Lahko-käsitteellä on kaksi sisältöä, a) teologinen ja b) sosiologinen.
a) Jos uskonnollinen yhdyskunta on eriytynyt kirkosta pääasiassa opillisista syistä, tätä nimitetaan teologisella kielellä 1) lahkoksi eli hereesiaksi, jos taas pääosin hallinnollisten erimielisyyksien takia 2) skismaksi.
b) Jos taas mikä tahansa kristillinen tai ei-kristillinen yhdyskunta on muodostunut pääuskonnon rinnalle, puhutaan sosiologian kielessä lahkosta. Käytetään myös melkein samassa tarkoituksessa sanaa kultti.
c) Kansankielessä ja löysässä kirkollisessakin kielessä saatetaan lahkoksi sanoa erillistä kristillistä uskontokuntaa, oli se sitten eronnut 1) opillisista syistä, 2) hallinnollisista syistä tai 3) julistuksen intensiteetin suhteen.
Suomessa toimivat kristilliset yhteisöt ovat opillisesti melko lähellä kirkkoa. Joitakin eroja on, kuten usko vapaaseen tahtoon ja eroja kasteopissa ja yleensä raamatuntulkinnassa, mutta kaiken kaikkiaan oppi ei paljon poikkea luterilaisuudesta.
Skismanakaan niitä ei kuitenkaan voi pitää, sillä pääerottavana tekijänä ei ole hallinnon erimielisyys, vaan käsitys kristillisyyden intensiteetistä. Luterilainen kirkko on katsonut, ja kahden regimentin opissaan sen oikein muotoillutkin, että pelastus on avoin kaikille. Tavalliset ihmiset ovat yhtä lailla kristittyjä kuin erityisuskonnollisetkin.
Muut yhteisöt taas lukuunottamatta vanhoja kirkkoja, katsovat, että kristinusko on otettava hyvin tosissaan, muuten se ei ole kristinuskoa ollenkaan ja vie kadotukseen tai jopa kidutushelvettiin.
Kirkon piirissä on aina lähdetty siitä, että koko kansa ei voi rakentaa kaikkea elämäänsä kristinuskon ympärille. Sekä kunkin luonteenlaatu että arjen askareetkin vaativat, että muita asioita täytyy voida käsitellä enemmän kuin uskonasioita.
Vapaissakin suunnissa tämä yleensä käsitetään ja hyväksytään, mutta eräät menevät niin pitkälle, että muodostavat yhden hengen raamatunlukupiirejä ja viestittävät oivalluksiaan netissä. He ovat aitoja lahkolaisia sulkiessaan muilta tien pelastukseen. Heidän elämänsä muodostuu vain uskonnosta ja rähjäämisestä, jopa tyystin sopimattomista puheistakin.
Kirkko on kasvattanut kansaa kristillisyyteen kastein, koulun aamunavauksin, uskonnonopetuksin, rippikouluin ja jumalanpalveluksin. Sanaa on julistettu ei vain hääpareille vaan myös vainajan saattoväelle. Kaikki ovat kuulleet runsaasti kirkon kristillistä julistusta. Enempää ei voi julistaa, ettei se käy vastenmieliseksi. Tulee olla kohtuullinen ja sopeuttaa toiminta mahdollisuuksien mukaan. Näin saadaan suurin tulos niin kalastuksessa kuin kristinuskon menestymisessä.
Siksi emme ota neuvoja palstafundiksilta, jotka vaativat, että julistuksemme olisi yli-intensiivistä. Kirkolla on oma linjansa, ja se pysyy. Kirkko on Kristuksen perustama, eivätkä tuonelan portit sitä voita.
Miksi pidän tätä asiaa esillä? Siksi, että tämä on luterilainen palsta, jonne joku saattaa tulla etsivällä mielellä. Kaikkien kuuluu kuulla kirkon sanoma, että Jeesukselle kelpaa ihan tavallinen ihminen.
a) Jos uskonnollinen yhdyskunta on eriytynyt kirkosta pääasiassa opillisista syistä, tätä nimitetaan teologisella kielellä 1) lahkoksi eli hereesiaksi, jos taas pääosin hallinnollisten erimielisyyksien takia 2) skismaksi.
b) Jos taas mikä tahansa kristillinen tai ei-kristillinen yhdyskunta on muodostunut pääuskonnon rinnalle, puhutaan sosiologian kielessä lahkosta. Käytetään myös melkein samassa tarkoituksessa sanaa kultti.
c) Kansankielessä ja löysässä kirkollisessakin kielessä saatetaan lahkoksi sanoa erillistä kristillistä uskontokuntaa, oli se sitten eronnut 1) opillisista syistä, 2) hallinnollisista syistä tai 3) julistuksen intensiteetin suhteen.
Suomessa toimivat kristilliset yhteisöt ovat opillisesti melko lähellä kirkkoa. Joitakin eroja on, kuten usko vapaaseen tahtoon ja eroja kasteopissa ja yleensä raamatuntulkinnassa, mutta kaiken kaikkiaan oppi ei paljon poikkea luterilaisuudesta.
Skismanakaan niitä ei kuitenkaan voi pitää, sillä pääerottavana tekijänä ei ole hallinnon erimielisyys, vaan käsitys kristillisyyden intensiteetistä. Luterilainen kirkko on katsonut, ja kahden regimentin opissaan sen oikein muotoillutkin, että pelastus on avoin kaikille. Tavalliset ihmiset ovat yhtä lailla kristittyjä kuin erityisuskonnollisetkin.
Muut yhteisöt taas lukuunottamatta vanhoja kirkkoja, katsovat, että kristinusko on otettava hyvin tosissaan, muuten se ei ole kristinuskoa ollenkaan ja vie kadotukseen tai jopa kidutushelvettiin.
Kirkon piirissä on aina lähdetty siitä, että koko kansa ei voi rakentaa kaikkea elämäänsä kristinuskon ympärille. Sekä kunkin luonteenlaatu että arjen askareetkin vaativat, että muita asioita täytyy voida käsitellä enemmän kuin uskonasioita.
Vapaissakin suunnissa tämä yleensä käsitetään ja hyväksytään, mutta eräät menevät niin pitkälle, että muodostavat yhden hengen raamatunlukupiirejä ja viestittävät oivalluksiaan netissä. He ovat aitoja lahkolaisia sulkiessaan muilta tien pelastukseen. Heidän elämänsä muodostuu vain uskonnosta ja rähjäämisestä, jopa tyystin sopimattomista puheistakin.
Kirkko on kasvattanut kansaa kristillisyyteen kastein, koulun aamunavauksin, uskonnonopetuksin, rippikouluin ja jumalanpalveluksin. Sanaa on julistettu ei vain hääpareille vaan myös vainajan saattoväelle. Kaikki ovat kuulleet runsaasti kirkon kristillistä julistusta. Enempää ei voi julistaa, ettei se käy vastenmieliseksi. Tulee olla kohtuullinen ja sopeuttaa toiminta mahdollisuuksien mukaan. Näin saadaan suurin tulos niin kalastuksessa kuin kristinuskon menestymisessä.
Siksi emme ota neuvoja palstafundiksilta, jotka vaativat, että julistuksemme olisi yli-intensiivistä. Kirkolla on oma linjansa, ja se pysyy. Kirkko on Kristuksen perustama, eivätkä tuonelan portit sitä voita.
Miksi pidän tätä asiaa esillä? Siksi, että tämä on luterilainen palsta, jonne joku saattaa tulla etsivällä mielellä. Kaikkien kuuluu kuulla kirkon sanoma, että Jeesukselle kelpaa ihan tavallinen ihminen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
”… koko kansa ei voi rakentaa kaikkea elämäänsä kristinuskon ympärille.”
Aivan, eivät kaikki voi pelkästään antautua uskonnon harjoittamiseen. Sillä me elämme edelleen ihmisinä ja joudumme tekemään monenlaisia töitä elääksemme.
”Sekä kunkin luonteenlaatu että arjen askareetkin vaativat, että muita asioita täytyy voida käsitellä enemmän kuin uskonasioita.”
Juuri sen vuoksi meistä on luotu niin erilaisia, jotta täydentäisimme toinen toisiamme.
"Kirkolla on oma linjansa, ja se pysyy. Kirkko on Kristuksen perustama, eivätkä tuonelan portit sitä voita."
Mistä kirkko on moisen aseman saanut? Missä kohtaa raamatussa sanotaan, että arkkipiispan tai piispojen määräysten mukaan toimitaan? Miksi kirkko hajosi? Onko Paavi edelleen Kristuksen sijainen? Kumpi kirkko on Kristuksen hyväksymä? Sanoiko Jeesus ehtoollisen mukana tulevasta syntien anteeksisaamisesta mitään? Minun mielestäni synnit saa anteeksi Jeesukselta, kun ihminen kääntyy Jeesuksen puoleen ja pyytää syntejään anteeksi sekä tekee synneistään parannuksen.
Paavi ainakin väittää, että on yhä Kristuksen sijainen, vaikka Raamattu julistaa, että Pyhä Henki on Kristuksen sijainen maanpäällä. Toiseksi katolinen kirkko toivoo, että myös luterilaiset palaa vielä takaisin emokirkon hoteisiin nöyrtyen ja anteeksipyydellen.
Se on tätä nykyaikaa, kun ei enää se vanha ja perinteinen (lue konservatiivinen) käykään vaan halutaan tehdä ihan omia juttuja. Laitetaan kaikki uusiksi ja mutta kuvitellaan sitten että se on jotenkin aidompaa.
"Siksi emme ota neuvoja palstafundiksilta, jotka vaativat, että julistuksemme olisi yli-intensiivistä."
Tuosta olen aivan samaa mieltä. Eikä heidän käännytysyrityksilleen pidä liikaa suuttuakkaan.
"Siksi emme ota neuvoja palstafundiksilta, jotka vaativat, että julistuksemme olisi yli-intensiivistä. Kirkolla on oma linjansa, ja se pysyy. Kirkko on Kristuksen perustama, eivätkä tuonelan portit sitä voita."
Ja mitäpä sanoo Kristus (John 5: 19, 24):
"Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee.
..."Joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään".
(John 3: 5): " ..,jos joku ei synny vedestä ja hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan."
Jumalan sanan mukaan tuonelan portit eivät voita sitä henkilöä, joka noudattaa elämässään Taivaallisen Isänsä tahtoa.
Toki heitä on ev. lut kirkkomme piirissä, ns. kristillisissä yhteisöissä ja uskoisin, että myös ko. yhteisöjen ulkopuolella, koska Jumala sanoo sanassaan, että olen pannut lakini heidän sydämiinsä.
"Miksi pidän tätä asiaa esillä? Siksi, että tämä on luterilainen palsta, jonne joku saattaa tulla etsivällä mielellä. Kaikkien kuuluu kuulla kirkon sanoma, että Jeesukselle kelpaa ihan tavallinen ihminen."
Sanoisin tämän palstan henkisestä ilmapiiristä näin, että pysykää pois kaikki alle 18-vuotiaat.
Ja mitä tulee sydämestään Jumalaa etsiville, niin he huomaavat välittömästi palstasilmäiltyään, että tyhjästä on paha nyhjäistä.
Ja mitäpä minä teen tällä palstalla?
Tutkiskelen lähimmäisteni mielenliikkeitä, jotka silmäkkäin oleviin lähimmäisteni arkipäivämielenliikkeisiin verraten näyttävät olevan yhtä kaukana toisistaan kuin itä lännestä.
Toki ev. lut. kirkkommekin mielenliikkeistä on hyvä pysyä ajan tasalla siksi, koska olen ko. kirkon jäsenenä ollut seurakuntaliitetystä kasteestani lähtien, eroamatta kuitenkaan kirkosta murkkuikäisenä valitsemani tieteellisateististisen maaiolmankatsomukseni takia.
”Siksi emme ota neuvoja palstafundiksilta, jotka vaativat, että julistuksemme olisi yli-intensiivistä.”
”Ja mitäpä sanoo Kristus…”
Ja koska ”palstafundikset” eivät juuri piittaa Jeesuksen opetuksista, niin juuri sen vuoksi heidän käskyjään ei ehkä kannata noudattaa?