Kaikki ei-kristilliset uskonnot ovat ns. rotu-uskontoja. Ne ovat puutteellisia, koska ne perustuvat lain kiroukseen, joka aiheuttaa syntiä, tuottaa kuolemaa, tuskaa ja surua.
Rotuhenget tietävät tämän ja ymmärtävät, että heidän uskontonsa ovat ainoastaan askeleita johonkin parempaan. Tämä näkyy siitä, että kaikki rotu-uskonnot poikkeuksetta viittaavat Häneen, joka on tuleva. Persialaisten uskonto viittasi Mithraan, kaldealaisten Tamuziin. Muinaisskandinaavien jumalat ennustivat "Aamunkoiton Jumalan" tuloa, jolloin Sutr, kirkas aurinkohenki tulee syrjäyttämään heidät ja uusi, oikeudenmukaisempi järjestys perustetaan "Gimle"ssä, uudistetussa maassa. Egyptiläiset odottivat Horusta, uudestisyntynyttä aurinkoa. Mithras ja Tammuz ovat myös kuvattu auringon vertauskuvina ja kaikki tärkeimmät temppelit oli rakennettu itään päin, että nousevan auringon säteet voisivat paistaa suoraan avonaisista ovista sisään. Kaikki tämä osoittaa, että oli yleisesti tunnettua, että Hänen, joka oli tuleva, oli määrä pelastaa ihmiskunta rotu-uskontojen erottavista vaikutuksista. Apostoli Paavali kertoo asiasta Galatalaiskirjeen 4. luvussa seuraavaa:
"Tarkoitan tätä: niin kauan kuin perillinen on alaikäinen, hän ei mitenkään eroa orjasta vaikka onkin kaiken omistaja. Hän on huoltajien ja holhoojien alainen isänsä asettamaan määräaikaan asti. Samoin on meidän laitamme. Niin kauan kuin olimme alaikäisiä, olimme maailman alkeisvoimien orjia. Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan."
Nämä "holhoojien ja huoneenhaltijoiden" rotu-uskonnot olivat askeleita, jotka ihmiskunnan täytyi ottaa valmistuakseen Kristuksen tuloa varten. Ihmisen täytyi kehittää "itseään", ennen kuin hän saattoi todella tulla epäitsekkääksi ja ymmärtää maailmankaikkeudellisen veljeyden korkeamman asteen — intressien ja tarkoituksen ykseyden — jolle Kristus loi perustuksen ensimmäisessä tulemisessaan ja josta Hän tekee elävän todellisuuden, kun Hän tulee takaisin.
Koska rotu-uskontojen perusperiaate on erillisyys, joka teroittaa oman edun tavoittelua toisten ihmisten ja kansojen kustannuksella, niin on luonnollista, että äärimmäisyyteen vietynä se välttämättä aiheuttaa lisääntyvää tuhoa ja lopulta tekee tyhjäksi koko kehityksen, ellei sitä seuraa rakentavampi uskonto.
Sen tähden täytyy eristävien uskontojen lopulta antaa sijaa yhdistävälle Pojan uskonnolle, joka on kristinusko.
Lain täytyy antaa sijaa rakkaudelle ja eri rotujen ja kansojen täytyy yhdistyä yhteen yleismaailmalliseen veljeyteen, jossa Kristus on Vanhimpana Veljenä.
Kristinuskolla ei vielä ole ollut aikaa saavuttaa tätä suurta päämäärää. Ihminen on yhä hallitsevan rotuhengen pauloissa ja kristinuskon ihanteet ovat hänelle vielä liian korkeita. Järki näkee joitakin sen ihanuuksia ja myöntää, että meidän tulisi rakastaa vihamiehiämme, mutta tunnetason intohimot ovat vielä liian voimakkaita.
Rotuhengen laki on "silmä silmästä ja tunne: "vaatii kostoa!" Sydän rukoilee rakkautta, tunne toivoo kostoa. Järki ymmärtää abstraktisesti vihamiesten rakastamisen kauneuden, mutta todellisuudessa se liittoutuu kostonhalun kanssa puolustuksenaan "kostolle," että "yhteiskunnan järjestys täytyy turvata."
On kuitenkin huomionarvoista, että yhteiskunta tuntee tarvetta pyytää anteeksi kostotoimia, joita on käytetty. Ojennuskeinot ja armeliaisuus saavat yhä enemmän valtaa lainkäytössä, minkä osoittaa nykyaikaisen nuorisotuomioistuimen saama myönteinen vastaanotto. Lisäksi samaa suuntausta on huomattavissa siinä, että yhä useammin rikolliset saavat ehdonalaisen tuomion. Tämä on yleismaailmallisen veljeyden tunteen sarastusta, jonka vaikutus hitaasti mutta varmasti tulee tunnetuksi.
Tämä nykyinen onneton maailmantilanne on rotu-uskontojen ja niiden lakijärjestelmän tulosta, sen tähden ne kaikki odottavat häntä, "joka on tuleva". Ainoastaan kristinusko ei odota häntä, joka tulee, vaan häntä, joka tulee uudestaan. Toisen tulemisen aika riippuu siitä, milloin kirkko pääsee vapautumaan valtiosta. Varsinkin Euroopassa kirkko on sidottu valtion rattaisiin. Papit ovat kahlitut taloudellisiin ratkaisuihin eivätkä he uskalla julistaa niitä totuuksia, joita heidän tutkimuksensa ovat heille paljastaneet.
Varsinkin sotien aikana nähdään selkeästi, että Jumala, jota kristillisissä maissakin palvellaan, on pelkkä rotuhenki. Hänen siunaustaan pyydetään OMAN armeijan ja OMIEN aseiden puolesta. Viimeinen teko, jonka Kristus Jeesus osoitti, oli estää ystävänsä miekan käyttö, jolla tämä tahtoi Häntä puolustaa. Hän sanoi, ettei Hän ei ollut tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan, koska Hän näki edeltäpäin sen verimäärän, jonka taistelevat kristityt valtiot tulisivat vuodattamaan ymmärrettyään väärin Hänen opetuksensa, ja koska Ihmiskunta ei voi hetkessä saavuttaa näitä korkeita ihanteita. Sotien joukkomurhat ja sen kaltaiset julmuudet ovat kauheita, mutta ne ovat voimakkaita kuvauksia siitä, mitä rakkaus tahtoisi poistaa.
Tässä on näennäinen selvä ristiriita Kristus Jeesuksen sanoilla: "Minä en tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan" ja niillä taivaallisen laulun sanoilla, jotka kaikuivat Jeesuksen syntyessä: "Maassa rauha ja ihmisille hyvä tahto." Tämä ristiriita on kuitenkin vain näennäinen.
Näennäinen ristiriita on myös siivoojan sanojen ja hänen toimiensa välillä, kun hän sanoo: "Aion siivota ja puhdistaa talon." Sen jälkeen hän ottaa matot paikoiltaan, nostaa tuolit päällekkäin ja aiheuttaa sekasorron järjestyksessä olleeseen kotiin. Jos nähdään vain tämä vaihe on oikeutettua sanoa: "Hän tekee asiat entistä huonommaksi eikä paremmaksi". Mutta jos ymmärrämme hänen työnsä tarkoituksen, käsitämme myös, että väliaikaisen epäjärjestyksen jälkeen koti on entistä paremmassa kunnossa.
Kristuksen yhdistävä vaikutus Jumalan palvontaan on kuvattu kauniisti tarussa Itämaan tietäjät ja sama kertomus on taitavasti punottu kenraali Lew Wallacen lumoavassa kirjassa, "Ben Hur".
Idän kolme viisasta — Kaspar, Melkior ja Balthasar. — edustavat valkoista, keltaista ja mustaa rotua ja kuvaavat Euroopan, Aasian ja Afrikan kansoja, joita kaikkia tähti johtaa maailman pelastajan luokse. Hänen edessään tulee kerran "jokainen polvi notkistumaan ja jokainen kieli tulee Hänet tunnustamaan". Hän tulee yhdistämään kaikki hajotetut kansat rauhan ja hyväntahdon lipun alle ja Hän saa ihmiset "takomaan miekkansa auroiksi ja keihäänsä vesureiksi".
"Vanhan liiton" aikana pelastuksen tie ei ollut avoin. Se oli varattu vain harvoille ja valituille. Jotkut saattoivat etsiä tietä, mutta vain ne, joita papit ja hierofantit johtivat temppeleihin, pääsivät sisälle. Ennen Kristuksen tuloa ei lausuttu sellaista yleistä kutsua kuin "kuka ikinä haluaa saa tulla".
Silloin kun ihminen oli täysin rotu-uskontojen vallan alaisena, jokainen kansa oli yhtenäinen kokonaisuus. Yksilön edut annettiin mielellään yhteiskunnan hyväksi. Kaikki olivat "lain alla". Kaikki olivat ensin heimojensa jäseniä ja vasta toiseksi yksilöitä. Juuri tämä oli se syy, miksi Kristuksen ihmiseksitulo oli välttämätön. Rotujumala Jehovan hallinnon alla kansojen yleismaailmallinen yhtenäisyys on mahdotonta. Sen tähden Kristuksen täytyi tulla ihmisruumiiseen. Hänen täytyi ilmestyä ihmisenä ihmisten joukkoon ja asua fyysisessä ruumiissa, koska ainoastaan sisältäpäin on mahdollista voittaa rotu-uskonto, joka vaikuttaa ihmiseen ulkoapäin.
Kun Vapahtaja, Kristus Jeesus ristiinnaulittiin, hänen ruumiinsa lävistettiin viidestä kohdasta.
Kun veri virtasi näistä haavoista, Kristus vapautui fyysisestä käyttövälineestään ja levitti silmänräpäyksessä koko maaplaneetan ylitse oman siunauksensa, jonka ansiosta Hän tämän jälkeen on voinut kehittää maata ja sen ihmiskuntaa sisältä päin.
Sillä hetkellä valtava henkinen voima tulvahti maahan kuten Mel Gibonin kuuluisassa Jeesus-filmissäkin (Passion) asia kuvataan kuplamaisella energiapallolla, joka putoaa maan sisään. Se repäisi kahtia verhon, jonka rotuhenki Jehova oli ripustanut temppelin eteen pitämään pois sieltä kaikki muut paitsi harvat ja valitut, ja tämä teki pelastuksen mahdolliseksi kaikille sitä haluaville. Tämä iskuaalto muutti salaman nopeudella olosuhteet sekä maanpäällä että henkisissä maailmoissa.
Sen tähden Kristus tuli "etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on". Hän otti pois maailman synnin puhdistavalla verellään, joka avasi ihmisen ja Jumalan välille pysyvän armokanavan. Hän puhdisti olosuhteet ja saamme kiittää Häntä siitä, että voimme nyt astua vanhurskauden häähuoneeseen turvallisin mielin.
Rotuhenget tietävät tämän ja ymmärtävät, että heidän uskontonsa ovat ainoastaan askeleita johonkin parempaan. Tämä näkyy siitä, että kaikki rotu-uskonnot poikkeuksetta viittaavat Häneen, joka on tuleva. Persialaisten uskonto viittasi Mithraan, kaldealaisten Tamuziin. Muinaisskandinaavien jumalat ennustivat "Aamunkoiton Jumalan" tuloa, jolloin Sutr, kirkas aurinkohenki tulee syrjäyttämään heidät ja uusi, oikeudenmukaisempi järjestys perustetaan "Gimle"ssä, uudistetussa maassa. Egyptiläiset odottivat Horusta, uudestisyntynyttä aurinkoa. Mithras ja Tammuz ovat myös kuvattu auringon vertauskuvina ja kaikki tärkeimmät temppelit oli rakennettu itään päin, että nousevan auringon säteet voisivat paistaa suoraan avonaisista ovista sisään. Kaikki tämä osoittaa, että oli yleisesti tunnettua, että Hänen, joka oli tuleva, oli määrä pelastaa ihmiskunta rotu-uskontojen erottavista vaikutuksista. Apostoli Paavali kertoo asiasta Galatalaiskirjeen 4. luvussa seuraavaa:
"Tarkoitan tätä: niin kauan kuin perillinen on alaikäinen, hän ei mitenkään eroa orjasta vaikka onkin kaiken omistaja. Hän on huoltajien ja holhoojien alainen isänsä asettamaan määräaikaan asti. Samoin on meidän laitamme. Niin kauan kuin olimme alaikäisiä, olimme maailman alkeisvoimien orjia. Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan."
Nämä "holhoojien ja huoneenhaltijoiden" rotu-uskonnot olivat askeleita, jotka ihmiskunnan täytyi ottaa valmistuakseen Kristuksen tuloa varten. Ihmisen täytyi kehittää "itseään", ennen kuin hän saattoi todella tulla epäitsekkääksi ja ymmärtää maailmankaikkeudellisen veljeyden korkeamman asteen — intressien ja tarkoituksen ykseyden — jolle Kristus loi perustuksen ensimmäisessä tulemisessaan ja josta Hän tekee elävän todellisuuden, kun Hän tulee takaisin.
Koska rotu-uskontojen perusperiaate on erillisyys, joka teroittaa oman edun tavoittelua toisten ihmisten ja kansojen kustannuksella, niin on luonnollista, että äärimmäisyyteen vietynä se välttämättä aiheuttaa lisääntyvää tuhoa ja lopulta tekee tyhjäksi koko kehityksen, ellei sitä seuraa rakentavampi uskonto.
Sen tähden täytyy eristävien uskontojen lopulta antaa sijaa yhdistävälle Pojan uskonnolle, joka on kristinusko.
Lain täytyy antaa sijaa rakkaudelle ja eri rotujen ja kansojen täytyy yhdistyä yhteen yleismaailmalliseen veljeyteen, jossa Kristus on Vanhimpana Veljenä.
Kristinuskolla ei vielä ole ollut aikaa saavuttaa tätä suurta päämäärää. Ihminen on yhä hallitsevan rotuhengen pauloissa ja kristinuskon ihanteet ovat hänelle vielä liian korkeita. Järki näkee joitakin sen ihanuuksia ja myöntää, että meidän tulisi rakastaa vihamiehiämme, mutta tunnetason intohimot ovat vielä liian voimakkaita.
Rotuhengen laki on "silmä silmästä ja tunne: "vaatii kostoa!" Sydän rukoilee rakkautta, tunne toivoo kostoa. Järki ymmärtää abstraktisesti vihamiesten rakastamisen kauneuden, mutta todellisuudessa se liittoutuu kostonhalun kanssa puolustuksenaan "kostolle," että "yhteiskunnan järjestys täytyy turvata."
On kuitenkin huomionarvoista, että yhteiskunta tuntee tarvetta pyytää anteeksi kostotoimia, joita on käytetty. Ojennuskeinot ja armeliaisuus saavat yhä enemmän valtaa lainkäytössä, minkä osoittaa nykyaikaisen nuorisotuomioistuimen saama myönteinen vastaanotto. Lisäksi samaa suuntausta on huomattavissa siinä, että yhä useammin rikolliset saavat ehdonalaisen tuomion. Tämä on yleismaailmallisen veljeyden tunteen sarastusta, jonka vaikutus hitaasti mutta varmasti tulee tunnetuksi.
Tämä nykyinen onneton maailmantilanne on rotu-uskontojen ja niiden lakijärjestelmän tulosta, sen tähden ne kaikki odottavat häntä, "joka on tuleva". Ainoastaan kristinusko ei odota häntä, joka tulee, vaan häntä, joka tulee uudestaan. Toisen tulemisen aika riippuu siitä, milloin kirkko pääsee vapautumaan valtiosta. Varsinkin Euroopassa kirkko on sidottu valtion rattaisiin. Papit ovat kahlitut taloudellisiin ratkaisuihin eivätkä he uskalla julistaa niitä totuuksia, joita heidän tutkimuksensa ovat heille paljastaneet.
Varsinkin sotien aikana nähdään selkeästi, että Jumala, jota kristillisissä maissakin palvellaan, on pelkkä rotuhenki. Hänen siunaustaan pyydetään OMAN armeijan ja OMIEN aseiden puolesta. Viimeinen teko, jonka Kristus Jeesus osoitti, oli estää ystävänsä miekan käyttö, jolla tämä tahtoi Häntä puolustaa. Hän sanoi, ettei Hän ei ollut tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan, koska Hän näki edeltäpäin sen verimäärän, jonka taistelevat kristityt valtiot tulisivat vuodattamaan ymmärrettyään väärin Hänen opetuksensa, ja koska Ihmiskunta ei voi hetkessä saavuttaa näitä korkeita ihanteita. Sotien joukkomurhat ja sen kaltaiset julmuudet ovat kauheita, mutta ne ovat voimakkaita kuvauksia siitä, mitä rakkaus tahtoisi poistaa.
Tässä on näennäinen selvä ristiriita Kristus Jeesuksen sanoilla: "Minä en tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan" ja niillä taivaallisen laulun sanoilla, jotka kaikuivat Jeesuksen syntyessä: "Maassa rauha ja ihmisille hyvä tahto." Tämä ristiriita on kuitenkin vain näennäinen.
Näennäinen ristiriita on myös siivoojan sanojen ja hänen toimiensa välillä, kun hän sanoo: "Aion siivota ja puhdistaa talon." Sen jälkeen hän ottaa matot paikoiltaan, nostaa tuolit päällekkäin ja aiheuttaa sekasorron järjestyksessä olleeseen kotiin. Jos nähdään vain tämä vaihe on oikeutettua sanoa: "Hän tekee asiat entistä huonommaksi eikä paremmaksi". Mutta jos ymmärrämme hänen työnsä tarkoituksen, käsitämme myös, että väliaikaisen epäjärjestyksen jälkeen koti on entistä paremmassa kunnossa.
Kristuksen yhdistävä vaikutus Jumalan palvontaan on kuvattu kauniisti tarussa Itämaan tietäjät ja sama kertomus on taitavasti punottu kenraali Lew Wallacen lumoavassa kirjassa, "Ben Hur".
Idän kolme viisasta — Kaspar, Melkior ja Balthasar. — edustavat valkoista, keltaista ja mustaa rotua ja kuvaavat Euroopan, Aasian ja Afrikan kansoja, joita kaikkia tähti johtaa maailman pelastajan luokse. Hänen edessään tulee kerran "jokainen polvi notkistumaan ja jokainen kieli tulee Hänet tunnustamaan". Hän tulee yhdistämään kaikki hajotetut kansat rauhan ja hyväntahdon lipun alle ja Hän saa ihmiset "takomaan miekkansa auroiksi ja keihäänsä vesureiksi".
"Vanhan liiton" aikana pelastuksen tie ei ollut avoin. Se oli varattu vain harvoille ja valituille. Jotkut saattoivat etsiä tietä, mutta vain ne, joita papit ja hierofantit johtivat temppeleihin, pääsivät sisälle. Ennen Kristuksen tuloa ei lausuttu sellaista yleistä kutsua kuin "kuka ikinä haluaa saa tulla".
Silloin kun ihminen oli täysin rotu-uskontojen vallan alaisena, jokainen kansa oli yhtenäinen kokonaisuus. Yksilön edut annettiin mielellään yhteiskunnan hyväksi. Kaikki olivat "lain alla". Kaikki olivat ensin heimojensa jäseniä ja vasta toiseksi yksilöitä. Juuri tämä oli se syy, miksi Kristuksen ihmiseksitulo oli välttämätön. Rotujumala Jehovan hallinnon alla kansojen yleismaailmallinen yhtenäisyys on mahdotonta. Sen tähden Kristuksen täytyi tulla ihmisruumiiseen. Hänen täytyi ilmestyä ihmisenä ihmisten joukkoon ja asua fyysisessä ruumiissa, koska ainoastaan sisältäpäin on mahdollista voittaa rotu-uskonto, joka vaikuttaa ihmiseen ulkoapäin.
Kun Vapahtaja, Kristus Jeesus ristiinnaulittiin, hänen ruumiinsa lävistettiin viidestä kohdasta.
Kun veri virtasi näistä haavoista, Kristus vapautui fyysisestä käyttövälineestään ja levitti silmänräpäyksessä koko maaplaneetan ylitse oman siunauksensa, jonka ansiosta Hän tämän jälkeen on voinut kehittää maata ja sen ihmiskuntaa sisältä päin.
Sillä hetkellä valtava henkinen voima tulvahti maahan kuten Mel Gibonin kuuluisassa Jeesus-filmissäkin (Passion) asia kuvataan kuplamaisella energiapallolla, joka putoaa maan sisään. Se repäisi kahtia verhon, jonka rotuhenki Jehova oli ripustanut temppelin eteen pitämään pois sieltä kaikki muut paitsi harvat ja valitut, ja tämä teki pelastuksen mahdolliseksi kaikille sitä haluaville. Tämä iskuaalto muutti salaman nopeudella olosuhteet sekä maanpäällä että henkisissä maailmoissa.
Sen tähden Kristus tuli "etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on". Hän otti pois maailman synnin puhdistavalla verellään, joka avasi ihmisen ja Jumalan välille pysyvän armokanavan. Hän puhdisti olosuhteet ja saamme kiittää Häntä siitä, että voimme nyt astua vanhurskauden häähuoneeseen turvallisin mielin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jopas on sotkua!
Balthasar ja Mel Gibson elivät elämänsä onnellisina loppuun asti.
Ben Hur myös.
Olivathan he rotu-sankareita jutussasi.