Pahoin pelkään, että rintamalohkolla (STK, kokoomus) ajateltiin juuri vastakkain edellä esitetyn vasemmistolaisen skenaarion kanssa. Toisin sanoen tämä työmarkkinaosapuoli ajattelee siihen tyyliin, että kun Suomi on EU:n jäsen, niin Euroopan ja samalla myös Suomen työmarkkinoille ja talouspolitiikkaan saatiin kunnollinen saksalainen kuri ja järjestys.
Kilpailuraportissaan Euroopan teollisuus- ja työnantajajärjestöjen keskusjärjestö UNICE, johon myös Suomen teollisuuden ja työnantajien keskusliitto TT jäsenenä kuuluu, vaati Euroopan teollisuuden kilpailukyvyn kohentamiseksi mm. seuraavia toimenpiteitä:
Julkista sektoria eli valtion ja kuntien taloutta on supistettava esim. työttömyyskorvauksien aiheuttamia kustannuksia alentamalla. Eläkekustannusten alentamiseksi olisi luotava kaksijakoinen järjestelmä, jossa kaikille taataan pieni peruseläke ja sitä sitten täydennettäisiin yritysten ja tulevien eläkkeensaajien itsensä kustantamalla lisäosalla.
Työmarkkinoiden joustoja on lisättävä esim. palkkojen sivukuluja ja minimipalkkoja alentamalla. Palkankorotusten pitäisi jäädä ainakin prosenttiyksikön verran tuottavuuden nousun alapuolelle useiden vuosien ajan ja työsuhteen turvaehtoja pitäisi väljentää.
Suomalaiselle lukijalle edellä esitetyissä UNICE:n uusliberalistisissa työmarkkinatavoitteissa ei ole mitään uutta. Tällaisia "lääkkeitä" on ahkerasti tarjottu päivästä toiseen erityisesti elinkeinoelämää lähekkä olevissa lehdissä.
Osaa näistä "lamanhoitolääkkeistä" on jo kokeiltu Suomessa ihan käytännössä Ahon-Viinasen, Lipposen ja Sailaksen-Vanhasen hallitusten toimesta kylläkin lamaa syventävin seurauksin.
Mitä tulee oikeistolaisiin EU-tavoitteisiin talouspolitiikan puolella, mainion kuvan siitä saa Jyrki Vesikansan toimittamasta Optio-klubin keskustelusta, joka oli osuvasti otsikoitu: "EU toisi Suomeen vihdoinkin talouskurin".
Haastattelun alkupuolella TT:n toimitusjohtaja Johannes Koroma lausui, että "jäsenyys antaa kasvusysäyksen työllisyyden ja sosiaaliturvan voimistamiseen." Ja heti perään silloinen ulkoministeri Heikki Haavisto todisti, että "se vaikuttaa myönteisesti kasvuun ja investointeihin." Tähän voisi vain sanoa, että uskokoon ken tahtoo tähän nyttemmin virheelliseksi osoittautuneeseen EU-täkyyn.
Keskustelun jatkuessa Haavisto sanoo rehellisesti:
"EU:sta saatavaa talouspoliittista kuria en vähättelisi... Se on positiivista sikäli, että meidän on hankala tehdä itse vaikeita taloudellisia ratkaisuja: supistaa valtion menoja, alentaa tulojamme ja sosiaaliturvaamme, pitää korkotaso alhaalla jne. Saamme EU:sta selvät normit, joihin voidaan viitata ja saamme päätöksentekoomme ryhtiä. Kurinalaisempi talouspolitiikka parantaa suomalaista kilpailukykyä kohtuullisen nopeasti.
Tämän jälkeen toimittaja Vesikansa kysyy TT:n toimitusjohtaja Koromalta: "Etelärannassa taidetaan riemuita talouskurista". Siihen Koroma sanoo selvää vastausta antamatta: "Eri työtehtävistäni tiedän, ettei talouskuri ole kenellekään riemuisaa." Sen jälkeen hän lähtee pelottelemaan EU:n ulkopuolelle jäämisen vaaroista lausumalla seuraavasti:
"Jäsenyyden ulkopuolella talouskuri on kuitenkin vielä kovempaa, sillä meillä ei ole EU:n luomaa uskottavaa taustaa ja kuka tahansa voi spekuloida markalla ja velallamme. Talouskuri on kuitenkin edullista kansalle ja kansalaisille pitkällä tähtäyksellä."
Kuinka pitkällä? Sitä sopii kysyä. Teollisuusjohtajat näyttävätkin tietävän parhaiten, mikä on hyväksi tavallisille suomalaisille ja koko Suomen kansalle. Keskusteluun osallistunut professori Jan-Magnus Jansson vastasi osuvasti noihin Haaviston ja Koroman "talouskuripuheisiin" toteamalla seuraavasti:
"Ulkoa tuodusta kurinalaisuudesta kannattaa keskustella. Vaatimus leimaa jo nyt talouspolitiikkaamme: osa nykyisestä kurjuudesta johtuu tästä. Valitaanko deflatorinen politiikka vai jokin toinen linja? Nyt aliarvioidaan propagandistisesti Suomen saavutuksia. Sodan jälkeisenä aikana verraten primitiivisestä ja yksipuolisesta taloudesta on tullut moderni, teollistunut ja myös palveluelinkeinoiltaan hyvin kehittynyt maa.
EU-hankkeen "todellisten" arkkitehtien tavoitteenasettelua kuvaa osuvasti Euroopan teollisuuden ja työnantajajärjestöjen keskusjärjestön, UNICE:n, johtajan Carlos Ferrerin toteamus:
"Valta luo hyvinvointia, mutta hyvinvointi täytyy suojata vallalla. Ei riitä, että EY:stä tuleemaailman talousvaltio. Myös ulkopolitiikan ja puolustuksen täytyy olla yhteinen"
Ulkoministeri Haavisto antoi Kauppalehden Optio-klubin haastattelussa havainnollisen esimerkin siitä, kuinka suomalaisia EU-neuvottelijoita on valistettu tälle suurvaltalinjalle. Siinä hän sanoo seuraavasti:
"Tarvitaan myös uudenlaista itsetuntoa; erään jäsenmaan edustaja sanoi, että te suomalaiset olette kyllä fiksuja, mutta yksi teiltä puuttuu ja sen mukana kaikki: suurvaltamentaliteetti."
http://www.vapaansuomenliitto.fi/
Rintama kestää.
Kilpailuraportissaan Euroopan teollisuus- ja työnantajajärjestöjen keskusjärjestö UNICE, johon myös Suomen teollisuuden ja työnantajien keskusliitto TT jäsenenä kuuluu, vaati Euroopan teollisuuden kilpailukyvyn kohentamiseksi mm. seuraavia toimenpiteitä:
Julkista sektoria eli valtion ja kuntien taloutta on supistettava esim. työttömyyskorvauksien aiheuttamia kustannuksia alentamalla. Eläkekustannusten alentamiseksi olisi luotava kaksijakoinen järjestelmä, jossa kaikille taataan pieni peruseläke ja sitä sitten täydennettäisiin yritysten ja tulevien eläkkeensaajien itsensä kustantamalla lisäosalla.
Työmarkkinoiden joustoja on lisättävä esim. palkkojen sivukuluja ja minimipalkkoja alentamalla. Palkankorotusten pitäisi jäädä ainakin prosenttiyksikön verran tuottavuuden nousun alapuolelle useiden vuosien ajan ja työsuhteen turvaehtoja pitäisi väljentää.
Suomalaiselle lukijalle edellä esitetyissä UNICE:n uusliberalistisissa työmarkkinatavoitteissa ei ole mitään uutta. Tällaisia "lääkkeitä" on ahkerasti tarjottu päivästä toiseen erityisesti elinkeinoelämää lähekkä olevissa lehdissä.
Osaa näistä "lamanhoitolääkkeistä" on jo kokeiltu Suomessa ihan käytännössä Ahon-Viinasen, Lipposen ja Sailaksen-Vanhasen hallitusten toimesta kylläkin lamaa syventävin seurauksin.
Mitä tulee oikeistolaisiin EU-tavoitteisiin talouspolitiikan puolella, mainion kuvan siitä saa Jyrki Vesikansan toimittamasta Optio-klubin keskustelusta, joka oli osuvasti otsikoitu: "EU toisi Suomeen vihdoinkin talouskurin".
Haastattelun alkupuolella TT:n toimitusjohtaja Johannes Koroma lausui, että "jäsenyys antaa kasvusysäyksen työllisyyden ja sosiaaliturvan voimistamiseen." Ja heti perään silloinen ulkoministeri Heikki Haavisto todisti, että "se vaikuttaa myönteisesti kasvuun ja investointeihin." Tähän voisi vain sanoa, että uskokoon ken tahtoo tähän nyttemmin virheelliseksi osoittautuneeseen EU-täkyyn.
Keskustelun jatkuessa Haavisto sanoo rehellisesti:
"EU:sta saatavaa talouspoliittista kuria en vähättelisi... Se on positiivista sikäli, että meidän on hankala tehdä itse vaikeita taloudellisia ratkaisuja: supistaa valtion menoja, alentaa tulojamme ja sosiaaliturvaamme, pitää korkotaso alhaalla jne. Saamme EU:sta selvät normit, joihin voidaan viitata ja saamme päätöksentekoomme ryhtiä. Kurinalaisempi talouspolitiikka parantaa suomalaista kilpailukykyä kohtuullisen nopeasti.
Tämän jälkeen toimittaja Vesikansa kysyy TT:n toimitusjohtaja Koromalta: "Etelärannassa taidetaan riemuita talouskurista". Siihen Koroma sanoo selvää vastausta antamatta: "Eri työtehtävistäni tiedän, ettei talouskuri ole kenellekään riemuisaa." Sen jälkeen hän lähtee pelottelemaan EU:n ulkopuolelle jäämisen vaaroista lausumalla seuraavasti:
"Jäsenyyden ulkopuolella talouskuri on kuitenkin vielä kovempaa, sillä meillä ei ole EU:n luomaa uskottavaa taustaa ja kuka tahansa voi spekuloida markalla ja velallamme. Talouskuri on kuitenkin edullista kansalle ja kansalaisille pitkällä tähtäyksellä."
Kuinka pitkällä? Sitä sopii kysyä. Teollisuusjohtajat näyttävätkin tietävän parhaiten, mikä on hyväksi tavallisille suomalaisille ja koko Suomen kansalle. Keskusteluun osallistunut professori Jan-Magnus Jansson vastasi osuvasti noihin Haaviston ja Koroman "talouskuripuheisiin" toteamalla seuraavasti:
"Ulkoa tuodusta kurinalaisuudesta kannattaa keskustella. Vaatimus leimaa jo nyt talouspolitiikkaamme: osa nykyisestä kurjuudesta johtuu tästä. Valitaanko deflatorinen politiikka vai jokin toinen linja? Nyt aliarvioidaan propagandistisesti Suomen saavutuksia. Sodan jälkeisenä aikana verraten primitiivisestä ja yksipuolisesta taloudesta on tullut moderni, teollistunut ja myös palveluelinkeinoiltaan hyvin kehittynyt maa.
EU-hankkeen "todellisten" arkkitehtien tavoitteenasettelua kuvaa osuvasti Euroopan teollisuuden ja työnantajajärjestöjen keskusjärjestön, UNICE:n, johtajan Carlos Ferrerin toteamus:
"Valta luo hyvinvointia, mutta hyvinvointi täytyy suojata vallalla. Ei riitä, että EY:stä tuleemaailman talousvaltio. Myös ulkopolitiikan ja puolustuksen täytyy olla yhteinen"
Ulkoministeri Haavisto antoi Kauppalehden Optio-klubin haastattelussa havainnollisen esimerkin siitä, kuinka suomalaisia EU-neuvottelijoita on valistettu tälle suurvaltalinjalle. Siinä hän sanoo seuraavasti:
"Tarvitaan myös uudenlaista itsetuntoa; erään jäsenmaan edustaja sanoi, että te suomalaiset olette kyllä fiksuja, mutta yksi teiltä puuttuu ja sen mukana kaikki: suurvaltamentaliteetti."
http://www.vapaansuomenliitto.fi/
Rintama kestää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kaikki artikkelissa mainitut asiat tarkoittavat kahta asiaa.
A) katteiden parantamista sijoittaja tahoille
b) vallan pönkittämistä yllämainittujen käsiin.
Edelleenkin koetaan, että demokratia on liian avointa, vaikka kysymyksessä on mandaatti, joka pakotetaan kansalaisiltä milloin millekkin puolueelle.
Käytännössä nämä puolueen jäsenet ovat joyhtä suurta perhettä ja valinnan edellytyksenä on yhteinen 'mindset' eli yhteiskunnan ja koulutuksen aiheuttama paine, joka toteutuu sosiaalisena ja taloudellisena riippuuutena. tälläisissä olosuhteissa tuskin tehdään kovin vallankumoiksellista politiikkaa.
Mandaattidemokratia vie yhteiskuntamme 1900 -luvun alun oloihin ehkä noin 20-50 vuodessa.