppi. Oppi vapaasta tahdosta on hiipinyt TAKAISIN amerikkalaiseen evankelikaalisuuteen ja sitä kautta Suomeen.
Ongelma on se, että "vapaa tahto" on yhtälailla mahdoton käsite kuin kolmikulmainen neliö. Jos tahto olisi "vapaa", siis resistentti vaikutteille, miten se silloin olisi vapaa? Sehän toimisi sattumoisesti. Ei sattumoisesti toimiva ole millään tavalla vapaa. Kun arpakoneesta, tulee jokin tulos, tulee mikä tulee, mutta ei kone ole "vapaa" päättämään, mikä tulos tulee.
Jotta tahto olisi vapaa, täytyisi tahtomusta edeltää tahtomus tahtoa jne. ad absurdum. "Vapaa tahto" ei salli mitään käsiteanalyysiä, vaan osoittautuu näennäiskäsitteeksi, mutta tuntemus tahdonvapaudesta on eräillä ihmisillä hyvin voimakas.
Jos taas noudatetaan oppia "yksin armosta", se loogisesti johtaa predestinaatioon. Jumala päättää, kelle antaa armonsa, kelle ei. Ei kuulosta hyvältä sekään. Tuolla on Skylla, tuolla Kharybdis. Vaikka enkeli taivaasta laskeutuisi selvittämään tätä dilemmaa, menisi siltä jauhot suuhun.
Kerroin vain, mitä luterilainen oppi esittää ja että se torjuu vapaan tahdon. Sinä taas kerroit evankelikaalisen kannan, joka hyväksyy sen.
En kovin hyvin ymmärtänyt, miten vapaan tahdon käsite on sama kuin kolmikulmaisen neliön käsite.
Jos ei puhuta pelastusasioista, vaan yleisesti inhimillisestä toimijuudesta, niin minusta on absurdimpaa olettaa, että ihmisellä ei ole vapaata tahtoa kuin olettaa, että ihmisellä on vapaa tahto.
Yleensä käytän vapaan tahdon käsitteen sijaan käsitettä valinnanvapaus. Tässä ketjussa olen poikkeuksellisesti puhunut vapaasta tahdosta – en tiedä miksi päädyin käyttämään sitä.
Valinnanvapaus on minusta parempi sana. Ihminen tekee vapaasti valintoja elämän vaihtuvissa olosuhteissa. Olosuhteet ja niiden mahdollistamat vaihtoehdot voivat joissain tilanteissa olla hyvin ahtaat ja rajalliset, mutta silloinkin ihminen valitsee niiden väliltä.
On myös tilanteita, joissa vaihtoehtoja ei ole. Esim. sairauden aiheuttama kärsimys voi olla sellaista, ettei ihminen voi valinnanvapaudella muuttaa sitä, mutta silloinkin hän voi valita tavallaan puolensa: kuuluuko Jumalalle vai tälle langenneelle maailmalle, johon sairaus kuuluu. Myös kuolema on pakollinen ihmisille, ja siinäkin ihminen voi valita puolensa.
Ymmärrän kyllä, että ihmisen kyky ymmärtää näitä asioita on vajavainen. Vain Jumalalla on kaikki tieto. Enemmän olen kyllä sillä kannalla, että ihmisellä jonkinlainen valinnanvapaus on; emmehän me robotteja voi olla!
Jeesus sanoi: "Tahtoa ihmisellä on, mutta liha on heikko."
Käytin vertausta kolmikulmaisesta neliöstä, joka on loogisesti mahdoton näennäiskäsite, ts. sitä ei voi olla. Tarkoitin, että vapaata tahtoa ei voi olla, koska sekin on loogisesti mahdoton näennäiskäsite, siis olematon.
Vaikka vapaa tahto olisi mahdollinenkin, se ei ole luterilainen oppi. Luterilaisen opin mukaan ratkaisuvalta on sidottu, ihminen ei voi tehdä ratkaisua Kristuksen päästämiseksi elämäänsä.
Tämä on siis LUTERILAINEN oppi. Tiedän oikein hyvin, että vanhat kirkot ja evankelikaalinen herätys opettavat toisin.
Jeshua on ainoa tie Jumalan luokse.
Palulus kirjoitaa, että ne jotka lain tuntevat, lain mukaan tuomitaan, ja ne jotka eivät lakia tunne, ilman lakia hukkuvat.
Tarkoittaako tämä nyt sitä että esim. kaikki amerikan alkuperäisasukkaat eli intiaanit hukkuvat?
Jeesus on ainoa tie Jumalan luokse. Jeshua on hupiukko.
Höpö höpö. Ei noin sanota missään kohti Raamattua. Päinvastoin:
Room. 2:12-15 Ne, jotka ovat tehneet syntiä lakia tuntematta, myös tuhoutuvat laista riippumatta. Ne taas, jotka ovat lain tuntien tehneet syntiä, myös tuomitaan lain nojalla. Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia. Pakanakansatkin, joilla ei ole lakia, saattavat luonnostaan tehdä, mitä laki vaatii. Silloin pakanat, vaikkei heillä lakia olekaan, ovat itse itselleen laki. Näin he osoittavat, että lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Siitä todistaa heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä.
Ei Kaikkivaltias Jumala kaikessa valtasuurudessaan ole suinkaan niin mielivaltainen, että *hupsistakeikkaa* unohtaisi ilmoittaa itsestään kokonaisille kansoille. Raamattu sanoo hyvin selvästi, että on mahdollista elää lain mukaan ja pelastua, vaikkei siitä olisi kuullutkaan - oli sitten juutalainen tai kreikkalainen (pakana).
Alkuperäiskansaan kuuluvat intiaanit melkein tuhoutuivat sukupuuttoon kun kristityt tulivat ja toivat tuberkuloosin, sukupuolitaudit, ruutiaseet ja alkoholin.
No tuossahan se juuri sanottiin. Eli lain tunteneet tuomitaan lain mukaan, ja lakia tuntemattomat (synnintekijät) hukkuvat laista riippumatta.
Voisi ajatella, että ihminen, joka ei Herran nimeä ole kuullut, mutta kuitenkin myötäilee hänen tekojaan, saattaisi pelastua, joten Herran kautta hän kuitenkin pelastuisi.
Vaan ihminenpä kääntyy niin helposti lihallisuuteen, jos itsekseen omia arvojaan seuraille elää, ja sillä turmelee myös itsensä.
On vain yksi tie Jeshua.
Ja onhan kirjoitettu, että monet kulkevat kadotuksen tietä, mutta vain harva löytää elämään.
No tuossahan se juuri sanottiin. Eli lain tunteneet tuomitaan lain mukaan, ja lakia tuntemattomat (synnintekijät) hukkuvat laista riippumatta.
Voisi ajatella, että ihminen, joka ei Herran nimeä ole kuullut, mutta kuitenkin myötäilee hänen tekojaan, saattaisi pelastua, joten Herran kautta hän kuitenkin pelastuisi.
Vaan ihminenpä kääntyy niin helposti lihallisuuteen, jos itsekseen omia arvojaan seuraille elää, ja sillä turmelee myös itsensä.
On vain yksi tie Jeshua.
Ja onhan kirjoitettu, että monet kulkevat kadotuksen tietä, mutta vain harva löytää elämään.
Mutta kaiken kaikkiaan, meidän ei tule opettaa muita teitä, sillä muita teitä ei ole annettu opetettavaksi.
Roomalaiskatolisessa teologiassa tunnetaan myös "vestigia ecclesiae", Kristuksen seurakunnan piirteet myös muissa uskonnoissa. Vaikka nämä piirteet eivät olekaan kristillisen seurakunnan veroisia, ne ovat kuitenkin riittäviä pelastuksen saavuttamiseksi.
En tunne tarkoin kyseista oppia. Ainakin roomalaisen kirkon konsiilit ovat todenneet, että muissa kristillisissä kirkoissa on havaittavissa vestigia ecclesiae, mutta en tiedä, onko kirkko hyväksynyt eräiden roomalaisten teologien ajatuksen, että riittäviä piirteitä olisi myös ei-kristillisissä uskonnoissa.
Pisimmälle on mennyt roomalaisteolgin ajatus (vaan en muista kenen), että he pelastuvat Kristuksen tähden siksi, että ovat kelvollisia oman uskontonsa edustajia.
Ainakin roomalaiskatolisten hyvät välit islamin kanssa viittaavat siihen, että roomalainen kirkko pitää muitakin kuin kristittyjä pelastuksesta osallisina. Nykyisellä paavillahan ovat hyvät välit sinnepäin, vaikka edeltäjän aikana välit olivat täysin poikki.
Joh. 14:6
Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
1.Timoteuksen kirje:
2:5 Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus,
Ihmiset tuomitaan sen valon ja tiedon mukaan minkä he ovat saaneet (ketään ei tuomita siitä mihin he eivät ole voineet vaikuttaa, tai mistä he eivät ole tienneet. Ei epäusko Jeesusta kohtaan ole se mistä tuomitaan, vaan jokainen ihminen tuomitaan omien syntiensä perusteella. Jumala on antanut jokaisella kuitenkin omantunnon ja ilmaissut itsensä luomakunnassa, ja tätä kautta jokaisella ihmisellä on jonkinlainen ymmärrys oikeasta ja väärästä, eikä kukaan voi paeta näitä kahta totuutta.
"onko kaikki synnit samanarvoisia vai onko toiset pahempia eli onko esim. murha yhtä paha synti kuin omenavarkaus?"
- Kaikki synnit eivät ole samanarvoisia, ei todellakaan! Sanonta: "Synti on syntiä" on täysin epäraamatullinen. Esimerkiksi Pyhän Hengen pilkkaa ja pedonmerkin ottamista ei voi saada ollenkaan anteeksi. Mooseksen liitossa joistakin synneistä oli kuolemanrangaistus ja suurimmassa osassa ei. Ja murhasta kuolemanrangaistus on edelleen pätevä rangaistus Nooan liiton mukaisesti. Tulee myös huomioida ettei tahallaan tehdystä synnistä ollut, eikä ole minkäänlaista uhria (en tarkoita sitä etteikö niitäkin voisi saada anteeksi). Mutta on myös tahallista ja tahatonta syntiä, tiedostaen ja tiedostamatta tehtyä, satunnaista ja jatkuvaa synnillisessä tavassa elämistä.