Lukaisin tulossa olevan kuuman ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittisen syksyn keskustelutarpeita varten Suomen ja Iso-Britannian 9.7. tekemän kahdenvälisen puitesopimuksen näiden maiden puolustusyhteistyöstä.
Ohi Nato-jäsenyyden USA:n syliin
ERommel
16<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sopimuksen, jota ei ole viety eduskunnan käsittelyyn, on Suomen puolesta allekirjoittanut Niinistö, tässä tapauksessa sotaministeri Jussi Niinistö. Muodollisesti sopimus ei ole juridisesti sitova. Herää kysymys, mihin tarkoitukseen tarvitaan näin mitäänsanomaton sopimus, jota ei tosi paikan tullen kummankaan osapuolen tarvitse noudattaa. Seuraavaksi herää kysymys, onko tämä puitesopimus vain yleissopimus sen perusteella tehtäville operationaalisille – ja salaisille – muille sopimuksille.
Tätä puitesopimusta vaarallisempi ulkopoliittinen riski on syyskuussa 2014 Naton kanssa tehty isäntämaasopimus, jonka allekirjoitti Suomen puolesta puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg. Siihen sopimukseen kuuluu salaisia lisä- tai toimeenpanoasiakirjoja. Erityisen merkittävä kohta on siihen kirjattu määritelmä Naton sotilaallisesta toiminnasta, jossa Suomi valmistautuu antamaan isäntämaa-apua Naton tai Nato-maan (esimerkiksi Yhdysvaltojen) toimille. Avunantoon kuuluvia vieraiden toimia Suomessa ovat muun muassa ”taistelun tai sotilaallisen toimen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavan torjuntatoimen toteuttaminen, myös hyökkäys”.
Hyökkäyksessä avustaminen ei ole puolustusyhteistyötä vaan hyökkäysyhteistyötä. Vapise siis Venäjä, täältä vielä tullaan! Olipa tulija sitten Nato tai yksittäinen Nato-maa, Suomi on valmistautunut sitä hönkijää auttamaan.
SDP:n tulevan presidenttiehdokkaan (?) Sauli Niinistön ensimmäisen presidenttikauden turvallisuuspolitiikan Nato-ulottuvuutta hän itse kuvasi TV 1:n Ykkösaamussa 28.5 seuraavalla tavalla:
”Nato-jäsenyys on äärimmäisen suuri muutos suomalaisessa politiikassa” ja ”kyllä minusta siitä on kansalta kysyttävä”. Hän jatkoi, että ”olen ollut vähän kummissani, kun kuulee sellaista, että päättäjien pitää vain päättää; kansa kuitenkin päättää väärin. Minusta se on demokratiassa aika erikoinen perustelu.”
Itse Nato-jäsenyyteen Niinistöllä on ollut sangen kriittinen kanta:
”Totean, että kahdet presidentinvaalit olen käynyt tilanteessa, jossa peruspuolue – minut nimittänyt puolue – on ollut Naton kannalla, ja minä en ole kummassakaan sitä kantaa ollut ajamassa.”
Presidentti omasta puolestaan on määritellyt Suomen ulkopolitiikan peruspilarit seuraavalla tavalla:
”Näen Suomen turvallisuusaseman kokonaisuutena, joka on neljän pilarin varassa. Ne ovat kansallinen puolustus ja turvallisuus, länsi-integraatio ja kumppanuudet, toimivat Venäjä-suhteet ja kansainvälinen järjestelmä ja laaja turvallisuus.”
Tähän asti kaikki hyvin.
Nyt tulollaan näyttää kuitenkin olevan uusi tilanne. Suomi nimittäin luo uudenlaista sopimusjärjestelmää eduskunnan ohitse tehtävien kahdenvälisten puolustus- ja ilmeisesti myös hyökkäyspoliittisten sopimusten sarjassa, kun valmisteilla on seuraavaksi USA:n kanssa tehtävä kahdenvälinen puitesopimus ”puolustusyhteistyöstä”. (Yhdysvallathan on jo Suomen sotaanvarustautumisen suurin materiaalitoimittaja!) Siitä sanotaan, että se on samanlainen kuin Iso-Britannian kanssa tehty sopimus, mutta sen näkee. Taustalla on joka tapauksessa isäntämaasopimus, johon on kirjattu kaikki Nato-maiden näkökulmasta tarpeellinen sotilaallinen avunanto, myös hyökkäyksessä avustaminen.
Näissä oloissa herää uudenlainen kysymys: Ollaanko nyt tekemässä benzihyppy ilman köyttä ohi Naton mutta Yhdysvaltojen virtuaaliseen syliin? Siltä pohjalta ongelma ei olisi enää Nato-jäsenyys vaan transatlanttinen suhde Yhdysvaltoihin, jonka sotilaallinen eurooppalainen puisto-osasto Nato on. Muodollisesti Nato on demokraattisempi jäsenvaltainen yhteisö kuin esimerkiksi EU, mutta käytännössä se on Euroopassa Yhdysvaltain sotilaspoliittinen ohjus, joka on suunnattu Venäjää vastaan.
Jos Venäjällä olisi oma Ulkopoliittinen instituutti (UPI), joka toimisi Suomen vastaavan laitoksen mallin mukaan, en ihmettelisi, jos se pitäisi Natoa uhkana maalleen myös Suomen suunnalta, vaikka Suomi ei itse valmistautuisikaan hyökkäämään Venäjälle. Eduskunnan rahoittama Suomen UPI on yhden asian liike, jonka henkiset juuret ovat Naton transatlanttisessa sopimusjärjestelmässä hyvin etäällä Suomen geopoliittisesta ja kansamme yleisesti hyväksymästä liittoutumattomuuteen perustavasta reaalipolitiikasta.
Lisään tähän linkin Jouni Snellmanin kommentista. Tämä on erittäin ajankohtainen asia myös Ruotsissa: http://www.dn.se/nyheter/sverige/ewa-stenberg-sveriges-val-star-mellan-n…
Elämmekö nyt sellaista aikaa, että Nato-jäsenyys on menneiden talvien lumia ja sen tilalle on tulossa suorat sotilaalliset suhteet Naton isäntämaan Yhdysvaltojen kanssa?
Tämä Esko Seppäsen kirjoitus julkaistiin alun perin 9.9.2016 hänen Uuden Suomen blogissaan.
Kerrotko mistä luit?
Kyllä, Vastavalkeassa on juttu ja jutun laatija on Esko Seppänen.
Oletko, Erommel, Esko Seppänen kun teidän molempien kirjoitukset alkavat "Lukaisin tulossa olevan kuuman ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittisen..." sanoilla?
En toki ole, mutta asiat on helpompi tuoda ruodittaviksi palstalle....tuntuu vain että mitä asiallisempi juttu sitä hiljaisemmaksi menee Nato kiimakko?
No hei, sanoinko jotain loukkaavaa? Pari kysymystä vain.
Tarkoitin reagointia itse Esko Seppäsen juttuun....ajankohtaista asiaa ja meitä kaikkia koskettava....siksi sitä pitäisi julistaa mahdollisimman monissa paikoissa.
Termi kansanvihollinen on natottajan virallinen nimi. Suomen kansaa kohtaa on tehty rikos.Isäntämaasopimus ja puitesopimus pitäisi saattaa valtakunnanoikeuteen.
Hallituksella ja presidentillä on oikeus ja velvollisuus tehdä kansallista turvallisuutta parantavia sopimuksia.
Maanpetturit ja muut tiltut ovat tietysti niitä vastaan.