Olen jo pidempään miettinyt, että miksi itsemurhaa suunnittelevalle sanotaan kuinka pitäisi ajatella läheisiä? Ikäänkuin läheisten takia pitäisi jaksaa synkkää elämää, kaverin suru on tärkeämpää kuin oma! En ymmärrä. Jos ihmiset eivät eläessään voi kertoa kuinka tärkeitä toisilleen ovat niin turha on itsemurhan tehnyttä siitä syyllistää. Itse ainakin toivon kuolemaa. Kukaan ei ole aikoihin sanonut välittävänsä minusta, rakastamisesta nyt puhumattakaan. Olen onneton ja yksinäinen, vailla parempaa tulevaisuutta. Ehkä jollakin menee vielä huonommin, mutta oikeesti se ei lohduta minua yhtään enkä aio jaksaa tätä surkeutta toisten hyvinvoinnin takia, olen kai itsekäs?! Joten sanokaa ihmiset ääneen tärkeille ihmisille, että he ovat teille tärkeitä!!!
kerro kun välität
surumieli
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen yksineläjä, sukulaisia ei ole kun olen jo yli 60 vuotta ja kaukaisimmatkin tädit, enot ja sedät ovat pian kuolleet. Ei ole kumppania ei jälkikasvua ja luuletko että minulle sanotaan kovainkaan usein: rakastan sinua, olen tärkeä, maailmani. Siitä huolimatta olen onnellinen kun saa elää, tehdä kivoja juttuja. On minulla kavereita ja ihmisiä ympärillä, mutta eivät he ole silla tavalla läheisiä, että sanoisivat rakkauden tunnustuksia.
Minua ei moni pitkään kaipaisi ja tuskin muistelisi, jos tappaisin itseni, mutta en halua tehdä sitä.
Sen kyllä tiedän että Jumala rakastaa minua ja olemassaolollani on täällä tarkoitus. Elämässä pitää tehdä monia suunnitelmia, mutta kuolema on varma, jota ei tarvitse etukäteen suunnitella. Se ei meitä unohda vaan tulee kyllä ihan ajallaan, joten kannattaa käyttää energiansa johonkin muuhun kuin kuoleman toteuttamiseen.
Hei nimimerkki, surumieli
Siinä puhut aivan totta, että meidän pitäisi opetella kertomaan läheisillemme, että he ovat tärkeitä ja rakkaita. Jokainen tahtoo kuulla sen. Mietit miksi itsemurhaa suunnittelevalle sanotaan, että läheiset kärsivät. Varmaankin siksi, että se on tosiasia. Ja ehkä siksi, että sen kautta epätoivoinen ehkä tulee ajatelleeksi juuri sitä, että hän on omaisilleen rakas. Totta on myös se, ettei masentunut ja murheellinen jaksa ajatella muiden tilannetta, hänellä on omassa hetkestä toiseen jaksamisessa riittävästi.
Sanot olevasi onneton ja yksinäinen. Surullista. Oletko etsinyt sellaista tekemistä tai paikkaa, jossa on muita ihmisiä, jossa voisit kokea elämän mielekkyyttä. Me tarvitsemme sitäkin, että arjessa on meille tehtävä. Sinun elämäsi on arvokas ja ainutlaatuinen. Toivottavasti löydät sen ja voit katsoa tulevaisuuteen luottavaisesti, milloin tahansa voi tapahtua jotain hyvää.
Lämpimin ajatuksin,
Pirkko-pappi