Oikean seurakunnan

täällä sen käsityksen, että adventtikirkko opettaa jotenkin harhaoppia. Jos tuo kirjoitus on adventtikirkon opetusta missä siinä on sitä väärää oppia? Minusta nuo asiat oli hyvin perusteltu raamatulla.

ihmetellen kirjoitti:

täällä sen käsityksen, että adventtikirkko opettaa jotenkin harhaoppia. Jos tuo kirjoitus on adventtikirkon opetusta missä siinä on sitä väärää oppia? Minusta nuo asiat oli hyvin perusteltu raamatulla.

Adventistit tulkitsevat raamatttua EGW näkyjen pohjalta.- Samoin tekevät Ns. Mormoonit ja Jehovantodistajat heilläkin jokin näkijä jonka varaan koko oppi rakennetaan.

kukija 123 kirjoitti:

Adventistit tulkitsevat raamatttua EGW näkyjen pohjalta.- Samoin tekevät Ns. Mormoonit ja Jehovantodistajat heilläkin jokin näkijä jonka varaan koko oppi rakennetaan.

En minä tuossa huomannut mitään EGW juttuja?

Vai enkö ymmärtänyt jotain?

ihmetellen kirjoitti:

En minä tuossa huomannut mitään EGW juttuja?

Vai enkö ymmärtänyt jotain?

http://koti.mbnet.fi/kyti/index.htm

kulkija 123 kirjoitti:

http://koti.mbnet.fi/kyti/index.htm

Mielenkiintoinen linkki, mutta en tajunnut miten tuo liittyisi aloitusviestiin?

ihmetellen kirjoitti:

Mielenkiintoinen linkki, mutta en tajunnut miten tuo liittyisi aloitusviestiin?

Mitenkö liittyy..?
No minusta aloituskirjoitus on Adventistin laatimaa. Alku tekstiin voi yhtyä ja kaikki kuulostaa niin kuin pitääkin. ( Kristinuskoa ). Mutta ei tuossa kaikki mitä he edustavat. Ja tuosta linkistä jos jaksaa perehtyä ja syventyä
voi ainakin nähdä hiukkasen syvemmälle mitä kaikkea heidän opeissa uskotaan.

kulkija 123 kirjoitti:

Mitenkö liittyy..?
No minusta aloituskirjoitus on Adventistin laatimaa. Alku tekstiin voi yhtyä ja kaikki kuulostaa niin kuin pitääkin. ( Kristinuskoa ). Mutta ei tuossa kaikki mitä he edustavat. Ja tuosta linkistä jos jaksaa perehtyä ja syventyä
voi ainakin nähdä hiukkasen syvemmälle mitä kaikkea heidän opeissa uskotaan.

Laitoin linkin ylös. Tutkin sitä kunhan kerkiän.

ihmetellen kirjoitti:

Laitoin linkin ylös. Tutkin sitä kunhan kerkiän.

Tutkiva tuomio on Adventisteilta omaperäistä ja pohjautuu EGW näkyjen pohjalta.
Näillä palstoilla on tuolla aikaisemmin käyty asioista keskusteluja ja vaikutelma on aika ristiriitainen heidän osalta. Koska raamatusta ei löydy ns. tutkiva tuomiosta mitään vaan ovat Adventistien omia sepistyksiä.
Kauheaksi asian tekee sen että tutkiva tuomio oppi vesittää Jeesuksen uhrityön. Tulee heidän opista sellainen vaikutelma kuin Jeesus ei vielä olisikaan toimittannut työtään loppuun. Seurausta tästä, jolloin aletaan pystyttään omaa vanhurskautta joka näkyy käskyjen ja lakien korostamisessa.

ihmetellen kirjoitti:

Laitoin linkin ylös. Tutkin sitä kunhan kerkiän.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000013&posting=22000000005765452

ihmetellen kirjoitti:

Laitoin linkin ylös. Tutkin sitä kunhan kerkiän.

Aina yritän nähdä rivienväliin, ja ajatella itsekin, koska kirjoittajien kannannotot on jokaisella niinkuin itsellänikin katsottu omasta opitusta ja näkemästä suunnasta.

tunnettu Helluntaipastori ja opettaja O.Kokkonen opetti aikoinaan sitä, jos oikein ymmärsin, että myös palkan maksukin on olemassa.
Joudummehan uskovinakin Jumalan tuomioistuimen eteen. Pelastus on armoa jne. Näitä opetuksia peilaten katsoin tutkivaa tuomiota, näkisin siinä opetuksen tarkoituksen pohjimmiltaan olevan sen, että uskovan ei tarvitse pelätä mitään, mutta jos uskova surutonna vaeltaa, niin voi mennä ohi pelastuksesta.

Mielestäni hyvinkin aiheellinen näköalana. Tämän vaellukseni aikana näen uskovan nimen alla kulkevaa vaeltajaa kulkevan hyvin surutta, voiko sanoa synnistä toiseen. Puhutaan armolahjoista, niiden omistuksesta, puhutaan kielillä jne. Mutta hedelmät ovat kammottavia. Tätä taustaa vasten katsottuna, olisi hyvä muistuttaa siitä, että armon alla vaeltaen Jumala katsoo tekemisiämmekin.
ts. voiko karvasta vettä kummuta elävästä lähteestä.

Pidetäänpä vilpittömät kannanotot ja keskustelut.

niinkuin kirjoitin Jumalan silmäteristä
Me kaikki olemme niitä, myös adventistit. Muistakaamme tämä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000013&posting=22000000006278741

kysyn kirjoitti:

Aina yritän nähdä rivienväliin, ja ajatella itsekin, koska kirjoittajien kannannotot on jokaisella niinkuin itsellänikin katsottu omasta opitusta ja näkemästä suunnasta.

tunnettu Helluntaipastori ja opettaja O.Kokkonen opetti aikoinaan sitä, jos oikein ymmärsin, että myös palkan maksukin on olemassa.
Joudummehan uskovinakin Jumalan tuomioistuimen eteen. Pelastus on armoa jne. Näitä opetuksia peilaten katsoin tutkivaa tuomiota, näkisin siinä opetuksen tarkoituksen pohjimmiltaan olevan sen, että uskovan ei tarvitse pelätä mitään, mutta jos uskova surutonna vaeltaa, niin voi mennä ohi pelastuksesta.

Mielestäni hyvinkin aiheellinen näköalana. Tämän vaellukseni aikana näen uskovan nimen alla kulkevaa vaeltajaa kulkevan hyvin surutta, voiko sanoa synnistä toiseen. Puhutaan armolahjoista, niiden omistuksesta, puhutaan kielillä jne. Mutta hedelmät ovat kammottavia. Tätä taustaa vasten katsottuna, olisi hyvä muistuttaa siitä, että armon alla vaeltaen Jumala katsoo tekemisiämmekin.
ts. voiko karvasta vettä kummuta elävästä lähteestä.

Pidetäänpä vilpittömät kannanotot ja keskustelut.

niinkuin kirjoitin Jumalan silmäteristä
Me kaikki olemme niitä, myös adventistit. Muistakaamme tämä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000013&posting=22000000006278741

Uskon, että monissa seurakunnissa on paljon hyvää, mutta samalla jotain väärää. Raamattu sanoo, että pidä se, mikä on hyvää.

Vaikka kuuluukin johonkin seurakuntaan, ei tarvitse hyväksyä kaikkea sitä, mitä seurakunta opettaa.

Uskovia Jumalan lapsia on jokaisessa seurakunnassa
yhteisössä ja kirkkokunnassa.
Mielenkiintoinen kysymys mielestäni on se, kuinka Jeesus kansansa kokoaa, milloin täyttyy se Jeesuksen rukous..."että he kaikki olisivat yhtä.."
Tosin kutsuhan kuuluu Jumalan sanassa..."lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen
synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa." ilm.18:4,kutsu kuuluu lähtemään ulos Babyloniasta, uskontojen sekoituksesta, sillä se on tullut ...."riivaajien asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten henkien tyyssijaksi..." ilm.18:2

Etkö lukenut kirjoitustani?

--"On ilmeistä, että kaikissa kirkkokunnissa on todellisia kristittyjä."--

Kaikki jumalan lapset ovat sisaria ja veljiä, ovatpa he sitten missä tahansa.

Helena kirjoitti:

Uskovia Jumalan lapsia on jokaisessa seurakunnassa
yhteisössä ja kirkkokunnassa.
Mielenkiintoinen kysymys mielestäni on se, kuinka Jeesus kansansa kokoaa, milloin täyttyy se Jeesuksen rukous..."että he kaikki olisivat yhtä.."
Tosin kutsuhan kuuluu Jumalan sanassa..."lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen
synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa." ilm.18:4,kutsu kuuluu lähtemään ulos Babyloniasta, uskontojen sekoituksesta, sillä se on tullut ...."riivaajien asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten henkien tyyssijaksi..." ilm.18:2

lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi jne. Mihin ulos ja minne? Missä on se paikka täällä? Tarkoitetaanko tässä Adventtikirkkoon vai miten minun pitäisi tämä ymmärtää?--

kysyn kirjoitti:

lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi jne. Mihin ulos ja minne? Missä on se paikka täällä? Tarkoitetaanko tässä Adventtikirkkoon vai miten minun pitäisi tämä ymmärtää?--

Mielestäni vastaus löytyy lopunajan srk:nan tuntomerkeistä,Jumala kyllä ohjaa kaikessa, kun
sitä rukouksessa pyydetään.
" Mutta minun kansani, joka on otettu minun nimiini, nöyrtyy, ja he rukoilevat ja etsivät minun kasvojani ja palajavat pahoilta teiltänsä, niin minä kuulen taivaasta ja annan anteeksi heidän syntinsä ja teen heidän maansa jälleen terveeksi.Nyt minun silmäni ovat avoinna, ja minun korvani tarkkaavat rukouksia tässä paikassa."toinen aikak.7:14,15
Rukousta tarvitaan ja todellista uskoa ja myöskin uskonpuhdistusta jokaisen yksilön kohdalla samoin kuin jokaisen yhteisön kohdalla, mutta Jumala johtaa kaikessa ja hän on todella kiinnostunut meistä ihmisistä, hän tarkkailee elämänmenoa maan päällä ja lähettää sanansaattajansa avuksi oikealla hetkellä, näin uskon!

Minusta ruokien erotteleminen ja yleensäkin siitä
puhuminen jonain sääntönä adventtikirkossa on joskus mennyt niin sanotusti hieman"yli"
Terveysaiheet eivät mielestäni ole evankeliumia.
Vaikkakin hyvä on olla lihaa syömättä ja viiniä juomatta.Joka siis omassatunnossaan kokee sen oikeaksi niin toteuttaa sitä, ja myös päinvastoin.
Eihän Jeesuskaan ollut kasvissyöjä.
Seurakunnassa on kaikenlaisia ihmisiä, tottakai,
on myös niitä, jotka haluavat elää tosi
yksinkertaisesti,miksi emme sallisi sitä heille.
Room.14 luku on hyvä opas tässä kohdin.
Minä itse en syö sikaa, en kerta kaikkiaan voi sitä tehdä, muutakin lihaa on.Kahvia juon jonkin verran ja vielä olen adventisti, ei kukaan ole pois ajanut sen tähden.Minusta ei pitäisi ravintoasioissa mennä äärimmäisyyksiin niinkuin jotkut tekevät, mutta ehkä he ovat niin aralla tunnolla sen suhteen, muitakin mielipiteitä on.

Kysyt
Missä vedetään ravintoraja?

3.Moos. 11:10 ->
5.Moos. 14:10 ->

Kahvi on riippuvuutta aiheuttava piriste. Tarvitseeko ihminen sellaista?

Joku vaan kirjoitti:

Minusta ruokien erotteleminen ja yleensäkin siitä
puhuminen jonain sääntönä adventtikirkossa on joskus mennyt niin sanotusti hieman"yli"
Terveysaiheet eivät mielestäni ole evankeliumia.
Vaikkakin hyvä on olla lihaa syömättä ja viiniä juomatta.Joka siis omassatunnossaan kokee sen oikeaksi niin toteuttaa sitä, ja myös päinvastoin.
Eihän Jeesuskaan ollut kasvissyöjä.
Seurakunnassa on kaikenlaisia ihmisiä, tottakai,
on myös niitä, jotka haluavat elää tosi
yksinkertaisesti,miksi emme sallisi sitä heille.
Room.14 luku on hyvä opas tässä kohdin.
Minä itse en syö sikaa, en kerta kaikkiaan voi sitä tehdä, muutakin lihaa on.Kahvia juon jonkin verran ja vielä olen adventisti, ei kukaan ole pois ajanut sen tähden.Minusta ei pitäisi ravintoasioissa mennä äärimmäisyyksiin niinkuin jotkut tekevät, mutta ehkä he ovat niin aralla tunnolla sen suhteen, muitakin mielipiteitä on.

Olen samoilla linjoilla kanssasi.

tuntomerkki kirjoitti:

Kysyt
Missä vedetään ravintoraja?

3.Moos. 11:10 ->
5.Moos. 14:10 ->

Kahvi on riippuvuutta aiheuttava piriste. Tarvitseeko ihminen sellaista?

Vanhanliiton raamatunpaikat mihin viittasit tuntomerkki, ymmärrän hyvin niiden merkityksen.
Raamatussa yleensäkin ohjeistetaan siksi paikkoja, että ymmärretään, ettei huonoa kannata suuhunsa laittaa. Itsekään en syö raadonsyöjää, lihaa josta verta ei ole laskettu jne.
Possu kohdan olen ymmärtänyt, niinkuin meillä on tuo ns. karhu. trikiini vaara. Meillä tarkistetaan possunliha, possuhan käsittääkseni on alunpitäen juuri luontokappaleena mahdollisuus saada luonnosta ko. sairaus. Meillä tosin eläin ruokitaan jne. Ei ole vaarallinen.

Jumalan asettamat asiat on sen tarkoituksen mukaisia, mitä halusin kertoa. Ei itsessään saastainen oikeassa olosuhteessa kasvatettuna.

Tiedän lähetyssaarnaaja Jukka Rokan mentyä muistaakseni Kiinaan, ei rahaa, ei ruokaa. Siellä he joutuivat nälkäänsä syömään voi sanoa todella saastunutta madonsyömää possunlihaa. Mikä seuraus. Eivät kuolleet eivätkä sairastuneet. t.s. Jumala auttoi heitä. No tämä oli ääritapaus, eikä varmaan kuulu tähän keskusteluaiheeseen.

Olemme suomalaisina oppineet omat ruokatapamme. Uskon, että terveellä tavalla valiten, pöytämme siunaten, on Hän sen siunaava. Tässä varmaan koemme orjuuttavaksi lähteä jakamaan pöytäaterian vaikkapa perheenä, toinen syö tuota toinen tätä, tai yrittää opetella syömään tätä, kun näin sanotaan. Mutta jos vieraamme adventtiuskova tulee käymään, ymmärrän, että hän on oppinut ehkäpä jo lapsuuden kodista määrätyt tavat. Kunnioitan häntä, enkä tarjoa kuin sitä mitä hän voi syödä. Ymmärrän sen, ettei totuttuun ravintoon oppinut vatsa voi sulattaa vaikkapa lihaa. Mutta toivon, että adventtiuskova ei katsoisi synniksi siunaamaani ateriaa. Syön sen Herran kunniaksi kiitoksella.

Kahvin piriste on tosi, jos sitä rupeaa kuppikaupalla juomaan, mutta mutta, enpä uskoisi kupillinen seurassa pahaa tekevän.

Näin ystävyydellä puhuen.

kysyn kirjoitti:

Vanhanliiton raamatunpaikat mihin viittasit tuntomerkki, ymmärrän hyvin niiden merkityksen.
Raamatussa yleensäkin ohjeistetaan siksi paikkoja, että ymmärretään, ettei huonoa kannata suuhunsa laittaa. Itsekään en syö raadonsyöjää, lihaa josta verta ei ole laskettu jne.
Possu kohdan olen ymmärtänyt, niinkuin meillä on tuo ns. karhu. trikiini vaara. Meillä tarkistetaan possunliha, possuhan käsittääkseni on alunpitäen juuri luontokappaleena mahdollisuus saada luonnosta ko. sairaus. Meillä tosin eläin ruokitaan jne. Ei ole vaarallinen.

Jumalan asettamat asiat on sen tarkoituksen mukaisia, mitä halusin kertoa. Ei itsessään saastainen oikeassa olosuhteessa kasvatettuna.

Tiedän lähetyssaarnaaja Jukka Rokan mentyä muistaakseni Kiinaan, ei rahaa, ei ruokaa. Siellä he joutuivat nälkäänsä syömään voi sanoa todella saastunutta madonsyömää possunlihaa. Mikä seuraus. Eivät kuolleet eivätkä sairastuneet. t.s. Jumala auttoi heitä. No tämä oli ääritapaus, eikä varmaan kuulu tähän keskusteluaiheeseen.

Olemme suomalaisina oppineet omat ruokatapamme. Uskon, että terveellä tavalla valiten, pöytämme siunaten, on Hän sen siunaava. Tässä varmaan koemme orjuuttavaksi lähteä jakamaan pöytäaterian vaikkapa perheenä, toinen syö tuota toinen tätä, tai yrittää opetella syömään tätä, kun näin sanotaan. Mutta jos vieraamme adventtiuskova tulee käymään, ymmärrän, että hän on oppinut ehkäpä jo lapsuuden kodista määrätyt tavat. Kunnioitan häntä, enkä tarjoa kuin sitä mitä hän voi syödä. Ymmärrän sen, ettei totuttuun ravintoon oppinut vatsa voi sulattaa vaikkapa lihaa. Mutta toivon, että adventtiuskova ei katsoisi synniksi siunaamaani ateriaa. Syön sen Herran kunniaksi kiitoksella.

Kahvin piriste on tosi, jos sitä rupeaa kuppikaupalla juomaan, mutta mutta, enpä uskoisi kupillinen seurassa pahaa tekevän.

Näin ystävyydellä puhuen.

Uskon, että Jumala ihmisen tekijänä tietää parhaiten millä polttoaineella ihminen parhaiten toimii.

On tutkittu eri ruoka-aineita ja havaittu useissa ruu'issa haitallisia aineita jonka johdosta ne eivät ole soveliaita syötäväksi. Näin lienee myös sian kohdalla. Kyse ei ole siitä, mitä haluamme tai miltä joku maistuu.

tuntomerkki kirjoitti:

Uskon, että Jumala ihmisen tekijänä tietää parhaiten millä polttoaineella ihminen parhaiten toimii.

On tutkittu eri ruoka-aineita ja havaittu useissa ruu'issa haitallisia aineita jonka johdosta ne eivät ole soveliaita syötäväksi. Näin lienee myös sian kohdalla. Kyse ei ole siitä, mitä haluamme tai miltä joku maistuu.

Aivan, olen kanssasi samaa mieltä.
Itse olen miettinyt syitä Jumalan asettamiin asioihin, ja olen löytänyt sen perusteen, kuten toin näkemykseni possunliha-asiassa.

Näin kääntäen käytännöllisyyteen, miksi jotain tehdään.
5. Moos. 23:14. Varusteidenne joukossa teillä tulee olla pieni lapio, jolla kaivatte ulosteitanne varten kuopan ja peitätte jälkenne.

Jumalalla on peruste asioihin ja uskosin, että näin ymmärtäisin syyn ja seurauksen. Tältä pohjin katson asiaa ja kohdaltani kunnioitan näkemystäsi, koska seisomme kukin itse Herramme edessä ja teemme ymmärryksemme mukaan totta asioissamme. Siksi en sano kumpi tai kampi.
Enkä näkisi, että kenelläkään meillä on siihen mitään sanottavaa. Näin rakastakaamme toisiamme, niin Kristuksen laki toteutuu keskuudessamme. Minä kuljen ainakin vielä syöden hieman possua, vaikka pakkaa possu telkussa mainostamaan "syökää kanaa".
Siunausta sinulle nm. tuntomerkki.

Leikkeleet kannattaa ostaa salassa ja kahvilassa voi käydä irtoviiksien kanssa, tunnistamisen vaikeuttamiseksi. Sitten voin olla adventisti.Voi elämän kevät.

KTR kirjoitti:

Leikkeleet kannattaa ostaa salassa ja kahvilassa voi käydä irtoviiksien kanssa, tunnistamisen vaikeuttamiseksi. Sitten voin olla adventisti.Voi elämän kevät.

Irtoviikset, valepuku, piiloutuminen ei auta, sillä yksi asia on varmoista varmin: Jumala näkee... sana sen sanoo ja niin se on. Jos olet adventisti, helluntailainen, vapaakirkkolainen, luterilainen, katolilainen tms. maailman tuhansista uskonnoista, tai jopa vaikka muslimi, silti Jumala näkee. Hän näkee valossa ja pimeydessä, ylhäällä ja alhaalla, etäällä ja kaukana: Mihin voisin paeta, missä ei henkesi olisi?

Turha yrittää toivotonta. Olkaamme vain oma itsemme. Jumala kuitenkin näkee meidät rehellisimmin. Meillä itsellämmekin on itsestämme parempi kuva, kuin on se oma minä. Lähimmäisillemme voimme teeskennellä parempaa kuin olemme, omaisemme jo näkevät tarkemmin, mutta muista: Jumala näkee!!! Eivät mitkään konstit auta, etteikö hän näkisi. Siksi me niin kipeästi tarvitsemmekin armoa armon päälle.

tuntomerkki kirjoitti:

Uskon, että Jumala ihmisen tekijänä tietää parhaiten millä polttoaineella ihminen parhaiten toimii.

On tutkittu eri ruoka-aineita ja havaittu useissa ruu'issa haitallisia aineita jonka johdosta ne eivät ole soveliaita syötäväksi. Näin lienee myös sian kohdalla. Kyse ei ole siitä, mitä haluamme tai miltä joku maistuu.

Niin selkokielellä. Onko Adventti sisar tai veli, voit vastata. Onko possunsyönti synti ja kahvinjuonti? Kadottaako se? Vai onko se siinämielessä synti, että jos veljesi kokee sen vääräksi, niin siinä tapauksessa se on väärin tehdä?

Kun perustelin näköalojani, tässä vaikkapa trikini vaaran takia. ts. varjeltuu tästä, niin menenkö tulkintoihin, vai en. Lihaa Jeesus söi, niinkuin David, jne, paimentolaiset. Tosin siihen aikaan ei sitä possua ja näkemykseni mukaan ko ongelman takia syöty.

(tosin mm. juutalaisethan, islamin uskon tunnustajat ei syö possua).

Tämä on ystävyydessä kysytty. Ja muut saivartelijat asialinjoilla mennään.


kyselee,,, nm. kirjoittanut: kysyn tai en ja kysyn... .

tästä kirjoitti:

Niin selkokielellä. Onko Adventti sisar tai veli, voit vastata. Onko possunsyönti synti ja kahvinjuonti? Kadottaako se? Vai onko se siinämielessä synti, että jos veljesi kokee sen vääräksi, niin siinä tapauksessa se on väärin tehdä?

Kun perustelin näköalojani, tässä vaikkapa trikini vaaran takia. ts. varjeltuu tästä, niin menenkö tulkintoihin, vai en. Lihaa Jeesus söi, niinkuin David, jne, paimentolaiset. Tosin siihen aikaan ei sitä possua ja näkemykseni mukaan ko ongelman takia syöty.

(tosin mm. juutalaisethan, islamin uskon tunnustajat ei syö possua).

Tämä on ystävyydessä kysytty. Ja muut saivartelijat asialinjoilla mennään.


kyselee,,, nm. kirjoittanut: kysyn tai en ja kysyn... .

Itse en voisi sanoa kenellekään hänen syömistään tai juomistaan synniksi, minusta jokaisen pitäisi ratkaista tämä asia itse.
Jeesuksen sanojen mukaan ruoka ei tee ihmistä saastaiseksi eli vähemmän Jumalalle kelpaavaksi(Mark.7:18,19)Sen sijaan synti ,joka purkautuu ihmisen sydämestä monin eri tavoin, on tässä mielessä vaarallista(jakeet20-23)Tietyt ruuat vahingoittavat terveyttä ja lyhentävät elämää.
Synti puolestaan sulkee ihmisen iankaikkisen elämän ulkopuolelle (ilm.21:27)
Jeesus ei ruokkimisihmeen yhteydessä antanut heittää tähteitäkään pois ,niin hänen suostumuksellaan kuitenkin siat saivat syöksyä järveen(Luuk.8:30-33)Osoittahan tämä tapahtuma, että Kristus ei pitänyt niiden lihaa ihmisravintona.Kun Jeesuksen tulemuksen päivänä
puhutaan jumalattomia kohtaavasta tuhosta, mainitaan heidän joukossaan sellaisia, joden tunnusomaisena piirteenä on sianlihan, hiirien ja muun inhottavan syöminen(Jes.66:15-17)
Koska ajan lopulla ilmaantuu entistä enemmän haitallisia tekijöitä ravintoonkin näyttä profetioiden mukaan siltä, että Raamatun terveysneuvot tulevat yhä tärkeämmiksi,tietäähän Herramme mikä on meille parasta.
Niin...kysyit onko kahvinjuonti ja possunsyönti synti? Tämän paremmin en osaa vastata, mutta sanotaanhan meille:"Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi."(1Kor.10:31)

tästä kirjoitti:

Niin selkokielellä. Onko Adventti sisar tai veli, voit vastata. Onko possunsyönti synti ja kahvinjuonti? Kadottaako se? Vai onko se siinämielessä synti, että jos veljesi kokee sen vääräksi, niin siinä tapauksessa se on väärin tehdä?

Kun perustelin näköalojani, tässä vaikkapa trikini vaaran takia. ts. varjeltuu tästä, niin menenkö tulkintoihin, vai en. Lihaa Jeesus söi, niinkuin David, jne, paimentolaiset. Tosin siihen aikaan ei sitä possua ja näkemykseni mukaan ko ongelman takia syöty.

(tosin mm. juutalaisethan, islamin uskon tunnustajat ei syö possua).

Tämä on ystävyydessä kysytty. Ja muut saivartelijat asialinjoilla mennään.


kyselee,,, nm. kirjoittanut: kysyn tai en ja kysyn... .

Olen saanut sen käsityksen, että nuo syömäjutut ovat terveysOHJEITA. Ei mitään vaatimuksia tai pakkoja, vaan ohjeita siitä kuinka toimimalla pysymme mahdollisimman terveinä ja hyväkuntoisina.

Näin vanhempana matkalaisena hieman yritän katsoa rivienväliinkin Motissakin. Sen tiedän ja ymmärrän, että moni uskova kokee Jumalanvaltakunnan työn tärkeäksi ja haluaa lahjoittaa vaikkapa omaisuuttaan vaikkapa helluntaikirkolle, kirjoitan näin omasta pesästä käsin. Olen itsekin pohtinut asiaa. Jo nyt mietin, että pitäisikö minun katsella ns. vanhainkoti paikkaa syntymäkunnasta, eli muuttaa sinne, koska kotikaupunkini ei maksa paikkaani, kuin omaan nurkkaan. Omaisuudenhan sitten he tulevat siirtämään laskutuksilla kaupungille, tai nykyään kun tämä yksityistetään näihin taskuihin.
Se mitä olen säätänyt menee sinne ja vastaavasti se henkilö, joka ei ole säästänyt vaan vaikkapa juopotellut rahansa kapakissa, saa samat edut ja paikat kuin minä. Rahat vei kapakoitsija tältä toiselta.

Oliskos se väärin jos vaikka ajattelisin tätä työtä ja näin etukäteen lahjakirjan tekisin vaikka helluntaiseurakuntaan. Menisi niille juurille mihin haluaisin. Tekisi vielä sen edun,että saisin helpommin sen vanhainkotipaikan ilman omaa kiinteistöä. oliskohan tämä väärin?

Voisihan siihen joku sitten puuttua perilliset, jotka eivät muuten halua tulla hoitamaan ja katsomaan kun perintöä jakamaan.

esimerkkinä katsoin naapuriin. Autoin invalidia minkä kerkisin. Perilliset kyllä olivat laskettelemassa, urheilemassa, lomailemassa jne. Hän kertoi itse siitä. Eivät kerinneet auttamaan, eivät tekemään lumitöitä, voi kun monesti suri ko. tilannetta... 4 riskiä miestä. Kuolema tuli. No nyt kyllä katsellaan. Mitataan autoa mikä jäi. Jne. Raha kelpaa. Se laittoi minut miettimään sitä kelle lahjoitan ja kun lahjoitan se ei kuulu uskontojen uhrin tätille mitään. Vai pitäsköhän Avot kaveri pyytää testamentin tekoon varalta.

Luettu on aikoinaan omasta lehdestä, kun tästä juttua oli. MOT:n toimittajat halusivat tehdä sensaatiojutun. Totuutta juuri nimeksi.

Miten jonkun testamentti voi olla kiinnostava? Ei ainakaan minua kiinnosta.

tuntomerkki kirjoitti:

Luettu on aikoinaan omasta lehdestä, kun tästä juttua oli. MOT:n toimittajat halusivat tehdä sensaatiojutun. Totuutta juuri nimeksi.

Miten jonkun testamentti voi olla kiinnostava? Ei ainakaan minua kiinnosta.

Eiköhän nyt jokainen voi omalle omaisuudelleen tehdä niin kuin haluaa ja testamentata mihin haluaa, vai pitäisikö se lahjoittaa uskontojen uhrien tilille mutta mieluummin kuitenkin "uskontojen uhrien" uhreille; heitäkin on.

Koska siellä käsitellään Raamattua ja Ilmestyskirjaa.

Danielin kirjan ja Ilmestyskirjan selitysseminaarithan on yleensä tarkoitettu ulkopuolisille, joten ei niissä painoteta oppien tulevan Elleniltä.

Johan tähänkin juttuun on jotkut sanoneet, ettei he näe mitään Elleniä jutussa tai että siinähän vedotaan Raamattuun. Tässä on koko sisäänvedon juju.

Kuka menisi seminaariin, jossa sanotaan: tulkaa tänne, selitämme Ilmestyskirjan profeettamme Whiten sanoin?

piilee kirjoitti:

Danielin kirjan ja Ilmestyskirjan selitysseminaarithan on yleensä tarkoitettu ulkopuolisille, joten ei niissä painoteta oppien tulevan Elleniltä.

Johan tähänkin juttuun on jotkut sanoneet, ettei he näe mitään Elleniä jutussa tai että siinähän vedotaan Raamattuun. Tässä on koko sisäänvedon juju.

Kuka menisi seminaariin, jossa sanotaan: tulkaa tänne, selitämme Ilmestyskirjan profeettamme Whiten sanoin?

Danielin-ja ilmestyskirjan seminaarit on kyllä tarkoitettu ihan kaikille,siis myös seurakuntaan kuuluville.
Myös sinulle, hyvä ystävä, jos et ole vielä näitä seminaareja käynyt!

Helena kirjoitti:

Danielin-ja ilmestyskirjan seminaarit on kyllä tarkoitettu ihan kaikille,siis myös seurakuntaan kuuluville.
Myös sinulle, hyvä ystävä, jos et ole vielä näitä seminaareja käynyt!

Onko joku elämän standardi käydä harhaoppinen seminaari?

Joko olet käynyt vai etkö? Olisiko muita standardeja: joko kävin äiti-Amman halattavana vai et, joko kävin pyhiinvaelluksella Mekassa vai et...

Miksi pitäisi flirttailla harhaoppien kanssa? Pelata venäläistä rulettia: Amma ei harhauttanu, Mekka ei harhauttanu - katotaan harhauttaako adventistien Ilmestyskirjaseminaari.

Ikuisessa helvetissä on sitten tuskien keskellä kiva kirota itseänsä, että pitikö mennä sinne seminaariin, kun se laukes naamalle.

Entäs, jos spa-seminaari ei harhautakaan, mitä hyötyä siitä olisi elämälle, että olisi käyttänyt aikaansa väärien Raamatun selitysten kuuntelemiseen. Eri asia on sitten, jos on jonkinlainen harhaoppien tutkija, silloin tietysti pitää ottaa selvää, mutta kyllä tutkijoidenkin on pysyttävä Jeesuksen veren alla ja oltava kriittisiä, kun menevät noihin tilaisuuksiin. "Olen tutkija, minulle ei voi käydä huonosti" on väärää omaan lihaansa luottamista, jolloin on altis Saatanan hyökkäykselle.

standardi kirjoitti:

Onko joku elämän standardi käydä harhaoppinen seminaari?

Joko olet käynyt vai etkö? Olisiko muita standardeja: joko kävin äiti-Amman halattavana vai et, joko kävin pyhiinvaelluksella Mekassa vai et...

Miksi pitäisi flirttailla harhaoppien kanssa? Pelata venäläistä rulettia: Amma ei harhauttanu, Mekka ei harhauttanu - katotaan harhauttaako adventistien Ilmestyskirjaseminaari.

Ikuisessa helvetissä on sitten tuskien keskellä kiva kirota itseänsä, että pitikö mennä sinne seminaariin, kun se laukes naamalle.

Entäs, jos spa-seminaari ei harhautakaan, mitä hyötyä siitä olisi elämälle, että olisi käyttänyt aikaansa väärien Raamatun selitysten kuuntelemiseen. Eri asia on sitten, jos on jonkinlainen harhaoppien tutkija, silloin tietysti pitää ottaa selvää, mutta kyllä tutkijoidenkin on pysyttävä Jeesuksen veren alla ja oltava kriittisiä, kun menevät noihin tilaisuuksiin. "Olen tutkija, minulle ei voi käydä huonosti" on väärää omaan lihaansa luottamista, jolloin on altis Saatanan hyökkäykselle.

Ilmeisesti et ole selvillä, mitä Ilmestyskirja todella kertoo, kun uskot sen ja siitä kertovan seminaarin harhauttavan tutkijansa.

Ensiksi Ilmestyskirja on avoin kirja tutkittavaksi. Ilmestyskirjan suuri sankari on Jeesus Kristus, joka esitellään heti alussa.
Sen jälkeen esitellään Kristuksen sanomat seitsemälle seurakunnalle.

Sieltä löytyy myös salaperäinen sinetöity kirjakäärö, jonka salaisuutta tutkitaan. Neljä ratsastajaa esiintyy ja heidät esitellään ja samoin Jumalan kansan sinetöiminen.

Seitsemän pasuunaa soivat 8. ja 9. luvussa, joten niidenkin merkitys paljastuu. Luvun 10 makean ja karvaan kirjan syöminen on mielenkiintoinen tutkimuksen aihe.

Siellä ovat myös kaksi säkkipukuista todistajaa, jotka todistavat ajan loppuun asti, vaikka välillä olivatkin kuolleina. Kuun päällä seisoo salaperäinen vaimo, ja myös tunnettu pedon merkki tulee esille 13. luvussa.

Kolmen enkelin voimakas sanoma on tärkeä koko maailmalle, ei vähiten meille maalistuneille ja tieteen sokaisemille ihmisille.

Jumalan vihan hedelmät poimitaan pian, joten on hyvä tietää, mitä nekin pitävät sisällään, ja kaikkein tärkeintä on tuntea suuri portto ja salaperäinen Babylon.

Valkoisella hevosella ratsastava kukistaa pedon, joten kuka hän on? Sekin on hyvä tietää. Ja niinpä vielä lohikäärme, se vanha käärme sidotaan ja heitetään syvyyteen tuhanneksi vuodeksi. Miten se tapahtuu, senkin saat tietää.

Lopulta laskeutuu alas taivaasta Jumalan kaupunki - uusi maa ja uusi taivas.
Jos tässä on jotakin harhaoppista, niin itse Ilmestyskirja on sitä, koska se puhuu kielikuvilla, joita Raamattu itse selittää.

Älä usko panettelijoita, tiedät, mistä lähteestä tihkuu heidän vetensä. Uskallatko tulla ja katsoa? Jeesuskin kysyi näin. Uskallatko?
Se ei maksa mitään, mutta voi antaa tosi paljon.

Annu kirjoitti:

Ilmeisesti et ole selvillä, mitä Ilmestyskirja todella kertoo, kun uskot sen ja siitä kertovan seminaarin harhauttavan tutkijansa.

Ensiksi Ilmestyskirja on avoin kirja tutkittavaksi. Ilmestyskirjan suuri sankari on Jeesus Kristus, joka esitellään heti alussa.
Sen jälkeen esitellään Kristuksen sanomat seitsemälle seurakunnalle.

Sieltä löytyy myös salaperäinen sinetöity kirjakäärö, jonka salaisuutta tutkitaan. Neljä ratsastajaa esiintyy ja heidät esitellään ja samoin Jumalan kansan sinetöiminen.

Seitsemän pasuunaa soivat 8. ja 9. luvussa, joten niidenkin merkitys paljastuu. Luvun 10 makean ja karvaan kirjan syöminen on mielenkiintoinen tutkimuksen aihe.

Siellä ovat myös kaksi säkkipukuista todistajaa, jotka todistavat ajan loppuun asti, vaikka välillä olivatkin kuolleina. Kuun päällä seisoo salaperäinen vaimo, ja myös tunnettu pedon merkki tulee esille 13. luvussa.

Kolmen enkelin voimakas sanoma on tärkeä koko maailmalle, ei vähiten meille maalistuneille ja tieteen sokaisemille ihmisille.

Jumalan vihan hedelmät poimitaan pian, joten on hyvä tietää, mitä nekin pitävät sisällään, ja kaikkein tärkeintä on tuntea suuri portto ja salaperäinen Babylon.

Valkoisella hevosella ratsastava kukistaa pedon, joten kuka hän on? Sekin on hyvä tietää. Ja niinpä vielä lohikäärme, se vanha käärme sidotaan ja heitetään syvyyteen tuhanneksi vuodeksi. Miten se tapahtuu, senkin saat tietää.

Lopulta laskeutuu alas taivaasta Jumalan kaupunki - uusi maa ja uusi taivas.
Jos tässä on jotakin harhaoppista, niin itse Ilmestyskirja on sitä, koska se puhuu kielikuvilla, joita Raamattu itse selittää.

Älä usko panettelijoita, tiedät, mistä lähteestä tihkuu heidän vetensä. Uskallatko tulla ja katsoa? Jeesuskin kysyi näin. Uskallatko?
Se ei maksa mitään, mutta voi antaa tosi paljon.

Houkuttelet ihmisiä johonkin seminaariin.

Minä olen käynyt kerran adventtikirkossa. Vanha pieni ukko saarnasi, että Miikael tulee sirpin kanssa pilvellä ratsastaen hakemaan omiaan. Kuulijakunnan keski-ikä oli 70-vuotta ja ilmapiiri oli leipääntyneen tunkkainen, paitsi kun ukko yltyi huutamaan lopun ajan uhkauksia, yleisö hieman havahtui meteliin.

Mielikuva joka paikasta jäi: tylsää, tomuttunutta, omituista.

tylsistyä kirjoitti:

Houkuttelet ihmisiä johonkin seminaariin.

Minä olen käynyt kerran adventtikirkossa. Vanha pieni ukko saarnasi, että Miikael tulee sirpin kanssa pilvellä ratsastaen hakemaan omiaan. Kuulijakunnan keski-ikä oli 70-vuotta ja ilmapiiri oli leipääntyneen tunkkainen, paitsi kun ukko yltyi huutamaan lopun ajan uhkauksia, yleisö hieman havahtui meteliin.

Mielikuva joka paikasta jäi: tylsää, tomuttunutta, omituista.

Mitähän odotit? Valinta on sinun joka tapauksessa.

Helena kirjoitti:

Danielin-ja ilmestyskirjan seminaarit on kyllä tarkoitettu ihan kaikille,siis myös seurakuntaan kuuluville.
Myös sinulle, hyvä ystävä, jos et ole vielä näitä seminaareja käynyt!

http://koti.mbnet.fi/kyti/16.mita_adventistit_eivat_kerro_sinulle.htm

viattomia harhaoppiin!! kirjoitti:

http://koti.mbnet.fi/kyti/16.mita_adventistit_eivat_kerro_sinulle.htm

Emme kutsukaan viattomia vaan syntisiä!
Tulin juuri yhteiskristillisestä tilaisuudesta jossa kehoitettiin kylvämään kaikkien vetten varsille,Jumalahan antaa kasvun, siis kylväkäämme!
Sielä kehoitettiin kaikkia, ortdokseja,lähetys-srktaa, vapaakirkkoa,helluntaikirkkoa ja luterilaisia;kaikkia kylvötyöhön.
Tulee yö, jolloin kukaan ei voi enää tehdä mitään!

Helena kirjoitti:

Emme kutsukaan viattomia vaan syntisiä!
Tulin juuri yhteiskristillisestä tilaisuudesta jossa kehoitettiin kylvämään kaikkien vetten varsille,Jumalahan antaa kasvun, siis kylväkäämme!
Sielä kehoitettiin kaikkia, ortdokseja,lähetys-srktaa, vapaakirkkoa,helluntaikirkkoa ja luterilaisia;kaikkia kylvötyöhön.
Tulee yö, jolloin kukaan ei voi enää tehdä mitään!

Kaikki mainitsemasi seurakunnat julistaa Jeesusta joka suoritti täydellisen sovitustyön edestämme. Kertakaikkisen uhrin kautta !! Jeesus sovitti syntimme Golgatalla!!
Harmillista että teillä Adventisteilla on toisenlainen näkemys Ellen G Whiten johdolla joka sanoo seuravaa:

"Jeesuksen ristinkuolema ei tehnyt syntejä tyhjäksi, vaan Jeesus jatkoi uhripalvelusta pyhäkön ensimmäisessä osassa taivaassa vuoteen 1844. - ”Kristuksen veri , jonka kyllä oli vapautettava parannukseen nöyrtyvä syntinen lain kadotustuomiosta, ei ollut poistava syntiä; se oli oleva pyhäkön kirjassa lopulliseen sovitukseen asti."

viattomia harhaoppiin!! kirjoitti:

http://koti.mbnet.fi/kyti/16.mita_adventistit_eivat_kerro_sinulle.htm

Olen lukenut noita sivuja, joten tuttua kamaa sieltä löytyy. Olisin saanut erota jo aikoja sitten Adventtikirkosta, jos jäsenyyteni olisi ollut ihmisistä kiinni. Kun elämäni on nyt rakennettu Kristus-kalliolle, ei minua yhtään vaivaa, mitä muut kirjoittelevat seurakunnastani. Kristus on tärkein ja hänen yhteydessään kotiseurakuntanikin tuntuu taivaalta. Parempaakaan en silloin etsiessäni löytänyt, joten "tässä seison, enkä muuta voi", kuten Martti Luther aikoinaan sanoi.

Jos löydätte minulle toisen seurakunnan, joka tulkitsee Raamattua vielä tarkemmin, heti vaihdan. Sellaista vain ei ole tullut eteeni, joten linkit ovat minulle jo tuttuja. Toisaalta, eihän sitä koskaan tiedä, jos mekin vielä löydämme Raamatusta jotakin niin mielenkiintoista, että se kelpaa kaikille muillekin, niin silloinhan on "yksi lauma ja yksi paimen".

Ihmiset kirjoittelevat kaikenlaista, mutta uskon Paavalia, tutkin tarkasti ja pidän sen, mikä hyvää on. Jos löytäisin kokonaan hienon ja puhtaan seurakunnan, se ei olisi tässä maailmassa. Tai jos olisi, minä ainakin taitaisin sen pilata. Sellaisia me ihmiset olemme, me pilaamme kaiken.

Helena kirjoitti:

Emme kutsukaan viattomia vaan syntisiä!
Tulin juuri yhteiskristillisestä tilaisuudesta jossa kehoitettiin kylvämään kaikkien vetten varsille,Jumalahan antaa kasvun, siis kylväkäämme!
Sielä kehoitettiin kaikkia, ortdokseja,lähetys-srktaa, vapaakirkkoa,helluntaikirkkoa ja luterilaisia;kaikkia kylvötyöhön.
Tulee yö, jolloin kukaan ei voi enää tehdä mitään!

Se yhteiskristillinen tilaisuus oli adventtikirkossa;silloin oli kehoitus kylvämään,ja eilen olin Helluntaiseurakunnassa ja sielä kehoitettiin rakastamaan, mitähän tänään seuraa kun menen Luterilaiseen kirkkoon....?
On se vaan niin, että vaikka seurakuntia on monta niin on vain yksi Jeesus johon kaikki me uskomme
ja luotamme hänen lupauksiinsa ja myös siihen, että hän tulee takaisin kirkkaudessaan ja kunniassa noutamaan meidät kotiin! Amen!

Helena kirjoitti:

Se yhteiskristillinen tilaisuus oli adventtikirkossa;silloin oli kehoitus kylvämään,ja eilen olin Helluntaiseurakunnassa ja sielä kehoitettiin rakastamaan, mitähän tänään seuraa kun menen Luterilaiseen kirkkoon....?
On se vaan niin, että vaikka seurakuntia on monta niin on vain yksi Jeesus johon kaikki me uskomme
ja luotamme hänen lupauksiinsa ja myös siihen, että hän tulee takaisin kirkkaudessaan ja kunniassa noutamaan meidät kotiin! Amen!

Viesti Luterilaisessa kirkossa oli juuri se paras;
Kuningas on tulossa, valmistautukaa,rakentakaa kestävälle perustalle,viekää viestiä ja kutsukaa ihmisiä....kun ovet sulkeutuvat,kukaan ei voi enää avata...koska Jumala on ne sulkenut!

Oikea seurakunta elää, se on yksin Jumalan muistissa. Siinä on jäseniä kaikista sukukunnista kielistä, heimoista ja kansoista. Se toimii Jumalan itsensä johtamana. Sen hedelmistä se tunnetaan. Se toimii niinkuin Matt. 25:34-40 kertoo. Siellä on ohjeet toimintaan, jota tulee tehdä kautta avaran maailman.

Nyt oli todella suuri katastrofi idässä. Kuitenkin meidän läheisyydessämmekin saattaa olla vähäisempiä katastrofeja: kuolemaa, kuten mainitsit, sairautta, avioeroja, köyhyyttä, orpoutta, monenlaisia vammoja niin henkisiä kuin fyysisiäkin. Ne ovat jokainen oma pieni katastrofinsa tuon ihmisen elämässä.

Toimitko mitenkään ollaksesi avuksi noille ihmisille, jotka elävät kylässäsi, kunnassasi, kaupungissasi tai maassasi? Käytätkö talenttejasi heidän hyväkseen? Vai nukutko, kuten uo neitsyet, jotka odottivat yljän tuloa.

Minä veikkaan, että elämme aikaa, joka on turruttanut aistimme niin kehnoiksi, ettemme edes huomaa, mitä ympärillämme tapahtuu.Jumala odottaa, että hänen seurakuntansa tomii hänen käsinään ja jalkoinaan menemään teille ja aitovierille etsimään ja pelastamaan niitä, jotka ovat kadonneet Jumalalta.

Tuhlaajapojat ja -tyttäret tietävät tien Isän kotiin, mutta ne kadonneet lampaat ja hopearahat eivät tiedä. Niitä tulee etsiä, vaikka tuntuisikin niin kovin vastenmieliseltä mennä kutsumaan ihmisiä Jumalan luo. Uskosta on tehty niin kovin yksityinen. Jokaisella on valta valita tiensä, mutta miten se on, onko niin? Jumala kutsui alussa: "Missä olet Adam!" ja samaa lausetta tulisi vieläkin toistaa, jokaiselle ihmiselle, jonka kohtaamme.

Jumala etsii jokaista ihmistä, mutta miten on, eikö meidän uskovien itsevanhurskaus ja teeskentely ole helposti harhautunutta palvelemista. Eivätkö ihmisetkin nykyään ihan pelkää, jos heille mahdollisesti joku jotakin uskosta sanoisi? Minä ainakin olen sen huomannut. Hyvin helposti puhe liukuu niihin mitäänsanomattomiin asioihin, jotka eivät ole lainkaan tärkeitä pelastuksemme kannalta. Jumalan vastustaja on saanut uskon näyttämään sellaiselta, jota ei kenenkään ole viisasta harrastaa. Jumalan rakkaus on kadonnut. Me nukumme, kaikki, koko seurakunta.

Nyt riippuu siitä, olemmeko tyhmiä vai viisaita neitsyitä. Onko lampuissamme öljyä ja onko vielä vara-astiakin mukanamme. Olemmeko niitä, jotka ylkä tullessaan löytää valvomasta lampuissaan öljyä. Kristityllä on mitä parhain mahdollisuus olla avoin ja rehellinen, koska Jumala on hyväksynyt minut sellaisena kuin olen. Voin olla oma itseni muiden kristittyjen seurassa. Olen arvokas. Jeesus on kuollut puolestani. Vapaus olla oma itseni on yksi Herrani parhaista lahjoista minulle. En ole jalustalla, vaan Kristus on jalustalla, ja hänessä olen juuri sellainen kuin minun tuleekin olla.

Monilla Raamatun hekilöillä oli omiakin ongelmia, jopa Paavalillakin. Ne eivät silti haitanneet hänen toimintaansa apostolina. Hän voi sanoa: "Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joita minä olen suurin." (1. Tim. 1:15) Jos maailma näkisi kristittyjen täydellisen rehellisyyden toisiaan kohtaan, monet haluaisivat liittyä meihin. Jokainen etsii ilmapiiriä, jossa voisi turvallisesti olla oma itsensä; aivan kuin se vanha käppänä, joka saaransi siellä Adventtikirkossa; kuin nuori lävistyksineen; kuin hieno rouva, joka antaa aina suurimman uhrilahjan ilman, että siihen kukaan sanoo mitään, koska hänellä on varaa ja hän haluaa antaa rahaa Jumalan työhön; kuin se alkoholisti, joka tulee aina viimeiseen penkkiin. Meneekö kukaan hänen viereensä istumaan? Tunteeko hän kuuluvansa joukkoon?

Tässä oli vain muutama esimerkki, mutta onko seurakuntamme niin vapaa, että siellä voi olla oma itsensä ja sinne voi tulla omana itsenään? Tässä on jokaiselle itsetutkistelun aihetta. Onko meillä hätä ihmisistä, jotka hukkuvat ympärillämme? Vai onko meillä ainoastaan halu täällä kirjoitella omaksi huviksemme ja iskeä aina, kun vain aihetta löytyy?

Ellemme muuta keksi lyömäaseeksi, otetaan ne vuosisadan toisella puolen olleet asiat, jotka ovat mahdottomia enää mitenkään korjata, (jos on yleensä tarviskaan, koska aikamme lapsia mekin olemme) ja nuokin asiat olivat kirjoittajan silloisella ajatuksellaan kirjoittamat.
Nykyaikana ne saattavat tuntua kummallisilta, koska olemme niin teknisiä. Mutta olisko mitään aihetta meillä jokaisella nöyryyteen? Mooses oli nöyrin ihminen, olemmeko mekin hänen kaltaisiaan ja olemmeko myöskin johtamassa kansaa uuteen Kanaanin maahan.

Annu kirjoitti:

Oikea seurakunta elää, se on yksin Jumalan muistissa. Siinä on jäseniä kaikista sukukunnista kielistä, heimoista ja kansoista. Se toimii Jumalan itsensä johtamana. Sen hedelmistä se tunnetaan. Se toimii niinkuin Matt. 25:34-40 kertoo. Siellä on ohjeet toimintaan, jota tulee tehdä kautta avaran maailman.

Nyt oli todella suuri katastrofi idässä. Kuitenkin meidän läheisyydessämmekin saattaa olla vähäisempiä katastrofeja: kuolemaa, kuten mainitsit, sairautta, avioeroja, köyhyyttä, orpoutta, monenlaisia vammoja niin henkisiä kuin fyysisiäkin. Ne ovat jokainen oma pieni katastrofinsa tuon ihmisen elämässä.

Toimitko mitenkään ollaksesi avuksi noille ihmisille, jotka elävät kylässäsi, kunnassasi, kaupungissasi tai maassasi? Käytätkö talenttejasi heidän hyväkseen? Vai nukutko, kuten uo neitsyet, jotka odottivat yljän tuloa.

Minä veikkaan, että elämme aikaa, joka on turruttanut aistimme niin kehnoiksi, ettemme edes huomaa, mitä ympärillämme tapahtuu.Jumala odottaa, että hänen seurakuntansa tomii hänen käsinään ja jalkoinaan menemään teille ja aitovierille etsimään ja pelastamaan niitä, jotka ovat kadonneet Jumalalta.

Tuhlaajapojat ja -tyttäret tietävät tien Isän kotiin, mutta ne kadonneet lampaat ja hopearahat eivät tiedä. Niitä tulee etsiä, vaikka tuntuisikin niin kovin vastenmieliseltä mennä kutsumaan ihmisiä Jumalan luo. Uskosta on tehty niin kovin yksityinen. Jokaisella on valta valita tiensä, mutta miten se on, onko niin? Jumala kutsui alussa: "Missä olet Adam!" ja samaa lausetta tulisi vieläkin toistaa, jokaiselle ihmiselle, jonka kohtaamme.

Jumala etsii jokaista ihmistä, mutta miten on, eikö meidän uskovien itsevanhurskaus ja teeskentely ole helposti harhautunutta palvelemista. Eivätkö ihmisetkin nykyään ihan pelkää, jos heille mahdollisesti joku jotakin uskosta sanoisi? Minä ainakin olen sen huomannut. Hyvin helposti puhe liukuu niihin mitäänsanomattomiin asioihin, jotka eivät ole lainkaan tärkeitä pelastuksemme kannalta. Jumalan vastustaja on saanut uskon näyttämään sellaiselta, jota ei kenenkään ole viisasta harrastaa. Jumalan rakkaus on kadonnut. Me nukumme, kaikki, koko seurakunta.

Nyt riippuu siitä, olemmeko tyhmiä vai viisaita neitsyitä. Onko lampuissamme öljyä ja onko vielä vara-astiakin mukanamme. Olemmeko niitä, jotka ylkä tullessaan löytää valvomasta lampuissaan öljyä. Kristityllä on mitä parhain mahdollisuus olla avoin ja rehellinen, koska Jumala on hyväksynyt minut sellaisena kuin olen. Voin olla oma itseni muiden kristittyjen seurassa. Olen arvokas. Jeesus on kuollut puolestani. Vapaus olla oma itseni on yksi Herrani parhaista lahjoista minulle. En ole jalustalla, vaan Kristus on jalustalla, ja hänessä olen juuri sellainen kuin minun tuleekin olla.

Monilla Raamatun hekilöillä oli omiakin ongelmia, jopa Paavalillakin. Ne eivät silti haitanneet hänen toimintaansa apostolina. Hän voi sanoa: "Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joita minä olen suurin." (1. Tim. 1:15) Jos maailma näkisi kristittyjen täydellisen rehellisyyden toisiaan kohtaan, monet haluaisivat liittyä meihin. Jokainen etsii ilmapiiriä, jossa voisi turvallisesti olla oma itsensä; aivan kuin se vanha käppänä, joka saaransi siellä Adventtikirkossa; kuin nuori lävistyksineen; kuin hieno rouva, joka antaa aina suurimman uhrilahjan ilman, että siihen kukaan sanoo mitään, koska hänellä on varaa ja hän haluaa antaa rahaa Jumalan työhön; kuin se alkoholisti, joka tulee aina viimeiseen penkkiin. Meneekö kukaan hänen viereensä istumaan? Tunteeko hän kuuluvansa joukkoon?

Tässä oli vain muutama esimerkki, mutta onko seurakuntamme niin vapaa, että siellä voi olla oma itsensä ja sinne voi tulla omana itsenään? Tässä on jokaiselle itsetutkistelun aihetta. Onko meillä hätä ihmisistä, jotka hukkuvat ympärillämme? Vai onko meillä ainoastaan halu täällä kirjoitella omaksi huviksemme ja iskeä aina, kun vain aihetta löytyy?

Ellemme muuta keksi lyömäaseeksi, otetaan ne vuosisadan toisella puolen olleet asiat, jotka ovat mahdottomia enää mitenkään korjata, (jos on yleensä tarviskaan, koska aikamme lapsia mekin olemme) ja nuokin asiat olivat kirjoittajan silloisella ajatuksellaan kirjoittamat.
Nykyaikana ne saattavat tuntua kummallisilta, koska olemme niin teknisiä. Mutta olisko mitään aihetta meillä jokaisella nöyryyteen? Mooses oli nöyrin ihminen, olemmeko mekin hänen kaltaisiaan ja olemmeko myöskin johtamassa kansaa uuteen Kanaanin maahan.

Elämäntoimintani on ollut ja on edelleen ns. huonompiosaisten auttaminen kysymättä sitä mihin "leiriin kuulut". Siellä on saanut joku vanhus olla kotonaan iltaansa asti, kun lähtö tapahtuu. Jne.

Evankelioinnin tärkeys. Tulta Minä olen tullut heittämään, ja tämän tulen tarvetta kaipaan oikein janoan kaikkien kritittyjen kohdalla.
Tapahtukoon se sitten, että kirkot on avoinnan muutoinkin kun 2 kertaa viikossa ja tai myös se kotievankeliointi, myös oma elämä.

Tässä kohden kaipaan kirkkojen heräämistä, ns. jatkuvaan evankeliointiin, ovet avoinna kampanjaan.

Lyömäaseiden käytöstä mietin välillä katsellen näitä miekkasankareita. Onko käsitetty paikkansa oikein, tuomarin paikka. Onko miekkamiesten kristillisyys niin pyhä, kirkkonsa niin oikea, oppi niin täydellinen, että viimeisellä "tuomiolla" mennään sisälle kutsuttuna. Siellä on rakkauden hedelmät toimineet, alastomat vaatetettu, nälkäiset ruokittu jne, vai vai, onko kyse siitä, että esitetään Jumalalle, emmekö tehty sitä ja tätä armolahjojen kanssa, ja kuitenkin sanotaan, menkää pois.

Ei se, mitä joskus on sanottu, missä tahansa oppien alkulähteellä ratkaise sitä perillepääsyä.
Vain tänään ja jokaisen henkilökohtainen ratkaisu, kilvoittelu armon alla täällä ajassa ratkaisee asian.
Mutta joilekin joskus sanottu, ja jopa opetus näkyy kivenä kengässä, ja ei ehkä nähdä sitä, että kivikin voi hioutua ja muuttua matkan varrella.

Henkilökohtaisesti voisin ruveta jokaisesta seurakunnasta katsomaan omat "rikat silmistä" mutta malka jää ehkä huomaamatta itseltäin.

Tämä näin kiireessä.. Juoksenpa taas erään vanhuksen luo.

kysyn tai en nyt kirjoitti:

Elämäntoimintani on ollut ja on edelleen ns. huonompiosaisten auttaminen kysymättä sitä mihin "leiriin kuulut". Siellä on saanut joku vanhus olla kotonaan iltaansa asti, kun lähtö tapahtuu. Jne.

Evankelioinnin tärkeys. Tulta Minä olen tullut heittämään, ja tämän tulen tarvetta kaipaan oikein janoan kaikkien kritittyjen kohdalla.
Tapahtukoon se sitten, että kirkot on avoinnan muutoinkin kun 2 kertaa viikossa ja tai myös se kotievankeliointi, myös oma elämä.

Tässä kohden kaipaan kirkkojen heräämistä, ns. jatkuvaan evankeliointiin, ovet avoinna kampanjaan.

Lyömäaseiden käytöstä mietin välillä katsellen näitä miekkasankareita. Onko käsitetty paikkansa oikein, tuomarin paikka. Onko miekkamiesten kristillisyys niin pyhä, kirkkonsa niin oikea, oppi niin täydellinen, että viimeisellä "tuomiolla" mennään sisälle kutsuttuna. Siellä on rakkauden hedelmät toimineet, alastomat vaatetettu, nälkäiset ruokittu jne, vai vai, onko kyse siitä, että esitetään Jumalalle, emmekö tehty sitä ja tätä armolahjojen kanssa, ja kuitenkin sanotaan, menkää pois.

Ei se, mitä joskus on sanottu, missä tahansa oppien alkulähteellä ratkaise sitä perillepääsyä.
Vain tänään ja jokaisen henkilökohtainen ratkaisu, kilvoittelu armon alla täällä ajassa ratkaisee asian.
Mutta joilekin joskus sanottu, ja jopa opetus näkyy kivenä kengässä, ja ei ehkä nähdä sitä, että kivikin voi hioutua ja muuttua matkan varrella.

Henkilökohtaisesti voisin ruveta jokaisesta seurakunnasta katsomaan omat "rikat silmistä" mutta malka jää ehkä huomaamatta itseltäin.

Tämä näin kiireessä.. Juoksenpa taas erään vanhuksen luo.

Kun alkaa ikää karttua, huomaa, että todella vanhat lisääntyvät ympärillä. Niin minullakin. Heräsin tähän asiaan oikeastaan keväällä 2004. Meillä oli kevätjuhla, ja oli hienoa olla niissä mukana.

Penkistä nousi iäkäs jo yli 60 vuotta seurakunnassa ollut sisar. Hän pyysi puheenvuoron ja saikin. Hän kertoi, miten myöskin tekee paljon vierailuja, vaikka kaipaa jo lepoa ja ennen kaikkea apua työhönsä, jota
tekee. Aamulla hän vääntää itsensä sängystä, ja tuntuu, että joka niveltä kolottaa. Pian hän kuitenkin muistaa kuinka moni häntä taas odottaa käymään. Niin hän laittaa itsensä matkaan ja kerran oli kipeän polven sidekin mennyt toiseen terveeseeen polveen, mutta vierailut tulivat tehtyä. Hän ihmetteli, miten ihmiset menevät suuriin kokouksiin, jättihalleihin, maksavat matkoista kymmeniä euroja, mutta eivät edes viittä raaski laittaa kolehtiin seurakunnassaan. Paljon parempi olisi hänen mielestään vierailla lähellä asuvien ihmisten luona ilahduttamassa heidän päiväänsä ja kertomassa heille, että Jumala rakastaa heitä.

Tämä nainen on esimerkki siitä, mitä seurakunnan pitäisi tehdä, mutta se ei tee, se nukkuu. Yksi sieltä, toinen täältä tekee Herran työtä, mutta noin yleisesti ottaen me nukumme. Emme saa itsestämme irti edes sitä, että kirkot olisivat auki muinakin päivinä kuin vain pyhinä.

Olemme jakaneet ns. EU-ruokaa aivan alusta alkaen ja meillä on avustuspalvelu auki viikolla. Kävijät ihmettelevät, miksi eivät muut tee sitä työtä. Kyllä he joskus tekevätkin, mutta ei ehkä niin säännöllisesti. Ei ole ihmisiä, jotka haluavat sitoututa olemaan paikalla ja tekemään jotakin Jeesuksen hyväksi. En ole mikään esimerkki muille, sillä katson itsekin kuuluvani siihen laumaan, joka tekee liian vähän, koskahan herännen. Oi, jospa saisin täältä potkun terästyä...

Toinen asia on se, tulisivatko ihmiset kirkkoon, jos se ovet olisivat auki? Olen monesti työskennellyt kirkkomme pihalla, ja ihmisiä on kulkenut ohi. Vain yksi nuori mies on tullut jotakin juttelemaan. Vain viikkoa myöhemmin hän kuoli auto-onnettomuudessa: Tuon kuoleman jälkeen kysyin monesti, miksi hän tuli, mikä oli hänen tulonsa syvin tarve? Ymmärrämmekö aina puolesta sanasta ihmisen tarpeen? En minä ainakaan ymmärtänyt hänen tarvettaan. Eikä hän enää ehtinyt tulla toista kertaa...

Toinen vieras, joka oli pysähtynyt aina kirkkomme kohdalla oli vanha mies, joka sanoi kerran, että hän kunnioittaa kaikkia Herran huoneita. Hän oli veteraani, joka pääsi kuntoutukseen viikoksi, ja sillä aikaa hänen kotinsa, vaimonsa ja tyttärensä paloivat. Miksi hän ei ollut kotona? Jos hän olisi ollut, hän olisi ollut jo siihen aikaan yläkerrassa lukemassa Raamattuaan, kuten sanoi aina tekevänsä. Aivan varmaan hänkin olisi kuollut, jos olisi ollut kotonaan. Uskon, että Jumala varjeli hänet ja hän eli vielä monta vuotta yksikseen Herran sanaa tutkien.

Herra tuntee omansa, ja minua lohduttavat sanat: Jumalan seurakunta näyttää sortuvan, mutta se ei sorru! Nyt elämme aikaa, jolloin tämä näkyy, mutta herätys, oikea herätys tulee, koska Jumala on sen ennustanut. Siihen uskon vakaasti.

Ihmeet ja merkit eivät ole merkki toimivasta Pyhästä Hengestä. Sielun vihollinen saa myös aikaan ihmeitä ja niillä houkuttelee eksytykseen, jos mahdollista - valitutkin.

RAAMATTU JA SAIRAUTEMME

Raamatun mukaan sairaus yhtä hyvin kuin kuolema kuuluvat tähän elämään (vert. Elisa 2 Kun 13:14). Ne ovat ihmisen osa. Paratiisillisen hyvän olemme menettäneet (Room 8:23). Siksi profetia sanookin Jeesuksesta: "Kipujen mies ja sairauden tuttava" (Jes 53:3). "Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta, kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy" (Job 14:1-2). Sairaus on lakastumista, se on sitä, että "tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan" (2 Kor 5:1).

Täällä "kylvetään katoavaisuudessa" ja vasta siellä "nousee katoamattomuudessa...kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa" (1 Kor 15:42-43). Useimpien meidän on pakko kohdata kuolema sairauden uuvuttamana. Kerran tulee aika, jolloin Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet eikä kuolemaa ole enää oleva eikä murhetta eikä valitusta eikä kipua (Ilm 21:4). Nyt se aika ei ole vielä tullut.

Jumala on antanut elämän, hän myös ylläpitää sen. Niin kuin savi on savenvalajan kädessä, niin olemme uskon kautta Herran kädessä (Jer 18:6). "Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut" (Matt 10:29-30). Hän on antanut elämän ja hän ottaa sen myös kerran pois. "Herra antaa kuoleman ja antaa elämän" (1 Sam 2:6). "Niin, minä tiedän, sinä viet minut kohti kuolemaa" (Job 30:23). "Hänen päivänsä ovat määrätyt ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi. Sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse" (Job 14:5). Siksi "otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan pahaakin?" (Job 2:10).

Ennemmin tai myöhemmin todellisinkin uskova kuolee johonkin sairauteen tai onnettomuuteen, viimeisen sukupolven uskovia lukuunottamatta. Sairaus voittaa, "ulkonainen ihmisemme menehtyy" (2 Kor 4:16). Sairaus sanoo elämämme viimeisen sanan. Sairaus on uskallettava kohdata. Saamme ottaa sairautemme Jumalan kädestä, hänen sallimina. Lääketieteen nykyisessä kehitysvaiheessa elämämme viimeinen jakso saattaa olla varsin pitkä ja tuskainen sairastamisen vaihe. Elämän pidentyminen merkitsee yleensä aina myös sairauksien määrän ja kivun kasvua. Toki aina joukossamme on sellaisia, jotka ovat aina olleet terveitä ja kuolevat äkkikuoleman joskus 80 vuotiaina. Olkoot onnellisia tästä poikkeusterveydestään. Kukaan ei kuitenkaan tiedä tänään, mikä meitä odottaa huomenna.

Sairauden kanssa on siis opittava tulemaan toimeen. Sitä ei tule pelätä, ei kammoksua. Sairaus kuuluu siihen elämään, jonka Jumala on meille tässä ja nyt antanut. Meille voi olla suurena apuna eräs pieni Paavalin sivulause: "Trofimuksen minä jätin Miletoon sairastamaan" (2 Tim 4:20). Paavali joutui lähetystyössä kokemaan suurta ruumiillista heikkoutta (1 Kor 2:3). Hänellä oli jopa sellainen sairaus, jonka tähden häntä olisi voitu halveksia ja vierastaa (Gal 4:13-14). Hänen lihassaan oli pistin, saatanan enkeli rusikoimassa häntä (2 Kor 12:7). Kuitenkaan hän ei jättänyt työtään kesken, vaan uskalsi jopa kerskata sairautensa aiheuttamasta heikkoudestaan (2 Kor 12:10).

On suuri lahja Raamatun pohjalta oppia tyytymään omaan sairauteensa pelkäämättä sitä. "Voi minua vammani tähden. Kipeä on minun haavani. Mutta minä sanon: Tämä on minun vaivani, minun on se kannettava" (Jer 10:19). Jeesuksessa Kristuksessa katoaa sairauteen liittyvä kirous ja pimeyden valta, kuten kuolemaammekin liittyvä tuomio. Kuitenkaan Jeesus ei poista elämästämme sairautta eikä kuolemaa. Sen sijaan saamme yhdessä hänen kanssa kärsiä (Room 8:17) myös sairautemme aiheuttamia tuskia. Silloinkin voimme turvallisin ja kiitollisin mielin tunnustaa: "Kaikissa heidän ahdistuksissansa oli hänelläkin ahdistus" (Jes 63:9). Sairaus tulee, kun sen aika on tulla ja se menee ajallaan, jos Herra niin tahtoo. Useimmat meistä olemme suostuneet siihen, ettei hän niin tahdo.

IHMEET JA RAAMATTU

Raamattu korostaa usein, ettei mikään ole Jumalalle mahdotonta. Jumala on kaikkivaltias. Vanha Saara oli naurahtanut kuultuaan, että hänellä olisi oma lapsi vuoden kuluttua. Silloin Herra sanoi Aabrahamille: "Onko mikään Herralle mahdotonta" (1 Moos 18:14). "Mutta hän pysyy samana, kuka voi häntä estää? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee" (Job 23:13). "Meidän Jumalamme on taivaissa, mitä ikinä hän tahtoo sen hän tekee" (Ps 115:3, 135:6). Job toteaa kriisistään selvittyään: "Minä tiedän, että sinä voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdotonta toteuttaa" (Job 42:2). "Suuri on hänen voimansa ja valtainen hänen väkensä" (Jes 40:26).

Koska Jumala on Raamatun mukaan kaikkivaltiasta, niin miksi emme uskoisi, että Hän voi meidän pienessä elämäntilanteessa tehdä ihmettä ja muuttaa kaiken valoisaksi ja onnelliseksi. Toki Jumala voi. Ei ole kysymys siitä, mitä Jumala voi, vaan siitä mitä hän tahtoo ja mitä hän tekee. Emme ole hänen salaisia neuvonantajiaan, joille hän ilmaisee kaiken, mitä hän aikoo tehdä. "Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä" (Room 11:33).

Raamattu on täynnä poikkeuksellisia Jumalan tekoja, ihmeitä. Nooan pelastuminen vedenpaisumuksesta oli ihme. Iisakin syntyminen oli ihme. Israelin vapautuminen Egyptin orjuudesta oli ihme. Kansan ylläpito automaan kuumuudessa 40 vuotta oli päivittäistä ihmettä. Jordanin juoksun pysähtymien ja Jerikon muurien sortuminen oli ihme. Gideonin voitot ja Simsonin voimateot olivat ihmeitä. Elian rukousta Karmelin vuorella seurasi taivaallinen ihme. Elisan elämässä oli monia ihmeitä. Jerusalemin pelastuminen assyyrialaisten sotajoukon piirityksestä Hiskian aikana oli ihme. Miten Heprealaiskirje kuvaakaan: "Jotka uskon kautta kukistivat valtakuntia, pitivät vanhurskautta voimassa, saivat kokea lupauksien toteutumista, tukkivat jalopeurain kidat, sammuttivat tulen voiman, pääsivät miekanteriä pakoon, voimistuivat heikkoudessa, tulivat väkeviksi sodassa, ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukot" (Hepr 1:33-34).

Uusi testamentti on täynnä ihmeitä. Sitä oli Jeesuksen sikiäminen Pyhästä Hengestä, kaikki enkeli-ilmestykset, Jeesuksen ihmeteot ja ennen kaikkea hänen ylösnousemuksensa. Myös apostolit kokivat ja tekivät ihmeitä.

IHMEET TÄNÄÄN

Eikö tänäänkin elävään kristillisyyteen kuulu samalla tavoin voimateot ja ihmeet? Eihän Herra ole muuttunut. Hän on sama tänäänkin.

Me aivankuin hengitämme itseemme Raamatun sivuilla uskoa ihmeisiin ja ihmeitten kokemista. Onko ihme, jos nyt sitten ilman muuta oletamme Jumalan olevan saman tänäänkin ja että tämä Jumalan samana oleminen merkitsee sitä, että hän haluaa tehdä nytkin meidän nähtemme yhtä suuria ihmeitä tai meidän tekevän tosiuskovina suurempia ihmeitä kuin Jeesus (Joh 14:12).

Kun luemme tarkemmin Raamattua huomaamme millaisia Raamatun ihmeet olivat. Nooa eli 950 vuotta (1 Moos 9:29) ja koki vain yhden ihmeen lähes tuhatvuotisen elämänsä aikana. Aabrahamin elämä oli 175 vuoden arkista työtä. Hänen ainoa ihmeensä oli Iisakin syntyminen. Koskaan Jumala ei toistanut Egyptistä lähdön ihmeitä Israelin elämässä. Jerikon muurit sortuivat vain kerran eikä Raamatussa kerrota yhdenkään muun kaupungin muurien sortumisesta.

Raamatun ihmeet olivat ainutkertaisia ja jäljittelemättömiä. Aina ne liittyivät Jumalan suunnitteleman pelastushistorian tärkeisiin vaiheisiin tai keskeisten Jumalan työaseitten elämään. Ihme ei ollut ihme itsensä vuoksi, vaan se aina viittasi ja teki mahdolliseksi jonkin ihmettä tärkeämmän asian toteutumisen Jumalan kansan elämässä. Ihme oli vain työväline, jonka avulla Jumala toteutti pelastushistoriaansa ja opetti kansalleen perusasioita valtakunnastaan.

Myöhemminkin erityisinä herätysaikoina kirkkohistoriassa kerrotaan monenlaisista ihmeistä. Oikeastaan jokaisen vähänkin suuremman joukkoherätyksen alkuvaiheesta kerrotaan ihmeellisistä tapahtumista. Silloin Herra antaa myös erityisillä armolahjoilla varustettuja työntekijöitä.

1700-luvulla Englannissa Whitefieldin ulkoilmakokouksissa pikkupoikia kehotettiin tulemaan alas puista, jonne olivat kiivenneet nähdäkseen. Kokouksissa oli väkevä tunnelma ja ihmiset kaatuivat ja siksi pojat saattoivat pudota ja loukkaantua.

Pielisjärvellä 1817 kolmisenkymmentä nuorta joutui voimakkaan hengen valtaan. Viiteen päivään he eivät syöneet, vaan rukoilivat ja puhuivat kielillä. Kaksi vuotta myöhemmin joutui jälleen joukko nuoria hengen valtaan ja he tanssivat kokouksissa ylös ojennetuin käsin ja puhuvat väkevän tunteen valassa kielillä. Kun Paavo Ruotsalainen tuli rauhoittamaan ja meni luhtiin nukkumaan hän kuuli ulkoa omituista kapsetta. "Joukko heränneitä hyppi erinomaisen autuudentunteen vallasa pihalla ylös ojennetuin käsin".

1880-luvun herätysten aikana Kiuruvedellä kerrankin eräässä talossa pidettiin seuroja. Lopuksi kansa meni polvilleen rukoillakseen. Rukoushetki oli niin väkevä, että monet kertoivat tunteneensa kuinka koko mäki liikkui, jolle talo oli rakennettu. Toisen kerran miesjoukko tuli seuroihin pilkatakseen. Kun he tulivat sisään joukon johtaja kaatui Herran lyömänä lattialle. Toiset kantoivat hänet ulos ja siellä mies alkoi huutaa niinkuin helvetissä ja voivotella kauheaa tilaansa. Tovereille tuli hätä ja yksi heistä juoksi järveen ja muut joutuivat kiskomaan hänet rantaan.

Timorin saaren herätyksistä 1970-luvulta kerrottiin monenlaisista ihmeistä. Kerrankin 800 ihmisen nähden vesi oli muuttunut viiniksi, eräs maanviljelijä Jeesusta avuksi huutaessaan sai karkotettua rotat talostaan. Kerran enkeli piti sateenvarjoa 15 km:n matkan uskovien yllä ja he eivät kastuneet.

Kristillisten kirkkojen historiassa on tapahtunut paljonkin yllättäviä ja ihmeellisiä asioita. Mutta ne ovat tulleet silloin, kun ovat tulleet. Usein suurena yllätyksenä kaikille. Ei ihmeitä ja Jumalan suoranaisia asioihin puuttumisia ole ennakolta järjestetty. Jumalalla on ollut omat sotasankarinsa, joiden kautta hän on seurakunnan elämässä saanut paljon näkyvää aikaan. Mutta sitten saattaa olla vuosisatoja, jolloin kaikki näkyvä on poissa. On vain vaellettava uskossa kirjoitetun sanan lupauksiin.

ERÄS TULKINTA RAAMATUN IHMEISTÄ

Meidän ajassamme yhä voimakkaammin on saanut valtaa Jumalan ihmeitä tekevään voimaan liittyvä määrätynkaltainen raamatuntulkinta. Siinä poimitaan Raamatusta tietyt kohdat, irrotetaan ne yhteydestään ja niiden avulla tarjotaan uskovalle eräänlaista Jumalan yliluonnollisen voiman pakettia. Otan muutamia tällaisia harhauttavia tulkintoja:

"Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä" (Jes 53:4). Tämä suurenmoinen profetia Jeesuksen sovituskärsimyksestä Golgatalla tulkitaan nyt niin, ettei enää uskovan tule olla sairas. Jeesus on kaikki hänen sairautensa jo ottanut pois. Nyt uskova voi olla aina ja täysin terve. Jos uskova sairastaa se on merkki siitä, ettei hän todella usko Jeesuksen ristinuhriin.

"Aasa sairastui jaloista ja hänen tautinsa yltyi hyvin kovaksi. Mutta taudissaankaan hän ei etsinyt Herraa, vaan lääkäreitä" (2 Aik 16:12). Todellinen uskova sairastuttuaan ei turvaa maallisiin lääkäreihin, vaan odottaa yksin taivaasta Herran parantavaa voimaa.

"Et sinä pelkää ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee. Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu...Ei kohtaa sinua onnettomuus" (Ps 91:5-7, 10). Todellinen uskova ei koskaan joudu onnettomuuteen. Herra varjelee häntä kaikesta pahasta.

Jesaja kertoo tilanteesta, jossa Herra kehottaa Aahasta vaikeassa elämäntilanteessa pyytämään merkkiä. Mutta Aahas vastasi: "En pyydä enkä kiusaa Herraa" (Jes 7:10-13). Se oli väärin. Samoin uskovankin tulee pyytää vaikeissa elämäntilanteessa merkkejä ja ihmetekoja Herralta. Jos hän ei niin tee, hän laiminlyö Jumalan sanan.

Tällaisessa raamatuntulkinnassa uskosta tulee uskovan herruuden ja vallan väline, ikäänkuin valtikka hänen käteensä. Hänet on nyt korotettu valtaistuimelle yhdessä Jeesuksen kanssa, "korkeammalle kaikkea hallitusta, valtaa ja voimaa" (Ef 1:21) ja Jumala on "yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin" (Ef 2:6). Siksi uskova voi nyt hänessä olevan uskonsa voiman avulla muuttaa itselleen vastenmielisen todellisuuden oman mielensä mukaiseksi. Hän uskon kautta kukistaa valtakuntia ja saa kokea lupauksien toteutumista (Hepr 11:33). Mikään ei ole enää hänelle mahdotonta, sillä "kaikki on mahdollista sille, joka uskoo" (Mark 9:23). "Niin kuin sinä uskot, niin sinulle tapahtukoon" (Matt 8:13). "Mitä te anotte rukouksessa uskoen, sen te saatte" (Matt 21:22).

Koska usko on lujaa luottamusta ja ojentautumista (Hepr 11:1), ei uskova saa hetkeäkään herpaantua ja epäillä oman uskonsa voimaa. "Jos joku sanoisi tälle vuorelle: Kohoa ja heittäydy mereen, eikä epäilisi sydämessään, vaan uskoisi sen tapahtuvan, minkä hän sanoo, niin se hänelle tapahtuisi" (Mark 11:23). Usein tässä opetuksessa kielletään käyttämästä Jeesuksen sanoja Getsemanessa: "Mutta ei mitä minä tahdon, vaan mitä sinä" (Mark 14:36). Tämän rukouksen käyttö on epäuskoa. Uskovan pitää olla vuorenvarma.

ERÄITÄ ESIMERKKEJÄ

Ystäväni oli syöpäsairaitten sielunhoitajan sairaalassa. Hän kertoi, että vaikeimmin kohdattavia syöpäsairaita olivat sellaiset uskovat, joille oli opetettu edellä kuvattua uskontulkinta. He eivät millään voineet rehellisesti kohdata sairauttaan. Eihän sitä oikeastaan saanut ollakaan. Heidän oli pakko kiistää sairautensa vakavuus ja koko ajan vain toistaa, että Herra tekee ihmeen. He kuolivat kuitenkin.

Muistan itse erään ruumiinsiunauksen Raamattuopistolla. Vainaja oli arkussa ja juuri ennen kuin siunauksen piti alkaa, eräs vainajan ystävistä sulki ovet ja esti meiltä pääsyn juhlasaliin. Hän yritti siellä yksin herättää sinkkiarkussa olevaa vainajaa. Kävin Addis Abebassa vainajan haudalla vähän myöhemmin.

Tämänkaltaisessa raamatuntulkinnassa Jumalan voiman todellisuus on kuin tässä huoneessa sähköjohdoissa oleva sähkövirta. Kun vain löydät pistorasian ja panet koskettimen siihen, saat valtavan voiman käyttöösi. Uskosi on tämä kosketin. Työnnä uskosi Jumalan valtavaan voimaan, niin voima virtaa sinun käyttöösi ja sinä teet ihmeitä ja yliluonnolliset merkit toteutuvat kohdallasi. Voima on täällä läsnä, ihmeitä tekevä voima, sinut tulee vain antautua, suostua ja taipua, sulkea silmäsi ja antaa voimavirran vallata sinut.

Kohtaisin tämän näkemyksen 1950-luvun alussa Messuhallissa William Branhamin kokouksissa. Muista hänen hahmonsa puhujakorokkeella ja sen, miten hän pyrki ikäänkuin nostamalla nostamaan koolla olevien tuhansien ihmisten uskon yhä korkeammalla ja korkeammalla tasolle. "Nyt täällä on uskon voima, uskonne on vahvistunut, nyt voi tapahtua ihmeitä ja merkkejä, nyt Jumalan voima voi laskeutua keskellemme". Ja kuinka me silloin uskoimmekaan. Pian alkoikin tapahtua ihmeitä. Usko vain kasvoi ja kasvoi. Juuri silloin lähelläni oleva nainen sai astmakohtauksen. Lähdin kiireesti viemään häntä eteiseen, raittiiseen ilmaan. Tuskaisesti läähättäen hän kysyi voiko hän ottaa astmalääkettä. Sehän olisi epäuskoa. Nythän hänen vain pitäisi uskoa ja niin hän olisi terve astmastaan. Muistan vastaukseni: "Ota vain lääkettäsi. Lääke on saatu Jumalan luomakunnasta, se on pohjimmaltaan Jumalan luomaa. Miksi hänen luomansa käyttäminen apuna olisi syntiä?"

OIKEA USKO

Kun etsimme tällaisessa tilanteessa oikeaa luottamusta Jumalan lupauksiin, avuksemme tulee Danielin kolmen ystävän sanat: "Voi meidän Jumalamme kyllä pelastaa meidät tulisesta pätsistä...Ja vaikka ei pelastaisikaan, niin tiedä se, että me emme palvele sinun jumaliasi" (Dan 3:17-18).

Uskomme ei tule tarttua kiinni Jumalan tekoihin, vaan itse Jumalan olemukseen ja todellisuuteen. Älä luota Jumalan tekemään ihmeeseen, vaan luota itse Jumalaan, hänen persoonaansa. Hän saa sitten kohdallasi tehdä mitä tekee tai jättää tekemättä. Sinä luotat kaikessa ja aina yksin häneen. Luotat häneen myös silloin, kun hän ei tee ihmeitä kohdallasi vaan sairaus ja kuolema nujertavat sinut.

Tässä opetuksessa menee sekaisin armonvaltakunnan ja kirkkaudenvaltakunnan raja. Uskova kuvittelee jo nyt elävänsä ylösnousemusruumiissa. Hän on sellaisen harhan vallassa, jossa väitetään, että ylösnousemus on jo tapahtunut.

IHMEITTEN ONGELMALLISUUS

Elämme ajassa, jossa meidän on yhä vaikeampaa oikein ja raittiisti lukea ja ymmärtää Raamattua. Huomaamatta olemme mukautuneet tämän maailmanajan hengen mukaan ja vaadimme Jumalalta näkyviä, aineellisia. Harhan luonteeseen kuuluu, että se ensin mykistää ja riisuu uskovan avuttomaksi. Harha tuntuu oikealta ja ehdottomasti Raamatun sanan mukaiselta. Ehkä vain jokin pieni levottomuus, kuiskaus varoittaa sisimmässämme. Kristuksen seurakunnassa meidän on äärimmäisen työlästä osata osoittaa harhan vaarallisuus. Näemme tämän Paavalin tuskaisesta taistelusta korinttolaisia ja galatalaisia uskovia lumonneita harhoja vastaan.

Vääristä profeetoista varoitetaan jo VT.ssa. Esille otetaan heidän kykynsä tehdä ihmeitä (5 Moos 13:1-3). Kuitenkin Herra Jumala on ainoa joka tekee ihmeitä (Ps 72:18), tekee ihmeitä ilman määrää (Job 5:9).

Vuorisaarnassa Jeesus oli varoittanut sellaisista julistajista, jotka hänen nimessään tekevät monia voimallisia tekoja ja ajavat ulos riivaajia (Matt 7:21-23).

Vapahtaja on murheellinen sellaisista , jotka eivät halua uskoa, elleivät näe merkkejä ja ihmeitä (Joh 4:48). Jos usko syntyy ja vahvistuu ihmeistä ollaan erittäin suuressa vaarassa. Todellinen usko Jeesukseen ei tarvitse ihmeitä. Usko ihmeisiin sitoo vaarallisella tavalla ihmisen näkyviin asioihin. "Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat" (Joh 20:29). Uskomme kohteena ja sisältönä ei tule olla ihme, vaan Jumalan sana ja Jeesuksen täytetty työ Golgatalla.

Nimenomaan ihmeet ovat lopunajan tuntomerkkejä. Mutta silloin ne ovat eksyttävien voimien käytössä. "Vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin" (Matt 24:24). Paavali luonnehtii vääryyden ihmistä, laitonta, sellaiseksi, joka tekee saatanan voiman vaikutuksesta tunnustekoja ja ihmeitä (2 Tess 2:9). Väkevä, viettelevä eksytys piilee ihmeissä (2 Tess 2:11). Ilmestyskirjan kuvaaman pedon tärkeimpänä tuntomerkkinä on se, että se tekee suuria ihmeitä ja niiden avulla se saa ihmiset valtaansa ja johtaa harhaan (Ilm 13:13-14, 19:20). "Mutta olkaa te varuillanne. Minä olen edellä sanonut teille kaikki" (Mark 13:23).

LOPPUARVIOINTIA

Opettelen kantamaan sairauttani Jeesuksen antamana ristinä. Otan sairauteni joka päivä ja seuraan Vapahtajaani. Opettelen ihmettelemään sitä, että tänään pääsen näinkin hyvin liikkeelle, näen vielä näinkin paljon ja että ennen kaikkea saan olla hänen omansa, uskosta vanhurskas.

Opetus rukouksella ja uskolla parantumisesta ihmeen kautta on aina ensin yhdistettävä uskovan perusturvallisuuteen Jeesuksen Kristuksen omana. Parantumista ei pidä käsitellä irrallisena sisäisestä kanssakäymisestä Jeesuksen kanssa. Jos uskomme on selvästi sitoutumista yksin Jeesukseen ja hänen uhrikuolemaansa Golgatalla, on perusta selvä ja jos sille rakennamme elämämme, ovat kaikki yksityiskohdat toisarvoisia.

Ratkaisevinta on, että koko elämämme on Herran hoidossa. Olemme hänen laumansa lampaita, joita hän kaitsee. Silloin on varsin samantekevää olenko sairas vai terve, olenko hyvillä mielin vai koenko tuskaa, olenko ahdistunut vai vapaa. Tärkeintä on, että olen yhteydessä Jeesukseen Kristukseen ja hän on minun elämäni toivo ja tulevaisuuteni sisältö ja tarkoitus.

EI IHME MINUA PARANNA, EN EDES OLE KIINNOSTUNUT IHMEESTÄ. HERRA ON MINUN PARANTAJANI JA HÄN PARANTAA KAIKKI MINUN SAIRAUTENI (PS 103). HÄN ON PYYHKIVÄ KAIKKI KYYNELEET POIS MINUN SILMISTÄNI. Siksi turvaan aina ja kaikissa elämäni tilanteissa yksin häneen. Uskon, että Herrani ja Vapahtajani haluaa ja näkee hyväksi antaa minulle sairauden täyttämän muutaman vuosikymmenen elämän. Tyydyn siihen osaan. Koetan sairauksieni keskellä ja niiden raatelemana kuitenkin täyttää sen velvollisuuteeni ja tehtäväni, johon pystyn ja niin hyvin kuin taidan.

"Suo, että tästä lähtien en toivoisi terveyttä ja elämää muussa tarkoituksessa kuin käyttääkseni ja päättääkseni sen sinua varten, sinun kanssasi ja sinussa. En rukoile sinulta terveyttä, en sairautta, en elämää, en kuolemaa, vaan että sinä vallitsisit terveyttäni ja sairauttani, elämääni ja kuolemaani sinun kunniaksesi, minun pelastuksekseni ja kirkon ja pyhiesi hyödyksi, joiden joukkoon toivon kerran armosi avulla kuuluvani. Sinä yksin tiedät, mikä minulle on parasta: sinä olet korkein valtias, tee mitä tahdot. Anna minulle, ota minulta, mutta saata tahtoni sopusointuun sinun tahtosi kanssa. Ja käyköön niin, että minä nöyränä ja täydellisesti alistuen, pyhässä luottamuksessa valmistaudun vastaanottamaan iankaikkisen kaitselmuksesi määräyksiä ja yhtäläisesti kunnioittaen kaikkea, mikä tulee sinulta" (Pascal).

Lauttasaari-lehdessä (24.2.90) Klaus A.J. Järvinen kertoo diabetistä sairastaneesta sukulaistytöstään. Ylioppilaaksi tultuaan hän oli kesätyössä valtion virastossa. Eräänä alkukesän perjantai-iltana hän oli saanut vieraakseen viisi uskovaa tyttöä. "Nuo nuoret päättivät rukoilla niin palavasti toverinsa sokeritaudin parantumisen puolesta, että Jumalan olisi pakko heitä kuulla. Useita tunteja kestäneen rukoilun jälkeen ylioppilasneitosemme "tunsi" aivan uuden elämän alkaneen. Kaikki oli muuttunut. Olo tuntui terveeltä ja ihanalta. Yhteinen päätös oli: Herra oli kuullut rukouksen. Nuoret lähtivät koteihinsa". Maanantaina tyttö ei tullutkaan työhönsä. Häntä lähdettiin etsimään ja löydettiin asunnostaan kuolleena. Kuolinsyynä oli insuliinin puutteesta johtunut diabeeettinen kooma ja kuolema.

Lourdessa on ihmeellisellä tavalla parantunut yli 130 vuoden aikana kymmenistä miljoonista parantumista etsineistä alle 70. Mutta siellä arvioidaan mahdollisimman puolueettomasti jokainen tapahtunut parantuminen. Ihmeen perusteeksi on hyväksytty kolme asiaa: 1. Sairauden on oltava vaikea eikä parannettavissa lääketieteellisellä hoidolla. 2. Paranemisen on oltava välitön, ilman toipilasaikaa. 3. Paranemisen oltava täydellisen eikä sairaus saa uusiintua.

Risto Honkanen kertoo arvostellessaan Kuhlmannin kirjoja jonkun virkaveljen kertoneen tapauksesta, jossa umpilisäkkeen tulehdusta yritettiin parantaa uskon rukouksella. Lapsi kuoli siihen.

Siksi:

Suostu elämään uhanalaisena, sillä Jumala murskaa kaiken inhimillisen varmuuden saadakseen olla ainoa. Elä uhanalaisena Jumalan sanan lupausten varassa tuntui miltä tuntui. Näin koki uskon isä Aabraham ja hän on esikuvamme (Room 4).

Uskalla olla aito ja tosi silloinkin, kun se johtaa sinut kysymysten eteen, joihin et saa vastausta ja joiden esittäminenkin synnyttää sisimmässäsi ahdistusta. On paljon asioita, joita emme täällä ajassa ymmärrä ja joihin emme saa selvyyttä.

Saat olla täysin varma ja vakuuttunut Jumalan todellisuudesta, mutta älä ole liian varma omasta käsityksestäsi Jumalasta ja hänen todellisuudestaan. Missään tapauksessa älä kuvittele voivasi hallita Jumalaa sen avulla, mutta tiedät hänestä Raamatun pohjalta.

Opi täysin luottamaan Jumalaan, mutta älä luota inhimilliseen kuvaukseen Jumalasta.

Antaudu, sitoudu Herraan ja samalla tunnustaa, että uskosi, luottamuksesi ja antautumisesi on alati puolinaista ja kovin haurasta.

Keskellämme on sellaisia, jotka voivat kertoa onnellisina ihmeellisistä parantumisistaan. He ovat kokeneet jonkin ihmeen joskus tai kuulleet jostakin ihmeellisestä lääkkeestä tai parantamismenetelmästä tai parantajasta ja kokeneet sen avulla parantumisen. Nyt he ovat tietysti innolla suosittelemassa jokaiselle sitä samaa. Usein tällaiset esittävät asiansa niinkuin kaikki olisi sairaan tietämättömyyden tai huolimattomuuden tai haluttomuuden syytä. Tässä tulee varma apu. Herra varjelkoon meitä näistä itsevarmoista sairauden ongelman ratkaisijoista. Yleensä he haluavat käännyttää meidät omaan ihmeelliseen kokemususkoonsa. Tietenkin he kertovat parantumisestaan kirkastaakseen Jumalan suurta kunniaa.

Tällä alueella on niin tavattoman helppo vaientaa ja syyllistää kärsiviä ihmisiä. Et parantunut siksi, että sinulla ei ollut todellista uskoa tai et mennyt oikean uskolla parantajan luokse. Sinulla on varmaankin jotain epäselvää uskonelämässäsi ja siksi Jumala ei sinua parantanut. Ehkä elät salaisessa synnissä. Ehkä luulet olevasi uskova vaikka et olekaan. Epäonnistunutta ihmistä on helppo lyödä. Menestyvä on vapaa. Menetys on tae Jumalan siunauksesta, tappio elämässä on Jumalan kirousta. Et ole totellut kaikessa Herraa, olet toiminut vastoin Raamattua. Et ole antautunut kokonaan Herralle. Ahdistunut ihminen kokee, että jokaisessa syytöksessä on perää. Kaikessa olen rikkonut ja kaikessa on näkyvissä tottelemattomuutta ja epäuskoa. Mutta toivo onkin yksin syntien anteeksiantamuksessa Jeesuksen sovituskuoleman tähden

Paljon enemmän mielestäni Jumalan kunniaa kirkastaa kroonisesti sairas lähimmäiseni, joka on oppinut elämään sairautensa tuskan kanssa. Häntä kuunnellessa uskoni vahvistuu. Ihmeparantumiskertomukset vain aiheuttavat ahdistusta ja epäilystä Jumalaa kohtaan. Siksi minua kiinnostavat vain ne uskovat, jotka eivät ole parantuneet, mutta jotka jaksavat ja osaavat tulla toimeen sairautensa kanssa. Heiltä opin aina jotain. Ihmeparantujilta en opi mitään.
Olavi Peltola
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/teemat1e.htm