"Nuori asiakaspalvelutyöntekijä, joka työskenteli Kalifornian Piilaaksossa sijaitsevassa menestyvässä firmassa, vetosi avoimessa kirjeessään yrityksen toimitusjohtajalle, että köyhyyden lamaannuttavat työntekijät saisivat asumiskelpoista palkkaa.
Nainen kuvaili piinallista olemassaoloaan niin, että yli 40 tunnin työviikoista huolimatta hän tienasi vain 733 dollaria kahdessa viikossa, vaikka maksoi San Franciscossa vuokraa 1 245 dollaria kuussa ja kaupunki on yksi maailman kalleimmista. Lisäksi nainen kertoi, että hän käyttää joka päivä 11,30 dollaria junaan päästäkseen töihin.
- Täällä olen, 25-vuotias, tasapainoittelen kaikenlaisten velkojen kanssa ja yrittäen kiivetä itselleni elämän, johon ei kuulu kylpyhuoneessa itkeminen joka viikko, hän kirjoitti kirjeessä.
- Jokainen työkaverini kamppailee. He ottavat sivutöitä ja asuvat kotona, hän jatkoi.
- En ole ostanut ruokatarvikkeita siitä lähtien, kun aloitin tämän työn. Ei siksi, että olisin laiska, vaan siksi, että sain tämän riisisäkin, ennen kuin muutin tänne, ja ateriani kotona (mukaan lukien tämä jota syön kirjoittaessani tätä) koostuu suurelta osin siitä. Tämä siksi, koska minulla ei ole varaa ostaa ruokaa. Leipä on minulle luksusta, vaikka sitä on jääkaappi täynnä kahdeksannessa kerroksessa. Mutta sitä ei saa ottaa mukaan, koska se on tarkoitettu syötäväksi työajalla. Sitä teenkin paljon. Koska 80 prosenttia palkastani menee vuokraan. Eikö se olekin ironista, nuori nainen kysyi.
Nainen irtisanottiin kaksi tuntia myöhemmin. Kun media sai vihiä tarinasta, yritys yritti teeskennellä, että irtisanominen ei liittynyt kirjeeseen.
Nainen vastasi Twitterissä, että yrityksen hr-nainen ja hänen oma esimiehensä olivat sanoneet suoraan, että hänen irtisanomisensa johtui kirjeestä, joka rikkoi yrityksen menettelytapoja."
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016090221814709_uu.shtml
Nainen kuvaili piinallista olemassaoloaan niin, että yli 40 tunnin työviikoista huolimatta hän tienasi vain 733 dollaria kahdessa viikossa, vaikka maksoi San Franciscossa vuokraa 1 245 dollaria kuussa ja kaupunki on yksi maailman kalleimmista. Lisäksi nainen kertoi, että hän käyttää joka päivä 11,30 dollaria junaan päästäkseen töihin.
- Täällä olen, 25-vuotias, tasapainoittelen kaikenlaisten velkojen kanssa ja yrittäen kiivetä itselleni elämän, johon ei kuulu kylpyhuoneessa itkeminen joka viikko, hän kirjoitti kirjeessä.
- Jokainen työkaverini kamppailee. He ottavat sivutöitä ja asuvat kotona, hän jatkoi.
- En ole ostanut ruokatarvikkeita siitä lähtien, kun aloitin tämän työn. Ei siksi, että olisin laiska, vaan siksi, että sain tämän riisisäkin, ennen kuin muutin tänne, ja ateriani kotona (mukaan lukien tämä jota syön kirjoittaessani tätä) koostuu suurelta osin siitä. Tämä siksi, koska minulla ei ole varaa ostaa ruokaa. Leipä on minulle luksusta, vaikka sitä on jääkaappi täynnä kahdeksannessa kerroksessa. Mutta sitä ei saa ottaa mukaan, koska se on tarkoitettu syötäväksi työajalla. Sitä teenkin paljon. Koska 80 prosenttia palkastani menee vuokraan. Eikö se olekin ironista, nuori nainen kysyi.
Nainen irtisanottiin kaksi tuntia myöhemmin. Kun media sai vihiä tarinasta, yritys yritti teeskennellä, että irtisanominen ei liittynyt kirjeeseen.
Nainen vastasi Twitterissä, että yrityksen hr-nainen ja hänen oma esimiehensä olivat sanoneet suoraan, että hänen irtisanomisensa johtui kirjeestä, joka rikkoi yrityksen menettelytapoja."
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016090221814709_uu.shtml
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.