20, 30, 40 tai 50 vuotta – kukaan ei kelpaa töihin!!
Eri ikäisiin ihmisiin suhtaudutaan työelämässä usein varsin lokeroivasti. Parikymppisiä pidetään suoraan koulun penkiltä tulleina kakaroina, kolme–nelikymppisten työntekoa haittaavat pienet lapset ja jo alle viisikymppisiä voidaan pitää ikääntyvinä työntekijöinä, jotka eivät enää jaksa entisen lailla.
Asiantuntijoiden mukaan eri ikäluokkiin liittyvät epäluulot ja stereotypiat elävät työelämässä yhä vahvoina. Kaikkein eniten leimastaan kärsivät työuransa ehtoopuolella olevat ihmiset.
– Suurimmat epäluulot liittyvät ikääntyviin ihmisiin. Hirveän paljon on sellaisia käsityksiä, että ikäihminen ei enää opi, että sairastumisen riski on suurempi tai että iäkkäämpi työntekijä ei tee työtä yhtä nopeasti ja tehokkaasti kuin nuoremmat, Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun professori Marja-Liisa Manka sanoo.
Työ- ja organisaatiopsykologi, Sensitiva Oy:n omistaja Mikael Saarinen on Mangan kanssa samaa mieltä. Hänen mukaansa keski-iän ohittaneiden motivaatio kyseenalaistetaan voimakkaasti.
– Yli 50-vuotiaiden työntekijäryhmään liittyy yleinen harhakäsitys. Heidät nähdään stereotyyppisenä joukkona, joka käy töissä vain koska siellä on pakko käydä, Saarinen sanoo.
On kovin hullunkurista, että samaan aikaan kun julkisessa keskustelussa peräänkuulutetaan jatkuvasti eläkeiän nostamista, yhä nuorempia työntekijöitä pidetään osittain liian vanhoina työelämään.
– Entistä nuorempia ihmisiä on alettu pitää ikääntyvinä. Nykyään jo 45-vuotias voi olla sellainen, Manka sanoo.
Myös nuoria
vieroksutaan
Asiantuntijoiden mukaan työelämän toinen hyljeksitty ryhmä ovat nuoret työntekijät. Heihin liitetään usein mielikuva haluttomuudesta taipua muottiin.
– Alle kolmekymppisiin kohdistuu tutkimusten mukaan ihan selvästi sellainen epäluulo, että heillä on liikaa omia vaatimuksia muun muassa työajan ja lomien suhteen, Marja-Liisa Manka sanoo.
Nuoret suhtautuvat myös työpaikan vaihtamiseen avoimesti eivätkä siten ole niin sitoutuneita yhteen työpaikkaan.
Toisaalta vastikään koulun penkiltä irronneiden nuorien kuvitellaan olevan epätodellisenkin hyviä oppimaan uusia asioita. Todellisuudessa he eivät välttämättä ole muita parempia.
– Kun yli viisikymppisillä epäillään olevan jo toinen jalka haudassa, niin nuorilla puolestaan uskotaan olevan enemmän oppimiskykyä. Mutta ei ihmisen oppimiskyky katoa mihinkään, Mikael Saarinen sanoo.
Työnantajia huolettavat myös nuorien aikuisten muuttuvat elämäntilanteet. Kolmekymppisiltä naisilta kysytään yhä usein työhaastatteluissa mahdollisista lastenhankkimisaikeista. Lain mukaan kysymykseen ei tarvitse vastata, mutta siitäkin saatetaan vetää johtopäätökset.
Varhaiskeski-ikäiset
työnantajien suosikkeja
Kun vanhoja työntekijöitä vieroksutaan heidän kuvitellun huonon jaksamisensa vuoksi ja nuoria pidetään vaikeasti ennustettavina, tuntuvat varhaiskeski-ikäiset eli 35–45-vuotiaat olevan työnantajien silmäteriä.
– Keskimmäiseen ikäluokkaan ei kohdistu niin voimakkaita negatiivisia ennakkoluuloja. Heillä kuvitellaan olevan jo osaamista ja näkemystä, ja heidän jaksamiseensa uskotaan, Marja-Liisa Manka sanoo.
– Varmaan kolmenkympin ja neljänkympin välissä ovat ne työntekijät, joista kuvitellaan saatavan eniten irti, Mikael Saarinen sanoo.
Tärkeintä olisi muuttaa koko ajattelutapaa, jossa työntekijä on tuotannontekijä ja hänestä revitään kaikki mahdollinen irti. Kun osaaminen on kohdillaan, työntekijää kannattaa kohdella lempeästi sen ylläpitämiseksi.
Kaikkein eniten auttaisi katseen siirtäminen pitkälle tulevaisuuteen. Nykyisenlainen tahkoaminen kuluttaa ihmiset loppuun.
Tarvitaan arvopohjaista johtamista. Voittojen tavoitteleminen on johtanut siihen, että henkilöstön tarpeiden huomioon ottaminen vaatii yrityksen johdolta aikamoista ponnistelua. Pitäisi miettiä, millä aikajänteellä pyritään olemaan tuottavia, Saarinen sanoo.
– Työnantajien pitäisi oikeasti yrittää hallita henkilöstövoimavaroja vähintään kymmenen vuoden tähtäimellä, ei kahden–kolmen vuoden tähtäimellä. Kun metsästetään nopeita voittoja, niin henkilöstövoimavaroista tulee pelitavaraa, hän sanoo.
http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2013/01/03/20-30-40-tai-50-vuotta-kukaan-ei-kelpaa-toihin/201348/139
Eri ikäisiin ihmisiin suhtaudutaan työelämässä usein varsin lokeroivasti. Parikymppisiä pidetään suoraan koulun penkiltä tulleina kakaroina, kolme–nelikymppisten työntekoa haittaavat pienet lapset ja jo alle viisikymppisiä voidaan pitää ikääntyvinä työntekijöinä, jotka eivät enää jaksa entisen lailla.
Asiantuntijoiden mukaan eri ikäluokkiin liittyvät epäluulot ja stereotypiat elävät työelämässä yhä vahvoina. Kaikkein eniten leimastaan kärsivät työuransa ehtoopuolella olevat ihmiset.
– Suurimmat epäluulot liittyvät ikääntyviin ihmisiin. Hirveän paljon on sellaisia käsityksiä, että ikäihminen ei enää opi, että sairastumisen riski on suurempi tai että iäkkäämpi työntekijä ei tee työtä yhtä nopeasti ja tehokkaasti kuin nuoremmat, Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun professori Marja-Liisa Manka sanoo.
Työ- ja organisaatiopsykologi, Sensitiva Oy:n omistaja Mikael Saarinen on Mangan kanssa samaa mieltä. Hänen mukaansa keski-iän ohittaneiden motivaatio kyseenalaistetaan voimakkaasti.
– Yli 50-vuotiaiden työntekijäryhmään liittyy yleinen harhakäsitys. Heidät nähdään stereotyyppisenä joukkona, joka käy töissä vain koska siellä on pakko käydä, Saarinen sanoo.
On kovin hullunkurista, että samaan aikaan kun julkisessa keskustelussa peräänkuulutetaan jatkuvasti eläkeiän nostamista, yhä nuorempia työntekijöitä pidetään osittain liian vanhoina työelämään.
– Entistä nuorempia ihmisiä on alettu pitää ikääntyvinä. Nykyään jo 45-vuotias voi olla sellainen, Manka sanoo.
Myös nuoria
vieroksutaan
Asiantuntijoiden mukaan työelämän toinen hyljeksitty ryhmä ovat nuoret työntekijät. Heihin liitetään usein mielikuva haluttomuudesta taipua muottiin.
– Alle kolmekymppisiin kohdistuu tutkimusten mukaan ihan selvästi sellainen epäluulo, että heillä on liikaa omia vaatimuksia muun muassa työajan ja lomien suhteen, Marja-Liisa Manka sanoo.
Nuoret suhtautuvat myös työpaikan vaihtamiseen avoimesti eivätkä siten ole niin sitoutuneita yhteen työpaikkaan.
Toisaalta vastikään koulun penkiltä irronneiden nuorien kuvitellaan olevan epätodellisenkin hyviä oppimaan uusia asioita. Todellisuudessa he eivät välttämättä ole muita parempia.
– Kun yli viisikymppisillä epäillään olevan jo toinen jalka haudassa, niin nuorilla puolestaan uskotaan olevan enemmän oppimiskykyä. Mutta ei ihmisen oppimiskyky katoa mihinkään, Mikael Saarinen sanoo.
Työnantajia huolettavat myös nuorien aikuisten muuttuvat elämäntilanteet. Kolmekymppisiltä naisilta kysytään yhä usein työhaastatteluissa mahdollisista lastenhankkimisaikeista. Lain mukaan kysymykseen ei tarvitse vastata, mutta siitäkin saatetaan vetää johtopäätökset.
Varhaiskeski-ikäiset
työnantajien suosikkeja
Kun vanhoja työntekijöitä vieroksutaan heidän kuvitellun huonon jaksamisensa vuoksi ja nuoria pidetään vaikeasti ennustettavina, tuntuvat varhaiskeski-ikäiset eli 35–45-vuotiaat olevan työnantajien silmäteriä.
– Keskimmäiseen ikäluokkaan ei kohdistu niin voimakkaita negatiivisia ennakkoluuloja. Heillä kuvitellaan olevan jo osaamista ja näkemystä, ja heidän jaksamiseensa uskotaan, Marja-Liisa Manka sanoo.
– Varmaan kolmenkympin ja neljänkympin välissä ovat ne työntekijät, joista kuvitellaan saatavan eniten irti, Mikael Saarinen sanoo.
Tärkeintä olisi muuttaa koko ajattelutapaa, jossa työntekijä on tuotannontekijä ja hänestä revitään kaikki mahdollinen irti. Kun osaaminen on kohdillaan, työntekijää kannattaa kohdella lempeästi sen ylläpitämiseksi.
Kaikkein eniten auttaisi katseen siirtäminen pitkälle tulevaisuuteen. Nykyisenlainen tahkoaminen kuluttaa ihmiset loppuun.
Tarvitaan arvopohjaista johtamista. Voittojen tavoitteleminen on johtanut siihen, että henkilöstön tarpeiden huomioon ottaminen vaatii yrityksen johdolta aikamoista ponnistelua. Pitäisi miettiä, millä aikajänteellä pyritään olemaan tuottavia, Saarinen sanoo.
– Työnantajien pitäisi oikeasti yrittää hallita henkilöstövoimavaroja vähintään kymmenen vuoden tähtäimellä, ei kahden–kolmen vuoden tähtäimellä. Kun metsästetään nopeita voittoja, niin henkilöstövoimavaroista tulee pelitavaraa, hän sanoo.
http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2013/01/03/20-30-40-tai-50-vuotta-kukaan-ei-kelpaa-toihin/201348/139
Vastaukset 32
Vanhimmat
Kuvittelet vaan ja kerjäät sääliä. Tuolla tavoin saa itselleen anteeksi että ei halua tehdä ja ottaa vastaan työtä.
Itsesääli on parasta.
Voi voi minäkään en saa mistään enää töitä, laittas ny eläkkeelle,,,,, toisinsanoen, on kiva olla työtön enkä edes hae.. hihiii..
pitää antaa kuva että on kurja olla työtön, vaikka oikeesti se on tosi kivaa!!!!
Mene siivoo vaikka katuja, sitä on aina tarjolla.
n ihmisiin suhtaudutaan työelämässä usein varsin lokeroivasti. Parikymppisiä pidetään suoraan koulun penkiltä tulleina kakaroina, kolme–nelikymppisten työntekoa haittaavat pienet lapset ja jo alle viisikymppisiä voidaan pitää ikääntyvinä työntekijöinä, jotka eivät enää jaksa entisen lailla.
Asiantuntijoiden mukaan eri ikäluokkiin liittyvät epäluulot ja stereotypiat elävät työelämässä yhä vahvoina. Kaikkein eniten leimastaan kärsivät työuransa ehtoopuolella olevat ihmiset.
mat epäluulot liittyvät ikääntyviin ihmisiin. Hirveän paljon on sellaisia käsityksiä, että ikäihminen ei enää opi, että sairastumisen riski on suurempi tai että iäkkäämpi työntekijä ei tee työtä yhtä nopeasti ja tehokkaasti kuin nuoremmat, Tampereen yliopiston johtamisko
yvinä työntekijöinä, jotka eivät enää jaksa entisen lailla.
Asiantuntijoiden mukaan eri ikäluokkiin liittyvät epäluulot ja stereotypiat elävät työelämässä yhä vahvoina. Kaikkein eniten leimastaan kärsivät työuransa ehtoopuolella olevat ihmiset.
– Suurimmat epäluulot liittyvät ikääntyviin ihmisiin. Hirveän paljon on sellaisia käsityksiä, että ikäihminen ei enää opi, että sairastumisen riski on suurempi tai että iäkkäämpi työntekijä ei te
– Suurimmat epäluulot liittyvät ikääntyviin ihmisiin. Hirveän paljon on sellaisia käsityksiä, että ikäihminen ei enää opi, että sairastumisen riski on suurempi tai että iäkkäämpi työntekijä ei tee työtä yhtä nopeasti ja tehokkaasti kuin nuoremmat, Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun professori Marja-Liisa Manka sanoo.
Työ- ja organisaatiopsykologi, Sensitiva Oy:n omistaja Mikael Saarinen on Mangan kanssa samaa mieltä. Hänen mukaansa keski-iän ohittaneiden motivaatio kyseenalaistetaan voimakkaasti.
– Yli 50-vuotiaiden työntekijäryhmään liittyy yleinen harhakäsitys. Heidät nähdään stereotyyppisenä joukkona, joka käy töissä vain koska siellä on pakko käydä, Saarinen sanoo.
On kovin hullunkurista, että samaan a
Asiantuntijoiden mukaan eri ikäluokkiin liittyvät epäluulot ja stereotypiat elävät työelämässä yhä vahvoina. Kaikkein eniten leimastaan kärsivät työuransa ehtoopuolella olevat ihmiset.
– Suurimmat epäluulot liittyvät ikääntyviin ihmisiin. Hirveän paljon on sellaisia käsityksiä, että ikäihminen ei enää opi, että sairastumisen riski on suurempi tai että iäkkäämpi työntekijä ei tee työtä yhtä nopeasti ja tehokkaasti kuin nuoremmat, Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun professori Marja-Liisa Manka sanoo.
a mieltä. Hänen mukaansa keski-iän ohittaneiden motivaatio kyseenalaistetaan voimakkaasti.
– Yli 50-vuotiaiden työntekijäryhmään liittyy yleinen harhakäsitys. Heidät nähdään stereotyyppisenä joukkona, joka käy töissä vain koska siellä on pakko käydä, Saarinen sanoo.
Hörhö taas nostelee näitä älyttömyyksiään tänne
hmisiin suhtaudutaan työelämässä usein varsin lokeroivasti. Parikymppisiä pidetään suoraan koulun penkiltä tulleina kakaroina, kolme–nelikymppisten työntekoa haittaavat pienet lapset ja jo alle viisikymppisiä voidaan pitää ikääntyvinä työntekijöinä, jotka eivät enää jaksa entisen lailla.
Asiantuntijoiden mukaan eri ikälu
0, 30, 40 tai 50 vuotta – kukaan ei kelpaa töihin!!
Eri ikäisiin ihmisiin suhtaudutaan työelämässä usein varsin lokeroivasti. Parikymppisiä pidetään suoraan koulun penkiltä tulleina kakaroina, kolme–nelikymppisten työntekoa haittaavat pienet lapset ja jo alle viisikymppisiä voidaan pitää ikääntyvinä työntekijöinä, jotka eivät enää jaksa entisen lailla.
ihmisiin suhtaudutaan työelämässä usein varsin lokeroivasti. Parikymppisiä pidetään suoraan koulun penkiltä tulleina kakaroina, kolme–nelikymppisten työntekoa haittaavat pienet lapset ja jo alle viisikymppisiä voidaan pitää ikääntyvinä työntekijöinä, jotka eivät enää jaksa entisen lailla.
Asiantuntijoiden mukaan eri ikäluokkiin liittyvät epäluulot ja stereotypiat elävät työelämässä yhä vahvoina. Kaikkein eniten leimastaan kärsivät työuransa ehtoopuolella olevat ihmiset.
ri ikäisiin ihmisiin suhtaudutaan työelämässä usein varsin lokeroivasti. Parikymppisiä pidetään suoraan koulun penkiltä tulleina kakaroina, kolme–nelikymppisten työntekoa haittaavat pienet lapset ja jo alle viisikymppisiä voidaan pitää ikääntyvinä työntekijöinä, jotka eivät enää jaksa entisen lailla.
Asiantuntijoiden mukaan eri ikäluokkiin liittyvät epäluulot ja stereotypiat elävät työelämässä yhä vahvoina. Kaikkein eniten leimastaan kärsivät työuransa ehtoopuolella olevat ihmiset.
– Suurimmat epäluulot liittyvät ikääntyviin ihmisiin. Hirveän paljon on sellaisia käsityksiä, että ikäihminen ei enää opi, että sairastumisen riski on suurempi tai että iäkkäämpi työntekijä ei tee työtä yhtä nopeasti ja tehokkaasti kuin nuoremmat, Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun professori Marja-Liisa Manka sanoo.
ri ikäisiin ihmisiin suhtaudutaan työelämässä usein varsin lokeroivasti. Parikymppisiä pidetään suoraan koulun penkiltä tulleina kakaroina, kolme–nelikymppisten työntekoa haittaavat pienet lapset ja jo alle viisikymppisiä voidaan pitää ikääntyvinä työntekijöinä, jotka eivät enää jaksa entisen lailla.
Asiantuntijoiden mukaan eri ikäluokkiin liittyvät epäluulot ja stereotypiat elävät työelämässä yhä vahvoina. Kaikkein eniten leimastaan kärsivät työuransa ehtoopuolella olevat ihmiset.
– Suurimmat epäluulot liittyvät ikääntyviin ihmisiin. Hirveän paljon on sellaisia käsityksiä, että ikäihminen ei enää opi, että sairastumisen riski on suurempi tai että iäkkäämpi työntekijä ei tee työtä yhtä nopeasti ja tehokkaasti kuin nuoremmat, Tampereen yliopiston johtamiskorkea
ntijoiden mukaan eri ikäluokkiin liittyvät epäluulot ja stereotypiat elävät työelämässä yhä vahvoina. Kaikkein eniten leimastaan kärsivät työuransa ehtoopuolella olevat ihmiset.
– Suurimmat epäluulot liittyvät ikääntyviin ihmisiin. Hirveän paljon on sellaisia käsityksiä, että ikäihminen ei enää opi, että sairastumisen riski on suurempi tai että iäkkäämpi työntekijä ei tee työtä yhtä nopeasti ja tehokkaasti kuin nuoremmat, Tampereen yliopis
äisiin ihmisiin suhtaudutaan työelämässä usein varsin lokeroivasti. Parikymppisiä pidetään suoraan koulun penkiltä tulleina kakaroina, kolme–nelikymppisten työntekoa haittaavat pienet lapset ja jo alle viisikymppisiä voidaan pitää ikääntyvinä työntekijöinä, jotka eivät enää jaksa entisen lailla.
Asiantuntijoiden mukaan eri ikäluokkiin liittyvät epäluulot ja stereotypiat elävät työelämässä yhä vahvoina. Kaikkein eniten leimastaan kärsivät työuransa ehtoopuolella olevat ihmiset.
raan koulun penkiltä tulleina kakaroina, kolme–nelikymppisten työntekoa haittaavat pienet lapset ja jo alle viisikymppisiä voidaan pitää ikääntyvinä työntekijöinä, jotka eivät enää jaksa entisen lailla.
Asiantuntijoiden mukaan eri ikäluokkiin liittyvät epäluulot ja stereotypiat elävät työelämässä yhä vahvoina. Kaikkein eniten leimastaan kärsivät työuransa ehtoopuolella olevat ihmiset.
– Suurimmat epäluulot liittyvät ikääntyviin ihmisiin. Hirveän paljon on sellaisia käsityksiä, että ikäihminen ei enää
vät ikääntyviin ihmisiin. Hirveän paljon on sellaisia käsityksiä, että ikäihminen ei enää opi, että sairastumisen riski on suurempi tai että iäkkäämpi työntekijä ei tee työtä yhtä nopeasti ja tehokkaasti kuin nuoremmat, Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun professori Marja-Liisa Manka sanoo.
Työ- ja organisaatiopsykologi, Sensitiva Oy:n omistaja Mikael Saarinen on Mangan kanssa samaa mieltä. Hänen mukaansa keski-iän
tyviin ihmisiin. Hirveän paljon on sellaisia käsityksiä, että ikäihminen ei enää opi, että sairastumisen riski on suurempi tai että iäkkäämpi työntekijä ei tee työtä yhtä nopeasti ja tehokkaasti kuin nuoremmat, Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun professori Marja-Liisa Manka sanoo.
Työ- ja organisaatiopsykologi, Sensitiva Oy:n omistaja Mikael Saarinen on Mangan kanssa samaa mieltä. Hänen mukaansa keski-iän ohittaneiden motivaatio kyseenalaistetaan voimakkaasti.
sti ja tehokkaasti kuin nuoremmat, Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun professori Marja-Liisa Manka sanoo.
Työ- ja organisaatiopsykologi, Sensitiva Oy:n omistaja Mikael Saarinen on Mangan kanssa samaa mieltä. Hänen mukaansa keski-iän ohittaneiden motivaatio kyseenalaistetaan voimakkaasti.
aikkein eniten leimastaan kärsivät työuransa ehtoopuolella olevat ihmiset.
– Suurimmat epäluulot liittyvät ikääntyviin ihmisiin. Hirveän paljon on sellaisia käsityksiä, että ikäihminen ei enää opi, että sairastumisen riski on suurempi tai että iäkkäämpi työntekijä ei tee työtä yhtä nopeasti ja tehokkaasti kuin nuoremmat, Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun professori Marja-Liisa Manka sanoo.
Työ- ja organisaatiopsykologi, Sensitiva Oy:n omistaja Mikael Saarinen on Mangan kanssa samaa mieltä. Hänen mukaansa kesk
Olen nyt 58 vuotias ja aina on ollut töitä ja tarjollakin enempi mitä on ehtinyt tekemään.
Ollessani 20 vuotias v. 1978 armeijan jälkeen kesätöissä, tultiin minua pyytämään, että lähtisinkö myyntitehtäviin. En tosin lähtenyt, kun menin toisaalle ja töitä riitti, välillä tarjottiin muutakin...
Ollessani 30 vuotias v. 1988, oli lopettanut juuri yhden useamman vuoden työrupeaman ja siirryin kokonaan toiselle alalle, töitä riitti.
Ollessani 40 vuotias v. 1998 olin töissä ulkomaillakin.
Ollessani 50 vuotias v. 2008 töitä riitti ja riittää edelleen, sekä tarjotaan enempi, mitä ehti tekemään.
pisiä pidetään suoraan koulun penkiltä tulleina kakaroina, kolme–nelikymppisten työntekoa haittaavat pienet lapset ja jo alle viisikymppisiä voidaan pitää ikääntyvinä työntekijöinä, jotka eivät enää jaksa entisen lailla.
Asiantuntijoiden mukaan eri ikäluokkiin liittyvät epäluulot ja stereotypiat elävät työelämässä yhä vahvoina. Kaikkein eniten leimastaan kärsivät työuransa ehtoopuolella olevat ihmiset.
– Suurimmat epäluulot liittyvät ikääntyviin ihmisiin. Hirveän paljon on sellaisia käsityksiä, että ikäihminen ei enää opi, että sairastumisen riski on suurempi tai että iäkkäämpi työntekijä ei tee työtä
Hyvä hyvä,mutta olet varmaan pysynyt terveenä jotta olet voinut jatkaa oikein hyvä.Ihmisistä kaikki eivät pysy terveenä ja ne joilla on viralliset paperit vaikka työkyvyttömyydestä ovat päteviä papereita.Moni terve ei osaa suhtautua sairauksiin ennen kuin se tulee omalle kohdalle sen jälkeen loppuu uho.
Sairaudet on ihan eri juttu ja työkyvyttömyys, kuin se, ettei ikänsä puoleen kelpaa töihin.
Ei kait työkyvytön ole töitä vailla?
Onhan minulla ollut sairauksia vuosien varrella ja tapaturmia, että olen viettänyt useamman kuukauden elämästäni sairaalassakin, silti olen kelvannut työelämään toivuttuani.
Uskon tekeväni töitä tavalla taikka toisella vielä yli 10 vuotta, siirryn vain kevyempiin töihin iän myötä. Ja jos joudun jäämään eläkkeelle ennemin, olen huolehtinut eläketurvastani erilaisilla toimenpiteillä. Kuoleman varallekin olen tehnyt järjestelyt siten, että perilliseni eivät joudu vaikeuksiin taloudellisesti.
En mielestäni ole suhtautunut elämään uhoten!
Minä olen terve. Olen vain syrjitty ja lellitty sekä epäjalostettu samanaikaisesti. Yksinkertaisesti minulla ei ole ollut laisinkaan tuuria. Työkkäri painostaa hakemaan töihin tai kouluun enkä jaksa hakea kumpaakaan koska minulla on ollut niin paska tuuri työn antajien epäjalosta kohtelusta että minua ei kiinnosta olla enä ahkera tyhjän päälle. Työn antaja voi olla minkälainen tahansa. Mutta jos sinulla ei ole jaloja työn antajia niin sinusta ei tule palkallista työntekijää millään ja olet kiusattu ja sinun on vaikea tehdä töitä työntekemisen eteen sen jälkeen. Nämä ovat minun tuntemuksia. Työn antajani pelaavat näkemyksestäni yhden ihmisen hyväksi aina kuin tein töitä ja tämä globalisti aina hyötyi minusta. Se ei ole suomalaisuutta että kontroloidaan epäjaloja työ uria ammattikoulusta työelämään etenevälle nuorelle, se ei ole edes globalisaation ääripäätä koska se ei ole nykyisyyttä. En tiedä mitä se on mutta maanpäällistä työntekoa se ei ole, niin miksi tälläiset johtajat vastaavat aina kysymyksiin kuin on hyvät kysymykset... Koska yleensä todellinen johtaja antaa kansan vastata eikä minun kysymyksiin ole tullut mitään muuta kuin globalisoitumista eikä se ole työntekoa. Se on itseltä huijjaamista... Ellei tietenkin säästä työmoraalilla niin kuin kasvava kiina tekee. Vastaus löytyy työnteosta ja siitä työstä mitä minä haluan tehdä koska kirjoitukseni oli jo huippu arvosanoin kirjoitettu ja sisäistetty NWO:lle.
Ei ole lapsia eikä mitään, töihin en aio mennä.
En minäkään. Enkä ainakaan lähde makselemaan mitään tonnin homo vuokria.
Ainoat, jotka voi palkata töihin, ovat : 19,5-vuotias ja 33-vuotias. Ja huom! kumpikin vain määräaikaiseksi, siis vuodeksi kerrallaan. ja jos yksikin juttu alkaa tulemaan esiin, joka vähänkin häiritsee työntekoa, niin lopputili ja heti.
Arvokas työntekijä meidän firmassa on se, joka tekee eniten ylitöitä. Tulee vapaaehtoisesti tuntia aikaisemmin työpaikalle. Jolla ei ole muuta elämää, kuin työ.
Se, joka haluaa tehdä vain sen lakisääteisen 8 tuntisensa, jotta saisi viettää aikaa myös ystäviensä ja perheensä kanssa on täysin arvoton tähän työhulluun verrattuna.
YT neuvotteluissa laput jaetaan ensiksi sille, joka tekee vain 8 tuntista päivää. Sen jälkeen sille, jonka naama ei miellytä. Viimeisenä vasta työpaikkansa kanssa naimisissa olevalle.
Mikä sen työhullun tulevaisuus sitten on? Prakaava terveys jo kauan ennen eläkeikää. Yksi pökkelö on jo viety suoraan sorvin äärestä sairaalaan. Työnantajaa ei tämän jälkeen tämä sankari kiinnosta pätkääkään. Ensimmäiseksi pääsee lappulistalle, siinä kiitos siitä, että kaikkensa antoi firmalle. Vapaa-aikansa, ystävänsä, sukulaisensa ja terveytensä. Hyvää yksinäistä ja köyhää loppuelämää. Siinä kiitos.
Hyvä että joku tajuaa kuinka typerää on olla ns. hyvä työntekijä joka suostuu ylkkyihin ja ihan mihin vain kunhan duunia riittää.
Moni ääliö vetää itsensä ihan piippuun ja saa sydärin tai jpnkun tappavan taudin kun pitää suorittaa ,mutta minkä takia?
Kyllä niillä työhulluilla oli kaikilla päässä vikaa kun itse seurasin niitä kaheleita työssäollessani.
Olivat pahimpia perseennuolijoita ja elivät harhassa että heitä arvostetaan mutta todellisuudessa kaikki vihasivat sydämensä kyllyydestä näitä paskoja tyyppejä.
Toivottavasti karma osuu kohdalle ahneille kusipäille ja muuten kääriliinoissa ei ole taskuja.
Kaverini on vuokrafirmassa töissä ja sanoi että työnantajat määräävät
minkä ikäisiä työntekijöitä ottavat.Usein halutaan nuori koska voidaan
mainostaa yritystä nuorekkaana ja energisenä.Siinä on vain se huono
puoli että tietotaito häviää monelta alalta kun ei palkata alan konkareita.
Itse palkkaisin molempia,sillä vanhempi tekijä tietää työn niksit jolloin
työstä selviää helpommin ja nopeammin.Oppisopimuskoulutus olisi
monella alalla paras ratkaisu.