Olisiko Marshall-apu vaurastuttanut Suomen?

Ihan mielenkiintoista spekulointia. Saksan vauraus johtui paljolti myös siitä, että se oli jo ennen sotaa Euroopan merkittävän teollisuusvalta ja kylmän sodan muuri sulki esim. tsekit pois länsimarkkinoilta. Saksa vaurastui juuri jälleenrakentamisella. Sen oma alue oli kärsinyt pahiten, mutta saksalainen teollisuus tuotti tavaraa myös muualle Eurooppaan.

Aika huonolta Suomen ennuste näyttää historian valossa. Metsäteollisuus on kehittynyt maahamme luonnollisesti, muu vientiteollisuus on tavalla tai toisella luotu. Oikeastaan ennen sotaa maassa oli metsäteollisuuden lisäksi vain kotimarkkinateollisuutta. Sotakorvauspakko loi metallitteollisuuden, josta tuli merkittävä tekijä hyvinvointimme luomisessa. Elektroniikkateollisuus on selkeästi luomalla luotu menestystarina. Se alkaa juuri sieltä 1960-luvulta. Olisiko se ollut mahdollista ilman sen ajan "suunnitelmataloutta"? Tuskin. Puhutaan laaja-alaisesta satsauksesta, joka alkoi tutkimusesta ja koulutuksesta.

Markkinaliberalismi on typerä uskonto, joka ei vielä missään eikä koskaan osoittanut toimivuuttaan. Neuvostoliiton sosialistisen suunnitelmatalouden epäonnistuminen EI todista markkinaliberalismin puolesta, sillä kilpailun "voittaneet" vallat eivät yksikään olleet markkinaliberaaleja siinä mielessä kuin nykyinen ideologia edellyttää. Päinvastoin, paitsi että taloutta suunniteltiin niissä pitkällä tähtäimellä, vaikkain aivan toisella tavalla kuin sosialistissa maissa, ja sen lisäksi kylmä sota työnsi rattaisiin rahaa varustelun ja oman ideologian propagoinnin kautta enemmän kuin koskaan aiemmin historiassa, samaan aikaan kun ay-liike piti tasasi tuloeroja pitämällä väestön enemmistön ostovoiman ja siten kokonaiskysynnän erittäin korkealla.

Kaikki taloudellisesti merkittävät asiat on Suomessa tehty vakaassa yhteiskunnan ohjauksessa ja pitkälti myös rahoituksessa. Rautateiden rakentaminen, tieverkko ja sähköistäminen, jotka ovat kaikki olleet erittäin merkityksellisiä mm. metsäteollisuudelle.

Nykyisin ideologian mukainen politiikka taas on sitä, että istutaan tumput suorina odottamassa ulkomaista rahaa tekemään tänne "investointeja" ja muka tuomaan meille ilmaiseksi "osaamista". "Huokuttelevuutta" yritetään parantaa kasvattamalla tuloeroja, joka luonnollisesti johtaa pääosin palveluista koostuvan kotimarkkinatuotannon kuihtumiseen. Me emme koskaan tule saavuttamaan järkevää työllisyyden tasoa sillä keinolla. Me emme pysty kilpailemaan intialaisia tai virolaisia ryysyläisiä vastaan alentamatta oman kansamme elintasoa samalle tasolle. Minkään talousteorian mukaan se ei ole mahdollista. Maahan voidaan toki tuoda halpatyövoimaksi ulkomaalaisia, joiden eläminen sitten maksetaan valtion ottamalla velalla, mutta lopputulos on luokkayhteiskunnan paluu, ja vieläpä muodossa, joka räjähtää melkein varmasti. Nämä tuontityöläiset omaavat paljon ärhäkämmän temperamentin ja kun he alkavat vaatia oikeutettua osaansa, alkaa Suomenkin nukkulähiöissä tapahtua. On tyhmää kuvitella, että seuraava sukupolvi on yhtä nöyrä kun nykyiset murusten noukkijat.

Ratkaiseva ero on siinä, että Kekkosen ajan poliitikot joutuivat niin kovaan paikkaan, että siitä pelasti vain omien aivojen käyttäminen. Nykyiset pullamössö-Kataiset ja Stubbit ovat koko ikänsä vain opelleet ulkoa muiden paasaamia "totuuksia". Sillä tavalla ei kuitenkaan tämän kokoinen maa tule pärjäämään. On nimittäin niitä, joille on "osaamista" osata askelet muiden pilliin mukaan tanssiessaan (kreikkalaista zorbasta) ja sitten niitä, jotka säveltävät itse. Vapaavuoret, Kataiset ja Vartiaiset eivät ole jälkimmäistä sarjaa, eikä koko poliittisella kentällä sen paremmin yliopistojen käytävillä kuin taloustieteen osastoilla ole sellaisia näkyvissä.

Lapselliset sadut "markkinatalouden" erinomaisuudesta ovat silkkaa kylmän sodan propagandaa. "Markkinatalous" ei "voittanut" erinomaisuutensa vuoksi, vaan siksi että reaalisosialismi oli niin tyhmästi toteutettu suunnitelmataloutena ja ehkä vielä enemmän siksi, että reaalisosialismi elätti "markkinatalouksia" varustelukierteen ja erilaisten sotilashallitusten ja kapinaliikkeiden tukemisen kautta sekä pakotti ne myös sosiaalisiin investointeihin, jotka olivat se ratkaisevin seikka "kilpailun voittamisessa": ilman hyvinvointivaltiota reaalisosialismi olisi väistämättä saanut kannatusta "markkinatalousmaissa" ja johtanut niiden sisällä räjähtäviin jännitteisiin.

Josta kaikesta seuraa, että kylmän sodan päätyttyä jäljellä ovat vain "markkinatalousmaiden" savuavat rauniot, joiden äärellä markkinaliberalismin skolastikot huutavat yhä uusia uhreja poltettaviksi "markkinavoimien" jumalan lepyttämiseksi, aivan yhtä hyvällä menestyksellä kuin kaikki papit kaikkina aikoina ovat onnistuneet uhreineen jumaliaan lepyttämään. Lapsellinen usko tyhjäpäiseen propagandaan uutena "taloustieteellisenä" pelastussanomana on typerintä, mitä olen koskaan nähnyt ja tiedättekö, aina kun näen jotain typerää, näen seuraavaksi typerysten kärsivän. Eikö ole yllättävää?

Pelkästään Itävaltakin selvisi avun turvin tuossa tuokiossa.Pelkästään Suomeenkin olisi saatu tuolloin laadukkaita Oliver traktoreita sadoittain mutta ei ja omatekoisilla virityksillä sitten piti pärjätä kaikessa ja sodan romuilla.Lapsetkin kärsivät myös aliravitsemuksesta heti sodan jälkeen jos ei niin vaurautta ollut ja ikäluokan miehet jäivät lyhyiksi.

Toisaalta ja toisaalta.

Sodan jälkeisessä Länsi-Saksassa 1945 oli asukkaita 50 miljoonaa ja Itä-Saksan puolella 18 miljoonaa. Suomen väkiluku 3.7 miljoonaa. Kovasti eri kokoluokasta siis kyse. Väestömäärältään Saksa oli vielä lyötynäkin suurvalta.

Ongelmiakin oli. Jos Suomella oli kova työ asuttaa Karjalan evakot, niin oli kyllä työtä saksalaisillakin asuttaa yhdeksän miljoonaa Länsi-Saksaan siirtynyttä karkotettuaan.

Panostus siviiliyhteiskuntaan kantoi silti hedelmää, varsinkin kun sotateollisuussektori oli rauhansopimuksen jälkeen kutistettu entisestä syöpön roolistaan olemattomiin. Sama talousmenestys sinnitti sodanjälkeistä Japania - sielläkin tosin 20 vuoden viiveellä.