Eräs saarnaaja kertoi vanhasta pahoin dementoituneesta naisesta. Tämä nainen ei enää tuntenut edes omaa miestänsä eikä lapsiaan. Mutta hän oli ollut uskossa Herraan Jeesukseen Kristukseen nuoruudestaan asti ja aktiivinen seurakunnassa.
Hänen seurakuntansa pitkäaikainen pastori tuli tervehtimään häntä. Pastori kysyi vanhukselta tunnetko minut. Nainen katsoi pastoria ja sanoi: "En tiedä kuka sinä olet, en ole koskaan tavannut sinua." Sitten pastori kysyi: "Tunnetko sinä Jeesuksen Kristuksen?" Heti naisen kasvoille levisi leveä ihastunut hymy. Hän vastasi haltioituneena: "No tottahan minä Jeesuksen tunnen."
Tämä tapaus lienee tosi. Ainakin se on raamatullinen. Se, joka on kerran oppinut tuntemaan Herran Jeesuksen Kristuksen, ei koskaan unohda Häntä. Hän ei dementoidu niin pahoin ettei enää muistaisi Jeesusta. Omat lapset ja puolison voi unohtaa mutta ei Jeesusta Kristusta.
En tiedä onko poikkeustapauksia jolloin uskova dementiaa sairastanut henkilö olisi unohtanut tuntevansa Jeesuksen Kristuksen.
Mitä tämä kertoo meille? Uskovalle ei ole opetettu Jeesuksesta Kristuksesta niin että hän ihmisten opettamana historiallisena henkilönä tuntee Jeesuksen. Uskova on itse tullut tuntemaan Jeesuksen omakohtaisena Vapahtajana. Jeesus nimittäin lupaa ilmoittaa itsensä sellaiselle uskovalle joka rakastaa Häntä. Jeesus on todellinen elävä Jumala jonka uskova unohtaa viimeisenä, jos unohtaa ollenkaan.
Uskovalla on siis rakkaussuhde ylösnousseeseen elävään Vapahtajaan. Sitä ei kovin helpolla unohda. Ei edes dementia vie pois Jeesuksen tuntemista.
Minunkaan elämässä uskoon tuloni jälkeen ei ole ollut yhtään paivää jolloin en olisi muistanut Jeesusta ja ajatellut Häntä.
Eräs uskova mies kertoi tähän asiaan liittyvää hänelle tapahtunutta tapausta. Hän oli keskustellut erään uskosta osattoman henkilön kanssa. Tämä henkilö oli kysynyt häneltä että miksi hän ei tee sitä ja tätä. Uskova vastasi että en tee sellaisia tekoja koska olen uskossa Jeesukseen Kristukseen. Uskosta osaton kysyi sitten häneltä: "Mutta jos sinä sattuisit unohtamaan olevasi uskossa ja sitten teetkin vahingossa." Uskova mies sanoi ettei hän voi unohtaa olevansa uskossa. Enhän minä voi unohtaa että olen naimisissa ja että minulla on vaimo ja sitten tekisin huorin "vahingossa".
Meillä jokaisella on mahdollista tulla tuntemaan Jeesus Kristus omana Vapahtajana Hänen itsensä tullessa meidän elämään ja sydämeen henkilökohtaisena Vapahtajana ja Herrana. Uskoon tulemisemme on siis Jumalan itsensä vaikuttamaa. Jumala kosi meitä ja me vastasimme: "Tahdon". Uskossa oleminen on näin suhde elävään Jumalaan Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänen läsnäolo meidän elämässämme .
Toinen ihminen ei voi antaa meille tätä suhdetta, ei saarnoilla eikä todistamisilla. Me saamme yhteyden elävään Jumalaan Jeesuksessa Kristuksessa kun me uskomme evankeliumin Hänestä ja otamme Hänet vastaan omana Vapahtajana ja Herrana.
Hänen seurakuntansa pitkäaikainen pastori tuli tervehtimään häntä. Pastori kysyi vanhukselta tunnetko minut. Nainen katsoi pastoria ja sanoi: "En tiedä kuka sinä olet, en ole koskaan tavannut sinua." Sitten pastori kysyi: "Tunnetko sinä Jeesuksen Kristuksen?" Heti naisen kasvoille levisi leveä ihastunut hymy. Hän vastasi haltioituneena: "No tottahan minä Jeesuksen tunnen."
Tämä tapaus lienee tosi. Ainakin se on raamatullinen. Se, joka on kerran oppinut tuntemaan Herran Jeesuksen Kristuksen, ei koskaan unohda Häntä. Hän ei dementoidu niin pahoin ettei enää muistaisi Jeesusta. Omat lapset ja puolison voi unohtaa mutta ei Jeesusta Kristusta.
En tiedä onko poikkeustapauksia jolloin uskova dementiaa sairastanut henkilö olisi unohtanut tuntevansa Jeesuksen Kristuksen.
Mitä tämä kertoo meille? Uskovalle ei ole opetettu Jeesuksesta Kristuksesta niin että hän ihmisten opettamana historiallisena henkilönä tuntee Jeesuksen. Uskova on itse tullut tuntemaan Jeesuksen omakohtaisena Vapahtajana. Jeesus nimittäin lupaa ilmoittaa itsensä sellaiselle uskovalle joka rakastaa Häntä. Jeesus on todellinen elävä Jumala jonka uskova unohtaa viimeisenä, jos unohtaa ollenkaan.
Uskovalla on siis rakkaussuhde ylösnousseeseen elävään Vapahtajaan. Sitä ei kovin helpolla unohda. Ei edes dementia vie pois Jeesuksen tuntemista.
Minunkaan elämässä uskoon tuloni jälkeen ei ole ollut yhtään paivää jolloin en olisi muistanut Jeesusta ja ajatellut Häntä.
Eräs uskova mies kertoi tähän asiaan liittyvää hänelle tapahtunutta tapausta. Hän oli keskustellut erään uskosta osattoman henkilön kanssa. Tämä henkilö oli kysynyt häneltä että miksi hän ei tee sitä ja tätä. Uskova vastasi että en tee sellaisia tekoja koska olen uskossa Jeesukseen Kristukseen. Uskosta osaton kysyi sitten häneltä: "Mutta jos sinä sattuisit unohtamaan olevasi uskossa ja sitten teetkin vahingossa." Uskova mies sanoi ettei hän voi unohtaa olevansa uskossa. Enhän minä voi unohtaa että olen naimisissa ja että minulla on vaimo ja sitten tekisin huorin "vahingossa".
Meillä jokaisella on mahdollista tulla tuntemaan Jeesus Kristus omana Vapahtajana Hänen itsensä tullessa meidän elämään ja sydämeen henkilökohtaisena Vapahtajana ja Herrana. Uskoon tulemisemme on siis Jumalan itsensä vaikuttamaa. Jumala kosi meitä ja me vastasimme: "Tahdon". Uskossa oleminen on näin suhde elävään Jumalaan Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänen läsnäolo meidän elämässämme .
Toinen ihminen ei voi antaa meille tätä suhdetta, ei saarnoilla eikä todistamisilla. Me saamme yhteyden elävään Jumalaan Jeesuksessa Kristuksessa kun me uskomme evankeliumin Hänestä ja otamme Hänet vastaan omana Vapahtajana ja Herrana.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä uskova, joka on dementoitunut, yleensä muistaa Jeesuksen ja puhuu usein pääsystä Taivaaseen.
Saarnoilla ja todistamisilla ei saada ketään uskoon ikäänkuin jonkun ihmisen uskoon tulo olisi toisen ihmisen onnistunutta käännytystä (ilman Jumalan itsensä osuutta). Uskoon tulot tapahtuvat kylläkin monta kertaa saarnojen ja todistusten kautta. Taivaasta lähetetty Jumalan Sana ja Pyhä Henki, joka asuu saarnatussa Jumalan Sanassa, saa meidän uskoon tulot aikaiseksi. Näin uskoon tulomme on Jumalan teko.
Mikä on evankeliumin julistajien ja riviuskovien osuus uskoon tuloissa?
Jeesus Kristus käski opetuslapsia saarnata evankeliumia Hänestä kaikille ihmisille kaikkialla. Sitten Hän sanoi että se, joka uskoo, pelastuu. Ja se, joka ei usko, tuomitaan kadotukseen. Pelastus on siis uskosta evankeliumin Sanaan. Paavali toteaa: "Kuinka kukaan voi uskoa ellei ole julistajaa?"
Jumala on Sana ja Henki. Siksi ....
Edellä totesin että uskoon tulot ovat Jumalan teko meissä ja meille. Jumala on siis meidän keskellämme ja pelastaa. Mutta ... Jumala, Sana ja Henki, tuodaan julistetussa Jumalan sanassa, Jeesuksessa Kristuksessa, kuulijan eteen hänen vastaan otettavakseen tai hyljättäväkseen. Kuulija sitten itse päättää ottaako Sanan (Jeesuksen Kristuksen) vastaan omana Vapahtajana vai ei.
Jumala on antanut meille pelastuksen ja Pelastajan uskon kautta Jumalan Sanaan Jeesukseen Kristukseen.
Ihmisellä täytyy olla ensin kohde mihin uskoa ennen kuin voi uskoa. Hänellä täytyy olla Pelastaja. Evankeliumin julistuksessa annetaan ihmisille Jumalasta tullu pelastava kohde, Jumalan Sana, johon uskoa. Kun joku uskoo julistetun sanan ja ottaa sen vastaan, Jumalan Sana pelastaa ja uudestisynnyttää ihmisen. Näin ihminen syntyy Sanasta ja Hengestä, so. Jumalasta Jumalan lapseksi ja tulee uskoon ja pelastuu.
Uskoon tulemisemme ovat siis täysin Jumalan teko meissä ja meille. Meidät pelastaa taivaasta lähetetty Jumalan Sana. Uskovien (evankeliumin julistajien) osuus on tuoda taivaasta jo meille tullut Jumalan pelastava Sana ihmisten eteen heidän vastaan otettavaksi. Julistettu Jumalan Sana evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta on siis taivaasta. Se ei ole ihmisten juttuja. Siksi se sana ja sanoma pelastaa siihen uskovan ihmisen.
Jesaja:
12:2 "Katso, Jumala on minun pelastukseni; minä olen turvassa enkä pelkää, sillä Herra, Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, hän tuli minulle pelastukseksi.""
Roomalaiskirje:
1:16 "Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle."