Alussa oli SA(ata)NA

Ja Sa(ata)na oli Jumala.

Stoalaisten opetusten keskeinen sisältö oli moraalissa, jonka Zenon opetti olevan sama kuin luonto. Alkuvaiheessa stoalaisuus nähtiinkin lähinnä "takaisin luontoon" -tyyppisenä liikkeenä, joka kritisoi taikauskoa ja tabuja. He opettivat myös irtisanoutumista kivusta ja sairauksista, hyvästä tai huonosta onnesta, sekä elämästä ja kuolemasta. Zenon haastoi usein totunnaiset kiellot, perinteet ja tavat.
Stoalaisuus opetti, että epäitsekkyys on suurin hyve elämässä ja ainoa, mitä tarvitaan onnellisuuteen. Hyveelliset ihmiset voivat olla riippumattomia yhteiskunnasta, mutta heidän täytyy auttaa muita. He voivat tulla paremmiksi ainoastaan ottamalla hyveensä käyttöön suhteessaan toisiin ihmisiin. Hallitsemalla intohimonsa ja tunteensa he voivat voittaa ulkopuolisen maailman ja löytää rauhan itsensä kanssa. Stoalaisuus opetti myös rakastamaan kaikkia muita eläviä olentoja.

《Filosofia ei lupaa hankkia ihmiselle mitään mikä on hänen itsensä ulkopuolella. Muutenhan se ottaisi vastatakseen sellaisesta mikä ei ole sen omaa materiaalia. Niin kuin kirvesmiehellä on materiaalina puu ja kuvanveistäjällä pronssi, siten on elämisentaidon materiaalina kunkin oma elämä.》

Stoalaiset muotoilivat yhtenäisen todellisuuskäsityksen, joka koostui muodollisesta logiikasta, monistisesta materialistisesta fysiikasta ja naturalistisesta etiikasta. Näistä stoalaiset korostivat etiikkaa tärkeimpänä tiedonalana ja inhimillisen tiedon varsinaisena päämääränä, mutta he myös kehittivät logiikan ja luonnontieteen teorioita tukemaan eettisiä oppejaan.
Myöhemmät roomalaiset stoalaiset korostivat elämistä sopusoinnussa todellisuuden kanssa, jonka tapahtumia ihmiset eivät kykene suoraan hallitsemaan. Uuden ajan filosofeille stoalaisten logiikan teoriat ovat puolestaan olleet stoalaista etiikkaa kiinnostavampia. Stoalaisten mukaan hyve on ainoa todella hyvä asia. Hyveellinen on se, joka on saavuttanut onnellisuuden tiedon avulla. Hyveellinen ihminen löytää onnellisuuden itse ja on riippumaton ulkomaailmasta. Riippumattomuus ulkomaailmasta saavutetaan hallitsemalla omia tunteita. Stoalaiset opettivat itsekontrollin ja mielenlujuuden kehittämistä keinona voittaa haitalliset tunteet. Stoalaiset korostivat rationaalisuutta eli järjenmukaisuutta. He näkivät, että kaikille asioille löytyi jokin selitys: esimerkiksi kuolema oli luonnonlakien sanelema selvyys. Stoalaisuuden mukaan objektiiviseksi ajattelijaksi tuleminen mahdollistaa sen, että ihminen ymmärtää universaalin järjen (logos). Hyve koostuu tahdosta, joka on sopusoinnussa luonnon kanssa.

1 Alussa oli logos, ja logos oli Jumalan luona, ja logos oli Jumala. 2 Jo alussa logos oli Jumalan luona. 3 Kaikki syntyi logoksen voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman sitä. 4 Siinä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. 5 Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa. 6 Tuli mies, Jumalan lähettämä, hänen nimensä oli Johannes. 7 Hän tuli todistajaksi, todistamaan valosta, jotta kaikki uskoisivat siihen. 8 Ei hän itse ollut tuo valo, mutta valon todistaja hän oli. 9 Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. 10 Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei häntä tuntenut. 11 Hän tuli omiensa luo, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. 12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, 13 He eivät ole syntyneet verestä, eivät ruumiin halusta, eivät miehen tahdosta, vaan Jumalasta. 14 Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainoalla Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. 15 Johannes todisti hänestä ja huusi: "Hän on se, josta sanoin: Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua." 16 Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle. 17 Sillä Toora on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Messiaan kautta. 18 Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainoa Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut (tai: on opettanut meidät tuntemaan hänet.).

Voivoi sentään - Menehän nyt lapsi leikkeihisi ja jätä aikuisten palstat rauhaan.