Mitä ahtaampi kanta on raamatuntulkinnassa tai oikeaoppisuudessa, sitä laadukkaampia kristittyjä jotkut ajattelevat olevansa. Uuden maan fundamentalistit ajattelevat olevansa eliittikristittyjä vanhan maan fundamentalisteihin verrattuna, vanhan maan fundamentalistit konservatiiveihin verrattuna ja konservatiivit Raamattua historiallisesti tulkitseviin verrattuna.
Kullakin kirkkokunnalla on oma virallinen oppinsa. Henkilöt, jotka tulkitsevat oppia mahdollisimman tarkoin, tuntevat olevansa eliittikristittyjä verrattuna niihin, jotka ottavat huomioon myös historialliset tilanteet, joissa oppi on muotoiltu.
Henkilöt, jotka julistavat moraalisia periaatteita, joita on noudatettava joka tilanteessa, pitävät itseään laatukristittyinä niihin verrattuna, jotka ajattelevat, että paras moraalinen tulos saavutetaan, kun yksittäiset tapaukset tulee harkita tapaus kerrallaan ainoana ohjeena rakkauden kaksoiskasky, rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä.
Varmaan tärkein tekijä uskossa laatukristillisyyteen on ihan geneettinen rakenne. Ihmiset ovat aivan synnynnäisesti erilaisia. Toiset uskovat olevansa muita parempia, toiset eivät. Mutta on myös alhaisia syitä. Jos ei ole riittävästi tuntenut pärjäävänsä muilla aloilla, on ainakin parempi kristitty kuin nuo prostituoidut, homot ja rahakkaita virkoja saavuttaneet.
Aikoinaan 70-luvun lopulla nousi kaksi tunnettua helluntaisaarnaajaa yli muiden, Niilo Yli-Vainio ja Alpo Renko. Olivat ymmärtäneet, että Jumala jakaa armoansa kaikille, hyville ja huonoille kristityille.
Olin kuulemassa telttakokouksessa, kuinka Renko kertoi, miten vaikea kristityn on tajuta, että on vain ansioton Jumalan työrukkanen. Saarnaaja tulee tahtomattaankin vilkaisseeksi ympärileen ja tarkkailleeksi, kuinka paljon itse ja joku toinen saarnaaja on saanut kuulijoita. Pian luulee olevansa jotakin, vaan ei ole mitään. Renko kertoi paljon taistelleensa tämän harhaluulon kanssa.
Eliittikristillisyyttä ei ole. On vain Jeesuksen sovintoveressä syntinsä anteeksi saaneita. Eikä kukaan, ei kukaan, ole oikeutettu arvailemaan, missä kohden tietä toinen kulkee. Olemme kaikki samalla matkalla kohti samaa päämäärää.
Kullakin kirkkokunnalla on oma virallinen oppinsa. Henkilöt, jotka tulkitsevat oppia mahdollisimman tarkoin, tuntevat olevansa eliittikristittyjä verrattuna niihin, jotka ottavat huomioon myös historialliset tilanteet, joissa oppi on muotoiltu.
Henkilöt, jotka julistavat moraalisia periaatteita, joita on noudatettava joka tilanteessa, pitävät itseään laatukristittyinä niihin verrattuna, jotka ajattelevat, että paras moraalinen tulos saavutetaan, kun yksittäiset tapaukset tulee harkita tapaus kerrallaan ainoana ohjeena rakkauden kaksoiskasky, rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä.
Varmaan tärkein tekijä uskossa laatukristillisyyteen on ihan geneettinen rakenne. Ihmiset ovat aivan synnynnäisesti erilaisia. Toiset uskovat olevansa muita parempia, toiset eivät. Mutta on myös alhaisia syitä. Jos ei ole riittävästi tuntenut pärjäävänsä muilla aloilla, on ainakin parempi kristitty kuin nuo prostituoidut, homot ja rahakkaita virkoja saavuttaneet.
Aikoinaan 70-luvun lopulla nousi kaksi tunnettua helluntaisaarnaajaa yli muiden, Niilo Yli-Vainio ja Alpo Renko. Olivat ymmärtäneet, että Jumala jakaa armoansa kaikille, hyville ja huonoille kristityille.
Olin kuulemassa telttakokouksessa, kuinka Renko kertoi, miten vaikea kristityn on tajuta, että on vain ansioton Jumalan työrukkanen. Saarnaaja tulee tahtomattaankin vilkaisseeksi ympärileen ja tarkkailleeksi, kuinka paljon itse ja joku toinen saarnaaja on saanut kuulijoita. Pian luulee olevansa jotakin, vaan ei ole mitään. Renko kertoi paljon taistelleensa tämän harhaluulon kanssa.
Eliittikristillisyyttä ei ole. On vain Jeesuksen sovintoveressä syntinsä anteeksi saaneita. Eikä kukaan, ei kukaan, ole oikeutettu arvailemaan, missä kohden tietä toinen kulkee. Olemme kaikki samalla matkalla kohti samaa päämäärää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Varsin pakkomielteinen suhtautuminen vereen. Veren koostumus tunnetaan oikein hyvin, samoin sen tehtävät: verellä on täten täysin naturalistiset tehtävät, eikä mikään kenenkään, ei edes Jeesuksen jos nyt ylipäätään oli olemassa, veressä viittaa mihinkään "sovintoon".
Oletetaan nyt, että Jeesus oli historiallinen henkilö. Jos olisit ollut paikalla Jeesusta tuomittaessa ja ristiinnaulittaessa, olisitko pyrkinyt estämään tapahtuman?
Vastauksesi kertoo paljon moraalistasi.