Katso, Hän tulee — 31. luku
Ilmestyskirja 12:13-17
13. Ja kun lohikäärme näki olevansa heitetty maan päälle, ajoi hän takaa sitä vaimoa, joka oli poikalapsen synnyttänyt.
14. Mutta vaimolle annettiin sen suuren kotkan kaksi siipeä hänen lentääksensä erämaahan sille paikalleen, jossa häntä elätetään aika ja kaksi aikaa ja puoli aikaa poissa käärmeen näkyvistä.
15. Ja käärme syöksi kidastansa vaimon jälkeen vettä niinkuin virran, saattaakseen hänet virran vietäväksi.
16. Mutta maa auttoi vaimoa: maa avasi suunsa ja nieli virran, jonka lohikäärme oli syössyt kidastansa.
17. Ja lohikäärme vihastui vaimoon ja lähti käymään sotaa muita hänen jälkeläisiänsä vastaan, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus.
Tämän raamatunkohdan alku muistuttaa mieleemme, mikä tätä edeltää välittömästi: "Ja kun lohikäärme näki olevansa heitetty maan päälle..." Muistamme, että nämä sanat viittaavat taivaassa käytyyn taisteluun, jota kuvaavat sanat, jotka edeltävät välittömästi tätä nyt käsittelemäämme raamatunkohtaa. Huomasimme, että tuo sota oli henkien välistä taistelua. Juuri siitä syystä teimme siitä sen johtopäätöksen, että se oli todellakin hyvin todellinen sota, mutta jota ei kuitenkaan pidä kaikissa suhteissa verrata ihmisten käymiin sotiin. Sitä ei käyty miekoin eikä tykein eikä sen taitselukentälle jäänyt makaamaan haavoittuneita eikä kuolleita. Vaan se oli hengellinen taistelu, jota käytiin hengellisin, älyllisin ja väittelyn, vanhurskauden ja lain asein. Se sota voi päättyä ainoastaan siihen, että taistelutantereelta heitetään ulos toinen sodan osapuolista.
Saimme selville, että toisella puolella oli kenraalina Miikael. Häntä ei saa pitää Kristuksena; vaan Raamattu kuvaa hänet meille enkelinä, joka on muiden enkeleiden ruhtinas ja jonka erityistehtävänä on taistella Saatanaa vastaan Jumalan kansan puolella. Tämä koskee myös edellisessä luvussa käsittelemäämme raamatunkohtaa. Siinä hän taisteli paholaista, vanhaa käärmettä, suurta punaista lohikäärmettä vastaan, joka on Jumalan vastustaja.
Mitä tuon taistelun ajankohtaan tulee, tulimme siihen johtopäätökseen, ettei se tapahtunut aikana ennenkuin synti pääsi paratiisiin eikä siis voinut tarkoittaa Saatanan ja hänen enkeleidensä ensimmäistä kapinaa taivaassa siitä yksinkertaisesta syystä, että teksti kutsuu häntä veljien syyttäjäksi ja että se muussakin suhteessa osoittaa, että jo tuon taistelun tapahtuessa oli maan päällä olemassa Jeesuksessa Kristuksessa pelastettua Jumalan kansaa, jotka antoivat elämänsä alttiiksi kuolemaan. Eikä edellisessä luvussa ole kysymys lopun ajasta sanan rajoitetuimmassa merkityksessä. Sillä vielä senkin jälkeen, kun tuo taistelu on käyty, on maan päällä yhä Jumalan pelastamia, joilla on Jeesuksen todistus ja jotka pitävät Jumalan käskyt, mikä ei voisi pitää paikkaansa, jos tuo taistelu olisi sijoitettava Kristuksen pyhien kirkastamisen jälkeiseen aikaan. Teimme siis sentähden sen johtopäätöksen, että se on sota, jota käydään koko vanhan armotalouskauden ajan. Vanhan armotalouskauden aikana on maan päällä veljiä, jotka eivät rakasta elämäänsä, vaan antavat alttiiksi elämänsä, niinkuin Heprealaiskirjeen 11. luvussa niin kauniisti kerrrotaan. Se on sota toisaalta Miikaelin ja hänen enkeleidensä ja toisaalta paholaisen ja hänen enkeleidensä välillä vanhan armotalouskauden aikana ja koski niiden pyhien palkkaa, jotka olivat kuolleet ja jotka oli kirkastettu taivaassa vanhan armotalouskauden aikana.
Näin ymmärrettynä on se kaikki selvää. Silloin ymmärrämme, että paholaisen oli käytävä tuo sota samoin kuin hänen oli taisteltava estääkseen Suuren Siemenen tulo maailmaan. Sillä Kristus ei ollut vielä tullut. Ja paholainen yritti toisaalta estää Hänen ensimmäisen tulemuksensa ja toisaalta väitti, että ne, jotka olivat kuolleet ennenkuin Jeesus sovitti heidän syntinsä, kuuluivat hänelle, paholaiselle eikä heillä ollut oikeutta kirkkauteen. Silloin voimme myös ymmärtää, miksi paholaista kutsutaan viettelijäksi ja veljien syyttäjäksi ja Jumalan kansan parjaajaksi. Sillä koko tämän aikakauden ajan hänen on täytynyt parjata niitä Jumalan omia, jotka olivat kuolleet Vanhan Testamentin aikana ja syyttää heitä heidän synneistään Jumalan kasvojen edessä. Ja silloin lopulta myös ymmärrämme, että kun poikalapsi on syntynyt ja korotettu Jumalan valtaistuimen luo kirkkauteen, on henkien taistelun taivaassa päätyttävä ja paholainen on lyöty.
Sillä nimenomaan sen takia, että poikalapsi, Herra Jeesus Kristus kärsi ja korotettiin, olivat Miikael ja hänen enkelinsä todistetusti oikeassa puolustaessaan Vanhan
Lue lisää.
http://www.arvioikaa.com/H31.html
Ilmestyskirja 12:13-17
13. Ja kun lohikäärme näki olevansa heitetty maan päälle, ajoi hän takaa sitä vaimoa, joka oli poikalapsen synnyttänyt.
14. Mutta vaimolle annettiin sen suuren kotkan kaksi siipeä hänen lentääksensä erämaahan sille paikalleen, jossa häntä elätetään aika ja kaksi aikaa ja puoli aikaa poissa käärmeen näkyvistä.
15. Ja käärme syöksi kidastansa vaimon jälkeen vettä niinkuin virran, saattaakseen hänet virran vietäväksi.
16. Mutta maa auttoi vaimoa: maa avasi suunsa ja nieli virran, jonka lohikäärme oli syössyt kidastansa.
17. Ja lohikäärme vihastui vaimoon ja lähti käymään sotaa muita hänen jälkeläisiänsä vastaan, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus.
Tämän raamatunkohdan alku muistuttaa mieleemme, mikä tätä edeltää välittömästi: "Ja kun lohikäärme näki olevansa heitetty maan päälle..." Muistamme, että nämä sanat viittaavat taivaassa käytyyn taisteluun, jota kuvaavat sanat, jotka edeltävät välittömästi tätä nyt käsittelemäämme raamatunkohtaa. Huomasimme, että tuo sota oli henkien välistä taistelua. Juuri siitä syystä teimme siitä sen johtopäätöksen, että se oli todellakin hyvin todellinen sota, mutta jota ei kuitenkaan pidä kaikissa suhteissa verrata ihmisten käymiin sotiin. Sitä ei käyty miekoin eikä tykein eikä sen taitselukentälle jäänyt makaamaan haavoittuneita eikä kuolleita. Vaan se oli hengellinen taistelu, jota käytiin hengellisin, älyllisin ja väittelyn, vanhurskauden ja lain asein. Se sota voi päättyä ainoastaan siihen, että taistelutantereelta heitetään ulos toinen sodan osapuolista.
Saimme selville, että toisella puolella oli kenraalina Miikael. Häntä ei saa pitää Kristuksena; vaan Raamattu kuvaa hänet meille enkelinä, joka on muiden enkeleiden ruhtinas ja jonka erityistehtävänä on taistella Saatanaa vastaan Jumalan kansan puolella. Tämä koskee myös edellisessä luvussa käsittelemäämme raamatunkohtaa. Siinä hän taisteli paholaista, vanhaa käärmettä, suurta punaista lohikäärmettä vastaan, joka on Jumalan vastustaja.
Mitä tuon taistelun ajankohtaan tulee, tulimme siihen johtopäätökseen, ettei se tapahtunut aikana ennenkuin synti pääsi paratiisiin eikä siis voinut tarkoittaa Saatanan ja hänen enkeleidensä ensimmäistä kapinaa taivaassa siitä yksinkertaisesta syystä, että teksti kutsuu häntä veljien syyttäjäksi ja että se muussakin suhteessa osoittaa, että jo tuon taistelun tapahtuessa oli maan päällä olemassa Jeesuksessa Kristuksessa pelastettua Jumalan kansaa, jotka antoivat elämänsä alttiiksi kuolemaan. Eikä edellisessä luvussa ole kysymys lopun ajasta sanan rajoitetuimmassa merkityksessä. Sillä vielä senkin jälkeen, kun tuo taistelu on käyty, on maan päällä yhä Jumalan pelastamia, joilla on Jeesuksen todistus ja jotka pitävät Jumalan käskyt, mikä ei voisi pitää paikkaansa, jos tuo taistelu olisi sijoitettava Kristuksen pyhien kirkastamisen jälkeiseen aikaan. Teimme siis sentähden sen johtopäätöksen, että se on sota, jota käydään koko vanhan armotalouskauden ajan. Vanhan armotalouskauden aikana on maan päällä veljiä, jotka eivät rakasta elämäänsä, vaan antavat alttiiksi elämänsä, niinkuin Heprealaiskirjeen 11. luvussa niin kauniisti kerrrotaan. Se on sota toisaalta Miikaelin ja hänen enkeleidensä ja toisaalta paholaisen ja hänen enkeleidensä välillä vanhan armotalouskauden aikana ja koski niiden pyhien palkkaa, jotka olivat kuolleet ja jotka oli kirkastettu taivaassa vanhan armotalouskauden aikana.
Näin ymmärrettynä on se kaikki selvää. Silloin ymmärrämme, että paholaisen oli käytävä tuo sota samoin kuin hänen oli taisteltava estääkseen Suuren Siemenen tulo maailmaan. Sillä Kristus ei ollut vielä tullut. Ja paholainen yritti toisaalta estää Hänen ensimmäisen tulemuksensa ja toisaalta väitti, että ne, jotka olivat kuolleet ennenkuin Jeesus sovitti heidän syntinsä, kuuluivat hänelle, paholaiselle eikä heillä ollut oikeutta kirkkauteen. Silloin voimme myös ymmärtää, miksi paholaista kutsutaan viettelijäksi ja veljien syyttäjäksi ja Jumalan kansan parjaajaksi. Sillä koko tämän aikakauden ajan hänen on täytynyt parjata niitä Jumalan omia, jotka olivat kuolleet Vanhan Testamentin aikana ja syyttää heitä heidän synneistään Jumalan kasvojen edessä. Ja silloin lopulta myös ymmärrämme, että kun poikalapsi on syntynyt ja korotettu Jumalan valtaistuimen luo kirkkauteen, on henkien taistelun taivaassa päätyttävä ja paholainen on lyöty.
Sillä nimenomaan sen takia, että poikalapsi, Herra Jeesus Kristus kärsi ja korotettiin, olivat Miikael ja hänen enkelinsä todistetusti oikeassa puolustaessaan Vanhan
Lue lisää.
http://www.arvioikaa.com/H31.html
Vastaukset 5
Vanhimmat
Arvioikaa.
Kunnia Jumalalle.
amen.
Missä pyhäjärjestys?
Pimeydessä tietenkin, valheita keksimässä.